Kotiuduin juuri äsken teatterista. Kävin siis vilkuilemassa tämän kohutun elokuvan.
Hyvin vaikea sanoa mitään näin lyhyellä varoitusajalla. Pidin, pidin paljonkin. Sinänsä, 2. maailmansodan historia ei ole mitenkään erikoisalaani, enkä osaa sanoa monestakaan asiasta että miten ne meni oikeasti ja menikö ne tuolla lailla, vai justinsa näin. Enemmän keskityin siihen henkilökuvaukseen ja ihmisen mielen kuvaamiseen joka tässä elokuvassa, ainakin minun mielestäni, oli pääosassa.
Siinä onnistuttiin ja nämä arkkinatsit olivat hyvinkin ristiriitaisia henkilöitä. Fanaattisuus ja pakahdutettu inhimillisyys oli jotain aika käsinkosketeltavaa. Särmikkäitä henkilöitä joka tapauksessa, vaikka teot olivatkin julmia ja niin käsittämättömiä että ei sitä kokonaisuudessaan osaa moni edes tajuta.
Suuri kiitos näyttelijävalinnoille, sillä harvoin noin kolhoja ja samalla aitoja tapauksia näkee elokuvissa. No, olihan siellä kauniitakin. Pääosaa esittänyt nainen esim. oli minun silmääni hyvinkin kaunis jotenkin luonnollisella tapaa.
Bruno Ganzin loistealiaasti tulkitsema Hitler kyllä varasti odotettavasti show'n kokonaan ja ainakin minulle välittyi Hitleristä hyvinkin epävarman ja pelokkaan ihmisen kuva, sen kaiken uhon ja vimman takana. Ei yllätä jos näin on ollutkin. Aika surullinen heppu oikeastaan. Kenenkään ei pidä tätä tulkitseman minään Hitler sympatisoinnilla, mutta siihen on samaistuminen mitä valkokankaalla näkyy ja siksi kait elokuvat voivat kohauttaa ja vaikuttaa.
Hieno elokuva, toki historialliset merkitykset tässä painoi ja se sota, mutta minulle tämä on siis enemmänkin poikkileikkaus ihmisen mieleen. Sellaisesta pidän, sillä syyt ja merkitykset ihmisen pään sisällä, joka aiheuttaa kaiken, on minusta kiehtovampaa kuin itse sota ja historia.