Tänään todistettiin yhden pelin sisällä se miten paljon Pelicansin jengi elää siitä pelitunteesta mikä on. Alusta alkaen oltiin myöhässä ja taisteltiin vaan vastaan, Barto hoiti pari pahaa paikkaa ja ensimmäisen maalin jälkeen oltiin ihan eri joukkue. Se flow iski kovaa ja Kalpa taas joutui siihen negatiiviseen aaltoon ja tulos näkyi taululla.
Puolitoista erää oltiin kiekollisesti erittäin vaatimattomia, kun taas parin maalin jälkeen Kalpa ei tuntunut saavan kiekolla mitään aikaan, vaikka oli pelillisesti vienyt 30min aika totaalisesti.
Kalpaan puri myös se että meiltä taklattiin kovaa takaisin, siellä alkoi kiekolliset ratkaisut vähän nopeutua kun ei ollutkaan enää niin paljon tilaa ja piti vastaanottaa taklaus, tai ainakin se uhka oli olemassa.
Erikoiskiitos Haataselle, Tukiaiselle, Myllärille, Hirvoselle, Killiselle ja Roineelle, sieltä tuli jokaiselta aika miehekästä niittiä, välillä vähän tilanteen jälkeenkin mutta juuri sitä tarvitaankin playoffeissa!
Se on taktisesti tärkeää että käydään ajamassa tilanteet loppuun asti, silloin ei Kalpan taitavat pienet pelaajat pysty ottamaan sitä aikaa kiekon kanssa mitä haluaisivat, vaan pistävät mielummin kiekkoa eteenpäin vaikka huonomaankin paikkaan, koska tietävät tai luulevat että taklaus tulee. Tämä on NHL:sta tuttu tapa irroittaa pelaaja kiekosta, siksi siellä on ollut esim Kakko, Antti Suomela ja moni muukin suomitähti vähän ongelmissa kun eivät saakaan sitä pientä lisäaikaa ja joutuvat luopumaan kiekosta ennen sitä ratkaisua mitä sen kanssa tekisi.
Nyt huomenna Saipasta voitto, hyvällä fiiliksellä playoffeihin viikon levon jälkeen ja samalla vauhdilla pari ensimmäistä voittoa, niin tästä voi tulla hyvä kevät!