Vähän aihetta liipaten, itse kun työskentelen nuorten kanssa. Niin vähän samaa, että kysyttäessä kyllä kerron omia mielipiteitä asioista tai puutun asiattomuuksiin. Esim. Rasismiin ja homofobiaan.
Rajahan on aina hiuksenhieno, että milloin vaikutetaan ja milloin kerrotaan faktoja. Veikkaan, että täysin ideologiavapaata kasvatus- ja sivistystyötä ei ole olemassakaan. Kuitenkin siinä heijastuu yhteiskunnan arvot ja opettajan tai kasvattajan omat arvot, ainakin siinä että mistä näkökulmista asioista puhutaan ja mitä vältellään, tai siinä että kyllä nuoret pystyy sen mielipiteen lukemaan kasvoilta ja äänestä, vaikka yrität selittää neutraalisti jonkun itselle epämieluisan tai mieluisan asian.
Rehellisyys on kaiken a ja o. Ikävää olisi se, että mielipidettä kysyttäessä ei sitä sanoisi. Siinä opettaisi samalla että sananvapaus, mielipidevapaus ym. Ei koskekaan kaikkia tilanteita.
Loppukaneettina: olen tässä huomattavasti taitavampi kuin 10 v sitten ja pelisilmä on kehittynyt, oletan että se kehittyy edelleen.