No niin nyt kun tullut seurattua sellaiset 7 tuntia asiaa niin voi jo jollain tavalla kommentoidakin. Erikoista kyllä tuo suomenkielinen nimi Benedictus. Eihän Paavalistakaan käytetty ruotsinkielistä Paulusta täällä. Sopisi kyllä paremmin olla suomeksi Benedikt.
Sattumalta avasin tv:n vähän ennen seitsemää ja heti melkein alkoi savua tulla. Aika uskomatonta, että kun selasin nopeasti kanavia niin ainakin 10:n kanavan lähetykset oli keskeytetty ja kuva oli siirtynyt Vatikaaniin. Vatikaanin radio ei osannut sanoa, oliko savu varmasti valkoista ja itseän otti kyllä hieman päähän, jos ratkaisu ei olisikaan syntynyt, mutta sitten alkoivat kellot soida.
Täytyy sanoa, että se yli puolituntinen odotus on aika mahtavan pitkä aika. Harvassa asiassa joutuu tuolla tavalla odottamaan. Varsinkin kun sen tavallaan kokee ensimmäistä kertaa (itse olin viime konklaavin aikaan 5 vuotias) niin kyllä se ei-katolisellakin laittaa jännittämään. Ja kun ilmoitus tuli niin kyllä se tuntui suurelta voitolta. Mahtavaa, että paavi tulee Baijerista, jossa on niin arkkitehtuurisesti upeita katolisia kirkkoja ja todellinen oikeistolainen kansa. Harvoin tuollainen valinta osuus samalle kansalle (pois lukien italialaiset), joten kun mahdollisuus on ja se tapahtuu niin hienoahan se on. Moni varmaan muistaa, missä oli kun WTC:hen osui tai Estonia upposi tai Kennedy murhattiin tai nyt paavi valittiin. Historiallisia hetkiä.
Georg Ratzinger eli paavin vanhempi veli kertoi, että tuossa iässä ihminen haluaa vetäytyä ja kardinaalikin oli kuulemma suunnitellut jäämistä sivuun ja kirjojen kirjoittamista, mutta paavin tehtävistä ei kai kieltäydytä. Jännä kuinka monipuolisen uran tuollainen paavi ehtii tehdä. Professorina, arkkipiispana, kardinaalina ja tehtävissä Vatikaanissa ja sitten lopulta päätyy paaviksi kaltaistensa valitsemana. Jos tossa miettii sitä, että konklaaviin osallistuvista 115:stä kardinaalista 113 oli valinnut Johannes Paavali II. Ratzinger oli toinen noista edellisten paavien aikana valituista. Ja kun ratkaisu tuli näin nopeasti niin sehän kuvaa yksimielisyyttä ja vahvaa mandaattia. Se varmaan tyydyttää, kun huomaa, että nauttii luottamusta laajasti.
Erikoinen se äänestys sinänsä, koska puhutaan siitä, että kardinaalit toteuttavat vain Jumalan tahdon kuulostelemalla. Jos siis on kaksi blokkia esimerkiksi. Toiset kannattavat konservatiivia ja toiset liberaalia ja jotkut ehkä jotakin muuta niin mitenköhän siirtymät ryhmien välillä tapahtuvat, sillä eihän kenenkään pitäisi tietää, ketä kukakin äänestää ja sen lisäksi jos salissa on kuninkaan tekijä, joka käy lobbaamassa kardinaaleja oman ehdokkaan taakse niin eihän se silloin ole Jumalan tahdon kuuntelua käsittääkseni.
Kun joku mies on toiminut 24 vuotta epäsuositussa virassa valvomassa kirkon oppeja niin julkinen imago virasta johtuen on varmasti aika pitkälti erilainen kuin se mitä kyseinen ihminen oikeasti on. Ratzinger ainakin kuulemma on privaatisti huomattavan paljon mukavampi. Weissbier maistuu, mutta futista ei kuulemma seuraa.
Itse aloin miettiä tässä, että mikä on sitten paavin tehtävä. Tuleeko hänen pyrkiä rauhantekijäksi kuten Benedictus XV vai pitääkö olla ajan hermolla ja sählätä kaikessa mukana vai riittääkö se, että mies olisi vain eräänlainen esikuva, viisas tietäjä hengellisenä johtajana. Tuolla viisaudella ja osaamisella ja kokemuksella Ratzinger voi todellakin olla hyvä kirkkokuntansa keulakuva, todellakin sitä mitä papa pitää sisällään.
En oikein edes tiedä, miksi siinä on jotain ongelmaa, jos kirkon kanta ja kansan toimiminen homoilun, abortin tai muiden asioiden suhteen eroaisi.
Silloin tilanne on kuitenkin se, että paavia ei ole ainakaan syytä halveksia samalla tavalla kuin halosta tai tuomiojaa, kun johdossa on korkeammalla moraalilla varustettu esikuva. Mitä maailmasta tulisi, jos kirkon mielestä on ok homoilla, abortoida jne. Siis jos ihminen joutuu esim. tilanteeseen, että tulee nussittua vähän epäonnisesti ja pitää turvautua aborttiin niin se on väistämätöntä, mutta hyvä, että se ei ole täysin ok. Monessahan maassa aborteista on tullut vähän väliä tapahtuvaa harrastelua, kun mitään ei opita kun ei ole ilmeisesti pohdittu, onko asia ihan ok. Sama juttu on monen muun asian suhteen. Ihan hyvä, että on jotakin ihanteita, vaikkei ihmiset pystyisikään niitä noudattamaan.
Kun ratkaisu tuli näin nopeasti niin kardinaalit lienevät pitäneen Johannes Paavali II:sta ja Ratzingeria niin tiiviinä työparina, että halusivat Ratzingerin jatkavan kesken jäänyttä työtä esim. 5-10 vuodella. Seuraava paavi on todennäköisesti sitten nuorempi ja pidempikautisempi.
Hieno päivä Baijerille ja koko Bundesrepubliikille ja miksei varmasti kaikille katolisille ja muullekin maailmalle. Hauskaa viihdettä, tavallaan muisto menneestä maailmasta ja muistutus myös siitä, miten paljon yhdellä instituutiolla/miehellä vieläkin voi olla valtaa. Kiehtovaa kaiken kaikkiaan. Samalla tässä viime viikkojen prosessissa itse kukin on hieman oppinut kirkosta ja uskonnosta, mutta loppupeleissä kysymys taitaa olla kuitenkin historiallisen hetken todistamisessa ja tällä kertaa voitto meni Saksaan ja siitä ollaan iloisia.
Sattumalta avasin tv:n vähän ennen seitsemää ja heti melkein alkoi savua tulla. Aika uskomatonta, että kun selasin nopeasti kanavia niin ainakin 10:n kanavan lähetykset oli keskeytetty ja kuva oli siirtynyt Vatikaaniin. Vatikaanin radio ei osannut sanoa, oliko savu varmasti valkoista ja itseän otti kyllä hieman päähän, jos ratkaisu ei olisikaan syntynyt, mutta sitten alkoivat kellot soida.
Täytyy sanoa, että se yli puolituntinen odotus on aika mahtavan pitkä aika. Harvassa asiassa joutuu tuolla tavalla odottamaan. Varsinkin kun sen tavallaan kokee ensimmäistä kertaa (itse olin viime konklaavin aikaan 5 vuotias) niin kyllä se ei-katolisellakin laittaa jännittämään. Ja kun ilmoitus tuli niin kyllä se tuntui suurelta voitolta. Mahtavaa, että paavi tulee Baijerista, jossa on niin arkkitehtuurisesti upeita katolisia kirkkoja ja todellinen oikeistolainen kansa. Harvoin tuollainen valinta osuus samalle kansalle (pois lukien italialaiset), joten kun mahdollisuus on ja se tapahtuu niin hienoahan se on. Moni varmaan muistaa, missä oli kun WTC:hen osui tai Estonia upposi tai Kennedy murhattiin tai nyt paavi valittiin. Historiallisia hetkiä.
Georg Ratzinger eli paavin vanhempi veli kertoi, että tuossa iässä ihminen haluaa vetäytyä ja kardinaalikin oli kuulemma suunnitellut jäämistä sivuun ja kirjojen kirjoittamista, mutta paavin tehtävistä ei kai kieltäydytä. Jännä kuinka monipuolisen uran tuollainen paavi ehtii tehdä. Professorina, arkkipiispana, kardinaalina ja tehtävissä Vatikaanissa ja sitten lopulta päätyy paaviksi kaltaistensa valitsemana. Jos tossa miettii sitä, että konklaaviin osallistuvista 115:stä kardinaalista 113 oli valinnut Johannes Paavali II. Ratzinger oli toinen noista edellisten paavien aikana valituista. Ja kun ratkaisu tuli näin nopeasti niin sehän kuvaa yksimielisyyttä ja vahvaa mandaattia. Se varmaan tyydyttää, kun huomaa, että nauttii luottamusta laajasti.
Erikoinen se äänestys sinänsä, koska puhutaan siitä, että kardinaalit toteuttavat vain Jumalan tahdon kuulostelemalla. Jos siis on kaksi blokkia esimerkiksi. Toiset kannattavat konservatiivia ja toiset liberaalia ja jotkut ehkä jotakin muuta niin mitenköhän siirtymät ryhmien välillä tapahtuvat, sillä eihän kenenkään pitäisi tietää, ketä kukakin äänestää ja sen lisäksi jos salissa on kuninkaan tekijä, joka käy lobbaamassa kardinaaleja oman ehdokkaan taakse niin eihän se silloin ole Jumalan tahdon kuuntelua käsittääkseni.
Kun joku mies on toiminut 24 vuotta epäsuositussa virassa valvomassa kirkon oppeja niin julkinen imago virasta johtuen on varmasti aika pitkälti erilainen kuin se mitä kyseinen ihminen oikeasti on. Ratzinger ainakin kuulemma on privaatisti huomattavan paljon mukavampi. Weissbier maistuu, mutta futista ei kuulemma seuraa.
Itse aloin miettiä tässä, että mikä on sitten paavin tehtävä. Tuleeko hänen pyrkiä rauhantekijäksi kuten Benedictus XV vai pitääkö olla ajan hermolla ja sählätä kaikessa mukana vai riittääkö se, että mies olisi vain eräänlainen esikuva, viisas tietäjä hengellisenä johtajana. Tuolla viisaudella ja osaamisella ja kokemuksella Ratzinger voi todellakin olla hyvä kirkkokuntansa keulakuva, todellakin sitä mitä papa pitää sisällään.
En oikein edes tiedä, miksi siinä on jotain ongelmaa, jos kirkon kanta ja kansan toimiminen homoilun, abortin tai muiden asioiden suhteen eroaisi.
Silloin tilanne on kuitenkin se, että paavia ei ole ainakaan syytä halveksia samalla tavalla kuin halosta tai tuomiojaa, kun johdossa on korkeammalla moraalilla varustettu esikuva. Mitä maailmasta tulisi, jos kirkon mielestä on ok homoilla, abortoida jne. Siis jos ihminen joutuu esim. tilanteeseen, että tulee nussittua vähän epäonnisesti ja pitää turvautua aborttiin niin se on väistämätöntä, mutta hyvä, että se ei ole täysin ok. Monessahan maassa aborteista on tullut vähän väliä tapahtuvaa harrastelua, kun mitään ei opita kun ei ole ilmeisesti pohdittu, onko asia ihan ok. Sama juttu on monen muun asian suhteen. Ihan hyvä, että on jotakin ihanteita, vaikkei ihmiset pystyisikään niitä noudattamaan.
Kun ratkaisu tuli näin nopeasti niin kardinaalit lienevät pitäneen Johannes Paavali II:sta ja Ratzingeria niin tiiviinä työparina, että halusivat Ratzingerin jatkavan kesken jäänyttä työtä esim. 5-10 vuodella. Seuraava paavi on todennäköisesti sitten nuorempi ja pidempikautisempi.
Hieno päivä Baijerille ja koko Bundesrepubliikille ja miksei varmasti kaikille katolisille ja muullekin maailmalle. Hauskaa viihdettä, tavallaan muisto menneestä maailmasta ja muistutus myös siitä, miten paljon yhdellä instituutiolla/miehellä vieläkin voi olla valtaa. Kiehtovaa kaiken kaikkiaan. Samalla tässä viime viikkojen prosessissa itse kukin on hieman oppinut kirkosta ja uskonnosta, mutta loppupeleissä kysymys taitaa olla kuitenkin historiallisen hetken todistamisessa ja tällä kertaa voitto meni Saksaan ja siitä ollaan iloisia.
Viimeksi muokattu: