Pelikirjakeskustelu

[Johannes]

Sm-liigan pelikirjakeskustelu

On aika siirtää pelikirjakeskustelu HIFK-osiosta yleiseksi koko sm-liigaa käsittäväksi keskusteluksi. Kun lukee Urheilulehteä, saa usein sen kuvan, että Suomessa on keksitty jotain nerokasta jääkiekon pelikirjojen tasolla ja siksi pärjäämme kansainvälisesti erinomaisesti muita huippumaita kehnommalla pelaajamateriaalilla. Samoin sm-liigassa on erään tunnetun kiekkogurun mielestä mahdoton pärjätä ilman toimivaa hyökkäyspelikirjaa, johon kuuluvia asioita on kattavasti käsitelty jatkoajassa. Jos sinulla ei ole oikeaoppista pelikirjaa, pelaat "fiaskokiekkoa" tai "desperadohokia" ja et ainakaan ikinä voita mestaruutta millään tasolla.

Tämä on kuitenkin aihe, joka ansaitsee oman ketjunsa ja mielellään mielipiteitä eri seurojen kannattajien silmin nähtynä oman ja muiden joukkueiden pelikirjoista. Lisäksi joku voisi selventää lisää koko pelikirjakäsitettä. Alpo Suhonen vertasi pelikirjaa HS:n kolumnissaan 17.1.2007 Fordin autotehtaalla keksittyyn tapaan toimia liukuhihnateollisuudessa. Sekin on yksi näkemys asiasta, jonka vertaus jääkiekossa on ehkä ajokoirakiekko tai prosenttilätkä. Peli on silloin valmentajien, eikä pelaajien välistä taistoa, jossa jokainen kuvio on ennalta suunniteltu, harjoiteltu ja toteutetaan täsmälleen annettujen ohjeiden mukaan, hieman kärjistäen asiaa.

 

[siffa]

Ensiksikin, kiitos Johannes, kun avasit tämän pelikirjakeskustelun omaksi muista sidosryhmistä erilliseksi osioksi.
Alpo Suhonen kirjoitti ansiokkaassa kolumnissaan "Pelikirjan salat?" HS:ssa 14.1.2007 alkuun: "Suomalaiseen kiekkokeskusteluun on putkahtanut käsite pelikirja."
Minusta on hieno homma, että tälläinen pelin saloja avaava keskustelu on käynnistynyt. Kiinnostuin siitä itsekin pienellä viiveellä, kun havaitsin, minkälaisen vastaanoton sai jääkiekkokäsite "pelikirja" eri medioissa.

Parhaimman ja tarkimman määritelmän jääkiekon pelikirjasta löysin Raimo Summasen kirjasta "Meidän päivä": "
Jokaisen joukkueen pelitapa on kirjattu pelikirjaan. Se on suuntaa-antava sopimus juuri tämän joukkueen tavoista pelata. Pelikirja on ohjeistus, eräänlainen kielioppi, jonka mukaan kentällä toimitaan ja sen pitää olla kaikille sama. Se käsittää pelin perusperiaatteet, esimerkiksi miesvastuun eli yksi vastaan yksi-pelin tai aluepelaamisen ideat, pelaajien yhteistyön muodot ja pelilliset tavoitteet. Sen lisäksi se sisältää esimerkiksi karvauspelin rakenteen, ohjeita puolustuspelaamiseen ja erikoistilanteisiin kuten ali- ja ylivoimaan. Pelikirja muuttuu harjoitus- ja peliprosessien myötä totta kai, se voi muuttua joukkueen kokoonpanon myötä. Pelikirja luo pohjaa harjoittelulle ja pelin koossapidolle. Sitä ruvetaan rakentamaan heti valmennuksen alkaessa, sillä sen periaatteet pitää valuuttaa jokaisen pelaajan selkäytimeen mahdollisimman lyhyessä ajassa." Pitkä, hyviä tuloksia tuottanut yhteistyö jääkiekkoprofessori Erkka Westerlundin kanssa on epäilemättä muokannut Raimo Summasen käsityksiä valmentamisesta ja pelikirjoista, joten Erkka Westerlundin vaikutus näkynee voimakkaana Raimo Summasen ajattelussa ja toteutuksessa jääkiekon kaikilla osa-alueilla.

Alpo Suhonen maalaili kolumnissaan pelikirjasta lyhyesti:"Pelikirjassa on määritelty valmentajan filosofiaa pelitavasta ja pelityylistä. Pelikirja on käsikirjoitus, joka parhaimmillaan määrittelee yksilöiden taktisen yhteistyön luonteen ja pelilliset tavoitteet."

Alpo Suhonen tunnustautuu kolumnissaan minusta pelaajien yksilöllisyyttä, luovuutta ja spontaanisuutta korostavaksi valmentajaksi ja näin ollen liiallisen pelikirjasidonnaisuuden "vastustajaksi". Tässä Suhonen ilmoittautunee pelaajista mieluummin yksilöinä ajattelevina kuin valmentajan konsepteja robottimaisesti toteuttavina urheilijoina. Tämähän on näkynyt myös Suhosen puheissa ja teoissa.

Tulen kirjoittamaan tänne jatkossa pieniä yksityiskohtia jokaisesta SM-liigajoukkueesta, jonka pelejä käyn seraamassa. Eniten olen nähnyt Pelicansin pelejä, mutta nähtyäni Esko Seppäsen kirjoituksen täällä JA:ssa Hannu Aravirran tämän kauden pelikirjasta ei minulla ole siihen lisättävää. Baxterin HIFK:n hyökkäyspelisuunnitelman näkeminen ja analysointi on erityisen mielenkiinnon kohteena minulle jatkossa.

 

[ranger]

HN:n sinänsä pätevään analyysiin nähden on kyllä todettava, että Ilveksen piste/peli-lukema on näillä laitahyökkääjillä (ja senttereillä) Pietilänkin ajalta melkoinen pettymys, varsinkin ottaen huomioon, mistä peleistä selkeä enemmistö pisteistä on otettu. Itse asiassa juuri minkäänlaista venymistä ei valmentajavaihdoksenkaan jälkeen ole nähty vähänkään hankalemmissa otteluissa/kaukaloissa, varauksin paria poikkeusta, esim. Blues-ottelun kolmatta erää, lukuun ottamatta (mistä siitäkään ei onnistuttu täyttä pistepottia nappaamaan). Torstainen IFK-ottelu oli tyyppiesimerkki. Ja siihen on jo ajan sitten tultu, että ilman venymisiä - siis pelkästään jyppien ja ässien kustannuksella - Ilvestä ei nähdä tänä keväänä puolivälierissä ensimmäisen kerran kahteentoista vuoteen katastrofijumbokausi luonnollisesti pois lukien.

Etenkin suoraviivaisuuteen, maalia kohti ajamiseen ja rintamahyökkäyksiiin on Pietilän aikana selkeästi puututtu, mutta niin kuin jossain otteluketjussa viittasin, Ilveksellä ei tuntuisi olevan selkeää suunnitelmaa sillä hetkellä, kun joukkueella on kiekko oman maalin takana/edessä. Milloin hakee sentteri, milloin hakee laituri, mlloin puolustaja lähtee itse kuskaamaan, milloin pakki avaa laitaan laitahyökkääjälle, milloin laitaan sentterille, milloin laitaan pakkikaverille. Milloin puolustaja avaa lyhyellä syötöllä keskelle, jolloin silloinkin vaihtoehdot kiekon vastaanottajasta ovat yhtä moninaiset. Kun syssyyn lisätään Lumme, joka selvästi tekee ratkaisunsa ennalta-arvaamatta ja ns. "hatusta", yleinen improvisoinnin tuntu on ilmassa - kunnes kiekko saadaan HN:n kuvaamalla tavalla mielellään täyteen vauhtiin laitahyökkääjälle (tyyliin Koivisto), jolloin Pietilän aikaiset edellytykset paremmalle hyökkäyspelaamiselle ovat välittömästi olemassa.


Hirmuisesti on Ilveksen ongelmia sysätty mediassa puolustuksen kädettömyyden piikkiin, mutta tämä argumentti on mielestäni aivan liian kevyt. Se, että Ilves on yksi liigan vähiten maaleja tekevistä joukkueista (ilman JYP-murskavoittoa oltaisiin edelleen KalPan lukemissa), ei voi olla yhdestä Koistisesta kiiinni. Ongelmat ovat paljon perustavampaa laatua. Sitä paitsi, ei ero puolustusmateriaalissa esim. Pelicansiin, Lukkoon, edes Bluesiin saati SaiPaan verrattuna nyt niin suuri ole. Tulevat kuukaudet voivat vielä pelastaa paljon, mutta joka tapauksessa juhlakauttaan viettävä Ilves on yksiselitteisesti erittäin lähellä kauden pahimman floppaajan titteliä.



Ranger

 

[Voimalaituri]

Tapparan kiekollista ja hyökkäävää peliä on kehuttu paljon tämän kauden aikana. Liekö lipsuvan tuomarilinjan ansiota, vai seurausta kevään lähestymisestä, mutta joukkue näyttäisi siirtyvän hieman puolustavampaan pelityyliin. Vielä taannoin Kärppä-koutsi Jalonen ihmettelin häviämänsä ottelun jälkeen Tapparan tapaa pelata vain hyökkäykselle myös johtoasemassa, johon Uraman kommentoi lyhyesti "se on meidän tapa". Nyt kuitenkin viime peleissä on alettu näkemään piirteitä johtoaseman varjelusta puolustamalla.

Peruspulliaiselle yksi helpoimminhavaittavista erikoisuuksista Tapparan peleissä on syötöt keskushyökkääjälle omalla alueella. Puolustajat saattavat heittää nurkasta voitetun kamppailun päätteeksi lyhyen syötön sentterille n. B-pisteiden ja pelin kääntö jatkuu tästä nopeana. Tämä aiheuttaa ajoittain kohahduksia Hakametsän katsomossa ja sotii täysin vanhaa Kallu Nummisen "oman maalin edestä ei mennä"-linjaa vastaan.

Mielestäni negatiivinen piirre Uraman "kirjassa" on reagoimattomuus vastustajan puolustus/puolustuksen ongelmiin. Tappara kun ei juurikaan karvaa, vaan hyvin maltillisesti suurinpiirtein 1-2-2 ohjaa. Erikoista pelissä on se, että vastustajan pakkien annetaan leipoa kiekkoa rauhassa, eikä tähän kohdisteta painetta - täten esim. Francisin HIFK:n pelitapa sopi hyvin Tapparaa vastaan. Toinen tähän liittyvä outous on, että vaikka vastustajalla olisi vain muutama liigatason pakki pelikunnossa, ei Tappara lähde rohkeammin karvaamaan, haastamaan ja väsyttämään vastustajan puolustusta. Tähän olisi tällä kaudella ollut jo monta kertaa hyvä sauma, ja yksi sauma olisi jälleen tänään Ilvestä vastaan, josta on pois 2 vakiopakkia (Kudroc, Alen).

Pelikirjakeskusteluun yleisesti. Sihvonenhan ylikorostaa kirjaa ja unohtaa kentällä olevat pelaajat lähes täysin. Taisipa hiljan todeta että keväällä fyysiset erot tasoittuvat ja sitten ratkaisevat kirjat. Käsittääkseni fyysiset erot lähinnä korostuvat keväällä ns. tosipeleissä ja sarjojen venyessä.

 

[Raimo]

Omasta mielestäni nimenomaan Ilveksen hyökkäyspeli on kehittynyt jättiharppauksin valmentajavaihdoksen jälkeen. Se on parantunut käytännössä kaikilla merkittävillä osa-alueilla. Pelisuunnan kääntäminen puolustuksesta hyökkäykseen on huomattavasti nopeampaa kuin Pirin komennossa, ja hyökkäykset suuntautuvat nyt kohti vastustajan maalia, kun ne Elorannan aikana suuntautuivat hyökkäysalueen kulmiin.

Mutta harvemmin yksikään rintamahyökkäys on niin onnistunut, että kiekollisella laiturilla olisi montaa eri vaihtoehtoa mihin suuntaan pelata kiekkoa. Kiekollisella laitahyökkääjällä tulisi onnistuneessa hyökkäyksessä olla kolme vaihtoehtoa; joko toimittaa kiekko nikkarityyliin maalin kulmalla, laukoa itse, tai pelata toiseen aaltoon nousseelle sentterille/pakille.

Maalintekimisen vaikeus johtuu siitä, että rintamahyökkäyksissä viisikko ei ole tarpeeksi tiivis. Näistä vastustajalla on kaiken lisäksi helppo työ päästä vastahyökkäyksiin, missä Ilvespakit ovat ilman porrastusta laskeneet liian alas.

 

[MC61]

Jääkiekossa ei käytetä pelikirjaa, piste.

 

[Joukkuepelaaja]

Tähän pelikirja keskusteluun saisi enemmän todellisuutta mukaan,kun keskustelisi pelaajien kanssa kysymällä heiltä minkälaisella pelikirjalla he pelaavat.

Meillä lienee "pelikirja" suurempi ongelma olla pelin lukemistaito sekä valmentajien,pelaajien ja monen muunkin ryhmän kohdalla.

 

[Immortal]

Jääkiekossa ei käytetä pelikirjaa, piste.

Älä puhu paskaa. Minä olen omin silmin nähnyt muutaman vuoden vanhan joukkueen pelisuunnitelman kirjallisessa muodossa. Otsikkona oli *******:n pelikirja kaudelle *******. Tämä siis jo ajalta ennen Sihvosen analyysejä.

 

[MC61]

Älä puhu paskaa. Minä olen omin silmin nähnyt muutaman vuoden vanhan joukkueen pelisuunnitelman kirjallisessa muodossa. Otsikkona oli *******:n pelikirja kaudelle *******. Tämä siis jo ajalta ennen Sihvosen analyysejä.

Mielestäni pelikirjaksi ei riitä jokin fyysinen tuloste tai sähköinen kirjoitelma, joka kertoo jääkiekkojoukkueen taktiikasta tai jopa siitä, missä yksittäisen pelaajan pitäisi tietyssä kohtaa peliä olla ja mihin hänen tulisi mennä.

Jääkiekko on maailman nopein peli. Tässä lajissa ei voi määrätä yksittäisen pelaajan suorituksia niin kuin niin sanottu pelikirja tekee niissä lajeissa, joihin ko. käsite on luotu.

Jääkiekko nopeudellaan aiheuttaa sen, että ensinnäkin pelikirjan noudattaminen olisi mahdotonta ja toiseksi, pelaajan on pakko improvisoida jäällä ollessaan - pelikirja, jos sellainen on, tulee turhaksi esineeksi.

Mielestäni jääkiekkotaktiikasta on turhaa ja harhaanjohtavaa puhua termillä pelikirja.

 

[thego]

Mielestäni pelikirjaksi ei riitä jokin fyysinen tuloste tai sähköinen kirjoitelma, joka kertoo jääkiekkojoukkueen taktiikasta tai jopa siitä, missä yksittäisen pelaajan pitäisi tietyssä kohtaa peliä olla ja mihin hänen tulisi mennä.

Jääkiekko on maailman nopein peli. Tässä lajissa ei voi määrätä yksittäisen pelaajan suorituksia niin kuin niin sanottu pelikirja tekee niissä lajeissa, joihin ko. käsite on luotu.

Jääkiekko nopeudellaan aiheuttaa sen, että ensinnäkin pelikirjan noudattaminen olisi mahdotonta ja toiseksi, pelaajan on pakko improvisoida jäällä ollessaan - pelikirja, jos sellainen on, tulee turhaksi esineeksi.

Mielestäni jääkiekkotaktiikasta on turhaa ja harhaanjohtavaa puhua termillä pelikirja.

Kyllä mun mielestä pelikirja on hyvä sana kuvaamaan sitä pelitapaa millä valmentaja peluuttaa.. Mitä kaikkea siihen sitten sisältyykään. Puolustaminen, hyökkääminen..

Jääkiekko on nopea peli, mutta väitätkö että joukkueen peli voisi toimia, jos koko ajan jokainen pelaaja vetää improvisoiden? Vai meneekö asia niin että ketjun sisällä päätetään mitä pelataan? Vai eikö muka ole hyvä että valmentajalla on selvä "käsikirjoitus" jota kentälliset toteuttavat parhaansa mukaan?

 

[MC61]

Jääkiekko on nopea peli, mutta väitätkö että joukkueen peli voisi toimia, jos koko ajan jokainen pelaaja vetää improvisoiden? Vai meneekö asia niin että ketjun sisällä päätetään mitä pelataan? Vai eikö muka ole hyvä että valmentajalla on selvä "käsikirjoitus" jota kentälliset toteuttavat parhaansa mukaan?

Väitän, että pelikirja tarkoittaa sellaista ohjekirjaa, jossa kerrotaan tarkalleen, missä pelaaja kullakin pelin hetkellä on. Tai missä hänen tulisi olla. Sellainen on mahdollista esimerkiksi lajissa kuten amerikkalainen jalkapallo. Hidastempoisena pelinä se on ihanteellinen niin sanotulle pelikirja-ajattelulle. Ja sieltä tuo termi on "varastettukin".

Mielestäni jääkiekon "sovituille" asioille - eli sinun terminäsi käsikirjoitukselle - paras ja kuvaavin sana on taktiikka. Pelaajia voi käskeä tekemään asioita, mutta myös reagoimaan pelitilanteen mukaan. Pelikirja ei tätä improvisaatiota salli.

 

[thego]

Väitän, että pelikirja tarkoittaa sellaista ohjekirjaa, jossa kerrotaan tarkalleen, missä pelaaja kullakin pelin hetkellä on. Tai missä hänen tulisi olla. Sellainen on mahdollista esimerkiksi lajissa kuten amerikkalainen jalkapallo. Hidastempoisena pelinä se on ihanteellinen niin sanotulle pelikirja-ajattelulle. Ja sieltä tuo termi on "varastettukin".

Mielestäni jääkiekon "sovituille" asioille - eli sinun terminäsi käsikirjoitukselle - paras ja kuvaavin sana on taktiikka. Pelaajia voi käskeä tekemään asioita, mutta myös reagoimaan pelitilanteen mukaan. Pelikirja ei tätä improvisaatiota salli.

Mun mielestä taas pelikirja käsittää hyökkäys- ja puolustus"suunnitelmat". Eli toisinsanoen pelikirja juurikin sisältää kaikki taktiikat. Eikä mun mielestä pelikirja määrää missä kukin on milläkin hetkellä..vaan yleisimmin hyökkäyksiinlähdöt/pelinrakentelut ynnä muut. Ehkä tässä ajatellaan samaa asiaa, mutta sinun mielestä pelikirja vain on väärä sana kuvaamaan sitä..

 

[JiiTee]

Jääkiekossa ei käytetä pelikirjaa, piste.

Jokainen jotain jääkiekosta jotain syvemmin tietävä tietää, että
voittavassa jääkiekossa pelikirja on kaiken A ja O.

Jääkiekko on maailman nopein peli. Tässä lajissa ei voi määrätä yksittäisen pelaajan suorituksia niin kuin niin sanottu pelikirja tekee niissä lajeissa, joihin ko. käsite on luotu.

Jääkiekko nopeudellaan aiheuttaa sen, että ensinnäkin pelikirjan noudattaminen olisi mahdotonta ja toiseksi, pelaajan on pakko improvisoida jäällä ollessaan - pelikirja, jos sellainen on, tulee turhaksi esineeksi.

Tottakai jääkiekossa voi määrätä yksittäisenkin pelaajan suorituksia miten pitäisi/pyritään pelaamaan, mutta ei voida sanoa että yksittäinen pelaaja toteuttaisi pelikirjaa, vaan koko joukkue toteuttaa. Tietenkin jokainen yksilö edesauttaa omalla panoksellaan pelikirjan toteutumista.

Pelikirja ei missään nimessä ole turha, vaan niinkuin jo sanoin; jokainen pitkässä juoksussa voittava joukkue tarvitsee jonkunlaisen pelisuunnitelman -mieluiten hyvän sellaisen. Tietenkin yksittäisiä pelejä voi voittaa ilman toimivaa pelikirjaa/tapaakin, mutta kovin pitkälle se ei kanna.

Otetaanpa esimerkki; Kuinka ihmeessä Suomi pystyy kapealla materiaalillaan haastamaan jääkiekon suurmaat kuten Kanadan tai Venäjän huipputaitavine yksilöineen? (esim. WC-04, Torino06...) Vastaus löytyy niistä Sihvosen paljon mainostamista rintamahyökkäyksistä/lyhytsyöttöpelistä/kenttätasapainosta yms. pelikirjaan sisältyvistä asioista. Ilman hyvää pelikirjaa Suomella ei nimittäin olisi ollut kotiintuomista edellämainituistakaan kisoista. Saammepa nähdä viimeistään ensi kevään aikana, että Venäjä esimerkiksi tulee olemaan pelottavan vahva valmentajan vaihduttua. Samalla vaihtui myös vanhentunut pelikirja moderniin. Tuloksia alkaa väistämättä syntymään kun yhdistää toimivan pelikirjan laajaan pelaajamateriaaliin. Toisena esimerkkinä voisin mainita vaikkapa Lahden Pelicansin. Pelicans pystyy päivästä toiseen haastamaan minkä tahansa joukkueen koko SM-Liigasta, vaikka pelaajamateriaali onkin Liigan pohjasakkaa. Tälle löytyy vain luonnollinen selitys, Hannu Aravirran loistava pelikirja.

 

[hemmo]

Pelaajia voi käskeä tekemään asioita, mutta myös reagoimaan pelitilanteen mukaan. Pelikirja ei tätä improvisaatiota salli.

Amerikkalaisesta jalkapallosta jonkun verran tietävänä voin sanoa, ettei tuo pidä aivan paikkaansa. Pelikirja antaa pelaajille tavoitteen sekä toimintatavan sen tavoitteen saavuttamiseksi. Pelaajien täytyy voida luottaa siihen, että muut pelaajat saavuttavat oman tavoitteensa. Kukin tekee oman hommansa.

Kohtuullinen pelaaja pärjää pelikirjaa orjallisesti seuraamalla ihan kohtuullisesti. Peliälykkäät pelaajat voivat kuitenkin vaihtaa toimintatapaa ja joissakin tapauksissa omaa tavoitettaankin pelin aikana, kunhan pelin tavoite saavutetaan. Nämä pelaajan pelin aikana tekemät muutokset saattavat johtaa jopa pelikirjan muutoksiin.

Pelaajat joutuvat reagoimaan ja improvisoimaan myös silloin, kun joku toinen pelaaja ei saavutakaan omaa tavoitettaan. Ja tämähän tapahtuu käytännössä jokaisessa pelitilanteessa. Aina joku epäonnistuu omassa tehtävässään. Pelikirja voi auttaa tässä improvisoinnissa, mutta variaatioita on niin paljon, että kaikki palaa lopulta peliälyyn.

Tästä voitaisiin vetää jonkinlainen vertaus Summasen Jokereihin. Pelikirja antoi rivipelaajille sovitun yhteisen pelitavan. Ville Peltosella oli kuitenkin vapaudet tehdä, mitä halusi. Miksi? Vastaus on tietysti peliäly.

 

[MC61]

Ehkä tässä ajatellaan samaa asiaa, mutta sinun mielestä pelikirja vain on väärä sana kuvaamaan sitä..

Nimenomaan. Ihmettelen vain sitä, että miksi joku sivistyssanoilla päin honkia tekstiään briljeeraava "älykkö" pystyy tuomaan uuden sanan sille samalle asialle, josta ennen on puhuttu sanalla TAKTIIKKA.

Ja vielä enemmän ihmetyttää se, että joidenkin mielestä tämä pelikirja-ajattelu jääkiekossa on jollakin tavalla mullistava ja moderni asia. Niin sanottuja pelikirjoja on ollut iät ajat, mutta jääkiekossa niitä on nimitetty muiden sanojen ohella sanalla taktiikka. Pelikirja on siis jääkiekossa täysin turha ja harhaanjohtava termi, koska sen merkitys ja sisältö on erilainen kuin niissä lajeissa, joista termi on kopioitu.

 

[avjk]

Tästä voitaisiin vetää jonkinlainen vertaus Summasen Jokereihin. Pelikirja antoi rivipelaajille sovitun yhteisen pelitavan. Ville Peltosella oli kuitenkin vapaudet tehdä, mitä halusi. Miksi? Vastaus on tietysti peliäly.

Suomen Torinon joukkue toimi samalla lailla. Erkka sanoi ennen kisoja että hän tekee kentät ja miehet jäällä tekee mitä haluaa koska ovat ammattilaisia ja niin lyhyessä valmistautumis ajassa ei mitään ns "pelikirjoja" tehdä.

 

[Johannes]

Suomen Torinon joukkue toimi samalla lailla. Erkka sanoi ennen kisoja että hän tekee kentät ja miehet jäällä tekee mitä haluaa koska ovat ammattilaisia ja niin lyhyessä valmistautumis ajassa ei mitään ns "pelikirjoja" tehdä.

Tarkoitat varmaan, että pelikirjaa ei ehditä yhdessä jäällä harjoittelemaan. Minun tietääkseni Torinon joukkue oli aika lailla selvillä jo kesällä 2005 ja pelaajille tehtiin jopa dvd, jossa selvitettiin joukkueen pelikirjaa kisoissa esimerkkien kanssa.

edit. Baxterin HIFK pystyi ainakin Jokereita vastaan hyökkäämään sujuvammin kuin Sheddenin Jokerit. Keskialueen ylittäminen onnistui siten, että peli suuntautui vauhdilla kohti vastustajan maalia, eikä peli töksähtänyt välillä siniviivan kohdalle. Baxterin HIFK keskittyy vaan aina osan ottelusta suojelemaan johtoasemaa 1-2-2 puolustustaktiikalla, joten kokonaisuus ei ole kovin hyökkäävää peliä.

 

[avjk]

Tarkoitat varmaan, että pelikirjaa ei ehditä yhdessä jäällä harjoittelemaan. Minun tietääkseni Torinon joukkue oli aika lailla selvillä jo kesällä 2005 ja pelaajille tehtiin jopa dvd, jossa selvitettiin joukkueen pelikirjaa kisoissa esimerkkien kanssa.

No mut idea tuli kuitenkin ilmi....

 

[Hattori Hanzo]

Ihmettelen vain sitä, että miksi joku sivistyssanoilla päin honkia tekstiään briljeeraava "älykkö" pystyy tuomaan uuden sanan sille samalle asialle, josta ennen on puhuttu sanalla TAKTIIKKA.

Ja vielä enemmän ihmetyttää se, että joidenkin mielestä tämä pelikirja-ajattelu jääkiekossa on jollakin tavalla mullistava ja moderni asia. Niin sanottuja pelikirjoja on ollut iät ajat, mutta jääkiekossa niitä on nimitetty muiden sanojen ohella sanalla taktiikka. Pelikirja on siis jääkiekossa täysin turha ja harhaanjohtava termi, koska sen merkitys ja sisältö on erilainen kuin niissä lajeissa, joista termi on kopioitu.

Olen täsmälleen samaa mieltä. Pelikirja-termiä käytetään pääasiassa amerikkalaisessa jalkapallossa ja koripallossa, joissa pelin luonne on varsin erityyppinen, kuin jääkiekossa. Näissä lajeissa voidaan tehdä melko suurella tarkkuudella etukäteen suunniteltuja esim. hyökkäyskuvioita, jotka löytyvät joukkueen pelikirjasta. Esimerkiksi amerikkalaisessa jalkapallossa joukkueen pelikirja saattaa sisältää tuhansia erilaisia variaatioita pelikuvioista, missä kerrotaan miten kukin pelaaja toimii kunkin kuvion mukaisesti. Viime vuosina tätä termiä on kuitenkin alettu käyttää myös jääkiekossa, lähinnä erään Urheilulehden "toimittajan" suulla. Ikään kuin nyt olisi keksitty jotain uutta jääkiekkoon, kuten MC61 mainitsi.

Jääkiekossa joukkueen pelitapa (taktiikka) saattaa muuttua pelitilanteesta riippuen pelin kuluessa esimerkiksi vahvistamalla karvauspeliä tai nopeuttamalla hyökkäykseen lähtöä, jolloin vastustaja joutuu mukautumaan tilanteeseen "lennossa". Pelikirja-käsite ei tähän oikein sovi. Jalkapallossa käytetään edelleen käsitettä taktiikka, mikä on paras termi kuvaamaan myös jääkiekossa suunniteltua pelitapaa.

 

[thego]

Viime vuosina tätä termiä on kuitenkin alettu käyttää myös jääkiekossa, lähinnä erään Urheilulehden "toimittajan" suulla. Ikään kuin nyt olisi keksitty jotain uutta jääkiekkoon, kuten MC61 mainitsi.

Olen kyllä huomannut, että monet jääkiekkoa seuraavat näkevät punaista(ellei jopa vaaleanpunaista) kun vain kuulevatkin erään "urheilulehden" "toimittajan" nimen, mutta kyllä sitä pelikirjaa on sanana käytetty pitkään ennen sitä yhtä "urheilulehden" "toimittajaa".

 

[P.Sihvonen]

Pelikirja

Jääkiekossa joukkueen pelitapa (taktiikka) saattaa muuttua pelitilanteesta riippuen pelin kuluessa esimerkiksi vahvistamalla karvauspeliä tai nopeuttamalla hyökkäykseen lähtöä, jolloin vastustaja joutuu mukautumaan tilanteeseen "lennossa". Pelikirja-käsite ei tähän oikein sovi. Jalkapallossa käytetään edelleen käsitettä taktiikka, mikä on paras termi kuvaamaan myös jääkiekossa suunniteltua pelitapaa.

a) "Lennossa mukauttamiseen" tarvitaan nimenomaan pelikirjaa, jonka pohjalta on harjoiteltu erilaisia karvaamisen tapoja (prässi, trap ja nämä eri aktiivisuudella esimerkiksi).

b) Taktiikka ja pelikirja eivät missään nimessä ole synonyymejä. Jälkimmäinen nielee sisäänsä edellisen.

-sihvonen-

 

[Ramchester]

b) Taktiikka ja pelikirja eivät missään nimessä ole synonyymejä. Jälkimmäinen nielee sisäänsä edellisen.

Voisitko sinä P. ystävällisesti luetella kaikkia ne asiat, jotka pelikirja nielee sisäänsä? Auttaisi huomattavasti keskustelua, jos edes tiedettäisiin mistä puhutaan, kun puhutaan jääkiekon pelikirjasta.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Itse olen myös käsittänyt, että pelikirja kuvaa joukkueen tapaa pelata. Taktiikka on taas sitä, että valitaan pelikirjan sisältä pelitapa ja intensiteetti (mitä haetaan mihinkin) pelin ja vastustajan mukaan. Pelikirja minun silmissäni tarkoittaa kaikkia harjoiteltuja variaatioita, jotka mielestäni tulevat näkyvimmin esille niillä hetkillä, kun joukkue saa kiekon ja rauhoittaa sen (tässä hyökkäyksen kannalta). Siis maallikolle näkyy helpommin. Silloin ei tarvitse montaa peliä katsoa yhtä joukkuetta, kun huomaa tiettyjen asioiden toistuvan yhä uudestaan ja uudestaan.

Esimerkkinä sanon kärppien ylivoimien hyökkäyksiin lähdöt. Niissä on mielestäni liian vähän variaatioita alussa vaikka loppuun tuleekin useampi vaihtoehto. Toinen vaihtoehto siinä on, että toteuttajat ovat väärät (Laamanen). Mies on aivan liian hitaalla jalalla liikkeellä muuhun joukkueeseen nähden, kun peliä pitäisi avata, jonka seurauksena täydessä vauhdissa olevat 3 hyökkääjää ja yksi puolustaja joutuvat lähes poikkeuksetta jarruttamaan ennen hyökkäyssinistä. YV:n alku on siis tuskaa tällöin. Toisilla kavereilla lähtee pari erilaista variaatioita, joissa on käytetään sitten pelaajien vahvuuksia toisilla tavoilla hyväkseen.

Tottakai pelikirjaan sisältyy tapoja toimia monessa eri tilanteessa, mutta kuten kaikessa urheilussa, antaa se työkaluja pelaajien toimintaan sekä säveltää että improvisoida täytyy jatkuvasti, koska vastustaja ei aina olekaan siellä missä "pitäisi". Se on tietenkin päivänselvä asia. Vahva pelikirja kuitenkin auttaa pelaajia yhtenäistymään joukkueena ja sen jälkeen yksilöiden henkilökohtainen taito toteuttaa näitä asioita ja säveltää tilanteen tullen nousevat arvoon arvaamattomaan. Monen valmentajan pelikirjaan kuuluu eri asteilla tietyt vapaudet tietyille pelaajille säveltää koko ajan ja se on aivan luonnollista. Huipputaitavat yksilöt pystyvät kuitenkin ratkaisemaan vahvimpienkin puolustuksien murtamisen puhtaasti henkilökohtaisella taidollaankin eikä siihen aina tarvita koko joukkueen tukea. Tukea tosin tulee väistämättä, koska kiekottomatkin tietävät taitavien kavereiden säveltäessä hakeutua paikkoihin, jotka joko sitovat vastustajia tai jättävät heidät vapaaksi mahdollista syöttöä varten.

Siinäpä pari asiaa ja valitan kovasti, ettei varmasti vastaa monen kirjoittajan tiedonnälkään, mutta voin yrittää keskustella aiheesta "maallikon silmin", jos jollakin on kysyttävää tai kommentoitavaa. Tokihan aion sitä tehdä myöskin, jos tunnen tarvetta siihen :)

 

[siffa]

Nyt maajoukkuetauon aikana lienee täällä aikaa jatkaa pelikirjakeskustelua.

Alpo Suhonen kirjoitti 14.1.2007 HS:ssä mielenkiintoisesti pelikirjasta jääkiekossa mm. :"NHL:n ensimmäisiä pelikirjamiehiä oli Philadelphia Flyersin Fred Shero. Minulla oli mahdollisuus tutustua häneen ja hänen pelikirjaansa vuonna 1974, jolloin vierailin Philadelphiassa. Joukkue oli sinä keväänä voittanut Stanley Cupin." Tämä todistaa sen, että jääkiekossa on pelikirjoja tehty jo kymmeniä vuosia. Mistään uudesta ja ihmeellisestä asiasta ei ole kyse puhuttaessa tästä vasta parin vuoden aikana suomalaisessa yleisessä kiekkokeskustelussa esillä olleesta pelikirja-termistä. Jääkiekon pelikirja on syntynyt pohjoisamerikkalaisten lajien kuten koripallon ja amerikkalaisen jalkapallon pelikirjojen pohjalle ensin NHL:ssä ja sitten myös Euroopassa. Suomessakin tunnetusti Jokereiden päävalmentaja Raimo Summanen tutki apuvalmentajansa Jouko Lukkarilan idean pohjalta koripallon pelikirjoja ja otti sieltä elementtejä jääkiekkoon.

Suomalaisen jääkiekkoilun lähivuosien pelikirjojen sisältöhistoria on muuttunut erittäin selvästi lähtien Vladimir Jursinovin pelikirjoista ja päättyen Jukka Jalosen nykyiseen pelikirjaan. Pelikirjojen sisältämät pelitaktiikat eri pelitilanteissa poikkeavat toisistaan täysin. Samoin poikkeavat Jursin ja Jukan pelikirjojen sisältämät harjoitukset oleellisesti toisistaan. Molempien pelikirjoilla on saavutettu omana aikanaan menestystä SM-liigassa. Sekin on varmaa, että viimeistä ja lopullista totuutta jääkiekosta ei ole löytynyt vaan pelikirjoja kehitetään jatkuvasti niin NHL:ssä kuin Euroopassakin.

Täällähän oli tarkoitus analysoida SM-liigajoukkueiden hyvinkin erilaisia pelitaktiikoita. Kevät näyttää, millä ja kenen pelikirjalla mennään pisimmälle. On kysytty myös, mitä pelikirja sisältää. Itselläni on käytettävissä kaksi jääkiekon pelikirjaa sekä toisen intohimoni jalkapallon Veikkaus-liiga joukkueen pelikirja. Voin kirjoittaa niistä, kunhan ehdin perehtyä niihin.

 

[Joukkuepelaaja]

siffa kirjoitti:
Itselläni on käytettävissä kaksi jääkiekon pelikirjaa

Miltä vuodelta nämä kirjat ovat? Jäin tässä hiukan ihmettelemään,miten sinä arvioit liiga joukkueiden pelikirjoja, jos ei ole niitä käytettävissä.Tapahtuuko se näiden kahden sinulla olevan pelikirjan pohjalta vai miten?

Minäkin olen saanut muistaakseni joskus 90-luvun alkupuolella luettavakseni erään joukkueen pelikirjan taisi olla A-juniorijoukkueen. Tämä valmentaja oli käynyt 80-luvulla Ruotsissa jääkiekkovalmennus kurssit/tutkinnot.

Olisin katsonut sen nyt, mutta taitaa olla varastossa sellaisessa paikassa, että en löydä sitä ihan heti.

Minulle on tullut sellainen käsitys, että jääkiekosta on tehty nykyisten valmentajien ja ns. asiantuntijoiden toimesta monimutkaisempi peli,kuin se onkaan.

Kärjistäen voisi sanoa, että oli millainen pelikirja valmentajalla tahansa,jos pelaajien pelinlukutaito on heikko/välttävä,niin ei siitä paljon hyötyä ole pelaajalle eikä valmentajalle.

Väitän , että suomalaisen jääkiekon tämän päivän pulma on kaikilla tasoilla PELINLUKUTAITO.