Pelisilmätön
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ILVES
Tänään tuli oltua mummon 90-vuotispäivillä. Sukua oli niin prkleesti paikalla ja yleensä koitan välttää kuin ruttoa näitä sukutapaamisia - varsinkin, kun pippaloiden keski-ikä on lähempänä 65 ikävuotta.
Tänään oli kummin lähes hauskaa.
Oli hienoa nähdä mummo pitkästä aikaa, edellisen kerran, kun olen hänet nähnyt noin puoli vuotta takaperin. Mummeli tykkää esiintyä ja lausua runoja, ja lausuipahan hän sellaisen nytkin omistaen sen meille suvun nuorukaisille. Vanha rouva veti värssyn ulkomuistista alusta loppuun ilman muistikatkoksia ja pisti vielä porukan laallammaan jonkin sortin maakuntalaulua (tuttu kipale itselleni, mutta vieläkään tuon kipaleen nimi ei ole tullut päähäni) ja veti senkin alusta loppuun kovaa ja korkealta. Siinä sai olla lähes dementoituneet 70-vuotiaat mummelit ihmeissään.
Lisäksi oli prkleen hienoa nähdä kasvaneita pikkuserkkuja joilla - Timo Jutilaa lainatakseni - riitti vauhtia kuin Monzassa. Vaikka itsekin olen henkisesti heidän tasollaan, ei sitä viitsinyt lähteä riehumaan metsikköön heidän kanssaan. Ja tulipahan siinä tutustuttua suvun uuteen jäseneeseen, serkun noin pari kuukautiseen mukulaan. Vaikka Turussa serkku ukkoineen ja lapsineen asuukin, lupasin tehdä sällistä Ipan miehen.
Lisäksi äiteen serkku-ukko, joka joskus kivisotien aikaan melkein murskasi käteni kovalla puristuksella kärsi sanoi kätellessäni häntä, että näköjään poijaalle on tullut pitoa kämmeneen (ei tosin muistanut sitä, että kun viimeksi käteltiin, pääsin vielä paremmin niskan päälle).
Punttitreeni jäi tältä päivältä väliin ja flunssakin äityi pahaksi, mutta kyllä nuo pippalot olivat suhteellisen onnistuneet. Varsinkin, kun suurin osa vanhuksista ei meikäläistä tunteneet ja kommentit olivat luokkaa "sää oot muuttunut ihan helkkaristi, mutta kyllä sulla samanlainen hymy on kuin pienenä" ja "kyllä huomaa, että joku on käynyt punttisalilla nostelemassa muutakin kuin housunpuntteja".
Niin ja onnittelut vielä mummolle!
Tänään oli kummin lähes hauskaa.
Oli hienoa nähdä mummo pitkästä aikaa, edellisen kerran, kun olen hänet nähnyt noin puoli vuotta takaperin. Mummeli tykkää esiintyä ja lausua runoja, ja lausuipahan hän sellaisen nytkin omistaen sen meille suvun nuorukaisille. Vanha rouva veti värssyn ulkomuistista alusta loppuun ilman muistikatkoksia ja pisti vielä porukan laallammaan jonkin sortin maakuntalaulua (tuttu kipale itselleni, mutta vieläkään tuon kipaleen nimi ei ole tullut päähäni) ja veti senkin alusta loppuun kovaa ja korkealta. Siinä sai olla lähes dementoituneet 70-vuotiaat mummelit ihmeissään.
Lisäksi oli prkleen hienoa nähdä kasvaneita pikkuserkkuja joilla - Timo Jutilaa lainatakseni - riitti vauhtia kuin Monzassa. Vaikka itsekin olen henkisesti heidän tasollaan, ei sitä viitsinyt lähteä riehumaan metsikköön heidän kanssaan. Ja tulipahan siinä tutustuttua suvun uuteen jäseneeseen, serkun noin pari kuukautiseen mukulaan. Vaikka Turussa serkku ukkoineen ja lapsineen asuukin, lupasin tehdä sällistä Ipan miehen.
Lisäksi äiteen serkku-ukko, joka joskus kivisotien aikaan melkein murskasi käteni kovalla puristuksella kärsi sanoi kätellessäni häntä, että näköjään poijaalle on tullut pitoa kämmeneen (ei tosin muistanut sitä, että kun viimeksi käteltiin, pääsin vielä paremmin niskan päälle).
Punttitreeni jäi tältä päivältä väliin ja flunssakin äityi pahaksi, mutta kyllä nuo pippalot olivat suhteellisen onnistuneet. Varsinkin, kun suurin osa vanhuksista ei meikäläistä tunteneet ja kommentit olivat luokkaa "sää oot muuttunut ihan helkkaristi, mutta kyllä sulla samanlainen hymy on kuin pienenä" ja "kyllä huomaa, että joku on käynyt punttisalilla nostelemassa muutakin kuin housunpuntteja".
Niin ja onnittelut vielä mummolle!