Muutama nukuttu tunti ottelun ja kotiinpaluun jälkeen. Täytyy sanoa, eipä olisi voinut voitto oikein paremmalta maistua. Toivottavasti samaa voittoherkkua on luvassa jälleen lauantaina, mutta silti muutama sana eilisen ottelusta.
Alussa Ässät pääsivät melko vapaasti tulemaan Pelicansin alueelle. Pelicansin uinuiltua alun, pääsikin Pasi Peltonen vapaaksi unohdettuna laukomaan tärkeän avausosuman. Erän vanhettua pääsi Pelicans entistä paremmin peliin mukaan ja oli jo lopussa tasoittaa pelin.
Toinen erä oli aivan selvästi Pelicansin ja välillä tuntui ettei Ässiä edes kiinnostanut taistella elintärkeistä pisteistä. Onneksi erästä päästiin erätauolle ainoastaan maalin tappioasemasta, sillä paikkoja Pelicansilla oli useampaankin maaliin.
Kolmas erä osoitti sen, että kopissa lienee ollut meteliä velttoilusta ja sen lopettamisesta. Kiriä avittivat tietysti hieman onnekas Pölläsen maali, sekä Kivenmäen kalastama jäähy. Toisessa erässä pahasti tökkinyt ylivoima toimi sen verran, että kiekko ajautui Peltoselle, joka pääsi pistämään aika tyhjiin. Salosen maali oli taas Wesslinin loistavan raatamisen tulos, kiekko väkisin haltuun ja Tipi sai laittaa kiekon maalin edestä sisään.
Pelicans tuli vielä lopussa melkein rinnalle, osittain Sorokinsin todella tyhmän jäähyn avulla. Onneksi kiekko ei lopussa enää pomppinut Pelicansille, joka kyllä painoi varsin mukavan näköisesti. Pisteet Ässille, vaikka vääryys ei olisi ollut tasapelikään, tosin me tarvittiin näitä enemmän, joten sovitaanko, että oikeus tapahtui. Ottelu ei noussut mihinkään kiekkoklassikoiden sarjaan, mutta tärkeintähän on tässä vaiheessa voitto, ei se tapa millä pisteet tulevat.
Ässistä jäivät mieleen puolustuksesta Peltonen ja Glad, jotka pelasivat melko ehjän pelin. Hyökkääjistä täytyy nostaa esille kovaa työtä tehneet Wesslin ja Virkkunen, vaikka jälkimmäinen ei tehoille päässytkään. Muuten Ässistä ei kukaan erottunut kauheasti suuntaan tai toiseen, paitsi välillä kiekonkin taklaamaksi joutunut Bergeron ja hieman turhan rohkeasti seikkaileva Langkow. Tosin Lankku otti vastapainoksi muutaman todella tärkeä kopin, joten eipä häntä kauheasti voi moittia.
Kotijoukkueen mieleenpainuvimmat olivat Hirvonen, Hannus sekä hyvin pelannut maalivahti Rämö. Unohtaa ei sovi tietenkään Aki Heinoa, jonka pyörähdys oli melkein yhtä hienoa katsottavaa kuin Sorokinsin vastaavat aiemmin. Kaiken kaikkea varsin positiivinen kuva jäi lahtelaisista, varsinkin kun miettii joukkueen materiaalia ja panosta.
Mitä sitten tulee muuhun kuin pelaajiin ja ottelutapahtumiin, niin voisin melkein ylpeänä sanoa, että kohtuullisen hyvää kannustusta saimme aikaiseksi. Alun perin oli tarkoitus asettautua päätykatsomoon, mutta valitsin sen verran huonot paikat, että olimmekin koko ottelun seisomakatsomossa. Siellä huuto ja laulu raikasi välillä ihan hyvään malliin. Voiton lisäksi mahtavan fiiliksen antoi myös, että Ässien joukkue myös huomasi todella kiittää kannustuksesta. Varsinkin kapteenimme oli jälleen oma itsensä, on hienoa että kapteenimme todella välittää faneista.
Tämän lisäksi täytyy myös kiittää lahtelaisia, jotka suhtautuivat meihin positiivisesti. Pelin jälkeenkin monet onnittelivat voitosta ja hyvästä kannustuksesta sekä toivottivat onnea loppupeleihin. Minä vastaavasti toivon onnea teille lahtelaisille henkiinjäämiskamppailuun. Toivottavasti liigakiekkoa nähdään jatkossakin Lahdessa.