Siihen että näin tapahtuu nyt jo eli muiden peli paranee ja osaavat koko ajan pelata paremmin Hifkiä vastaan (kova paineistus ja karvaus pakeille) eikä Hifkin pelitavassa näy mitään muutosta parempaan.
Onneksi en ole yksin. En nähnyt kokonaan eilistä peliä, mutta sen mitä näin oli samaa kuin ennenkin tällä audella: vauhdikasta ja hyökkäävää kiekkoa, jossa ei pelätä epäonnistumisia. Miettikää nyt oikeasti: IFK on sarjassa käytännössä toisena ja on tehnyt eniten maaleja pelaamalla aktiivista ja hyökkäävää jääkiekkoa, ja jengi muistelee täällä, että kyllä se Petu Matikainen sentään yritti Meidän Peliä.
Meidän Vitun Peliä.
Oikeasti?
No ei nyt lueta kuin piru raamattua. Ei täällä paskansyöjää tai meidän peliä kaivata, mutta kontrolloitujen hyökkäysten puute mietityttää.
Lopuksi fyysisyydestä. Sillon kun Kojo veti täällä, äijällä oli ns. normaali fyysinen aspekti pelissä mukana. Mutta kun se pelitapa toimii JA jengissä on fyysisestä pelistä diggaavia, peli on fyysistä. Sillon ei vältelty jäähyjä mutta ei ylikorostettu fyysisyyttäkään. Kuittivihkokin löytyi. Kiteytyksenä: pelaajat kyllä taklaa jos pelitapa toimii ja ei sitä ns. kiellä. Stögön tapa taiteilee jossain tossa välillä, pelaajista 1/3 kykenee fyysisempään peliin. Miettikää: Lennu-Ahtola-Wärn. Ei noita kundeja tarvinnut ohjeistaa "ja hei taklatkaa kundit sitte!!"- tyylillä. Selkärangasta se lähti KUN pelitapa toimi ja suosi sitä.
.
Jos oli tarkoitus pelata kärppäneppailua, miksi joukkueessa on Liivik, Wärn, Kanki, Melart ja kumppanit?
Samaa mieltä ollaan varmaan kuitenkin siitä, että eilisen puolustuksen fyysisyys ei tule riittämään playoffeissa
Peli tiivistyy ja etenee koko ajan kevään suuntaan eli fyysisyys lisääntyy. Pleijareissa mukaan tulee sitten vielä pikkusiat, rottailu ja suoranainen 'lähetsä siitä hyvällä vai pahalla?'- touhut. Henk.koht. mä pelkään hieman myös sitä, ettei HIFK:lta löydy tarpeeksi sitäkään puolta tällä kaudella. Puhumatta sitten tarvittavasta fyysisyydestä.
1. Nokka
Repsahdin itsekin siihen illuusioon, että Nokan pelikirja olisi tällä kaudella jotenkin toimiva. No, näinhän asia näytti olevan syksyllä, mutta veikkaan, että suurin syy IFK:n lentoon oli se, että IFK oli päässyt treenaamaan samalla jengillä about kaksi vuotta ja muut joukkueet olivat syksyllä vasta hiomassa kuvioitaan. Syksy on ohi, ja nyt palataan arken: Turpaan tulee jengiltä kuin jengiltä, vaikka joukkue on hyvin rakennettu. Fakta on se, että muiden jengien peli alkaa kulkea vasta nyt, IFK ei tästä enää kehity. Nokan isoin ongelma on sama kuin aikaisempina vuosina: Hän ei kykene reagoimaan pelinsisäisiin asioihin mitenkään. Jos vastustaja tappaa Nokan pelikirjan, ei mitään plan B:tä ole olemassa. Kevättä ajatellen ainakin omat turhat toiveeni ovat karisseet. IFK ei tule taistelemaan mestaruudesta tälläkään kaudella.
2. Ykkösveskari
Nybari otti ison ja tietoisen riskin palkatessaan Riskmanin ykköseksi. No, Riskmanin varaan on turha rakentaa yhtään mitään, mutta on se perkele kumma, jos IFK menee kevään loppuun kakkosveskarilla. Se ei yksinkertaisesti riitä.
3. Ville Peltonen
Tami sanoi Kalpa-pelissä, että Villen ansiota on 95% IFK:n noususta. Itse olin Kalpa-pelin jälkeen hieman maltillisempi, mutta niin se vaan taitaa olla, että Villen mukana noustaan ja kaadutaan. Tänään Villeltä normaalia paskempi peli, ja takkiin tuli. IFK:lla ei yksinkertaisesti ole Villen (ja Kuhdan) lisäksi ratkaisijoita.
4. Fyysisyys
IFK häviää tällä kaudella fyysisyydessä jengille kuin jengille. Ainoat puhtaat paperit fyysisyydestä saavat nelosketju + Lennu +Wärn. Pakiston osalta ainoa fyysinen pelaaja oli tänään vaihtoepenkillä. Sokerina pohjalla, pakistossa seikkailee kaksi Pikku Koota, joista varsinkin tämä pienempi vesseli, joka tuo syvyyttä leveyteen ja rotaatiopotentiaalia, on surkuhupaisaa katsottavaa. Alas on vajottu.
Kuka palstalainen on voinut kirjoittaa näin hienon viestin? Tekstistä paistaa asiantuntemus, kokemus, fiiksuus, ja aito IFK-rakkaus!Lisätään vielä yksi lainaus. Tätä on hyvä lueskella, jos joulukuussa ahdistaa IFK:n peli. Kirjoitettu 30.12.2010:
Toi fyysisyyden puute on kyllä aika mielenkiintoinen juttu. Jengistä löytyy Kuparista, Partasta, Nykoppia, Ikosta, Luttista, Elkinsiä, Lambergia, Grillimestaria... .
Viittasin tolla listalla nyt enemmän ihan siihen yleiseen fyysisyyteen, mutta tottahan sä tosta taklaamisesta puhut. Nykoppilla olis kaikki edellytykset pelata kiekollisen pelin ohella erittäin fyysisesti, sillä vauhtia on ja kokoa myös. Välillä näkyy myös merkkejä orastavasta ilkeydestä jäällä, ja se pitäis käyttää hyödyksi. Sillon kun Elkins harvoin sattuu taklaamaan niin osuu kyllä todella kovaa. Partasella on ihme tarve olla pelkkä kiekollinen taituri, ja näyttää melkeen siltä että ei tiedä sen olevan mahdollista jos myös taklaa ja pelaa fyysisesti.Noistakaan ei oikeasti taklaajia ole kuin Kuparinen, Lamberg ja Grillfors. En ymmärrä miten Nykopp on näihin listauksiin ajautunut, hän on ennemmin hyvin liikkuva ja tulevaisuudessa kiekollinen pelaaja. Ikonen on lähinnä hyvin liikkuva työmyyrä, ei niinkään taklaaja. Luttinen yrittää taklata, mutta usein hän ei ehdi tilanteisiin tai taklausvoima ei ole kummoinen. Partanen ja Elkins voisivat olla ahkerampia tällä saralla, mutta jotenkin tuntuu että ainakin Elkins säästelee taklauksia, jotta hän voi pelata enemmän. Pitää muistaa että taklauspeli on myös fyysisesti erittäin kuluttavaa. Partanen taklaa silloin tällöin, mutta ei ilmeisesti sisäistä itselleen tätä roolia.
... ...
Ketjuun liittymättömänä huomiona on tämä jatkuva negatiivinen asenne HIFKn tekemiseesn. Tuodaan vain negatiivisia asioita ylös ja positiiviset asiat jätetään mainitsematta. Tämä sama toistuu jokaisen joukkueen hiekkalaatikoilla, sekä mediassa. Miksi meitä kiinnostaa enemmän epäonnistuminen kuin voittaminen?
2-1 maalissa etäisten havumetsien pelitapaa käytettiin onnistuneesti. Grillfors avasi Kupariselle omalta alueelta suoraan vastustajan siniselle, josta Kuparinen jatkoi kiekon yhdellä kosketuksella täydessä vauhdissa punaisen kohdalla luistelevalle Blomqvistille. Tämä palautti kiekon Kupariselle, valelaukaus ja syöttö takaisin Blomqvistille, joka tekee maalin. Ei pelitavalla väliä, jos toteutus onnistuu yhtä hyvin kuin esimerkkini maalissa.
1. Stögöllä on selkeä pelitapa, mutta se on 1970-luvulta. Tosin pleijareissa voi hyvinkin pärjätä ainakin jonkin aikaa tuollakin ajokoirakiekolla.
Ketjuun liittymättömänä huomiona on tämä jatkuva negatiivinen asenne HIFKn tekemiseen. Tuodaan vain negatiivisia asioita ylös ja positiiviset asiat jätetään mainitsematta. Tämä sama toistuu jokaisen joukkueen hiekkalaatikoilla, sekä mediassa. Miksi meitä kiinnostaa enemmän epäonnistuminen kuin voittaminen?
En odota että peli on valmista vielä marraskuussa, mutta odotan Törmäsen työkalupakista muutakin kun pystykoohottamista ja päätykiekkoa, koska uskon että esimerkiksi Dufvan Lukko, Marjamäen Kärpät, Ahon JYP tai vaikkapa Virran KalPa keksivät kyllä keinot noihin yksinkertaisuuksiin. Mutta onneksi vielä ei olla poffeissa, ja onneksi Törmäsellä on siis aikaa vielä kehittää IFK:n peliä, jos/kun sinne poffeihin päästään. Uskon että tälläkin koohottamisella ollaan 6-sakissa, koska maalintekovoimaa on 4:ssä kentässä. Poffeissa peli muuttuu puolustavammaksi (kukaan ei varmaan tiennyt tätä), ja silloin ei riitä pitkälle se, että vaan hyökätään ja jätetään puolustaminen toisarvoiseksi.
Tarkoitat varmaan Ahon Blues vai Virtasen Jyp? ;)
Lukko ja Kärpät ovat edelleen omia mestarisuosikkeja, mutta pidän myös HIFK:ta erittäin hyvänä haastajana. Peli muuttuu tosiaan puolustavammaksi pleijareissa, mutta näkisin sen johtuvan siitä, että varotaan ylihyökkäämistä ja tilanteista ulos ajamista. Heitetään mielummin kiekko päätyyn punasen jälkeen ja luistellaan karvaamaan - tätähän HIFK tekee jo nyt runkosarjassa usein.
Miten niin ei ole positiivisuutta mukana. Luetaan viestejä, kiitos. Minusta täällä esitetään ihan rakentavaa kritiikkiä ja melko rauhallisesti viestien omia mielipiteitä, kukin tyylillään.
.
Hallilla viihtymättömyydestä voi toki syyttää joukkuetta, joka ei enää pelaa kuin 80-luvulla konsanaan. Toinen, mistä tuota kirkkomaista tunnelmaa voi lähteä syyttelehtimään, on se oma peilikuva. En mä kiistä, etteikö taklaukset ja vauhti sytyttäisi katsomossa, mutta ihan yhtä lailla fanit voivat psyykata toisiaan hyvään tunnelmaan. Ihan hyvin niitä käsiä voi hakata yhteen muulloinkin kuin maalin jälkeen tai huutaa voi muulloinkin kuin tuomarin jätettyä taas vierasjoukkueelle jäähyn viheltämättä.Mutta hallilla ei viihdy enää kuten joskus. Sopan kaudesta eteenpäin 'til today meno on kuin sukulaisissa: hiljaista ja puuduttava. Mutta anti olla kun yksi setä(kutsun häntä tässä Lamberg- nimiseksi) alkoi riehumaan ja serkku(hänen nimensä olkoon Grilli) esitti makean vyötäröliikkeen ohi menevään kaveriin. Johan tuli elämää ja ääntä, tosin vain hetkeksi.
Jos otteluiden katsominen tuottaa joka ikinen kerta noin kauheat traumat ja aggressiot, niin tehkää jotain muuta. Käykää lenkillä, panemassa puolisoa, juttelemassa naapurin mummolle, seuratkaa nauhoitusta eduskunnan täysistunnosta, ihan mitä tahansa muuta. Kun joka vitun asiaan ei suhtaudu niin negatiivisesti, niin asiat alkavat aueta ihan uudella tavalla. Kyllähän mäkin näen paskaa kiekkoa, jos asennoidun näkemään paskaa kiekkoa. Mutta entä jos en asennoidu? Kokeilkaapa. Tai mieluummin, älkää kokeilko, tehkää jotain muuta. Vaikka mikä minä olen muita opastamaan, aikuisia ihmisiä.