Tulihan ne kolme pistettä, mutta ei ihan sellainen rutiinisuoritus kuin odotin, mutta kolme pistettä on kolme pistettä. Sellainen "tehtiin mitä piti, ei yhtään ylimääräistä" -peli HPK:lta. Voitto olemalla kentän paras joukkue, mutta liian jännäksi vain meni.
Tekisi mieli sanoa, että ilman Teemu Suhosta, olisi Emil Larmi saanut nollapelin. On kyllä Larmi pelannut perkeleen hyvin ja ihanteellinen tilanne pelata, kun painetta ei tule. Ei ole painetta olla paska tai liian hyvä. Helppoa olla parempi kuin viime kaudella Jere Myllyniemi, mutta jumala-asemaa ei voi saada, koska Juuse Saros on kaikkien muistissa. Eli paineettomassa ja rauhallisessa tilanteessa saa Larmi tehdää perusvarmaa ja -hyvää suorittamista.
Suhosta on sen verran kehuttava, että paransi pelin edetessä, vaikka toisen erän alussa oli aivan kamala. Joonas Lehtivuorelta vähän näkymättömämpi peli, mutta ei se mitään. Henrik Forsberg ja Petteri Nikkilä pelasi loistavan pelin parina. Tuo pari saa pysyä kyllä yhdessä. Kolmas pari eli Joni Tuulola ja Oskari Manninen pelasi sellaista "pelattiin nyt vain" -peliä. Virheitä, mutta ei mitään katastrofia.
Ykkösketju on kova. En sano erikseen ketään, kaikki kolme on kovassa vireessä ja on kyllä toimiva ketju. Kaksi taitavaa ja monipuolista kiekollista pelaajaa sekä yksi voimakas duunari, joka osaa myös kiekollisen pelin. Niko Kapaselta pari hyvää spurttia. Enemmän kuin muissa peleissä yhteensä. Hyökkäyksessä muista ei jaksa mitään todeta. Ei mitään loistavaa, mutta ei huonoakaan. Julius Valtonen ja Miro Ruokonen joutaa vilttiin, jos Waltteri Hopponen sekä Eero Somervuori ovat molemmat seuraavassa pelissä mukana. Vaikka voittavaa kokoonpanoa "ei saisi" vaihtaa.
HPK:lla oli paikkoja tehdä useampi, mutta kaksi maalia riittää voittoon, joten turha siitä on valittaa. Viides voitto putkeen ja hyvä tästä on todellakin jatkaa. SaiPa pitäisi kaatua kolmen pisteen arvoisesti huomenna, kun huomioi lähtökohdat. Kerho on muuten viidentenä.