Ramstedtin pelityylille on ominaista, että hän yrittää mahdollisuuksien mukaan vetää itseensä kiinni kaksi tai jopa kolme miestä, jonka jälkeen hän pyrkii syötöllä vapauttamaan ketjukavereilleen ylivoimatilanteen. Tästä johtuu kiekon pitkä hallussapitoaika.
Toimiessaan tämä on aivan ylivoimainen tapa tuottaa maalipaikkoja ketjukavereille. Kun vedät itseesi kolme kaveria iholle, luo se vääjäämättä muille 4vs2 tilanteen, joka on käytännössä automaattisesti erinomainen maalintekotilanne. Ketjukavereista on sitten kiinni se, miten tuo syntynyt ylivoimatilanne hyödynnetään. Jos pakit eivät osaa lukea peliä riittävästi (monet IFK:ssa eivät osaa), jää hyökkäystilanteeseen käytännössä laiturit vs. vastustajan kaksi miestä. Ei hassumpi paikka tuokaan. Jos vaikka toinen laitureistakaan ei osaa lukea tilannetta (Blomqvist, Leino), on Ramun tekemä työ usein turhaa.
Ramstedtin peli kärsii tällä hetkellä siitä, että hänen kanssaan samaan aikaan kentällä olevat pelaajat eivät usein osaa aavistaa näitä potentiaalisesti syntyviä ylivoimatilanteita. Se on sekä Ramun ketjukavereiden (lue: Törmäsen), että Ramun itsensä ongelma. Hänen pitäisi yksinkertaistaa peliään, jos hänen laidoillaan pelaa yksinkertaisia kavereita. Jos laidalla on esimerkiksi Leino, hänelle kannattaa heittää kiekko kulmaan, jossa hän aikansa räyhää vastustajan pakkia vastaan ja lopulta menettää (tämä on vitsi). Ramun pitäisi siis tunnistaa paremmin ketjukavereidensa vahvuudet.
Kaikki ovat varmaan siitä samaa mieltä, että Pirssin peli on huonontunut viime aikoina. Epätavallisen paljon kiekonmenetyksiä, kaatumisia ja huonoja syöttöjä. Kaikki nuo voisivat hyvin olla väsymyksen oireita. Toisaalta myös itseluottamuksen puutteella voi olla asian kanssa tekemistä, eikä yliyrittämistä sovi sulkea pois keskustelusta. Se on kauhea tunne, kun mielestään järjestää jatkuvasti ketjukavereille hyviä maalintekopaikkoja ja mistään ei mene sisään. Tämä sitten johtaa siihen, että yrittää luoda vielä parempia maalintekopaikkoja -> isompia riskejä ja suurempi todennäköisyys epäonnistua.
Itse olen edelleen sitä mieltä, että IFK:n menestymisen kannalta huippuvireinen Teemu Ramstedt on yksi tärkeimmistä tekijöistä (tärkein on Lankinen, sen jälkeen puolustuksen onnistuminen). Mies on kuitenkin parhaalla kaudellaan tehtaillut 43p / 58 ottelua, ja Bluesissa teki 34 pistettä 39 otteluun ennen siirtymistään KHL:llään kesken kauden. Kyseessä on kuitenkin vielä suht nuori mies, jolla on ehdottomasti potentiaalia olla IFK:n ykkössentteri.
Herr Stigua kohtaan minulla on valtavasti kunnioitusta ja hänen mielipiteensä otetaan tämän ATK-päätteen äärellä aina vakavasti. Ramstedtin kohdalla olen kuitenkin eri mieltä ja perusteluita yritin sopertaa ylle.