Ostoskärryllä mestaruuteen? Onko 1+1+1=3?

[hannes_ko]

Olen ollut kesän ajan hieman ymmälläni.

Minulle NHL:n seuraaminen on aikojen saatossa opettanut kaksi asiaa. 1) Joukkueen kelkan kääntäminen hankkimalla UFA-pelaajia ei onnistu. 2) Joukkueeseen hankitut vahvistukset hyödyttävät joukkuetta vain, kun uudet pelaajat vahvistavat jotain osa-aluetta rikkomatta joukkueen dynamiikka. (Kuinka usein trade deadlinen kova hankinta tuo iloa kenellekään? Kuinka usein aukon täyttävä roolipelaaja?)

Onko tämä kaikki uuden NHL:n myötä muuttunut? Moni tälläkin palstalla pitää kesän siirtomarkkinoiden voittajina Philadelphiaa, Coloradoa ja NY Rangersia. Kaikkia kolme veikataan mukaan jopa Stanley Cup -taistoon.

The Hockey News veikkasi Philadelphiaa mestariksi työsulkukauden jälkeen. Sen jälkeen joukkue on ehtinyt tippua NHL:n kellariin, ja käydä läpi rebuildingin. Minun on vaikea sulattaa ajatusta, että rebuilding onnistutaan viemään läpi vuodessa. Yhtä vaikeaa minun on pitää keskellä rebuildingia olevaa joukkuetta, joka samalla hankkii organisaatioon ydinpelaajia ulkoa, suosikkina.

Minä uskon nimittäin vielä siihen, että joukkueen on oltava joukkue, ja että joukkueella pitää olla myös joku peliajatus ja yhteisiä kokemuksia. Voiko Philadelphialla olla näitä kokemuksia, kun syksyllä leirille kokoontuu ryhmä pelaajia, joilla on hyvin vähän yhteistä. Osa on tehnyt hankalaa taivalta yhdessä tullakseen organisaation ydinryhmäksi, mutta nyt joukkueeseen hankitaan uusi ydin. Eikö tämä kaikki vaikeuta yhteispeliä, sopeutumista, taktiikan luomista, yhteishenkeä?

NY Rangers oli kevään kuumimpia joukkueita, ja olisi aivan hyvin voinut nousta idästä finaaliin. Se NY Rangers oli hyvä joukkue. Nyt joukkue on aivan erilainen. Dynamiikka on muuttunut täysin. Paperilla Rangers on vahvistunut, mutta miten jäällä?

Jos jääkiekko on joukkuepeli, niin meillä ei ole mitään käsitystä siitä, millainen joukkue Rangers on nyt. Avainpaikoilla on uusia pelaajia, jotka varmasti tarvitsevat oman tilansa ja sen ottavat. Heille on osoitettava oikeat roolit, oikeat pelitoverit ja heidän on sopeuduttava Rangersin tyyliin. Vai sopeutuuko Rangers heihin? Ehkä kukaan ei sopeudu mihinkään.

Colorado Avalanchea pidin ennen viime kautta paljon vahvempana joukkueena, kuin yleisesti uskottiin. Nyt on päinvastoin. Epäilen joukkueen hankintoja. Monet tuntuvat laskevan, että kun joukkue teki x määrän maaleja viime kaudella, ja päästi x määrän, niin pelaaja Y tuomat xx maalia ja pelaajan Z kyky estää xx maalia vievät Coloradon menestykseen.

Mutta ei jääkiekko ole matematiikkaa. Pelaaja, joka teki ykkösketjussa tietyn määrän pisteitä, ei kykene siihen kakkosketjussa. Kakkosketjussa pelaava ei kykene samaan kolmosketjussa.

Ryan Smyth on hankittu takomaan maaleja (no toki taistelemaan myös, ja johtamaan.) Maaleja saadakseen hänen on päästävä ylivoimaan, ja hänen on saatava laadukasta peliaikaa. Se tarkoittaa sitä, että joku Coloradossa saa vähemmän laadukasta peliaikaa kuin viime kaudella. Ratkaisevaa on, pystyykö Smyth olemaan tehokkaampi, kuin pelaaja, jolta hän vie minuutteja.

Viime kaudella Avalanche luotti Stastnyyn, Stastny kiitti ja oli luottamuksen arvoinen. Jos palkinto onkin se, että peliaika vähenee, tehot saattavat vähetä. Vaikea sophomore kausi asettaa omat hankaluutensa, jolloin joukkueen luottamus Stastnyyn vähenee. Peliaika vähenee, peliajan laatu romahtaa, tehot vähenevät, usko romahtaa.

Toronto Maple Leafsin piti olla askeleen päästä Stanley Cupista kesällä 1994. Kaksi kertaa oli edetty konferenssifinaaleihin. Joukkue päätti ottaa nyt ratkaisevan askeleen. Doug Gilmourin todettiin olevan liian yksin, joten hänen tuskaansa lievittämään hankittiin Mats Sundin ja Mike Ridley. Toronton sentteriosaston laatu parani paperilla huomattavasti. Hannes_ko odotti paraatia.

Karu totuus paljastui, kun pelit alkoivat. Toronto Maple Leafs ei ollut edellisen kauden Toronto Maple Leafs. Se oli täysin eri joukkue. Gilmour pelasi heikosti. Sundin ja Ridley pelasivat hyvin. Leafs oli umpisurkea, ja ennen kuin kukaan edes tajusi, se oli NHL:n heikoimpia joukkueita. Vuosia. Niin, jääkiekko ei ole matematiikkaa.

Joukkue, joka on riippuvainen supertähdestä, ei välttämättä muutu paremmaksi, jos supertähden rinnalle tulee toinen supertähti.

Joukkue, jolla on hyviä pelaajia, mutta ei supertähtiä, ei välttämättä tule paremmaksi, jos joukkueeseen hankitaan supertähti.

Joukkue, joka elää hyökkäyksestä, ei välttämättä parane, jos se saa uuden laatuhyökkääjän. Mutta ei se välttämättä parane, jos se saa laatupuolustajan.

Näiden ajatusten jälkeen kolme ennustusta:

Philadelphia Flyers on kauden suurin floppi idässä.

Colorado Avalanche ei ole olennaisesti parempi, kuin se oli viime kaudella.

NY Rangersilla oli mielestäni palikat nousta taistelemaan SC.stä tällä kaudella, mutta nyt palikoita taitaa olla liikaa. Uskon, että Rangers on viime kautta heikompi, viimeistään pudotuspeleissä.

 

[nuck]

Erinomainen kirjoitus hannes_ko:lta. Kesän hankinnoille laitetaan aina liikaa painoarvoa, kun kesällä muuttuneita joukkueita arvioidaan aivan liikaa yksilöiden, ei joukkueen kokonaisuuden (johon lukeutuu erittäin tärkeänä osana mm. edellisen joukkueen kemia) kautta. Liityn tässä samalla tähän hanneksen luomaan ennustaja-kerhoon ensi kauden kuvioita koskien.

 

[Daespoo]

Itse näen asian siten että suuret UFA-hankinnat joilla luodaan koko (tai suurin osa) joukkueen rungosta eivät tuota tulosta, UFA-pelaajia tulisi hankkia vasta siinä kohtaa kun joukkueella on hyvä core jota sitten täydennetään UFA-hankinnoilla (tai vastaavilla hankinnoilla tyyliin Pronger -> Ana).

Anaheim toimii varmaan hyvänä esimerkkinä molempiin suuntiin. Kariyan paikkaus Fedorovilla, Prospalilla, Sykoralla jne meni täysin reisille, finaalipaikka vaihtui pleijareista putoamiseen. Liian paljon muutoksia ja joukkueen runko yritettiin koota UFA-hankinnoista. Ei hyvä. Vastaavasti 05-06 kauden jälkeen Burke halusi ottaa ns. next stepin ja hankki Prongerin Oilersista täydentämään puolustusta, alue jonka Burke oli tunnistanut kehittämisen kohteeksi. Askel otettiin ja konfferenssi-finalistista tuli Stanley Cup champion.

Vastaavia onnistuneita täsmä-hankintoja on mm. Bourque Avsiin. Epäonnistuneista hankinnoista voidaan käyttää esimerkkinä New York Rangersia vuodesta 97 vuoteen 2004.

EDIT: niin unohtui kiitellä Hannesta hyvästä ja mielenkiintoisesta ketjunavauksesta.

 

[JoukaHainen]

NY Rangersilla oli mielestäni palikat nousta taistelemaan SC.stä tällä kaudella, mutta nyt palikoita taitaa olla liikaa. Uskon, että Rangers on viime kautta heikompi, viimeistään pudotuspeleissä.

Miksi Rangers olisi huonompi? Runko on pysynyt aivan samana kuin viime kaudella, vain Cullen ja Nylander ovat vaihtuneet Gomeziin ja Druryyn. Gomez ja Drury ovat hieman eritason senttereitä kuin Nylle ja Culle. Cullen ei edes loksahtanut missään vaiheessa kautta mihinkään kenttään, joten ei siinä ainakaan mikään avainpelaaja ollut. Nylle taas pelasi kaksi hyvää kautta Jagrin kanssa, mutta Gomez on samantyylinen pelaaja kuin Nylander ja paljon nuorempi ja nopeampi, joten en näy syytä miksi ykköskenttä huononisi. Gomezilla on kuitenkin kaikki eväät huippukauteen, vaikka viime kausi olikin pienoinen pettymys, mutta ei Nylanderkaan ole ikinä ollut top 30 sentteri liigassa ilman Jagria.

Itse en odota Cupia, mutta uskon, että Rangers pystyy samaan suoritukseen kuin viime kaudella ja ehkä vielä nousemaan jopa konfrenssifinaaliin. Saa nähdä..

 

[teemu_s]

Usein joukkueen tason nostamisen katsotaan tapahtuvan lähes tulkoon vain ja ainoastaan pelaajasiirtojen kautta: treidaamalla tai UFA-hankintojen kautta. Tässä tapauksessa sitten unohdetaan se, että nuoret pelaajat nostavat tasoaan ylöspäin.

Otetaan esimerkiksi tänä kesänä vahvasti UFA-kahinoissa mukana ollut Montreal Canadiens, joka kuitenkin epäonnistui surkeasti sillä käteen jäi Smolinski, Kostopoulos ja Brisebois. Tämä siis hankintojen osalta. Hyökkäyksen osalta joukkueessa on kuitenkin monta nuorta pelaajaa, joiden odotetaan nostavan tasoaan entisestään: Higgins, Latendresse, Plekanec, Kostitsyn ja Lapierre. Puolustuksessa nuoria "tähti" ovat Komisarek ja johtava puolustaja Andrei Markov, joka voisi nostaa tasoon vielä ennestään kohti maailman parhaimpia puolustajia. Pelkästään edellä mainittujen hyökkääjien tason nosto voisi tuoda riittäviä pisteitä runkosarjassa ja pääsyn pudotuspeleihin. Tähän lisätään vielä uuden NHL:n paras maalivahtilupaus Carey Price niin periaatteessa mahdollisuudet ovat vaikka kuinka korkealle ilman merkittäviä UFA-hankintoja. Olisiko sitten esimerkiksi Daniel Brieren ja Ryan Smythin saamisella joukkueeseen tehty merkittävää parannusta? Ei välttämättä, sillä nämä kaksi miestä olisivat vieneet niitä tärkeitä minuutteja nuorilta lupauksilta.

Chipchura, Grabovski, O'Byrne, D'Agostini, Price, nuorempi Kostitsyn..

 

[Lombardi18]

Samoilla linjoilla teemu_s:n kanssa. Joukkue joka kehittää omista varauksista ja hankkimistaan nuorista pelaajista joukon NHL tason pelaajia on mielestäni vahvoilla. Sillä nuoret oppivat tuntumaan toisensa todella hyvin jos ovat pelanneet pitkään yhdessä kuten mahdollisesti AHL:ssä ja sitä kautta nousseet NHL tasolle ja pääsevät sielläkin pelaamaan yhdessä. Näiden pelaajien välille kehittyy hyvä kemia ja tahto taistella joukkueena.

Kuten teemu_s mainitsi Montrealin esimerkkinä, niin itse haluan mainita Washingtonin nuoret pelaajat ja heidän mukanaan tuoman toivottavasti valoisan tulevaisuuden jos sitä voi nyt enää tulevaisuudeksi sanoa, koska nii moni nuori pelaaja on jo murtautunut NHL joukkueeseen ja tuonut toivoa Caps kannattajille. Herrat kuten Ovechkin, Semin, Fehr, Gordon, Sutherby ja Eminger ovat jo nousseet Capsien vakiomiehiksi ja osa heistä todella suureen rooliin joukkueessa ja Ovechkin ja Semin jopa NHL vaarallisimmiksi maalitekijöiksi.. Ja kun heitä seuraa joukko lahjakkaita tulevaisuuden kovia pelimiehiä, kuten Bäckström, Bouchard, Wilson, Bourque, Osala, Schultz, Alzner, Varlamov ja Neuvirth niin täytyy sanoa, että Capseilla on asiat aika hyvin tulevaisuuden kannalta.

Mutta täytyy Nuoreen joukkueeseen saada myös kokemusta ja varmuutta kuten ikinuori Kölzig, Nylander, Kozlov ja Poti sitä edustavat Washingtonissa. Kun Yhdistää pitkäjänteisen nuoriin pelaajiin kohdistuvan panostuksen ja uhraa aikaa ja rahaa tulevaisuuteen ja sitten kun nuoret ovat kehittyneet tyydyttävästi on aika hankkia muutama täsmähankinta ja suurella todennäköisyydellä joukkueesta tulee menestyvä ja hyvin yhteen hitsautunut porukka.

Itse en usko, että jääkiekossakaan rahalla voi ostaa onnea ja menestystä. Vaikka käyttäisi miten paljon rahaa moneen huippupelaajaan niin en usko, että joukkue menestyisi, koska yhteishenki ei varmasti olisi sama kuin joukkueessa jossa on 1 tai 2 todellista tähteä ja sitten tuntemattomimpia pelaajia, jotka ovat raataneet yhdessä jo monia vuosia.

 

[hannes_ko]

Miksi Rangers olisi huonompi? Gomez ja Drury ovat hieman eritason senttereitä kuin Nylle ja Culle.

Ajatellaanpa tilannetta, että koko Minnesota Wildin joukkue vaihdetaan. Jokaisen pelaajan tilalle tulee hieman parempi pelaaja, mutta jokainen tulee eri joukkueesta. (Esim. kakkosketjussa 55 pistettä naputtavan pelaajan tilalle 60 pistettä naputtava.) Uskotko, että Minnesota Wild 2.0 olisi parempi kuin se pois vaihdettu Minnesota Wild?

Lue mitä tapahtui Maple Leafsille 1994-95. Tai jos et jaksa palata niin kauas historiaan, niin muista miten kävi kun joukkue hankki Jason Allisonin ja Eric Lindrosin "auttamaan" Mats Sundinia.
Yritin selittää, että Rangersinkaan ensi kauden menestystä ei voida laskea kaavalla pelaajien viime kauden pistepotti - Nylanderin pisteet - Cullen pisteet + Gomezin pisteet + Druryn pisteet = loppusaldo.

Gomez ja Drury ovat ensinnäkin molemmat peliä tekeviä sentterereitä, joukkueessa taas on myös peliä tekevä laituri Jagr. Kaikille pitää antaa laatuminuutteja ja oikeat ketjukaverit, jotta he pysyisivät tyytyväisinä. Drury tulee Rangersiin aivan erilaisesta joukkueesta kuin Gomez, ja molemmat tulevat aivan erilaiseen joukkueeseen.

Lisäksi koppiin tulee nyt pelaaja, joka haastaa Jagrin. (Drury.)

Saattaa olla, että hankinnat onnistuvatkin. Mutta jos minun pitäisi lyödä vetoa, niin löisin Rangersia vastaan.

 

[Marwin]

Gomez ja Drury ovat ensinnäkin molemmat peliä tekeviä sentterereitä

Drurysta saa kyllä helposti maalintekijänkin. Buffalossa viime kauden 37 maalia runkosarjassa ja 8 playoffeissa eivät varmasti olleet sattumaa. Totta kai Drury on myös hyvä pelinrakentajana, mutta taitaa myös maalinteon.

Gomez on kyllä puhdas pelirakentaja. Maalintekijää hänestä ei helposti saa.

 

[JLand]

Hannes kirjoittaa asiaa, mutta kaikista kohdista en ole ihan samaa mieltä.

Rangersin tilanteesta olen kirjoittanut jo tuonne joukkueen ketjuun ja yrittänyt omasta puolestani ymmärtää/selittää miksi tuollaiset hankinnat tehtiin. Koska business field on CBA:n myötä muuttunut, niin muuttuu myös joukkueen kokoaminen. Daespoo käytti hyvin Ducksia esimerkkinä eli Burke hankki Prongerin vahvistamaan aluetta, joka Ducksissa nähtiin sen arvoiseksi. Samalla tavalla viime kaudella olisi voinut ihmetellä, että mitä tapahtuu kun hyvänä ja vahvana johtajana tunnettu Pronger saapuu Ducksin koppiin haastamaan Selänteen, Niedermayerin veljet etc.

Mielestäni Rangers otti aivan oikean suunnan markkinoilla. Tottakai on mahdotonta sanoa kuinka Gomez ja Drury sopeutuvat kumpikin osaltaan pelityyliin ja kaikkeen muuhun, mutta ei menestykseen pyrkivä joukkue voi pelätä tällaisten ratkaisujen tekemistä. Joka tapauksessa edessä olisi ollut mahdollisesti jo vuoden päästä joukkueen uusiminen vielä rajummin, jos sekä Jagr että Nylander olisivat molemmat vaikkapa lopettaneet. Nyt joukkue ei muuttunut liikaa eikä sen tarvitse muuttua dramaattisesti Jagrin lopettamisen jälkeenkään, koska organisaation perustukset ovat nyt vahvat.

Tämän kesän hankinnoilla Rangers vahvisti aluetta, joka oli viime kaudella joukkueen yksi heikkouksista eli laadukas sentteri esimerkiksi Shanahanille puuttui kokonaan -- Cullenista ei ollut ottamaan sitä vastuuta. Ja tätä aluetta vahvistettiin samalla vuosiksi eteenpäin, eli ajalle Jagrin jälkeen. Vuoden 2000 Rangers olisi tässä tilanteessa tehnyt neljän vuoden sopimukset Forsbergin, Yashinin ja Bertuzzin kanssa.

Rangers on Satherin ja pitkälti Don Maloneyn toimesta saatu 2000-luvulla nyt siihen tilaan, että pelaajien kuten Gomez ja Drury hankkiminen joukkueeseen on järkevää. Nyt joukkueesta löytyvät myös ne omat kulmakivet, joiden varaan menestystä voidaan myös laskea, tärkeimpänä tietenkin yksi maailman parhaista maalivahdeista, vaikka hän ruotsalainen onkin.

Olen myös sitä mieltä, että näissä rebuilding-kuvioissa moni käsittää asian vain yhdellä tavalla: eli treidataan kaikki kallispalkkaiset pelaajat pois varauksiin ja sen jälkeen hävitään 3 vuotta 60 ottelua, jotta saadaan varattua aina viiden parhaan joukossa -- ja sen jälkeen odotetaan toiset 3 vuotta, että nämä varaukset ovat valmiita pelaamaan NHL:ssä ja vielä 2 vuotta lisää, että he ovat valmiita pelimiehiä. Mun silmissäni sana "rebuilding" tarkoittaa ennenkaikkea organisaation mentaliteetin muuttamista ja uskottavuuden palauttamista. Ei se tarkoita sitä, etteikö voisi koskaan enää hankkia uusia pelaajia UFA-markkinoilta tai sitä, että ne hankittavat pelaajat saavat olla vain checking linen hampaattomia taistelijoita, joilla nenäkarvatkin kasvavat korvista ulos.

Kun organisaation pohja on saatu sille tasolle, että hankittavat pelaajat eivät tule tyhjän päälle niin mielestäni silloin organisaatio menee oikeaan suuntaan. Menen tässä nyt monelle vieraaseen lajiin eli baseballiin, jossa New York Yankees on vuosikaudet jo hankkinut pelaajia kuten Rangers Neil Smithin aikoina. MLB-ketjusta voi lukea kuinka olen peräänkuuluttanut Yankeesiin samanlaista lähestymistapaa kuin minkä Rangers on ottanut viime vuosina.

 

[hannes_ko]

Ymmärrän kyllä, mitä Rangers ajoi takaa kesän hankinnoillaan. Uskon myös, että Druryn hankkiminen palvelee tulevaa, ja kun joukkueessa on Lundqvist ja tekemisen meininkiä, niin Rangersin tulevaisuus vaikuttaa melko hyvältä.

Stanley Cupista taistelevan joukkueen pitääkin ottaa riskejä. Matkan päästä seuraten en vain oikein luota siihen, että homma toimii vielä tulevalla kaudella. Ja muutamien pelaajien osalta kello käy kiivaasti, joten seuraavaa kautta ei ehkä tulekaan.

Ehkä tässä on myös tätä ennakkoluuloa, eli kun joukkue on Rangers ja avainpelaaja on Jagr, niin kokemukset historiasta painavat liikaa. Oma näkemykseni kuitenkin on, että Rangers oli viime kaudella enemmän kuin osiensa summa. Nyt tärkeimmille paikoille tulee kaksi tähtipelaaja, jolloin riski alisuorittamisesta kasvaa. Ratkaisevaa on se, onko Rangers joukkue vai ei.

 

[NIN]

Vastaavia onnistuneita täsmä-hankintoja on mm. Bourque Avsiin.

Voi olla että menee saivarteluksi, mutta Bourquehan tuli Avsiin jo kaudella 99-00, jolloin tippui Dallasille konferenssifinaalissa. Mestaruuden vuoro oli seuraavalla kaudella, jolloin deadlinella hankivat vielä Rob Blaken, joka nakutti puolustajalle todella kovat 19 pistettä 23 pudotuspeliottelussa.

 

[JLand]

Ymmärrän kyllä, mitä Rangers ajoi takaa kesän hankinnoillaan. Uskon myös, että Druryn hankkiminen palvelee tulevaa, ja kun joukkueessa on Lundqvist ja tekemisen meininkiä, niin Rangersin tulevaisuus vaikuttaa melko hyvältä.

Stanley Cupista taistelevan joukkueen pitääkin ottaa riskejä. Matkan päästä seuraten en vain oikein luota siihen, että homma toimii vielä tulevalla kaudella. Ja muutamien pelaajien osalta kello käy kiivaasti, joten seuraavaa kautta ei ehkä tulekaan.

Ehkä tässä on myös tätä ennakkoluuloa, eli kun joukkue on Rangers ja avainpelaaja on Jagr, niin kokemukset historiasta painavat liikaa. Oma näkemykseni kuitenkin on, että Rangers oli viime kaudella enemmän kuin osiensa summa. Nyt tärkeimmille paikoille tulee kaksi tähtipelaaja, jolloin riski alisuorittamisesta kasvaa. Ratkaisevaa on se, onko Rangers joukkue vai ei.

Kuten sanoin niin olen aika pitkälle samaa mieltä kanssasi.

Rangersilla oli kuitenkin viime kaudella 2 selkeää puutetta/ongelmaa : 1) laadukkaat keskushyökkääjät ja 2) kiekolliset puolustajat. Jos oletetaan, että Nylander olisi pidetty niin silti sama ongelma keskushyökkääjien kohdalla olisi vieläkin ollut totta. Nyt siis Rangers korvasi sillä osa-alueella ongelmat riskeillä, mikä on mielestäni oikea toimintatapa tässä tilanteessa -- on järkevämpää edes yrittää korjata ongelmia kuin pitää ne ongelmat ja odottaa, että ne korjaantuvat muuten. Ensi kesänä Rangers voikin sitten keskittyä kohtaan 2 eli puolustuksen laadun parantamiseen, ja Gomez & Drury on jo (toivottavasti) saatu sisään joukkueeseen kunnolla. Täydellistä joukkuetta ei yksikään GM saa koskaan koottua.

Tässä kohtaa täytyy myös sanoa, että salary cap on ehkä pelastanut Satherin (Dolanin) itseltään, koska jos rahaa olisi ollut käytössä rajattomasti niin uskon, että Slats (Dolan) olisi yrittänyt saada myös Sourayn ja/tai Schneiderin joukkueeseen, jolloin muutokset olisivat olleet jo liian suuria yhdelle kesälle.

 

[Daespoo]

Voi olla että menee saivarteluksi, mutta Bourquehan tuli Avsiin jo kaudella 99-00, jolloin tippui Dallasille konferenssifinaalissa. Mestaruuden vuoro oli seuraavalla kaudella, jolloin deadlinella hankivat vielä Rob Blaken, joka nakutti puolustajalle todella kovat 19 pistettä 23 pudotuspeliottelussa.

No näinhän se menikin, muistin väärinpäin ko. pelaajat. Kiitos korjauksesta.

Bourqueen liittyen mieshän taisi haluta Phillyyn tai Detroitiin (sijainnin takia) ja oli huhua että mies oli pettynyt kun hänet kaupattiinkin kalliovuorille. Mene ja tiedä sitten.

Vaikea sanoa miten Drury ja Gomez tulevat vaikuttamaan Rangersien menoon, paperilla tietysti selvä parannus Culleniin ja Nylanderiin mutta jäällä voi meno olla eri näköistä.

Historiallisesti kahden ensimmäisen ketjun sentterien vaihto uusiin vaikuttaa aika rajulta muutokselta ja voi olla että menee marras-joulukuulle ennenkuin ovat hitsaantuneet joukkueeseen kunnolla.

 

[Eager]

Hannes on kirjoittanut hyvin ansioituneesti ja todellakin asiaa mutta olen silti joiltakin osilta hieman eri linjoilla.

Mitä tulee case Rangersiin niin uskon että joukkue on Dryryn ja Comezin hankintojen jälkeen entistä vahvempi. Tämä perustuu siihen että edelliset ykkös ja kakkos sentterit Nylander ja Cullen ovat lähteneet eikä organisaatiosta löydy hirveästi tulevia sentteri lupauksia tyyliin Grosby/Malkin joille täytyisi pystyä tarjoamaan suuta peliaikaa joten miesten rooliin ei ole hirveästi tarjolla muita mikä vähentää eripuraa. Yksi kysymys on toki Hanneksen esittämä eli miten nämä tähdet sopeutuvat joukkueeseen ja uusiin ketjuihinsa mutta uskon että alkukauden totuttelun jälkeen homma alkaa toimimaan toden teolla. Tietysti joukkueessa on jo Jagr ja hänen imagonsa mutta uskon slaavin tajuavan, että menestyksellä on hintansa ja hänen tarjoavan tilaa myös muillekin tähdille. Tietysti uudet tähdet tuovat mukanaan myös suuret odotukset ja tämä voi olla kantona kaskessa viime kaudella yllättäjän asemasta iskeneen Rangersin menestyksessä jota huono kauden alku vielä entisestään vaikeuttaisi. Uhkakuvia on ilmassa mutta uskon harmonian löytyvän. Ensi kauden Rangersille kaikki on mahdollista aina suuresta flopista suuren menestykseen. Itse kuitenkin uskon että Rangers on ensi kaudella väkevämpi kuin viime kaudella mutta riittääkö se Lordi Stanleyn? Sitä ei tiedä kukaan.

Mitä tulee Coloradoon niin uskon että uudet hankinnat Hannan ja Smyth sopeutuvat hyvin uuteen joukkueeseen sillä he ovat joukkupelaajia suurella J:llä. Hannan on juuri se puolustuksen johtaja jota Footen jälkeen on kalliovuorille kaivattukin eikä hän vie kenenkään paikkaa sillä juuri se johtaja puolustuksesta on puuttunutkin. Smytkin tuo tärkeää kokemusta ja johtajuutta hyökkäykseen ja uskon hänen olevan varsinkin playoffseissa korvaamaton. Toki Smyth tuo kilpailua hyökkäykseen mikä voi vaikeuttaa nuorten tähtien Wolskin ja varsinkin Stastnyn kehitystä mutta yksin hänestä ei ole aiheuttamaan poikien sophomore kausia jos ovat tullakseen vaan kyllä sen tekee jos tekee median odotukset. Coloradon suurin ongelma on kuitenkin maalivahtipeli tai pikemminkin sen puute johon Avalanche kaatuu jos kaatuu ellei sitten Jose satu syttymään vanhaan loistoonsa? Itse uskon että Colorado on sensi kaudella huomattavasti kovempi kuin mennellä kaudella ja playoffit kutsuvat. Siellä nämä uudet vahvistukset nousevat aivan uuteen arvoon ja Avseilla on mahdollisuuksia vaikka mihin jos jompi kumpi maalivahdeista vain onnistuu edes jollain tavalla.

Mielestäni Flyers on edellä mainituista joukkueista ensi kaudella heikoin valitettavasti ja onkin mielestäni liikaa puhua Flyersista yhtenä Cup suosikkina sillä joukkue oli viime vuonna niin surkea eikä mikään joukkue voi mielestäni nousta kaudessa 30 sijalta ensimmäiseksi vahvistuksista huolimatta. Lisäksi joukkue uusiutui todella voimakkaasti mikä vaikuttaa joukkueen kemiaan varsinkin kun esim. Rangersistä poiketen Flyers ei myöskään menettänyt Pitkästä lukuun ottamatta ketään joten monet nuoret lupaavat pelaajat joutuvat alemmaksi ketju hierarkiassa verrattuna viime kauteen eikä se voi olla näkymättä kentällä ja kopissa. Toki jotain oli heikon viime kauden jälkeen tehtävä ja loppujen lopuksi ratkaisu oli oikea, mutta palkinto kerätään vasta myöhemmillä kausilla. (mikäli joukkue onnistuu pitämään nuoret lupauksensa esim. Carter ja Richards ensi kesänä) Ensi kaudella Flyers ei floppaa muttei myöskään taistele Cupistakaan :´( Playoffeihin kuitenkin.

Todennäköisin floppi/epäonnistuja edellä mainituista on mielestäni Rangers sillä siltä odotetaan todella paljon eli putoaminen ekalla playoff kieroksella on jo suuri pettymys ja lisäksi joukkuekemiakin voi pettää vaikken tähän uskokkaan.

Täytyy toki myös muistaa että ilman kyseisiä vahvistuksia nämä joukkueet eivat mielestäni taistelisisi Stanley Cupista tai edes parannuksesta edelliskauteen eli jos ei koita niin ei myöskään voita.

 

[Osmo Rapeli]

Olisikohan tämän vuoden Philadelphia sitten mahdollisesti verrattavissa viime vuoden Bostoniin? Zdeno Chara ja Marc Savard, eikä tuomisina edes playoff-paikkaa. Noiden kahden miehen ympärille on hyvä rakentaa ja kerätä loppuja palasia kokoon, osa joukkueessa jo aiemmin, mutta myös yksi osoitus siitä kuinka kelkka ei aina käänny pelkillä superhankinnoilla vaan eniten kelkkaa voi ohjata kohti mestaruutta sopivilla täsmähankinnoilla jotka täydentävät jo olemassaolevaa palapeliä. Ohjaamalla, ei kääntämällä väkisin. Hyvä ketju. Näkisin että sellaisia joukkueita voivat olla eniten Penguinsin ja Panthersin tapaiset jengit joilla on hyvä, nuori runko mutta ei vielä tarpeeksi kokemusta voittamisesta. Gary Roberts oli juuri oikeantyylinen hankinta, samoin mahdollisesti Darryl Sydor, he voivat tuossa iässä ja pienemmillä minuuteillakin ohjata kelkan oikeaan suuntaan. Ottawan tulee olla myös kärsivällinen, ehkä yksi lisäsiirto, ehkä ei yhtään, ainakaan mitään liian dramaattista.

 

[CorporalSyd]

Nähdäkseni on kuitenkin hieman eroa hankkia UFA-pelaajia kesällä kuin trade-deadlinen aikoihin. Nyt on vielä koko syksy ja talvi aikaa hioa kuvioita kuntoon, kunhan playoff-tahdissa pysytään niin se riittää. Tässä mielessä Rangersilläkin on toivoa vaikka lähtivätkin vaihtamaan isoja palasia.

Sen sijaan deadline-hankinnoilla usein yritetään hätäpaikata puutteita nopealla aikataululla jolloin onkin kohtuutonta odottaa ihmeitä vaikka kyseessä olisi kuinka hyvä pelaaja tahansa.

Silti jos puhutaan samantasoisista joukkueista niin edun pitäisi tietysti aina olla sillä porukalla joka on pidempään saanut pelata yhdessä.

 

[aHab]

Hyvä ketjun avaus ja peesaan vahvasti Flyersin kohdalla, vaikka en uskokaan että joukkue löytyy ensi kaudella NHL:n pohjalta. Satsaukset ovat kuitenkin olleet sen verran rajuja, että pudotuspeleistä poisjäänti olisi tosiaan floppi...

Rangersin olen listannut itse mestarisuosikiksi toisessa ketjussa, syyt on mainittu täälläkin moneen kertaan. Runko on kuitenkin pysynyt pitkälti kasassa
ja hankinnat ovat olleet hyviä.

Otetaan esimerkiksi tänä kesänä vahvasti UFA-kahinoissa mukana ollut Montreal Canadiens, joka kuitenkin epäonnistui surkeasti sillä käteen jäi Smolinski, Kostopoulos ja Brisebois. Tämä siis hankintojen osalta.

Hitusen on puututtava väitteeseen "Montreal Canadiens epäonnistui surkeasti...", sillä minusta tämä ei pidä paikkaansa alkuunkaan.

Bonk+Johnson = $5-6 miljoonaa
Smolinski+Kostopoulos = $2.9 miljoonaa

Pelillisesti ei hävitty mitään. Johnson iski viime kaudella kolmosketjussa 11 maalia. Kostopoulos runsaasti vähemmällä jääajalla Losissa 8 maalia... Kostopoulos sopii pelityyliltään ja asenteeltaan muutenkin paremmin puolustavaan rooliin.

Smolinski on monipuolisempi hyökkääjä mitä Bonk. Minusta tässä jäätiin voitolle.


Souray + Niinimaa <-> Hamrlik + Brisebois

Ymmärrän kyllä, että iso osa Canadiens-kannattajista ei pysty käsittelemään Briseboisin hankintaa objektiivisesti. Mutta miksi miehestä tulikaan sylkykuppi Montrealissa? Liian iso rooli ja liian iso palkka. Nyt roolina on 4-6 puolustaja (+ylivoimaa) ja palkkaa tulee 700k dollaria kaudessa. Eikös tämä nyt ole millä mittapuulla tahansa hyvä diili?

Viime kauden Niinimaa vrt. Brisebois? Päätyisin itse Briseboisiin aika helposti...

Hamrlikin palkka on naurettava, mutta ikävä kyllä Canadiensin on maksettava ylihintaa jos näitä laadukkaita UFA-heppuja halutaan saada Montrealiin. Ei lähelläkään Sourayn yv-tehoja, mutta varmempi puolustuspäässä. Kiekollisenakin sellainen +40 pisteen mies.

En näe Canadiensin hävinneen ratkaisevasti tässäkään vaihdossa.


Canadiensin runko pysyi kasassa ja sitä täydennettiin täsmähankinnoilla. Se isokokoinen ykkössentteri tahi muu tähtipelaaja jäi tosiaan taas puuttumaan, mutta eihän tuo joukkue nyt huonontunut kesän aikana, päinvastoin. Plekanec, Higgins, Komisarek ovat taas yhden vuoden kokeneempia. Kostitsyn saattaa olla valmis tekemään läpimurron. Price voi olla valmis jo nyt.

Gainey,Timmins&co. ovat luoneet erinomaisen pohjan nuorista pelaajista, joista pystytään tarvittaessa tulevalla kaudellakin ammentamaan uusia lupaavia kavereita NHL-kokoonpanoon. Eli minusta Montrealissa edetään hyvinkin pitkälti oikean strategian mukaisesti. Pakon sanelemaa varmasti enemmän kuin Gaineyn neroutta, sillä isoja nimiä on yritetty, mutta saaliista ei ole saatu.

Onhan tuo tuskallisen hidasta, mutta minusta Canadiens menee kuitenkin eteenpäin jatkuvasti. Itseasiassa suurin kysymysmerkki ensi kaudella on valmentaja Carbonneau. Debyyttikausi oli ainakin minusta erittäin huolestuttava. Startti oli loistava ja voittava joukkue pärjäsi pitkään pelkästään voitoista saadulla energialla... Mutta heti kun paska osui tuulettimeen (Canadiensin vatsatautiepidemian kohdalla varmaan kirjaimellisesti...) Carbonneaun eväät loppuivat kesken.

 

[JP]

Ehkä tässä on myös tätä ennakkoluuloa, eli kun joukkue on Rangers ja avainpelaaja on Jagr, niin kokemukset historiasta painavat liikaa. Oma näkemykseni kuitenkin on, että Rangers oli viime kaudella enemmän kuin osiensa summa. Nyt tärkeimmille paikoille tulee kaksi tähtipelaaja, jolloin riski alisuorittamisesta kasvaa. Ratkaisevaa on se, onko Rangers joukkue vai ei.

Otetaanpa kommentti tähän asiaan. Kaudella 2005-06 Rangersin yllättävä menestys rakentui Jagrin ympärille. Joukkueeseen hankittiin yhteensä kuusi tsekkiläistä pelaajaa (+1 slovakki). Yhteishenki oli toimiva ja kukaan ei keikuttanut venettä. Pudotuspeleissä menestystä ei kuitenkaan siunaantunut, joten uusia pelaajia oli hankittava.

Viime kaudelle joukkue hankki Brendan Shanahanin sekä Matt Cullenin ja Aaron Wardin. Jokaisella heistä oli kokemusta siitä, mitä Stanley Cupin voittamiseen vaaditaan. Mutta kuinkas sitten kävikään? Siirtojen takarajalla Ward kaupattiin Bostoniin, koska erinäisten kuiskausten mukaan tämä oli kyseenalaistanut Jagin johtajuuden. Runkosarja ei sujunut aivan niin hyvin kuin viime kaudella. Loppukauden ponnistuksen ansiosta joukkue lopulta ylsi playoffeihin. Siellä menestys oli jo hieman parempaa kun Atlanta kaatui ensimmäisellä kierroksella.

Rangers vaikuttaisi olevan eräänlaisessa tienhaarassa. Työsulun jälkeinen lyhytaikainen tsekkijohtoinen komento vetelee viimeisiään. Viime vuosien siirtymävaiheen jälkeen Drury ja Gomez tulevat olemaan uudet johtajat tulevaisuuden kausina. Tämä on täysin loogista jatkoa sille kehitykselle, minkä Glen Sather käynnisti keväällä 2004. Saaduilla varausvuoroilla varattiin pääasiassa pohjoisamerikkalaisia lupauksia. He tulevat tulevaisuudessa muodostamaan rungon, joka on halukas ja kykeneväinen tekemään kaikkensa pärjätäkseen pudotuspeleissä.

Tulevan kauden Rangersin menestystä kun ennustelee, mieleen tulee kaksi merkittävää tekijää: Henrik Lundqvist ja Tom Renney. Tähän mennessä Renney on saanut joukkueen pelaamaan ja puolustamaan yhtenäisesti. Lundqvist taas on taidoillaan paikannut puolustuksen aavistuksen puuttellista tasoa. Nämä kaksi asiaa viittaisivat siihen, että romahdusta ei nähdä ja Rangers on pudotuspeleissä mukana.

 

[nuck]

Tulevan kauden Rangersin menestystä kun ennustelee, mieleen tulee kaksi merkittävää tekijää: Henrik Lundqvist ja Tom Renney...Nämä kaksi asiaa viittaisivat siihen, että romahdusta ei nähdä ja Rangers on pudotuspeleissä mukana.

Kyllä minäkin uskon, että Rangers pudotuspeleissä nähdään.

Mutta epäilen Rangersin olevan niin kova, mitä useissa paikoissa veikataan. Esimerkiksi täältä Jatkoajasta löytyy ketju (ja ansiokas avaus tähän...) "4 joukkuetta joiden uskot voittavan SC:n", jossa Rangers saa kärkipaikoille (1-4) 23 ääntä. Samassa ketjussa aika lailla muuttumattomana pysynyt Ottawa sijoitetaan kärkeen vain 13 kertaa.

Tämä äänestystuloshan tarkoittaa sitä, että Rangers olisi selvä ennakkosuosikki esimerkiksi Ottawaa vastaan. Käytännössä asia tuskin tulee näin kuitenkaan olemaan. Ainakin minulla on nimittäin tällä hetkellä selvästi enemmän luottoa avainpaikoiltaan muuttumattomana pysyneeseen Ottawan joukkueeseen, kuin avainpaikoilla tuuletusta kokeneeseen Rangersiin.

Ja perusteluna tuo hanneksen kirjoittama asia, että jääkiekko ei ole tilastoista luettavaa matematiikkaa, vaan menestyvän joukkueen pitää saada palaset loksahtamaan kohdilleen. Ja tässä tärkeässä asiassa muuttumaton Ottawa vaikuttaa tällä hetkellä selvästi varmemmalta tapaukselta kuin Rangers.

Tätä asiaa sivuten, olen usein ihmetellyt Hockey's Futurelta luettuja asioita, mutta nyt HFB yllättää minut tällä äänestyksellä;

http://hfboards.com/showthread.php?t=405851

Hockey's Futuren äänestäjät veikkaavat Itäisen konferenssin kärkeen Ottawaa, jota minäkin pidän tällä hetkellä Itäisen konferenssin vahvimpana joukkueena. Joukkue ei ole ollut mediassa lähellekään samalla tavalla kuin Rangers, mutta vähäinen muutos tarkoittaa ainakin minulle tässä tapauksessa vain positiivista asiaa. Joukkuetta ei ollut tarve muuttaa, kun joukkueella oli olemassa jo riittävän vahva runko.

Tämä Ottawan pieni muutos on osittain yhtenevä Läntisessä konferenssissa Minnesotan kanssa. Tuossa Jatkoajan ketjussa "4 joukkuetta joiden uskot voittavan SC:n", Luoteisen divisioonan joukkueista kesällä muutoksia kokenut Colorado on saanut selvästi enemmän ääniä kärkeen kuin Minnesota. Minä pelkään Vancouverin kilpailijoista Luoteisen joukkueista kuitenkin eniten Minnesotaa, joka on pitänyt ryhmänsä kasassa.

Mikäli joukkueen kirkas tähtipelaaja Marian Gaborik pelaa edes kohtalaisen ehjän kauden ja Bäckström pitää viime kauden tasonsa, Minnesota tulee olemaan vaikeasti voitettava joukkue Vanvouverille, Calgarylle ja Coloradolle - oikeastaan kenelle tahansa Läntisen konferenssin joukkueelle. Ja suurena syynä tähän on muutenkin vahvan joukkueen pysyminen avainpaikoiltaan yhdessä.

Laitetaan tähän loppuun vielä HFBoardsin kirjoittajien veikkaukset Läntisen konferenssin voimasuhteista:

http://hfboards.com/showthread.php?t=408181

Propagandaa...

Mukavaa huomata, että tuossakin ketjussa pidetään arvossa sitä, että joukkueen ei ole pakko tehdä kesällä isoja muutoksia ollakseen yksi mestarisuosikeista (Vancouver). Vancouver on vahvistanut jonkin verran jo muutenkin vahvaa puolustustaan ja hankkinut kesällä vain kolmos-/nelosketjun pelaajia Sedineiden, Näslundin ja Morrisonin seuraksi.

Tällä hetkellä Vancouverilla ei ole koko kokoonpanossaan kuin yksi puute; kakkosketjun toinen laituri. Ja kun päälle 20 pelaajan ryhmässä on vain yksi puute, niin kyllä tämä äänestystulos on mielestäni oikeutettu - kun muistaa vielä sen, että Canucks oli viime kevätkauden paras joukkue runkosarjassa ja nyt joukkue on pysynyt avainpaikoiltaan muuttumattomana.

 

[Major Julli]

Paljon asiaa avauksessa. Flyersin tapauksessa ongelmana on se, että joukkueelta puuttuu identiteetti valtavien pelaajamuutosten jälkeen. Toinen ongelma on se, että joukkueella on useita pelillisiä ongelmia, ja niiden kaikkien paikkaaminen kerralla olisi uskotomaton suoritus. Kolmas ongelma on se, että joukkueen maalivahtiosastolla on liikaa 1B-veskoja, Niittymäki ja Boucher eivät ole RealMcCoyta ja Bironin osalta Ryan Miller oli liian kova luu Buffalossa.

Rangersien tilanne on hiukan erilainen, ensinnäkin joukkueella on systeemi kunnossa ja toiseksi identiteetti tuskin muuttuu paljon kun sentteriosastoa upgradetaan. Uskoisin, että Rangers parantaa suoritustaan viime kaudesta.

Mitä tulee sitten tähän aihepiiriin ylipäätänsä, yleensä menestystä tulee kun runkoon löydetään 1-2 sopivaa puuttuvaa palasta ja muutama pelaaja tekee tasonnoston tai paluun entiselle tasolleen. Megahankinnat voivat kääntää kurssin aivan alamudista keskiryhmään, mutta aivan ylöspääsemiseen vaaditaan jo pidempää rakennettua runkoa.

Jos nyt näistä viimekausien lähes menestyneistä nostaisi jotain ylös, niin Calgary tarvitsisi ehdottomasti toisen johtohahmon helpottamaan Iginlan paineita, esim. Prongerin tulo Anaheimiin ei välttämättä syönytkään aiemman kaartin johtojuutta, vaan helpotti taakkaa kun sille tuli useampia jakajia. Lähes tulkoon kaikissa suurissa dynastia/vintage-joukkueissa on ollut useita johtohahmoja, Bruinseilla Esposito/Orr, 70-luvun Canadienseilla useita pelajaajia, Islanderseille Trottier, Potvin etc, Oilerseilla Gretzky, Messier, Lowe. Kun yksi väsyy, toinen ottaa vitjat.

 

[Major Julli]

Mukavaa huomata, että tuossakin ketjussa pidetään arvossa sitä, että joukkueen ei ole pakko tehdä kesällä isoja muutoksia ollakseen yksi mestarisuosikeista (Vancouver). Vancouver on vahvistanut jonkin verran jo muutenkin vahvaa puolustustaan ja hankkinut kesällä vain kolmos-/nelosketjun pelaajia Sedineiden, Näslundin ja Morrisonin seuraksi.

Tällä hetkellä Vancouverilla ei ole koko kokoonpanossaan kuin yksi puute; kakkosketjun toinen laituri. Ja kun päälle 20 pelaajan ryhmässä on vain yksi puute, niin kyllä tämä äänestystulos on mielestäni oikeutettu - kun muistaa vielä sen, että Canucks oli viime kevätkauden paras joukkue runkosarjassa ja nyt joukkue on pysynyt avainpaikoiltaan muuttumattomana.

Onko Nuckseilla sitten riittävästi johtujuutta tiimissä vai onko kaikki Näslundin hartioilla?

 

[Mr. Smith]

Onko Nuckseilla sitten riittävästi johtujuutta tiimissä vai onko kaikki Näslundin hartioilla?

Eiköhän johtajuus ole ennemminkin Lindenin hartioilla. Toki Lindeniltä vielä puuttuu soppari, mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Myös pakistossa on tuota johtajuutta (Ohlund, Mitchell) ihan riittävästi etten usko että sen puutteeseen Vancouver kaatuisi.

 

[Chip Whitley]

Onko Nuckseilla sitten riittävästi johtujuutta tiimissä vai onko kaikki Näslundin hartioilla?

Kyllä johtajuus on mielestäni aivan muualla kuin Näslundin hartioilla. Ennen työsulkua kapteenimme oli meidän selvä pelillinen johtaja, mutta tämä on muuttunut melko selvästi tässä parin vuoden aikana kun Sedinin kaksoset ovat ottaneet "johtavan pelaajan/johtavien pelaajien" tittelin itselleen, ja Nazzy vajonnut alemmaksi (palkka tosin edelleen korkea...). Ja Näslundhan ei ole koskaan ollut mikään ideaali kapteeni sanan varsinaisessa merkityksessä - ainakaan minun mielestäni - joten tuo hengen luominen ja muu johtaminen on tämän hetken, ja myös aikaisempien vuosien Canucksissa monen pelaajan työn summa. Nykyisessä joukkueessa tällaisia ns. johtavia pelaajia ovat mm. Trevor Linden (luonnollisesti), Willie Mitchell, Brendan Morrison, Matt Cooke ja Kevin Bieksa.

---

Ja mitä itse aiheeseen tulee, mielestäni tämä "ostoskärryllä mestaruuteen?" -vaihtoehto on muuttunut kannattavammaksi uuden CBA'n aikakaudella. UFA-ikä on tippunut joissain tapauksissa jopa viidellä vuodella, joten vapailta markkinoilta voi poimia parhaimmassa tapauksessa pelaajia jotka ovat uransa huipulla muutaman vuoden päästä tulevaisuudessa. Esimerkiksi Hartnell ja Pyatt (molemmat 25-vuotiaita) viime kesänä, tai Gomez uransa huipulla nyt 27-vuotiaana.

Enkä nyt tarkoita että UFA-markkinat olisi mielestäni se paras vaihtoehto joukkueen rakentamiseen (olen draftauksen puolella, niin kuin varmasti lähes kaikki muutkin), se vaihtoehto vain on muuttunut uuden CBA'n aikakaudella mielestäni järkevämmäksi, kunhan palkat pysyvät edes jokseenkin kurissa.

 

[scholl]

Olen myös sitä mieltä, että näissä rebuilding-kuvioissa moni käsittää asian vain yhdellä tavalla: eli treidataan kaikki kallispalkkaiset pelaajat pois varauksiin ja sen jälkeen hävitään 3 vuotta 60 ottelua, jotta saadaan varattua aina viiden parhaan joukossa -- ja sen jälkeen odotetaan toiset 3 vuotta, että nämä varaukset ovat valmiita pelaamaan NHL:ssä ja vielä 2 vuotta lisää, että he ovat valmiita pelimiehiä.

Noin joudutaan tekemään sarjoissa, missä on palkkakatot ja todellisia supertähtiä vähän. Esim. NBA:ssa supertähtiä et saa, jos sinulla ei ole ykkösvarauksia ja jos rakennetaan todellista huippujengiä niin muiden pitää ehkä suostua pelaamaan yhteisen projektin takia halvemmalla kuin pelaisivat muualla. Niin oli esim. Pippenin kohtalo Bullseissa. Sitten kun pelaajat ikääntyvät niin homma hajoaa ja haetaan vauhtia hakien niitä uusia huippuvarauksia.

Kun organisaation pohja on saatu sille tasolle, että hankittavat pelaajat eivät tule tyhjän päälle niin mielestäni silloin organisaatio menee oikeaan suuntaan. Menen tässä nyt monelle vieraaseen lajiin eli baseballiin, jossa New York Yankees on vuosikaudet jo hankkinut pelaajia kuten Rangers Neil Smithin aikoina. MLB-ketjusta voi lukea kuinka olen peräänkuuluttanut Yankeesiin samanlaista lähestymistapaa kuin minkä Rangers on ottanut viime vuosina.

Yankees on totaalisen erilainen joukkue kuin mikään muu. Palkka-asioissa se pystyy dominoimaan käsittämättömällä tavalla. Heidän palkkabudjettinsa voi olla joku 5krt se mikä esim. A'seilla. Moneyball-kirja mielenkiintoisesti valottaa tätä asiaa. Rookeit tekevät muutenkin baseballissa todella pitkiä sopimuksia, jonka ajan pelaavat kohtuuedullisesti joukkueissa, minne heidät varattiin ja sen jälkeen Yankees ostaa heidät kalliilla "eläkesopimuksilla".

Toki Yankees on toiminut hölmösti, kun tosiaan ostanut kaikki huiput, mitä vain saatavilla on ollut. Joku välimuoto voisi olla parempi. Tosin Steinbrennerilla ei ole mitään Billy Beanea organisaatiossaan, joten helpompi sanoa money talks and bullshit walks.

 

[cottonmouth]

Kolmas ongelma on se, että joukkueen maalivahtiosastolla on liikaa 1B-veskoja, Niittymäki ja Boucher eivät ole RealMcCoyta ja Bironin osalta Ryan Miller oli liian kova luu Buffalossa.

Flyersin kohdalla uskomatonta on, että kahteen vuosikymmeneen joukkue ei ole onnistunut hankkimaan todellista franchise-maalivahtia sen paremmin omien varausten, kauppojen kuin vapaiden agenttienkaan joukosta. Maalivahtiosaston keskinkertaisuus on vainonnut joukkuetta Pelle Lindbergin kuoleman ja Ron Hextallin ensimmäisen Flyers-stintin jälkeen. Vaikka hetkellisiä onnistumisia on maalivahdeilta nähty, ne ovat osuneet yksittäisillä maalivahdeilla joko runkosarjaan (Cechmanek) tai playoffseihin (Boucher), eivät molempiin samalle kassarille. Todellisia epäonnistujia tai vähintäänkin keskinkertaisuuksia Flyersin maalinsuulla on riittänyt sitäkin enemmän (Söderström, Roussel, Snow, Hackett, Esche jne jne.). Vaikka GM:t ovat vaihtuneet, niin Philadelphian asenne joukkueen rakentamiseen tuntuu olevan, että jos Cup voitetaan, se voitetaan maalivahdista huolimatta - ei hänen ansiostaan. Tällaisen strategian toimivuudesta ei oikein heti tule muita esimerkkejä viime vuosilta mieleen, kuin Chris Osgood ja Detroit. Playoff-menestys on usein kaatunut juuri vastustajan maalivahdin paremmuuteen omaan verrattuna, vaikka kenttäpelaajista Flyers on saanutkin muodostettua koviakin joukkueita, joilla on viimesen vuosikymmenen aikana päästy konferenssi- ja Stanley Cup-finaaleihin asti.

Nykyinen maalivahtitandemi ei sekään lupaa ainakaan playoff-menestystä, vaikka paluu pudotuspeleihin onkin todennäköinen tai mahdollinen, katsantokannasta riippuen. Bironilla on aika vahva menetetyn lupauksen leima hänen jäätyään ensin Hasekin ja sitten Millerin taakse Buffalossa. Muutoinkin Bironin kohdalla arveluttaa se fakta, että pian 30-vuotias maalivahti ei ole pelannut urallaan yhtään (0 kappaletta!) playoff-ottelua vaikka on tahkonnut liigaa kaudesta 98-99 ja rikkonut 300 ottelun rajan. Biron hankinta tuntuu omituiselta siinäkin mielessä, että esimerkiksi Vokoun olisi ollut tänä kesänä saatavilla ja ensi kesänä olisi voinut olla mahdollista heittää härski offer sheet NYR:n ja Lundqvistin suuntaan, jos pitkää jatkosopimusta ei kauden aikana olisi syntynyt (Jota on kuitenkin vaikea uskoa). Niittymäen kohdalla kehitys tuntuu kulkevan pelottavasti samaa rataa ja siirto muualle ei varmasti olisi paha ratkaisu uran kannalta.

Yleisesti olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä tulevatko rajoitettujen vapaiden agenttien signausyritykset ja sitä joukkueen parantaminen tulevina vuosina yleistymään tämän kesän esimerkkien jälkeen ja onko siitä tulossa jollain tavoin "hyväksytympää" toimintaa nykyisen CBA:n takia?