Kaikki edelleen niin juhlahumuissa, että mestaruudentekijöiden tarkempi perkaaminen jäänyt tekemättä. En anna arvosanoja, vaan jaan pelaajat kolmeen kategoriaan ennakko-odotuksiin suhteuttaen, kuten täällä palstalla on taidettu aiemminkin tehdä.
ONNISTUJAT
(Pelasivat odotettua paremmin)
MV: Mikko Rämö, Kristian Järvinen
P: Markus Västilä
H: Jari Kauppila, Mikael Kuronen, Antti Mäkelä, Tomi Peltonen, Henri Tuominen, Mikko Virtanen
Rämöä ei peluutettu runkosarjassa puhki ja torjui nyt mestaruuden, 'nuff said. Järvinen oli kauden suurin yllättäjä ja torjui itsensä ykkösvahdiksi. Mestaruus olisi saatettu voittaa myös Kristianilla.
Koko pakkikalusto pelasi hyvin. Tosin melkein kaikki oli sellaisia varmoja luottonimiä, että positiiviseksi yllättäjäksi laskisin vain Västilän. Otti selvän harppauksen edelliskaudesta, etenkin puolustusvarmuuden saralla.
Kauppila sinällään hankala tapaus arvostella, että iso osa tuomitsi, mutta sitten taas toisessa ääripäässä joku odotti huikeaa pistelinkoakin. Kokonaisuudessaan pelasi kuitenkin erinomaisen kauden ja oli mielestäni joukkueen liideri ja tärkein yksittäinen pelaaja. Eli onnistuja.
Kurosesta en ainakaan itse odotellut mitään kärkihyökkääjää, mutta onnistui sitten pudotuspeleissä nousemaan sellaiseksi. Hyvä työmoraali ja tasainen runkosarja.
Mäkilä, Peltonen ja Tuominen olivat enemmän tai vähemmän täytepelaajia monissa kaavailuissa. Etenkin Mäkilän hankinta viime hetken vahvistukseksi jopa kummastutti, kun syvyyttä oli jo ennestään. Mutta näistä kanssa kaikki kasvattivat rooliaan pleijareissa. Virtanen puolestaan pelasi itselleen kauden aikana vastuuta, eikä vaan päässyt paikkaajana kentälle.
TASOLLAAN
(Saatiin siis suurin piirtein sitä mitä odotettiinkin)
P: Jesse Jyrkkiö, Marlo Koponen, Tuukka Laakso, Pauli Levokari, Jarno Lippojoki
H: Teemu Tallberg, Aatu Hämäläinen, Jan-Mikael Juutilainen, Timo-Pekka Heikkinen, Jussi Nättinen, Jesse Koskinen, Jere Espo
Pakeista lähes kaikki tiedettiin hyviksi Mestis-tason pelaajiksi ja pelasivatkin omalla tasollaan. Jyrkkiön piti olla sarjan paras kiekollinen pakki - ja oli sitä. Samalla kyllä virheitäkin sattui sen verran kun odotettiin.
Koponen ja Lippojoki olivat erittäin luotettavia joukkuepelaajia, joiden ensisijainen funktio oli puolustustehtävien hoitaminen. Kiekollista roolia tai tehoja ei ollut varmasti heille pahemmin budjetoitukaan.
Laakso hoitti stunttihommansa ihan kunnialla, eikä olisi huolestuttanut vaikka olisi joutunut luutimaan enemmänkin. Levokari toi kaivattua jämäkkyyttä alakertaan ja pysyi vielä runkosarjassa hyvin vauhdissa mukana, ison miehen kropassa alkoi sitten ehkä pudouspeleissä jo rasitukset näkyä.
Tallberg tekisi mieli listata onnistujaksi - ja kevään osalta olikin kyllä sellainen. Syksy oli kuitenkin niin tehoton, että pistetään keskiarvona kuitenkin tähän koriin.
Hämäläinen ja Juutilainen olivat edelleen KooKoon kärkihyökkääjiä, kuten kuuluikin. Täyttä potentiaalia ei kuitenkaan ole kummastakaan saatu otettua irti Kouvolassa.
Heikkinen ja Nättinen olivat kaavailluissa kolmos-nelosketjujen työhevosia. Siinä roolissa molemmat olivatkin ok, mutta ei oikein sen enempää jos ei vähempääkään. Junnut Koskinen ja Espo kävivät haistelemassa Mestis-vauhtia ja siinäpä se.
EPÄONNISTUJAT
(Eli alle tason tai ainakin odotusten)
MV: Juha Järvenpää
P: Connor Hardowa, Lasse Lappalainen, Nico Lehto
H: Joona Karevaara, Santtu Huhtala, Ville Rajala
Yhden kokonaisen matsinko Järvenpää Kouvolassa pelasi? Jos lainaehdot eivät olleet sidottuna pelattuihin matseihin, niin saattoi hyvinkin olla koko seurahistorian kalleimmat peliminuutit... No, mistäpä näitä ikinä tietää etukäteen. Paitsi jos Ilveksessä naureskeltiin partaan, kun oli saatu dumpattua valmiiksi klesa kaveri pois omilta palkkalistoilta.
Hardowan niskoille ei kamalan kovia odotuksia laittanut kai kukaan. Ja täytti kyllä sinällään paikkansa pakistossa. Mutta lähtökohtaisesti ulkomaalaisen pitäisi mielestäni olla Mestiksessä aina selkeä vahvistus joukkueelle. Tai ainakin mahtua aina automaattisesti kokoonpanoon. Rotaatiopelaajia löytyy lähempääkin.
Lappalainen ja Lehto ovat tässä korissa ainoastaan loukkaantumistensa takia. Molempien kausi meni valitettavasti plörinäksi. Lappalainen olisi ollut ykköspakkimme ja esittikin lupaavia otteita kaukaloon palattuaan, vaikka lähtökohdat olivat vaikeat. Takapakkia tuli kuitenkin uralle väkisinkin. Lehto olisi täyttänyt kanssa varmasti oman peruspakkin ruutunsa, mutta kovin vähiin jäivät pelit.
KooKoon valtti oli tällä kaudella tasaisuus. Sillä se mestaruuskin tuli, kun ei mitään supertehonyrkkiäkään ollut kasassa. Koko joukkueesta ei löytynyt yhtään varsinaista floppia. Lähimmäksi moista titteliä olisi kai laitettava Joona Karevaara - mutta hänkin oli kuitenkin oleellinen osa menestystä.
Karevaaran vaan piti olla paljon tehokkaampi ja näkyvämpi: ykköshyökkääjä, joka kisaa mali- ja pistepörssin voitosta. MurhaaMenoa seurasi tarkasti koko kauden, ja voi kertoa tarkemmin, mutta vähän flegmaattiselta näytti toisinaan. Toisaalta kuitenkin oli loppujen lopuksi KooKoon tehomiehiä, eikä heittänyt missään vaiheessa hanskoja tiskiin, vaan teki tärkeitä maaleja pleijareissakin.
Huhtala oli Karevaaran tavoin epäonnistuja, mutta vain odotuksiin suhteutettuna. Voi olla, että muilla oli realistisemmat odotukset kuin minulla, mutta itse siis odotin enemmän, koska Santtu oli niin helkutin hyvä viime keväänä. Nyt katosi aina silloin tällöin kuvasta kokonaan joksikin aikaa.
Ville Rajalan menoa oli vielä harkkapeleissä kiva katsoa, mutta omaa roolia joukkueesta ei sitten kuitenkaan löytynyt. Sopimuksen purkaminen oli varmasti ihan hyvä ratkaisu kaikille osapuolille. Aika tai joukkue ei ollut nyt oikea, mutta Rajalasta saattaa vielä hyvinkin löytyä muutaman kauden sisällä Mestikseen sellainen 20 maalin ja 100 jäähyminuutin härkämaisen pelätty voimalaturi.
ONNISTUJAT
(Pelasivat odotettua paremmin)
MV: Mikko Rämö, Kristian Järvinen
P: Markus Västilä
H: Jari Kauppila, Mikael Kuronen, Antti Mäkelä, Tomi Peltonen, Henri Tuominen, Mikko Virtanen
Rämöä ei peluutettu runkosarjassa puhki ja torjui nyt mestaruuden, 'nuff said. Järvinen oli kauden suurin yllättäjä ja torjui itsensä ykkösvahdiksi. Mestaruus olisi saatettu voittaa myös Kristianilla.
Koko pakkikalusto pelasi hyvin. Tosin melkein kaikki oli sellaisia varmoja luottonimiä, että positiiviseksi yllättäjäksi laskisin vain Västilän. Otti selvän harppauksen edelliskaudesta, etenkin puolustusvarmuuden saralla.
Kauppila sinällään hankala tapaus arvostella, että iso osa tuomitsi, mutta sitten taas toisessa ääripäässä joku odotti huikeaa pistelinkoakin. Kokonaisuudessaan pelasi kuitenkin erinomaisen kauden ja oli mielestäni joukkueen liideri ja tärkein yksittäinen pelaaja. Eli onnistuja.
Kurosesta en ainakaan itse odotellut mitään kärkihyökkääjää, mutta onnistui sitten pudotuspeleissä nousemaan sellaiseksi. Hyvä työmoraali ja tasainen runkosarja.
Mäkilä, Peltonen ja Tuominen olivat enemmän tai vähemmän täytepelaajia monissa kaavailuissa. Etenkin Mäkilän hankinta viime hetken vahvistukseksi jopa kummastutti, kun syvyyttä oli jo ennestään. Mutta näistä kanssa kaikki kasvattivat rooliaan pleijareissa. Virtanen puolestaan pelasi itselleen kauden aikana vastuuta, eikä vaan päässyt paikkaajana kentälle.
TASOLLAAN
(Saatiin siis suurin piirtein sitä mitä odotettiinkin)
P: Jesse Jyrkkiö, Marlo Koponen, Tuukka Laakso, Pauli Levokari, Jarno Lippojoki
H: Teemu Tallberg, Aatu Hämäläinen, Jan-Mikael Juutilainen, Timo-Pekka Heikkinen, Jussi Nättinen, Jesse Koskinen, Jere Espo
Pakeista lähes kaikki tiedettiin hyviksi Mestis-tason pelaajiksi ja pelasivatkin omalla tasollaan. Jyrkkiön piti olla sarjan paras kiekollinen pakki - ja oli sitä. Samalla kyllä virheitäkin sattui sen verran kun odotettiin.
Koponen ja Lippojoki olivat erittäin luotettavia joukkuepelaajia, joiden ensisijainen funktio oli puolustustehtävien hoitaminen. Kiekollista roolia tai tehoja ei ollut varmasti heille pahemmin budjetoitukaan.
Laakso hoitti stunttihommansa ihan kunnialla, eikä olisi huolestuttanut vaikka olisi joutunut luutimaan enemmänkin. Levokari toi kaivattua jämäkkyyttä alakertaan ja pysyi vielä runkosarjassa hyvin vauhdissa mukana, ison miehen kropassa alkoi sitten ehkä pudouspeleissä jo rasitukset näkyä.
Tallberg tekisi mieli listata onnistujaksi - ja kevään osalta olikin kyllä sellainen. Syksy oli kuitenkin niin tehoton, että pistetään keskiarvona kuitenkin tähän koriin.
Hämäläinen ja Juutilainen olivat edelleen KooKoon kärkihyökkääjiä, kuten kuuluikin. Täyttä potentiaalia ei kuitenkaan ole kummastakaan saatu otettua irti Kouvolassa.
Heikkinen ja Nättinen olivat kaavailluissa kolmos-nelosketjujen työhevosia. Siinä roolissa molemmat olivatkin ok, mutta ei oikein sen enempää jos ei vähempääkään. Junnut Koskinen ja Espo kävivät haistelemassa Mestis-vauhtia ja siinäpä se.
EPÄONNISTUJAT
(Eli alle tason tai ainakin odotusten)
MV: Juha Järvenpää
P: Connor Hardowa, Lasse Lappalainen, Nico Lehto
H: Joona Karevaara, Santtu Huhtala, Ville Rajala
Yhden kokonaisen matsinko Järvenpää Kouvolassa pelasi? Jos lainaehdot eivät olleet sidottuna pelattuihin matseihin, niin saattoi hyvinkin olla koko seurahistorian kalleimmat peliminuutit... No, mistäpä näitä ikinä tietää etukäteen. Paitsi jos Ilveksessä naureskeltiin partaan, kun oli saatu dumpattua valmiiksi klesa kaveri pois omilta palkkalistoilta.
Hardowan niskoille ei kamalan kovia odotuksia laittanut kai kukaan. Ja täytti kyllä sinällään paikkansa pakistossa. Mutta lähtökohtaisesti ulkomaalaisen pitäisi mielestäni olla Mestiksessä aina selkeä vahvistus joukkueelle. Tai ainakin mahtua aina automaattisesti kokoonpanoon. Rotaatiopelaajia löytyy lähempääkin.
Lappalainen ja Lehto ovat tässä korissa ainoastaan loukkaantumistensa takia. Molempien kausi meni valitettavasti plörinäksi. Lappalainen olisi ollut ykköspakkimme ja esittikin lupaavia otteita kaukaloon palattuaan, vaikka lähtökohdat olivat vaikeat. Takapakkia tuli kuitenkin uralle väkisinkin. Lehto olisi täyttänyt kanssa varmasti oman peruspakkin ruutunsa, mutta kovin vähiin jäivät pelit.
KooKoon valtti oli tällä kaudella tasaisuus. Sillä se mestaruuskin tuli, kun ei mitään supertehonyrkkiäkään ollut kasassa. Koko joukkueesta ei löytynyt yhtään varsinaista floppia. Lähimmäksi moista titteliä olisi kai laitettava Joona Karevaara - mutta hänkin oli kuitenkin oleellinen osa menestystä.
Karevaaran vaan piti olla paljon tehokkaampi ja näkyvämpi: ykköshyökkääjä, joka kisaa mali- ja pistepörssin voitosta. MurhaaMenoa seurasi tarkasti koko kauden, ja voi kertoa tarkemmin, mutta vähän flegmaattiselta näytti toisinaan. Toisaalta kuitenkin oli loppujen lopuksi KooKoon tehomiehiä, eikä heittänyt missään vaiheessa hanskoja tiskiin, vaan teki tärkeitä maaleja pleijareissakin.
Huhtala oli Karevaaran tavoin epäonnistuja, mutta vain odotuksiin suhteutettuna. Voi olla, että muilla oli realistisemmat odotukset kuin minulla, mutta itse siis odotin enemmän, koska Santtu oli niin helkutin hyvä viime keväänä. Nyt katosi aina silloin tällöin kuvasta kokonaan joksikin aikaa.
Ville Rajalan menoa oli vielä harkkapeleissä kiva katsoa, mutta omaa roolia joukkueesta ei sitten kuitenkaan löytynyt. Sopimuksen purkaminen oli varmasti ihan hyvä ratkaisu kaikille osapuolille. Aika tai joukkue ei ollut nyt oikea, mutta Rajalasta saattaa vielä hyvinkin löytyä muutaman kauden sisällä Mestikseen sellainen 20 maalin ja 100 jäähyminuutin härkämaisen pelätty voimalaturi.