Sieltä se saapui, keskikesän (minkä vitun keskikesän) juhla, kun suomalainen saa oikein luvan kanssa rellestää ja tyhjentää vapun jälkeen syntyneet stressipadot ja patoutumat. Rynnätään kaikki johonkin vitun mökille, koska vain pitää. No perkele, siellähän pitää syödäkin jotain kaljanjuonnin lomassa, mielellään kaikkea epäterveellistä paskaa. Koko perhe ryntää riitojen saattelemana automarketeihin, johon astuessa meteli on infernaalinen ihmisten käyttäytyessä kuin karjalauma. Selviytymiseksi tuota voisi kutsua. Miestä kiinnostaa kaljahylly, eukko repii permanenttinsa jo tuosta sekä siitä että naapurin Kylli vie perkele viimeisen kabanossin suoraan kolviin edestä. Lapsia vituttaa, kaikkia vituttaa. Kaupan työntekijöitäkin vituttaa, kun joka kolmas minuutti joku kaljamahainen uuvatti käy kyselemässä jotain Olvin ale-laatikkoa. Alkostakin meinaa viina loppua, voi kun saisi sen jallun korkata jo jonossa.
Kun tuolta on selviydytty, ajaudutaan jollain saatanan asuntovaunulla tietukoksi maanteille. Vaarallisia ohituksia tehdään ja ollaan vähällä päästä supertriplan jäseniksi. Sitten saunotaan, grillataan josta ei tule vittuakaan, kun ei osata grillata ja juhannuskokko meinaa sytyttää metsäpalon, koska perheen isä vimmaisena heittää bensakanisterista bensaa hiillokseen. Välillä pitää päästä käymään ABC:llä muiden pahvien kanssa, makkarat loppui. Joku kyrpä ajelee vesiskootterilla liian lähellä rantaa. Hänelle kuuluu uhota pyyhe päällä 17 kaljan jälkeen, niin että järvi raikaa. Mökillä ei ole oikeasti mitään tekemistä kuin kuunnella naapureiden tappelua ja lasten valittamista paarmoista. Tai on ne iltapäivälehtien samat juhannuksen megaextrat, jossa joku selluliittiinen ex-missi kertoo 5 aukeaman verran epäterveellisistä juhannusherkuista, vesidieetistä ja oikeasta saunomistekniikasta. Vettäkin tulee, ei se auta käydä kuin piilopullolla.
Kolmen päivän vittuuntuneen mökkeilyn jälkeen armottomassa ähkyssä ajaudutaan paluuliikenteeseen, tuleva työviikko jo vituttaa ja avioero hakemuskin vetää sadatta kertaa. Aamullakaan ei ollut jäljellä enää kuin joku pekonin jämä. Pysähdytään taas paluuliikenteessä ABC:lle, jossa työntekijöitä yhä vituttaa, kun ihmiset kyselevät tyhmiä. Tarjolla on jotain pastamättöä, meneehän se märissä vaatteissa ja päänsäryssä itikoiden purtua perseet paukamille. Saavutaan kotiin, jääkaapissa ei ole kuin valo, turvottaa, ripulikin tulee ja auto täynnä kaikkea turhaa katiskoista pilkkihaalareihin mitä ei tarvittu. Tyhjät tölkit kilisevät takapenkillä. Silti työpaikalla pitää hehkuttaa juhannuksen ihanuutta naama punaisena.
Onneksi vietän juhannuksen kaupungissa. Mahtavan rauhallista.