Tässä kun on tätä päättyvää kautta käynyt ajatuksissa läpi, niin mieleen on tullut muutamia aika selkeitä syitä sille, miksei tänä vuonna oltu välierissä siinä iskussa, että olisi pystytty Tappara kaatamaan.
Päällimmäisenä on mielessä se, että kärkisentterit epäonnistuivat. Joukkueen rakennusvaiheessa Mika Niemeä ja Miro Aaltosta Pirneksen säestyksellä pidettiin sellaisina palasina, joiden turvin voi kauteen lähteä ja vahvistusta hankkia tarpeen mukaan myöhemmin. Aaltosen sentteröintiin toki suhtauduttiin melkoisin varauksin, itse myös, mutta tietoon tulleet Aaltosen aiemmat sentterikokemukset ja selkeä tavoitteellisuus sen pelipaikan suhteen rauhoittivat epävarmuutta alkuun. Mutta pianhan se sitten kauden kunnolla alettua kävi selväksi, ettei siitä mitään tule.
Mika Niemi aloitti todella mallikkaasti ja kantoi syyskaudella ykkössentterin vastuuta niin kuin kuuluukin. Mutta mitä ihmettä sitten tapahtui? Eikö aiempina vuosina rakennettu kuntopohja kestänyt kovaa kuormitusta ja siihen yhdisettyä kovaa harjoittelun vaatimustasoa? Jos näin kävi, niin joku arviointivirhe tapahtui ehkä valmennuksen puolella siinä, kuinka paljon kaveria voi kuormittaa heti alkuun. Vai sammuttiko aikainen KHL-sopimus suurimman palon pelata kärppälogolle?
Sitten mennään asian tiimoilta tehtyihin korjausliikkeisiin. Miro Aaltonen siirrettiin aivan oikein laitaan ja hänen paikalleen hankittiin Kim Hirschovits. Hirson hankitaa pidettiin pääosin perusteltuna, hyvänä yrityksenä ja jopa kaappauksena. Osa suhtautui suuremmin varauksin. No, hekin saivat vielä pettyä. Mikä lie oli miehen kunto tullessaan, mutta ei olisi noin vaisuun esitykseen uskonut millään. Alku oli tosin kohtuullinen ja lopullinen vajoaminen tapahtui vasta sen pitkän kuumetaudin jälkeen. Tapparaa vastaan havaittiin hieman piristystä ja Hirso vahvisti joukkuetta sentään aloitusympyrässä, mutta kauaksi jäätiin kärkisentteriltä vaaditusta panoksesta kovimmissa peleissä. Niemi ei päässyt syksyn tasolle enää missään vaiheessa ja siirtorajalla hankittiin vielä Manninen edes hieman kompensoimaan Niemen ja Hirson vaisuja otteita. Mutta ei sillä paljon pelastettu eikä mielestäni realistisesti ajatellen olisi voitukaan pelastaa. Sentteriosastolla petti ensin yksi alkuperäinen kärkipalikka (Aaltonen), sitten toinenkin (Niemi) ja sitten vielä paikkaajaksi hankittu (Hirso), niin kyllähän tilanne oli kestämätön. Pirneksellä taisi sitten vielä olla pienimuotoisia terveysongelmia vähän pitkin kautta, eikä hänestäkään saatu parasta irti kuin hetkittäin. Ei voi sanoa onnen potkineen tämän kauden sentteriosastolla.
Pettäneet kärkisentterit olivat nähdäkseni suurin syy sille, miksi Ahon rooli joukkueessa kärjistyi aivan liikaa, vaikka toki ratkaisupelaajan roolin kaveri olisi esityksillään ottanut joka tapauksessa. Mutta nyt tuli liian suuri reppu selkään kannettavaksi ja kun tulitukea ei oikein tullut tarpeeksi säännöllisesti tietyiltä laitureiltakaan (Junttila, Aaltonen), niin lopulta Sebu oli puhkipeluutettu jo TPS-sarjan lopulla. Pyörälä väsyi sitten Tappara-sarjan kuluessa alisuorittajaosaston jatkaessa hiljaiseloaan. Lisäksi kärkisenttereiden heikot otteet johtivat läpi kauden jatkuneeseen ketjurulettiin, minkä seurauksena ketjujen yhteispeli ei hitsautunut parhaalla tavalla.
Onnellisten tähtien alla ei sujunut pakistonkaan kausi. Hakanpää pelasi vaisun runkosarjan, mutta roihahti liekkeihin Tappara-sarjassa ollen valtava tekijä sarjan venyttämisessä. Laatikaisella näytti olevan pitkin kautta terveysongelmia vähän samaan tapaan kuin Pirneksellä, eikä Lada pelannut läheskään yhtä hyvää kevättä kuin viime kaudella. Nutivaara oli todella hyvä, mutta ei ollut Tapparaa vastaan käytettävissä. Kukkonen jouduttiin peluuttamaan puhki. Ronkainen kykeni mallikkaaseen pelaamiseen. Niemelästä ei oikein ottanut selvää, oliko pitkän poissaolon jälkeen täydessä iskussa, mutta jotain toivomisen varaa pelaaminen jätti eikä tainnut yltää viime kauden tasolle. Pentikäinen toi pitkään sitä loukkaantumisten aikana tarvittua leveyttä runkosarjassa, mutta taso ei riittänyt enää pudotuspelikiekon vaatimuksiin, jolloin tätä leveyshankintaa ei voitukaan enää hyödyntää.
Moni oli sitä mieltä, että pakistoon olisi pitänyt hankkia lisää leveyttä ennen siirtorajaa. Jälkeen päin on toki helppo sanoa, että ilman muuta olisi pitänyt. Mutta aika moni riski kyllä realisoituikin siinä. Tärkein kiekollinen pakki loukkaantui ratkaisevalla hetkellä. Pitkäsen jalka ei kestänytkään pelaamista, vaikka oli kestänyt pitkään kovaa harjoittelua ja näin ollen jonkin tasoiset toiveet siitä, hän voisi tuoda loppukauteen leveyttä ja kärkiosaamistakin, olivat perusteltuja. Ainakin kortti kannatti katsoa, koska aineksia oli hienoon tarinaan. En olisi hankkinut muuta kärkitason pakkia enää kesken kauden. Sen yhden leveyspelaajan ehkä siksi, että Pentikäinen ei sitä roolia lopulta pystynyt täyttämään, vaikka pitkään siltä näyttikin. Ehkä olisi kuitenkin ollut nähtävissä, että ei tule riittämään keväällä.
Paljon meni siis rosteripuolella pieleen ja riskejä realisoitui. Lisäksi mielessä on se, että tämän kauden joukkue oli kevään peleissä hieman kuriton ja huolimaton jäähyjen saralla. Liikaa tuli hyökkäyspään jäähyjä tai huonoihin paikkoihin tulleita huolimattomuusjäähyjä. Tapparaa vastaan olisi pitänyt pysyä paremmin vain ns. pakollisissa jäähyissä.
Noista edellä mainituista asioista nähdäkseni pitkälle seurasi se, että erinomaisesti palikkansa oikeille paikoilleen saanut Tappara oli hieman edellä tänä vuonna. Voihan asiaa ajatella niinkin, että olisiko Liigan tasosta pitänyt olla jo huolissaan, jos noistakin epäkohdista huolimatta Kärpät olisi taas venynyt peräti finaaleihin tai jopa mestaruuteen. Mutta rajat tulivat sentään vastaan ja aika selvät sävelet pitäisi olla, millä osa-alueilla pitää ensi kaudella parantaa. Tärkeää on analysoida kaikkien käytettävissä olevien tietojen pohjalta sitä, miksi niin moni ratkaisurooliin hankittu pelaaja alisuoriutui enemmän tai vähemmän.