Ensiksi Taneli Ronkainen: hyvä liigadebyytti. Pari pikkuvirhettä siellä täällä, mutta muuten varsin jämäkkää peruspeliä. Kysymys kuuluukin, mitä me tehdään Pentikäisellä?
Toiseksi Ivan Huml: huonoa ja luokatonta oman pään pelaamista illasta toiseen. Joukkueen huonoin tehotilastolukema. Voisin antaa paljon anteeksi, jos tehoja tulisi hyökkäyspäässäkin, mutta kun ei tule. Kun katselee Humlin menoa kaukalossa, niin on kuin hidastettua C-luokan elokuvaa katsoisi. Luistin ei liiku ja alkaa ne Humlinkin kikat olemaan vastustajan tiedossa, kun niitä kiekonmenetyksiä tulee jatkuvalla syötöllä. Eilinen -4 oli kuin olis viimeisen naulan arkun kanteen iskenyt. Ehdottomasti isossa kuvassa heikoin lenkki tällä hetkellä. Harmittaa sanoa näin, sillä Huml on kuitenkin ottanut paikkansa mun suosikkipelaajien joukosta.
Täällä on puhuttu paljon siitä, että Liigassa vastustajat ovat oppineet Marjamäen metkut ja Kärpät on ikäänkuin yllätetty housut kintuissa ulkoa opitun pelikirjan kanssa ja CHL:ssa, jossa kuviot on vielä vastustajilla hakusessa, tilanne on hieman toisenlainen ja siellä pärjätään. Olen aika pitkälle samaa mieltä. Tämä huomattiin jo viime kaudella joidenkin joukkueiden toimesta. Muistaakseni ainakin Ilves ja HIFK karvasivat aktiivisesti syvällä Kärppä-alueella ja saivat Kärppien hyökkäyksiinlähdöt tukahdutettua päntiönnään. No, viime kaudella meillä oli "salainen ase" eli JJJ-ketju, joka pelasti meidät useammin kuin kerran pinteestä, mutta tällä kaudella sellainen ketju vielä puuttuu. Eilisessä pelissä Niemi sijoitettiin Puljun ja Ahon väliin ja kyllä se mun mielestä oli hyvä siirto. Kokeilunarvoinen idea jatkossakin. Niemen pelikin näytti jo ihan hyvältä nuorten veljien keskellä. Humlia en kaipaa enää Niemen (enkä Puljujärven) peliä sekoittamaan. Siihen minulla ei ole vastausta, että missä Humlin paikka tällä hetkellä olisi?
Ja palatakseni vielä tuohon, että vastustaja on oppinut tuntemaan Kärppien metkut, niin kyllähän se näkyy myös pelaamisessa tiettyjä pakkipareja vastaan. Kukkonen-Masuhr pelaavat jättöjätönjättöä oman maalin takana ja esim. HIFK-pelissä karvaajat eivät edes iholle käyneet, vaan tiesivät etukäteen mihin Kärppä-pakki kiekon laittaa. Sama homma Nutivaara-Niemelä kaksikon kohdalla. Ei tarvi kuin luistella päin näköä ja kiekonmenetys on valmis. Toistaiseksi kaikista varmin parivaljakko on ollut Laatikainen-Hakanpää. Peruspeliä ja helppo + nopea avaus/purku ja ne turhat kikkailut on jätetty muille. On toiminut myös hyökkäyspäässä hyvin.
Tästä saankin muodostettu huteran aasinsillan siihen, että pitäisikö Kärppien suoraviivaistaa peliään? Ainakin näitä luisteluvoimaisia kärkijoukkueita vastaan. Joukkueessa on uskomaton määrä taitoa ja nopeutta, mutta se jää omalla tavallaan hyödyntämättä näiden ylihitaiden, KalPamaisten peruuttelujen takia, joiden takia hifkit ja tapparat ehtivät iholle kiinni. Samaan hengenvetoon voisi suoraviivaistaa tuota meidän ylivoimaa, joka on tällä materiaalilla suoraan sanottuna luokattoman huonoa ja ennakoitavaa. Taidetaan olla vasta sijalla kahdeksan YV-tilastossa ja minusta se ei ole häävi sijoitus. Varsinkin, kun ottaa huomioon sen, että kyllä Kärpät on ihan reilut mahdollisuudet saanut pelata ylivoimaa tällä kaudella. Toki myönnän, että olisi sitä ylivoimaa voinu tuomita tuomareitten puolesta enemmänkin. Tasoeroa on loivennettu monessa pelissä.
On totta, että nämä meidän kokeneemmat pelaajat eivät yleensä syty näin synkkinä syksyn iltoina ja että keväällä se kannu vasta jaetaan, mutta olisi näin tavallisen rivikannattajan mukavampi katsoa jokainen Kärppä-peli tälläkin kaudella, jos saisi katsoa peliä joka ei olisi niin robottimaista ja niin helposti vastustajien ennakoitavissa. Variaatioita Late, variaatioita.