Alkuhan oli Lukon heiniä siihen avausmaaliin saakka. Ei Pelicans montaa kertaa omalta alueeltaan päässyt pois ennen sitä maalia, ja yhtään tekopaikkaa heillä ei ollut. Sitten kun Frans Nielsen sutaisi avausmaalinsa SM-liigassa, Lukon peli lopahti jostain syystä. En tiedä luulivatko jätkät tosiaan pelin olevan ensimmäisessä erässä 1-0 tilanteessa ohi, ennen kuin edes erän puoliväli on lähelläkään? Pelicans hallitsi erää tästä eteenpäin, tasoitti pelin eikä olisi kovin suuri vääryys ollut vaikka olisivat johtomaalinkin tehneet. Petri Vehanen maalillaan oli kuitenkin näiden Pelicansin vahvojen hetkien aikana hyvä, kiekot vähän putoilivat mutta pääasiassa Pete oli erittän hyvä.
Toinen erä oli sitten Lukon heiniä. Kolmessa minuutissa Lukko iski kolme kertaa kiekon Myllyniemen selän taakse ja ex-Lukko oli vaihtokunnossa sen jälkeen kun erää oli pelattu noin seitsemän ja puoli minuuttia.
Hienoja maaleja ne Lukon osumat olivat. Bödker taiteili kaksi osumaa ja Ilomäki teki kauden avausmaalinsa hienon nousun päätteeksi. Tämä Ilomäen maali lämmittää vanhan sydäntä eritoten, Bödkeriltä nyt ei juuri vähempää voi odottaakaan kuin paria maalia per peli.
Kuten usein käy niin maalivahdin vaihto tyrehdytti Lukon maalinteon toisessa erässä, mutta kyllä kai se peli siihen 4-1-maaliin käytännössä jo ratkesikin.
Tärkeitä hetkiä olivat kumminkin ne Lukon tappamat kaksi kahden miehen alivoimaa. Ensimmäisessä erässä oli ensimmäinen tällainen tilanne, ja toisen erän lopussa plus kolmannen erän alussa toinen, ja se ettei Pelicans saanut tällä jälkimmäiselläkään kahden miehen ylivoimallaan kavennusta ratkaisi pelin lopullisesti. Kyllähän siinä heti kolmannen erän alkuun paikka oli, mutta taisi olla Richmond joka laukoi metritolkulla ohi Lukon maalin.
Lauri Tukonen teki sitten sen pakollisen osumansa Azevedon hienosta syötöstä, ja kyllä sai Late rauhassa ohjata kiekon tyhjiin. Lopussa kun Pelicans oli kaventanut, vierasjoukkue yritti vielä ylivoimalla kavennusta kuudella neljää vastaan, mutta sen lopetti Philip Larsen laukomalla kiekon tyhjään maaliin.
On siinä muuten vissi ero, kun NHL-pakki laukoo omasta päädystä kiekon vastustajan tyhjään ja samaa yrittää tavallinen SM-liigapelaaja. Tietenkään alivoimala pelatessa ei tarvitse pitkää kiekkoa pelätä, mutta silti Larsenin ratkaisu oli kylmän rauhallinen.
Semmosta. Lukuunottamatta sitä ensimmäisen erän kämmäilyä johtomaalin jälkeen Lukko pelasi varsin hyvän pelin. Muuten ei ole moitittavaa, mutta Charles Bertrand on kyllä pahasti kuutamolla tällä hetkellä.
Nyt taidan minäkin liittyä siihen klubiin joka sanoo Philip Larsenia Lukon historian parhaaksi puolustajaksi. Lähes täyden kympin arvoinen suoritus tänään. Oli niin kiiru kotiin etten jäänyt palkintojen jakoa kuuntelemaan enkä katselemaan, mutta ihme on jos joku muu kuin Larsen sai kolme tähteä.
Vähäinen yleisömäärä yllätti, 3474. Tietenkään Pelicans ei kuulu siihen herkimmin raumalaisia liikuttavaan porukkaan, mutta on se nyt merkillistä ettei perjantai-ilta ja kahden viikon tauon jälkeen ensimmäinen kotipeli tuon enempää kansaa saa liikkeelle.