Olisihan se Koivusen, Kakon ja koko lahtelaisen kiekkoilun kannalta sääli, jossei kyseisille herroille saada sitä viimeistä kotipeliä, missä yleisö voi kiittää vuosien uskollisesta palvelusta.
Toiveena kuitenkin olisi, että herrat pysyisivät organisaation lähellä tulevaisuudessa, mieluiten juniorien parissa, jakamassa melkein 2000 liigapelin kokemuksen tuomaa tietotaitoa jääkiekosta. Koivunen on loistava roolimalli nuorille kehittyville lahtelaisille keskushyökkääjille, jonka sanaa varmasti nuoret pelaajat kuuntelevat. Ja tuskin kukaan pystyy painottamaan nuorille kiekkoilijoille harjoittelun tärkeyttä niin hyvin kuin monivuotinen kapteeni Erik Kakko, joka on läpi peliuransa ollut loistavassa fyysisessä kunnossa. Tuollaista osaamisen ja tiedon määrää ei Pelicansin kokoisessa organisaatiossa ole varaa hukata.
Fakta kuitenkin on, että organisaatio tarvitsee tällä hetkellä kilpailukykyisen ja -henkisen joukkueen jäälle. On hyvin vaikea nähdä kyseisille herroille sopivaa roolia tämän hetkisessä rosterista, joka muutenkin on pienen tuuletuksen tarpeessa.
Kaarnakin painotti, että ensin paneudutaan try-out miesten jatkoihin, joten aloitetaan analysointi näistä. Lamothe, Corazzini ja Uotila. Kolmikosta vahvimmilla taitaa olla Lamothe, joka Nurmisen mukaan on tuonnut maailmanluokan ammattimaisuutta koppiin ja jäälle. Jatkoa siis, mieluiten ensi kaudeksi, jos mies jaksaa samalla intensiteetillä harjoitella.
Corazzinin kohdalla on vielä paha sanoa juuri mitään. Lauantain KalPa pelissä aivan ilmiselvästi jet lag ja muu väsymys iski päälle, joten miehen todellista tasoa on vaikea arvioida. Sen verran kuitenkin tiedän, että Corazzini on täysverinen ammattilainen ja tiedostaa oman tilanteensa, joten parempaa on luvassa. Erityisesti nopea ja sulava luistelu antaa eväitä menestyä Sm-liigassa.
Uotila puolestaan on taistelun ruumiillistuma puolustuksessa. Ajottaiset virheet olen valmis antamaan Juhalle anteeksi, sillä kyseessä on nuori ja kehittyvä pelaaja, jonka asenne pelaamiseen ja harjoitteluun on noinkin nuoreksi kaveriksi maailmanluokkaa. Hieman rajalliset kiekolliset avut ehkä mietityttävät, mutta Uotilan omien sanojen mukaan hänen on ensin vakiinnutettava paikkansa pelaamalla hyvää puolustuspeliä, jonka jälkeen peliin voi lisätä kiekollisia ominaisuuksia. Mielestäni ehdottamasti kiinnitettävä jopa hieman pidemmällä sopimuksella. Tuota taistelumoraalia kun saisi muillekkin lainattua, niin oltaisiin ihan eri päässä sarjataulukkoa.
Sitten niitä lähtijöitä. Kakko ja Koivunen ovat nyt jo sivussa kokoonpanosta, ja taustalla kärkkyy nälkäisiä nuoria, joten rivien välistä on luettavissa, että kyseiset herrat ovat pelinsä tällä erää pelaneet. Santavuori ja Saarinen ovat varmasti myös uudelleen arvioinnin alla: näiden herrojen odotettiin nostavan tasoa edelliskausista, jolloin vastuuta olisi siirretty vanhemmalta kaartilta seuraavalle sukupolvelle. Näin ei kuitenkaan ole käynnyt vaan kehitys on pysähtänyt tyystin. Saarisen hyytyminen ihmetyttää erityisesti, liekö veljen esimerkki muutaman loukkaantumisen jälkeen karsinut pelityylistä ne aseet pois, jolla mies tuli liigaan ryminällä. Santavuoren kohdalla mietityttää erityisesti miehen motivaatio: onko harjoittelu, elintavat ja yleinen asenne työtänsä kohtaan täysin ammattimainen? Taitoja olisi, mutta punainen lanka on kadonnut. Tuskin kannattajillekkaan on hirveän vaikea arvata, kuka näiden P.Sihvosen mainitsemien "yökerho kitisijöiden" ryhmää on johdattanut erityisesti tänä syksynä. Uskon, että näille herroille esim. Ruotsin ykkösdivari voisi olla sopiva haaste, joka antaa piristysruisketta uralle.
Puolustuksessa kysymysmerkki on yllättäen Mikko Kousa. Tämän piti olla se läpimurtokausi, mutta peli junnaa vieläkin paikallaan. Suurin syy tähän löytyy Mikon pään sisältä, peli on edelleen ylimielistä ja junnumaista, eikä harjoittelussakaan ole tarpeeksi määrätietoisuutta mennä eteenpäin. Väitän, että jos M.Kousalla olisi edes puolet erään Leo Komarovin määrätietoisuudesta harjoittelun ja itsensä kehittymisen suhteen, pelaisi hän ykkösylivoimaa ollen pakiston selkeä liideri, samalla syrjäyttäen Suhosen aseman. Päätös Kousan kohdalla on erityisen vaikea, koska tämän kokoisella organisaatiolla ei ole varaa hukata erityisosaamista luonnostaan omaavia talentteja, mutta uskon, että kausi HeKissä suurella vastuulla luo pohjan paremmalle huomiselle. Mielestäni valmennuksen olisi hyvä tehdä Mikolle selkeä muutaman vuoden tähtäimen suunnitelma, johon seura ja pelaaja sitoutuu ja leivotaan Kousasta vaikka väkisten EHT-tason kiekollinen puolustaja. Tätä kehitystä ei tue liigassa kiekottoman roolin pelaaminen tällä hetkellä.
Näin ollen Kakon ja Kousan luotua tilaa puolustukseen, ja Santavuoren/Piispasen ja Koivusen poistuttua hyökkäyksestä saadaan karsittua kokoonpano sellaiseen muotoon, että siellä pelaavat vain ne pelaajat, jotka peliaikaa ansaitsevat.