Pikaisesti jos parsii omat ajatukset kaudesta yhteenvedoksi.
Kauden alussa tiedotuksesta lähtien näkyi omaan silmään liiallinen ylimielisyys vähän kaikesta tekemisestä. Taisin siitä jossain ketjussa pariin otteeseen purnatakin. Oltiin puku päällä ojaa kaivamassa. Siitä tule muuta kuin paha mieli ja paskaiset vaatteet. Kauden edetessä kentän puolella unohdettiin se mestaruus ja vaihdettiin työhaalarit päälle. Tulostakin tuli ja otteita oli kiva seurata. Sitten lopussa kaikki löi vasten kasvoja. Iskut otettiin vastaan, koottiin kiukkua ja annettiin takaisin sen mitä värkeissä oli varaa. Tällä kertaa ei ollut enempään. Ihan luillahan tuo joukkue veti Tappara-sarjan.
Kuten kaikki sen näki, joukkueen rakennuksessa ei onnistuttu. Vajaaksi jäi alussa ja vajaa oli lopussa. Se riitti vain kiusaamiseen, eikä Tappara joutunut edes tosissaan puristamaan. Kuitenkin Lukolla on nyt pitkäjänteisyyttä. Vaikka itseäkin nyt vituttaa, niin toivoa tulevaan antaa se, että ei poukkoilla enää joka suuntaan. Siellä on junnupuolella ja isojen poikien joukkueen toimiston pukumiesosasto siinä kunnossa, että uskon pitkällä jänteellä Lukon touhuun. En yksittäisiin pikavoittoihin.
Virtasta on kritisoitu syystä ja syyttä. Siitä mä kuitenkin nostan hattua, ettei turhaan lähtenyt lässyttämään huonolla onnella ja hakenut siitä tekosyitä. Otti tilanteen vastaan sellaisena kuin se oli. Ensi kaudeksi palikat kuntoon ja menestystä on jo tultava. Nyt on opittu tästä kaudesta toimistolla ja toivottavasti valmentajakopissa. Sitä mä vaan ihmettelen, että mitä ihmettä erikoistilannepelaamiselle tapahtui? Siinä voittoputkessa sehän oli ihan timanttista molempiin suuntiin. Siitä Veltsulle isoimmat miinukset.
Kuten
@Roku toisaalla jo totesi, antoi viime kevään tapahtumat perspektiiviä tähän fanittamiseenkin. Levollinen on juuri se sana, jolla voisi tämän kauden seuraamista kuvailla. Kiva oli mennä hallille ja ne yksittäiset tappiot eivät enää samalla tavalla sydänalassa kirvelleet kuin aiemmin. Eilinen tappio toki harmitti, mutta ratkaisumaalin jälkeen rauhalliset askeleet pois katsomosta ja hyvä ruoka päälle. Siinä oli tappio kuitattu. Ei olisi ennen mestaruutta. Kotonakin on kiitelty, kun on voinut tappiopelien jälkeen keskustella.
Se isoin juttu tässä kaudessa oli se, että pääsi kokemaan pariinkin otteeseen loppuunmyydyn hallin, jännityksen paikan päällä ja kaiken jääkiekkoon kuuluvan. Ei se vaan telkkarista ole sama juttu. Ja vaikka eilen tappio tuli, oli mahtava päästä huutamaan kurkku suorana maaleja. Ensi kaudella sitten taas uusiksi. Vuodet kulkee ja menestys vaihtuu. Vaikka ei vähempään tyytyisikään, niin ihan joka vuosi ei vaan voi voittaa.