Kapulainen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Blues
Nyt kesän ajan Hongan upeata tuhkimotarinaa seurattuani sunnuntaina Inter-ottelussa aloin miettimään, että mitäköhän siinä naapurissa mahdetaan tästä kaikesta ajatella? Onko Jussi käynyt peilin edessä pohtimassa, että mitä on mahdettu tehdä väärin?
Itse asiassa Blues on ajautunut kaupungin heikoimmaksi palloilujoukkueeksi, ainakin päälajeissa. Koripallossa Honka ja salibandyssä Oilers ovat jo pitkään olleet maan parhaimmistoa. Nyt Hongan noustessa jalkapallossa, on Bluesilla edessään tilanne, jossa se pärjää selvästi heikoiten espoolaisista palloilujoukkueista. Yhteistä näille kaikille organisaatioille on se, että jokaisella on erinomainen juniorityö taustalla, ainoa jolla on viime vuosina ollut ongelmia hyödyntää sitä on Blues. Parasta työtä omasta mielestäni tähän mennessä on tehnyt Honka koripallossa. Siellä on satsattu kovasti erinomaiseen valmennukseen ja laadukkaisiin hankitoihin pelaajapuolella. Tämän lisäksi on rohkeasti uskallettu antaa vastuuta omille lupaaville nuorille.
Honka - Veikkausliigan HPK - on tehnyt melkein kaiken juuri päinvastoin mitä isoveli naapurissa. Joukkue on rakennettu kärsivällisesti viime kauden pohjalle, lupaavien ja muiden seurojen hyljeksimien nuorten pelaajien varaaan. Kaiken kruununa on kuitenkin valmentaja Mika Lehkosuon erinomainen työ joukkueen parissa ja iloisen pelitavan luominen, hieman kuten HPK:n ja Jukka Jalosen kohdalla. Toki Hongassa on myös kokenut ja yksi liigan suurimmista tähdistä, Janne Saarinen, jonka puoleen kaikkien katseet kääntyivät kauden alussa, antaen nuorille pelaajille rauhan keskittyä omaan tekemiseen. Hongan pelitapaa ylistetään pitkin Suomea, kun Bluesin kohdalla muualla Suomessa ei joko olla mitään mieltä tai sitten tunteet ovat negatiivisia. Kuvaava esimerkki Hongan ja Bluesin tilanteesta tuli sunnuntaisen Inter-ottelun aikana, kun Interin kannattajat yrittivät keksiä tapoja haukkua Honkaa, koska oma joukkue ei yksinkertaisesti pärjännyt. Kannattajat huutelivat eräälle espoolaiselle (?) kaljateltassa olleelle miehelle. Heidän ideansa kuitenkin loppuivat hyvin nopeaan ja niinpä eräs heistä huusi pitkän hiljaisuuden jälkeen "Steve Kariya". Heillä ei ollut Hongasta juuri pahaa sanottavaa, joten heidän piti ottaa Blues mukaan, koska ilmeisesti siitä riitti sanottavaa.
Millä Blues sitten voisi korjata tätä tilannetta tai ainakin hyödyntää Honka-ilmiötä. Miten nostaa Blues liigan eniten katsojia vetäväksi joukkueeksi? Siihen ei ehkä tarvitsekaan pyrkiä, mutta espoolaiset tulisi herättää jollain tavalla. Honka on onnistunut herättämään espoolaisten kiinnostuksen jalkapalloa kohtaan. Heinäkuun puolivälin hyvin hiljaisena sunnuntaipäivänä onnistui Honka houkuttelemaan Tapiolan urheilupuistoon hieman alle 4 000 ihmisitä, enemmän kuin Blues talvella parhaaseen aikaan! Entisen markkinointimies Kivimäen luulisi osaavan hyödyntää Honka-ilmiötä. Nyt kun espoolaiset ovat omineet yhden joukkueen omakseen ja innostuneet tulemaan Tapiolan urheilupuistoon, olisi hyvä hetki ohjata heidät jalkapallokauden jälkeen suoraan LänsiAuto-Areenalle.
Mitä tästä kaikesta sitten voitaisiin oppia Bluesin toimistolla? Bluesissa on monesti lähdetty pitkäjänteisyyden tielle ja joukkueen vaihtuuus onkin ollut joinakin vuosina varsin maltillista. Jostakin syystä kuitenkin aina jossakin päin palaa, miksi? Pelaajapuolella kehitys on monen viime vuoden ajan ollut itse asiassa varsin maltillista ja pahimmat menetykset on onnistuttu rajaamaan viime kaudella Tukosen ja Nokelaisen ja tällä kaudella Erikssonin poistumiseen. Jos aiemmin oli vaihtuvuutta pelaajapuolella on nyt puhaltanut organisaation puolella. Viime kaudeksi tulivat Summanen, Holtari, Lintunen, Kivimäki ja Heikkilä, enää ovat jäljellä Heikkilä, Holtari ja Kivimäki. Tuolla porukalla Blues pärjää varmasti mainiosti, mutta henkilökemioiden tulee alkaa pikku hiljaa toimia. Miksi Espoossa johtohenkilöt epäonnistuvat jatkuvasti? Onko Jussilla taipumus puuttua asioihin liikaa, sillä tämä ei enää selity suurilla paineilla.
Nyt joukkue on saanut kevään Summas-episodin jälkeen keskittyä tulevaan kauteen ulkoisesti rauhassa valmentaja Heikkilän alaisuudessa. Nyt Heikkilä on saanut hioa kuvioitaan vuoden ajan ja kuten hän itsekin on todennut, tällä kaudella tulisi näkyä jo hieman tuloksia. Valitettavasti joukkue on hyökkäyksen osalta heikommassa kunnossa kuin viime kaudella. Viime kauden hurja kuntoharjoittelu sai aikaan sen, että joukkueen hyökkäyspeli oli välillä varsin mielikuvituksetona, päinvastoin kuin Hongalla tällä kaudella. Tällä hetkellä Bluesin tilanne ei kuitenkaan ole erityisen hyvä ikuisen epäonnistujan leiman johdosta, joten joukkueelle paras mahdollinen ja ainoa mahdollisuus on menestyä, pelityylillä ei niin väliä. Menestys on kuitenkin se asia mikä tuo ihmiset katsomoihin, Hongankin tapauksessa. Iloinen pelitapa tuo sitten lisäpisteitä ja ystäviä muualta. Löytääkö Kari Heikkilä uudestaan avaimen menestykseen, siihen tyyliin millä hän Venäjällä ja Oulussa loi mainetta. Nyt avaimet Bluesin tulevaisuuteen ovat Kari Heikkilän ja Tom Kivimäen käsissä. Löytävätkö he ne palaset, joilla joukkue saadaan menestymään ja sitä kautta päästään keräämään sitä luottamusta, jonka Blues on menettänyt espoolaisen urheiluväen silmissä? Millä saadaan Bluesin ympärille luotua samanlainen positiivinen kierre luottavaisine tulevaisuudenkuvineen, minkä Joukot Pakarinen ja Harjunpää sekä Mika Lehkosuo ovat saaneet Tapiolan urheilupuiston pikkuveljelle luotua? Ehkä Bluesin johtohenkilöiden olisi hyvä kerätä nöyryyttä ja mennä tutustumaan Hongan tapaan toimia. Mitä mieltä arvon jatkoaikalaiset olette, millä Bluesiin saadaan luotua Honka-ilmiön kaltainen positiivinen kierre, joka ruokkii niin pelaajia kentällä kuin joukkuetta taloudellisesti?
Itse asiassa Blues on ajautunut kaupungin heikoimmaksi palloilujoukkueeksi, ainakin päälajeissa. Koripallossa Honka ja salibandyssä Oilers ovat jo pitkään olleet maan parhaimmistoa. Nyt Hongan noustessa jalkapallossa, on Bluesilla edessään tilanne, jossa se pärjää selvästi heikoiten espoolaisista palloilujoukkueista. Yhteistä näille kaikille organisaatioille on se, että jokaisella on erinomainen juniorityö taustalla, ainoa jolla on viime vuosina ollut ongelmia hyödyntää sitä on Blues. Parasta työtä omasta mielestäni tähän mennessä on tehnyt Honka koripallossa. Siellä on satsattu kovasti erinomaiseen valmennukseen ja laadukkaisiin hankitoihin pelaajapuolella. Tämän lisäksi on rohkeasti uskallettu antaa vastuuta omille lupaaville nuorille.
Honka - Veikkausliigan HPK - on tehnyt melkein kaiken juuri päinvastoin mitä isoveli naapurissa. Joukkue on rakennettu kärsivällisesti viime kauden pohjalle, lupaavien ja muiden seurojen hyljeksimien nuorten pelaajien varaaan. Kaiken kruununa on kuitenkin valmentaja Mika Lehkosuon erinomainen työ joukkueen parissa ja iloisen pelitavan luominen, hieman kuten HPK:n ja Jukka Jalosen kohdalla. Toki Hongassa on myös kokenut ja yksi liigan suurimmista tähdistä, Janne Saarinen, jonka puoleen kaikkien katseet kääntyivät kauden alussa, antaen nuorille pelaajille rauhan keskittyä omaan tekemiseen. Hongan pelitapaa ylistetään pitkin Suomea, kun Bluesin kohdalla muualla Suomessa ei joko olla mitään mieltä tai sitten tunteet ovat negatiivisia. Kuvaava esimerkki Hongan ja Bluesin tilanteesta tuli sunnuntaisen Inter-ottelun aikana, kun Interin kannattajat yrittivät keksiä tapoja haukkua Honkaa, koska oma joukkue ei yksinkertaisesti pärjännyt. Kannattajat huutelivat eräälle espoolaiselle (?) kaljateltassa olleelle miehelle. Heidän ideansa kuitenkin loppuivat hyvin nopeaan ja niinpä eräs heistä huusi pitkän hiljaisuuden jälkeen "Steve Kariya". Heillä ei ollut Hongasta juuri pahaa sanottavaa, joten heidän piti ottaa Blues mukaan, koska ilmeisesti siitä riitti sanottavaa.
Millä Blues sitten voisi korjata tätä tilannetta tai ainakin hyödyntää Honka-ilmiötä. Miten nostaa Blues liigan eniten katsojia vetäväksi joukkueeksi? Siihen ei ehkä tarvitsekaan pyrkiä, mutta espoolaiset tulisi herättää jollain tavalla. Honka on onnistunut herättämään espoolaisten kiinnostuksen jalkapalloa kohtaan. Heinäkuun puolivälin hyvin hiljaisena sunnuntaipäivänä onnistui Honka houkuttelemaan Tapiolan urheilupuistoon hieman alle 4 000 ihmisitä, enemmän kuin Blues talvella parhaaseen aikaan! Entisen markkinointimies Kivimäen luulisi osaavan hyödyntää Honka-ilmiötä. Nyt kun espoolaiset ovat omineet yhden joukkueen omakseen ja innostuneet tulemaan Tapiolan urheilupuistoon, olisi hyvä hetki ohjata heidät jalkapallokauden jälkeen suoraan LänsiAuto-Areenalle.
Mitä tästä kaikesta sitten voitaisiin oppia Bluesin toimistolla? Bluesissa on monesti lähdetty pitkäjänteisyyden tielle ja joukkueen vaihtuuus onkin ollut joinakin vuosina varsin maltillista. Jostakin syystä kuitenkin aina jossakin päin palaa, miksi? Pelaajapuolella kehitys on monen viime vuoden ajan ollut itse asiassa varsin maltillista ja pahimmat menetykset on onnistuttu rajaamaan viime kaudella Tukosen ja Nokelaisen ja tällä kaudella Erikssonin poistumiseen. Jos aiemmin oli vaihtuvuutta pelaajapuolella on nyt puhaltanut organisaation puolella. Viime kaudeksi tulivat Summanen, Holtari, Lintunen, Kivimäki ja Heikkilä, enää ovat jäljellä Heikkilä, Holtari ja Kivimäki. Tuolla porukalla Blues pärjää varmasti mainiosti, mutta henkilökemioiden tulee alkaa pikku hiljaa toimia. Miksi Espoossa johtohenkilöt epäonnistuvat jatkuvasti? Onko Jussilla taipumus puuttua asioihin liikaa, sillä tämä ei enää selity suurilla paineilla.
Nyt joukkue on saanut kevään Summas-episodin jälkeen keskittyä tulevaan kauteen ulkoisesti rauhassa valmentaja Heikkilän alaisuudessa. Nyt Heikkilä on saanut hioa kuvioitaan vuoden ajan ja kuten hän itsekin on todennut, tällä kaudella tulisi näkyä jo hieman tuloksia. Valitettavasti joukkue on hyökkäyksen osalta heikommassa kunnossa kuin viime kaudella. Viime kauden hurja kuntoharjoittelu sai aikaan sen, että joukkueen hyökkäyspeli oli välillä varsin mielikuvituksetona, päinvastoin kuin Hongalla tällä kaudella. Tällä hetkellä Bluesin tilanne ei kuitenkaan ole erityisen hyvä ikuisen epäonnistujan leiman johdosta, joten joukkueelle paras mahdollinen ja ainoa mahdollisuus on menestyä, pelityylillä ei niin väliä. Menestys on kuitenkin se asia mikä tuo ihmiset katsomoihin, Hongankin tapauksessa. Iloinen pelitapa tuo sitten lisäpisteitä ja ystäviä muualta. Löytääkö Kari Heikkilä uudestaan avaimen menestykseen, siihen tyyliin millä hän Venäjällä ja Oulussa loi mainetta. Nyt avaimet Bluesin tulevaisuuteen ovat Kari Heikkilän ja Tom Kivimäen käsissä. Löytävätkö he ne palaset, joilla joukkue saadaan menestymään ja sitä kautta päästään keräämään sitä luottamusta, jonka Blues on menettänyt espoolaisen urheiluväen silmissä? Millä saadaan Bluesin ympärille luotua samanlainen positiivinen kierre luottavaisine tulevaisuudenkuvineen, minkä Joukot Pakarinen ja Harjunpää sekä Mika Lehkosuo ovat saaneet Tapiolan urheilupuiston pikkuveljelle luotua? Ehkä Bluesin johtohenkilöiden olisi hyvä kerätä nöyryyttä ja mennä tutustumaan Hongan tapaan toimia. Mitä mieltä arvon jatkoaikalaiset olette, millä Bluesiin saadaan luotua Honka-ilmiön kaltainen positiivinen kierre, joka ruokkii niin pelaajia kentällä kuin joukkuetta taloudellisesti?