Yksi tunnuskappale on ylivoimaisesti ylitse muiden: norjalaisyhtye
A-han The Living Daylights Timothy Dalton -elokuvassa "
007 vaaran vyöhykkeellä".
Kyseinen raina on jostain käsittämättömästä syystä pääosanäyttelijänsä ja musiikkiteemansa tavoin täysin aliarvostettu osa Bond-jatkumoa, vaikka omasta mielestäni se edustaa tummasävyisyydessään omaa aikaansa ehkä paremmin kuin yksikään toinen 007-elokuva - ja saattaa näin muodoin hyvinkin olla eräällä tapaa lajityyppinsä paras.
Huonoimman Bond-musiikkiteeman tittelin ansaitsee puolestaan ehdottomasti Jack Whiten ja Alicia Keysin harjoittama "kissa ja sinappituubi" -ruikutusulina. Adele, joka on yleisen inhokkilistani vankimpia kärkinimiä, ei sitä vastoin sijoitu tässä valintatilaisuudessa huonoimpien listan palkintosijoille, sillä tuoreimman Bondin Skyfall-tunnuskappaleessa kuuluu kaikuja jopa klassisista 1960- ja 1970-lukujen Bondeista, mikä on ehdottoman hieno asia.