Tässä Tapparan Jälkipeleistä kootusti ajatuksianni asiasta. Alussa on Karjalaisessa kuukausi sitten julkaistu mielipidekirjoitukseni.
Viime viikkoinen MTV3:n ”45 minuuttia” –ohjelma paljasti karun todellisuuden ruotsin kielen oppimisesta. Yli 40 prosenttia yläasteelaisista saa heikon arvosanan ruotsista. Se ei tietyllä tavalla olekaan ihme, sillä heidän mielestään ruotsi on vastemielisin ja toiseksi turhin oppiaine heti uskonnon jälkeen. Opiskelusta puuttuu motivaatio.
Euroopan valtakielten merkitys on kasvanut ymmärrettävistä syistä. Tässä kehityksessä opiskelijoiden motiivit opiskella ruotsia ovat alhaiset. Alueellisestikin ruotsin kielen oppimistulokset ovat yllättäviä. Helsingin suomenkieliset lukiolaiset eivät osaa ruotsia sen paremmin kuin itäsuomalaisetkaan.
Kielten opiskelussa on suuri sukupuolten välinen kuilu. Tytöt osaavat kieliä, pojat eivät. Pojat suuntautuvat valinnoissaan enemmän ns. koviin aineisiin eli matemaattista osaamista vaativiin teknisiin aineisiin. Jos valitsee lukiossa laajan matematiikan, opiskelutaakka kasvaa niin suureksi, että on vaikeata opiskella kolmatta kieltä. Tämän seurauksena suurella osalla pojista kielitaitona on yksipuolisesti englanti ja ruotsi. Suomessa ei osata riittävän monipuolisesti vieraita kieliä.
Jos jotakin kieltä tulisi opiskella pakolla, niin se olisi englanti. Tekemällä vaikkapa ruotsista, saksasta, ranskasta ja venäjästä "pakollisen vapaaehtoisen" kielen tekisimme suomalaisista entistä kansainvälisempiä. Valitsi opiskelija minkä kielen hyvänsä, niin hän lukisi sitä motivoituneemmin kuin nykyistä pakkopullaa ja itse kielen osaamisen taito nousisi korkeammaksi. Ruotsin kielelle annettaisiin erityisasema, jolloin sitä tarjottaisiin opiskeltavaksi kaikilla kouluasteilla.
On ollut lähinnä harmillista katsella ylioppilastutkinnon rakenteesta käytyä keskustelua. Sillä ei ole mitään merkitystä, että ruotsin kieli tulisi valinnaiseksi kirjoituksissa. Siihen mennessä ruotsia on opiskeltu 6-7 vuoden ajan.
Pakkoruotsiin uskotaan edelleen kritiikittömästi. Jos joku kyseenalaistaa uskon, saa hän nopeasti kielirasistin leiman. Myös laajemmassa poliittisessa keskustelussa on samoja piirteitä. Kaikkia pienimpiäkin kielten opiskeluun liittyviä koulu-uudistuksia vastustetaan sokeasti ja ruotsin aseman kyseenalaistajat lokeroidaan johonkin alakastiin. Tulisi kuitenkin ymmärtää, että koulutuksen funktio on antaa opiskelijoille työkaluja tulevaa elämää varten. Koulutuksen arvo on sen sivistystarkoituksesta huolimatta välineellinen. Ruotsin kielen kohdalla kyse ei ole mistään elämää suuremmasta asiasta, vaan yksinkertaisesti siitä, onko ruotsi niin tärkeä väline, että sen käyttöä tulisi jokaisen edes yrittää hallita. Nykyinen tilanne on kiistatta sellainen, että ruotsia opiskellaan ahdistunein mielin ja täysin tietoisina siitä, että se on turhaa suurelle osalle nuorista. Ruotsin kieli unohtuu suurelta osalta koulunsa päättäneistä, sillä sitä ei ole välttämättä missään vaiheessa opittu kunnolla.
Lopuksi on tähdennettävä sitä, että pakkoruotsin kyseenalaistaminen ei ole mitään ”hurrivihaa”. On aina muistettava erottaa pakkoruotsiin suhtautuminen asenteista itse kieleen, suomenruotsalaisiin ja ruotsalaisiin. Pakkoruotsin kannattajasta em. asioiden yhdistäminen voi tuntua houkuttelevalta, koska näin vastakkainen näkemys saatetaan rasismiepäilyjen alle. Jos pakkoruotsin tarkoituksenmukaisuuden epäily olisi yhteydessä ”hurrivihaan”, ei olisi mahdollista, että ehdoton valtaosa suomalaisista pitää suomenruotsalaisuutta ja myös ruotsin kieltä kansallisena rikkautena. Suomenruotsalainen kulttuuri halutaan pitää vahvana ja elinvoimaisena. Kuitenkin suurin osa suomalaisista (myös suomenruotsalaisista) haluaa ruotsin kielen valinnaiseksi oppiaineeksi. Leimaamalla valinnaisuutta kannattavat ”rasistisiksi hurrivihaajiksi” halutaan yleensä tyrehdyttää asiallinen keskustelu aiheesta. Tämä on valitettavan yleistä silloin, kun ei osata perustella pakkoruotsin tarpeellisuutta tai haluta nähdä asiaa muista näkökulmista.
-----
Yksi useimmiten hoettu peruste pakkoruotsille on juuri tuo, että pakkoruotsin oikeuttaa sen tarve työelämässä. Mitähän luulette, olisivatko suomenkieliset turhautuneita ruotsin opiskeluun jos näin olisi?
Selittäisittekö minulle, miksi Helsingin suomenkieliset lukiolaiset eivät osaa ruotsia sen paremmin kuin itäsuomalaiset, vaikka siellähän pitäisi tosiaankin olla selvää hyötyä ruotsin kielen osaamisesta. Vai ovatko suomalaiset muka niin tyhmiä, että he vain jääräpäisesti vastustavat ruotsin kieltä?
Nostakoon kätensä pystyyn sellainen, jonka tuttu ei ole saanut töitä, koska ei osaa ruotsia. Totuus on se, että ruotsinkieliselle suomi on aika hurjasti tärkeämpi oppiaine kuin suomenkieliselle.
Näille ihmehöpinöille pakkoruotsin vertaamisesta muihin pakkoaineisiin, kuten vaikkapa opiskelijoiden turhana pitämään uskontoon, voi todeta, että uskonto on yleismaailmallinen oppiaine. Sen kautta välittyvät yhteiskunnassamme vallitsevat arvot. Ja ymmärtämällä uskontoja voimme tajuta sen, miksi islamislaisissa maissa hommat on vähän erilailla kuin koto-suomessa.
Erittäin kestämätön on myös väite siitä, että ruotsin kielen opiskelusta olisi ratkaisevaa hyötyä esim. saksan opiskelulle. Kyllä se on niin, että jos haluaisimme löytää kielen, joka toimisi apuvälineenä muitten kielien opiskelulle, niin se olisi ranska. Ottakaapa ranskan, saksan, italian ja espanjan sanakirjat ja vertailkaa sanoja. Yhteneväisyydet ovat todella suuria.
Opiskellessani italiassa oli mielenkiintoista nähdä italian kurssilla, kuinka italiaa osaamaton espanjalainen oppilas ja espnjaa osaamaton italialainen opettajamme keskustelivat omilla kielillään, kun joku asia tunnilla ei selvinnyt tällä opiskelijalle. Hyvin pääsivät yhteisymmärrykseen ja asia tuli selväksi.
Em. kielillä on siis todella paljon yhteistä. Ruotsista saatu hyöty saksan oppimiseen tulee rakenteellisen ymmärtämisen kautta. Näin muutamat kielten opiskelijat antoivat minun ymmärtää.
------
Tämä kieliasia on suomalaisia rajusti päähän potkiva. Ajatelkaapa, minä osaan sujuvasti neljää EU-kieltä suomea, ruotsia, englantia ja italiaa. Silti minulla ei ole mahdollisuuksia työskennellä EU-virkamiehenä. Tarvitsisin vielä ranskan taidot.
Edelleen tuolla vaihdossa ollessani oli tylyä nähdä se, millainen kielitaito on ikäisilläni "kilpailijoilla" samoihin hommiin. Jokainen itävaltalainen tuttuni osasi saksaa, ranskaa ja englantia. Tuolla vaihdossa heille tuli lisäksi vielä italian taito. Samoin saksalaisista monella oli sekä englannin että ranskan taito oman kielensä lisäksi. Samoin molemmilla ruotsalaisilla oli kielitaitona englanti ja ranska. Espanjalaiset olivat huonoiten kieliä osaavia. Siellä oli muutamia, joilla oli vain ranskan taito oman kielensä lisäksi.
Mitä vitun mahdollisuuksia suomalaislla on kilpailla keskieurooppalaisten kanssa? Ja joku aika sitten Hesarissa ihmetetiin, ettei ole tarpeeksi hyviä suomalaisia hakijoita EU-hommmiin. Ei kai lievänä karsija tekijänä ole tuo mahdoton kielitaitovaatimus? Minä tunnen vain muutamia tyttöjä, jotka osaavat saksaa, englantia ja ranskaa, mikä on tuolla etelämpänä yllättävän yleinen kielitaito ja joka on se suositeltava kielitaito EU-hommiin hakevalle. Ja vielä tuota murheellista totuutta suurentaa se, että jonkun sakemannin on pirun paljon helpompi oppia esim. ranskaa, kun puolet sanoista ovat molemmissa kielissä suunnilleen samoja.
-----
Olen aina ja kaikissa tilanteissa painottanut myös sitä, että palvelut ruotsinkieliselle väestölle on turvattava. Vaikka ruotsi olisi valinnainen niin huomattava osa sen valitsisi oppiaineekseen. Näin etenkin palvelualoille suuntautuvat ja kieliä hyvin oppivat naiset. Jos miehet vähentäisivät ruotsin opiskelua, ei siitä olisi minkäänlaista haittaa kellekään. Puolet pojista saa jo nyt heikon numeron yläasteen päästötodistukseensa.
Eräs jännä tutkimustulos väitöskirjassa "Suomalaisen koulutusjärjestelmän kielikoulutus ja sen relevanssi" oli se, että Suomessa suomenruotsalaiset ovat poistamassa pakkoruotsia suomenkielisiä innokkaammin. Tuosta teoksesta löytyy paljon tiukkaa tavaraa eri kielistä ja erilaisin mittarein.
Täällä sitä vaan harrastellaan jonkun ruotsin kanssa, jota ei kuitenkaan opita, koska kukaan ei taida tietää missä sitä tarvitsee. Itsekin työskentelin Hesassa kahteen otteeseen ruotslaisfirmassa, jolla oli liki 10 ruotsalaista/suomenruotsalaista asiakasapuljua, joitten kanssa asioin päivittäin. Kertaakaan en tarvinnut ruotsin kieltä. Englantia käytin päivittäin.
Kyllä tuo ruotsin opiskelu olisi ihan jees, jos EU:ssa kaikki kielet olisivat tasavertaisia. Toinen mahdollisuus olisi se, että englanti yksin olisi yleisessä käytössä oleva kieli, jolloin toinen kieli voisi olla ihan hyvin ruotsi.