Kilvenkantaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa
Kausi on päättynyt ja pelaajien pronssijuhlatkin varmasti jo ohi. Siispä on hyvä miettiä mitää hyvää ja huonoa kaudessa oli ja missä voidaan parantaa ensi kaudella. Paremmin asiansa osaavat voivat analysoida pelillisiä asioita enemmän, minä aion tässä nyt katsoa kautta puhtaasti penkkiurheilijana.
***
Vuosi sitten tähän aikaan tuli Strömbergiä, Sahsltedtia, Timosta, Häppölää ja Bellissimoa. Alkoi näyttää siltä, että meillä olisi ensimmäistä kertaa SM-liiga joukkue. Itse ainakin odotin MM-kisojen jälkeen jo kiihkeästi uutta kautta.
Sitten tuli kesäkuun toinen päivä ja koko Kuopio sai lukea aamun lehdestä Sami Kapasen palaavan KalPaan. Se oli jotain aivan uskomatonta. Huhuja oli liikkunut, mutta harvassa olivat varmasti ne, jotka uskoivat Samin palaavan jo täksi kaudeksi. Jos joku on unohtanut miltä sinä päivänä tuntui olla KalPa-fani, suosittelen lukemaan pari ensimmäistä sivua Sami Kapanen palaa KalPaan-ketjusta. Myöskin jos on päässyt unohtumaan, mitä joukkueelta odotettiin tältä kaudeltakannattaa sekin palauttaa mieleen.
Odotettu kauden ensimmäinen ottelu päättyi tappioon JYP:ille. Tallustellessa pelin jälkeen ulos hallista saattoi hetken aikaa mielessä käväistä ajatus, että taasko tämä olisi tällainen kausi. Se kuitenkin unohtui nopeasti ja Kärppien kaataminen tuntui uskomattomalta, mikä näin jälkeenpäin ajatellen hiukan hymyilyttää. Eipä silloin tiedetty mitä oli tulossa...
Sen karmean Tampereen viikon jälkeen neljä voittoa putkeen ja Kuopiossa hierottiin ihmetyksestä silmiään. Kauden edetessä murskattiin paljon näitä edellisen kauden (ja ehkä hieman vanhempiakin;)) kirouksia: TPS kaatui, vieläpä vieraskentällä, JYP kaatui Jyväskylässä, Kärpät Raksilassa, HPK Rinkelinmäellä. Runkosarjassa tehtiin jokaisessa pelissä vähintään yksi maali, lisäksi otettiin kolme voittoa tuloksella 1-0.
Konkarit Sami Kapasen johdolla nostivat myös nuoret pelaajat aivan uudelle tasolle ja voitot maistuivat erityisen hyvältä juuri siksi, että joukkueessa oli niin paljon nimenomaan omia junnuja. Peli ei aina näyttänyt niin hyvältä kuin olisi voinut, mutta se ei silti tahtia hidastanut, vaan tiukkoja pelejä onnistuttiin kääntämään aina vain paremmin kirvelevistä maalintappioista voitoiksi. Välillä tuli mieleen jonkun voitetun pelin jälkeen, jos vitutti joukkueen virheet tai jonkun pelaajan koomailu kentällä, että aikaisemmilla kausilla olisi hävitty juuri edellä mainittuihin, nyt voitettiin niistä huolimatta.
Mutta silloin kun se peli kulki (käytännössä siis läpi koko kauden) oli hienoa katsoa miten joukkue pelasi uhrautuvasti, taistellen loppuun saakka. Hienoja maaleja nähtiin jälleen kerran, hienoja torjuntoja molemmilta Mikoilta (ja Järältä tietty se yksi maalikin) ja taklauksia, ensimmäisenä muistuu mieleen se Kapasen taklaus siinä syksyn ensimmäisessä Lukko-pelissä, jossa oltiin ekan erän jälkeen jo 0-3 häviöllä. Harmi ettei löydy mistään, mutta kauden hienoja maaleja voi katsella kootusti vaikka tästä Hieno video.
Runkosarja siis pelattiin suht tasaisesti, oltiin välillä jopa hätyyttelemässä sarjan piikkipaikkaa. No, kaikkihan toki muistavat, millainen sen taistelun kulminaatio-ottelu oli. 6-5 JYPille rankeissa. Viimeisillä kierroksilla oli mahdollisuus vielä korkeimpiinkin sijoihin kuin kuudenteen, mutta aika ymmärrettävästi pojilla vähän ote lipsui ja paineet olivat liikaa. Silloin vitutti ja jos kausi olisi päättynyt ensimmäiselle kierrokselle, olisi pettymys ollut hyvin vaikea niellä. Vaan onneksi sitä pettymystä ei tarvinnut niellä.
Kyllä tuli huudettua kun Kapanen iski KalPan ensimmäisen pudotuspelimaalin (SM-liigassa) moneen vuoteen ja vei joukkueensa 0-1 johtoon Rinkelinmäellä pelatussa ensimmäisessä ottelussa. Ennen sitä hetkeä oli ollut vähän epäileväinen olo millaista kyyti tulee pleijjareissa olemaan. Vaan eihän siellä mitään hätää ollut. Joukkue työmiehiä täynnä ja jatkoon numeroin 4-2. JYP olikin jo kovempi pala purtavaksi ja meni ansaitusti finaaliin.
Jos nyt sitten otetaan tähän väliin niitä asioita, jotka jäivät kaudesta hiertämään.
Ylivoimapeli ei toiminut kunnolla oikein missään vaiheessa kautta muutamaa yksittäistä ottelua lukuunottamatta.(Sen sijaan alivoimapeli oli todella upeaa katseltavaa, erityiskiitokset Tapio Laaksolle ja Timo Salolle. No niin, ei tästä mitenkään saa rakentavaa kritiikkiä aikaiseksi kun nytkin päädyin kehumaan alivoimaa.) Ylivoiman pulmakohdista suurin taitaa olla, se ettei joukkueesta löydy kunnon viivapelotetta. Ensi kaudeksi parannusta tähän osastoon?
Viimeistelyn soisi olevan tehokkaampaa. Välillä oli tuskastuttavaa katsoa, kuinka se kiekko onnistuttiin tyhjässäkin paikassa hukkaamaan ja sutaisemaan ohi... Paikkoja pystytään luomaan riittävästi, mutta niistä voisi rangasista suuremmalla prosentilla. Pudotuspeleissä HPK-sarjan kahdessa ensimmäisessä pelissä oli malliesimerkki siitä miten tehdään paikoista tarvittavat maalit. Mutta eihän KalPa olisi KalPa, jos se käyttäisi ne miljoonan euron paikat hyväkseen.
Risuja on annettava organisaatiolle myöskin "ulkomaalaisvahvistuksesta" Bellissimosta. Mikä siinä on että noin yksi kymmenestä ulkomaanhankinnasta onnistuu? (Ja yleensä ne onnistuneetkin sitten karkaavat muille maille. No, se nyt taitaa olla rahakysymys.)
Myöskin Häppölästä ja Timosesta voisi sanoa pari valittua sanaa, mutta tyydyn nyt kuitenkin toteamaan: siihen on varmasti useita syitä miksi Häppölä ei täällä onnistunut niin kuin odotettiin. Järkevää oli myydä hänet. Timonen oli alkukaudesta kuin Alastalo parhaina päivinään, mutta paransi otteitaan huomattavasti pudotuspeleissä, joten odotan hänen olevan ensi kaudella huomattavasti vähemmän riskialtis pelaaja kentällä.
Toinen asia mikä jäi allekirjoittanutta mietityttämään oli se, miksei Häppölälle hankittu korvaajaa. Tavallaan pidän siitä, että mennään omilla junioreilla, ja totta kai heille annettu vastuu "on kuin laittaisi rahaa pankkiin", niin kuin olemme useaan otteeseen saaneet kuulla, mutta eikö olisi kuitenkin kannattanut hakea tältäkin kaudelta maksimaalista menestystä? En nyt tarkoita, ettäkö se sentteri olisi kirkastanut pronssin hopeaksi tai kullaksi, mutta se olisi tuonut laajuutta.
Summa summarum: kun Sami Kapasen paluu julkistettiin, kukaan ei odottanut hänestä ihmeidentekijää, mutta lähestulkoon ihmeen hän sai aikaan. Tällä kaudella KalPasta on puhuttu aivan eri sävyyn ja huomattavasti enemmän kuin muutamaan vuoteen. Kauteen on mahtunut hyviä ja huonoja hetkiä, mutta mikä on merkittävää, niitä hyviä on ollut huomattavasti enemmän ja ne ovat olleet paljon parempia kuin huonoimmatkaan huonot hetket. Siksi haluankin tässä lopuksi jaella hiukan kiitoksia menneestä kaudesta.
Kiitos KalPalle, joukkueelle joka pelasi suurella sydämellä ja sai Niiralan Montun repeämään huutoon useaan otteeseen.
Kiitos kaikille KalPan-kannattajille, Montussa oli läpi kauden hyvä tunnelma. Ensi kaudella vielä lisää ääntä.
Kiitos Pekka Virralle omistautumisesta tähän työhön ja siitä, että hän on uskonut joukkueeseen ja omaan pelitapaansa, joka on viihdyttävä ja pelaajien kommenttien perusteella myös nautinnollinen pelata.
Erityiskiitos joukkueen jättäville pelaajille:
Jyri Junnilalle kiitos upeista maaleista, vastustajien pyörittämisestä melkein solmuun, taklauksista ja siitä että painoi joka vaihdossa täysillä. Onnea uuteen seuraan, mutta nöyrä pyyntö: älä jooko tarjoa vanhoille joukkuekavereille kahveja kovin usein.
Mika Oksalle tärkeistä torjunnoista, esitti ajoittain aika huikeita otteita.
Toni "Mäkkäri" Mäkiaholle kiitos siitä äijämäisyydestä jota toi joukkueeseen. Kun muut pelaajat eivät uskaltaneet puhua edes pudotuspeleistä, totesi Mäkkäri heti joukkueeseen tullessaan että mestaruus on tavoite. Ehkä juuri siksi syttyi kunnolla vasta välieräsarjassa JYPiä vastaan. Mäkkäri teki tärkeitä maaleja, mutta mieleenpainuvin on ollut se maali, joka katkaisi HPK:n selkärangan ja sai rantapallot lentelemään. Todellinen play-off pelaaja.
Niko Mikkolalle onnea ja menestystä missä sitten ikinä jatkaakin uraansa. En usko että näytti parasta osaamistaan.
Juha Alastalo. Voiko olla totta, että tätä miestä ei nähdä ensi kaudella enää KalPa-paidassa? Jos se on totta, niin kiitos Jujelle kaikista Mestis-vuosista, SM-liigan hännillä ryvetyistä vuosista, kahdesta maalista Ässiä vastaan tällä kaudella (oikeastaan kiitos ihan kaikista maaleista, aina hymyilytti kun Juje teki maalin...) ja pudotuspeleistä. Paljon on Jujea parjattu, usein syyttäkin, mutta tällä kaudella esitti paikoin parasta osaamistaan. Tässäkin on muuten yksi play-off pelaaja, parhaat pelit sattuivat keväälle. Yksi aikakausi päättyy tämän miehen lähdön myötä...
Lopuksi vielä kiitos Sami Kapaselle- kaikesta mitä hän on KalPan hyväksi tehnyt.
****
No niin, keskustelu on nyt avattu.
EDIT: hmm, unotuipa nyt jostain syystä se kaikkein oleellisin asia sanomatta selkokielellä: kausi on ollut ikimuistoinen, pronssi oli huikea saavutus joukkueelta, jolta pudotuspelipaikkakin tuntui olevan aika suuri vaatimus.
***
Vuosi sitten tähän aikaan tuli Strömbergiä, Sahsltedtia, Timosta, Häppölää ja Bellissimoa. Alkoi näyttää siltä, että meillä olisi ensimmäistä kertaa SM-liiga joukkue. Itse ainakin odotin MM-kisojen jälkeen jo kiihkeästi uutta kautta.
Sitten tuli kesäkuun toinen päivä ja koko Kuopio sai lukea aamun lehdestä Sami Kapasen palaavan KalPaan. Se oli jotain aivan uskomatonta. Huhuja oli liikkunut, mutta harvassa olivat varmasti ne, jotka uskoivat Samin palaavan jo täksi kaudeksi. Jos joku on unohtanut miltä sinä päivänä tuntui olla KalPa-fani, suosittelen lukemaan pari ensimmäistä sivua Sami Kapanen palaa KalPaan-ketjusta. Myöskin jos on päässyt unohtumaan, mitä joukkueelta odotettiin tältä kaudeltakannattaa sekin palauttaa mieleen.
Odotettu kauden ensimmäinen ottelu päättyi tappioon JYP:ille. Tallustellessa pelin jälkeen ulos hallista saattoi hetken aikaa mielessä käväistä ajatus, että taasko tämä olisi tällainen kausi. Se kuitenkin unohtui nopeasti ja Kärppien kaataminen tuntui uskomattomalta, mikä näin jälkeenpäin ajatellen hiukan hymyilyttää. Eipä silloin tiedetty mitä oli tulossa...
Sen karmean Tampereen viikon jälkeen neljä voittoa putkeen ja Kuopiossa hierottiin ihmetyksestä silmiään. Kauden edetessä murskattiin paljon näitä edellisen kauden (ja ehkä hieman vanhempiakin;)) kirouksia: TPS kaatui, vieläpä vieraskentällä, JYP kaatui Jyväskylässä, Kärpät Raksilassa, HPK Rinkelinmäellä. Runkosarjassa tehtiin jokaisessa pelissä vähintään yksi maali, lisäksi otettiin kolme voittoa tuloksella 1-0.
Konkarit Sami Kapasen johdolla nostivat myös nuoret pelaajat aivan uudelle tasolle ja voitot maistuivat erityisen hyvältä juuri siksi, että joukkueessa oli niin paljon nimenomaan omia junnuja. Peli ei aina näyttänyt niin hyvältä kuin olisi voinut, mutta se ei silti tahtia hidastanut, vaan tiukkoja pelejä onnistuttiin kääntämään aina vain paremmin kirvelevistä maalintappioista voitoiksi. Välillä tuli mieleen jonkun voitetun pelin jälkeen, jos vitutti joukkueen virheet tai jonkun pelaajan koomailu kentällä, että aikaisemmilla kausilla olisi hävitty juuri edellä mainittuihin, nyt voitettiin niistä huolimatta.
Mutta silloin kun se peli kulki (käytännössä siis läpi koko kauden) oli hienoa katsoa miten joukkue pelasi uhrautuvasti, taistellen loppuun saakka. Hienoja maaleja nähtiin jälleen kerran, hienoja torjuntoja molemmilta Mikoilta (ja Järältä tietty se yksi maalikin) ja taklauksia, ensimmäisenä muistuu mieleen se Kapasen taklaus siinä syksyn ensimmäisessä Lukko-pelissä, jossa oltiin ekan erän jälkeen jo 0-3 häviöllä. Harmi ettei löydy mistään, mutta kauden hienoja maaleja voi katsella kootusti vaikka tästä Hieno video.
Runkosarja siis pelattiin suht tasaisesti, oltiin välillä jopa hätyyttelemässä sarjan piikkipaikkaa. No, kaikkihan toki muistavat, millainen sen taistelun kulminaatio-ottelu oli. 6-5 JYPille rankeissa. Viimeisillä kierroksilla oli mahdollisuus vielä korkeimpiinkin sijoihin kuin kuudenteen, mutta aika ymmärrettävästi pojilla vähän ote lipsui ja paineet olivat liikaa. Silloin vitutti ja jos kausi olisi päättynyt ensimmäiselle kierrokselle, olisi pettymys ollut hyvin vaikea niellä. Vaan onneksi sitä pettymystä ei tarvinnut niellä.
Kyllä tuli huudettua kun Kapanen iski KalPan ensimmäisen pudotuspelimaalin (SM-liigassa) moneen vuoteen ja vei joukkueensa 0-1 johtoon Rinkelinmäellä pelatussa ensimmäisessä ottelussa. Ennen sitä hetkeä oli ollut vähän epäileväinen olo millaista kyyti tulee pleijjareissa olemaan. Vaan eihän siellä mitään hätää ollut. Joukkue työmiehiä täynnä ja jatkoon numeroin 4-2. JYP olikin jo kovempi pala purtavaksi ja meni ansaitusti finaaliin.
Jos nyt sitten otetaan tähän väliin niitä asioita, jotka jäivät kaudesta hiertämään.
Ylivoimapeli ei toiminut kunnolla oikein missään vaiheessa kautta muutamaa yksittäistä ottelua lukuunottamatta.(Sen sijaan alivoimapeli oli todella upeaa katseltavaa, erityiskiitokset Tapio Laaksolle ja Timo Salolle. No niin, ei tästä mitenkään saa rakentavaa kritiikkiä aikaiseksi kun nytkin päädyin kehumaan alivoimaa.) Ylivoiman pulmakohdista suurin taitaa olla, se ettei joukkueesta löydy kunnon viivapelotetta. Ensi kaudeksi parannusta tähän osastoon?
Viimeistelyn soisi olevan tehokkaampaa. Välillä oli tuskastuttavaa katsoa, kuinka se kiekko onnistuttiin tyhjässäkin paikassa hukkaamaan ja sutaisemaan ohi... Paikkoja pystytään luomaan riittävästi, mutta niistä voisi rangasista suuremmalla prosentilla. Pudotuspeleissä HPK-sarjan kahdessa ensimmäisessä pelissä oli malliesimerkki siitä miten tehdään paikoista tarvittavat maalit. Mutta eihän KalPa olisi KalPa, jos se käyttäisi ne miljoonan euron paikat hyväkseen.
Risuja on annettava organisaatiolle myöskin "ulkomaalaisvahvistuksesta" Bellissimosta. Mikä siinä on että noin yksi kymmenestä ulkomaanhankinnasta onnistuu? (Ja yleensä ne onnistuneetkin sitten karkaavat muille maille. No, se nyt taitaa olla rahakysymys.)
Myöskin Häppölästä ja Timosesta voisi sanoa pari valittua sanaa, mutta tyydyn nyt kuitenkin toteamaan: siihen on varmasti useita syitä miksi Häppölä ei täällä onnistunut niin kuin odotettiin. Järkevää oli myydä hänet. Timonen oli alkukaudesta kuin Alastalo parhaina päivinään, mutta paransi otteitaan huomattavasti pudotuspeleissä, joten odotan hänen olevan ensi kaudella huomattavasti vähemmän riskialtis pelaaja kentällä.
Toinen asia mikä jäi allekirjoittanutta mietityttämään oli se, miksei Häppölälle hankittu korvaajaa. Tavallaan pidän siitä, että mennään omilla junioreilla, ja totta kai heille annettu vastuu "on kuin laittaisi rahaa pankkiin", niin kuin olemme useaan otteeseen saaneet kuulla, mutta eikö olisi kuitenkin kannattanut hakea tältäkin kaudelta maksimaalista menestystä? En nyt tarkoita, ettäkö se sentteri olisi kirkastanut pronssin hopeaksi tai kullaksi, mutta se olisi tuonut laajuutta.
Summa summarum: kun Sami Kapasen paluu julkistettiin, kukaan ei odottanut hänestä ihmeidentekijää, mutta lähestulkoon ihmeen hän sai aikaan. Tällä kaudella KalPasta on puhuttu aivan eri sävyyn ja huomattavasti enemmän kuin muutamaan vuoteen. Kauteen on mahtunut hyviä ja huonoja hetkiä, mutta mikä on merkittävää, niitä hyviä on ollut huomattavasti enemmän ja ne ovat olleet paljon parempia kuin huonoimmatkaan huonot hetket. Siksi haluankin tässä lopuksi jaella hiukan kiitoksia menneestä kaudesta.
Kiitos KalPalle, joukkueelle joka pelasi suurella sydämellä ja sai Niiralan Montun repeämään huutoon useaan otteeseen.
Kiitos kaikille KalPan-kannattajille, Montussa oli läpi kauden hyvä tunnelma. Ensi kaudella vielä lisää ääntä.
Kiitos Pekka Virralle omistautumisesta tähän työhön ja siitä, että hän on uskonut joukkueeseen ja omaan pelitapaansa, joka on viihdyttävä ja pelaajien kommenttien perusteella myös nautinnollinen pelata.
Erityiskiitos joukkueen jättäville pelaajille:
Jyri Junnilalle kiitos upeista maaleista, vastustajien pyörittämisestä melkein solmuun, taklauksista ja siitä että painoi joka vaihdossa täysillä. Onnea uuteen seuraan, mutta nöyrä pyyntö: älä jooko tarjoa vanhoille joukkuekavereille kahveja kovin usein.
Mika Oksalle tärkeistä torjunnoista, esitti ajoittain aika huikeita otteita.
Toni "Mäkkäri" Mäkiaholle kiitos siitä äijämäisyydestä jota toi joukkueeseen. Kun muut pelaajat eivät uskaltaneet puhua edes pudotuspeleistä, totesi Mäkkäri heti joukkueeseen tullessaan että mestaruus on tavoite. Ehkä juuri siksi syttyi kunnolla vasta välieräsarjassa JYPiä vastaan. Mäkkäri teki tärkeitä maaleja, mutta mieleenpainuvin on ollut se maali, joka katkaisi HPK:n selkärangan ja sai rantapallot lentelemään. Todellinen play-off pelaaja.
Niko Mikkolalle onnea ja menestystä missä sitten ikinä jatkaakin uraansa. En usko että näytti parasta osaamistaan.
Juha Alastalo. Voiko olla totta, että tätä miestä ei nähdä ensi kaudella enää KalPa-paidassa? Jos se on totta, niin kiitos Jujelle kaikista Mestis-vuosista, SM-liigan hännillä ryvetyistä vuosista, kahdesta maalista Ässiä vastaan tällä kaudella (oikeastaan kiitos ihan kaikista maaleista, aina hymyilytti kun Juje teki maalin...) ja pudotuspeleistä. Paljon on Jujea parjattu, usein syyttäkin, mutta tällä kaudella esitti paikoin parasta osaamistaan. Tässäkin on muuten yksi play-off pelaaja, parhaat pelit sattuivat keväälle. Yksi aikakausi päättyy tämän miehen lähdön myötä...
Lopuksi vielä kiitos Sami Kapaselle- kaikesta mitä hän on KalPan hyväksi tehnyt.
****
No niin, keskustelu on nyt avattu.
EDIT: hmm, unotuipa nyt jostain syystä se kaikkein oleellisin asia sanomatta selkokielellä: kausi on ollut ikimuistoinen, pronssi oli huikea saavutus joukkueelta, jolta pudotuspelipaikkakin tuntui olevan aika suuri vaatimus.
Viimeksi muokattu: