Onnea HPK!
Ei tämän onnellisempaa olotilaa varmaan enää voi ollakaan.
Kaiken vielä kruunasi tämän ratkaisevan finaaliottelun, ja mestaruusjuhlan jälkeen se, kun meidän 5 hengen seurueemme tapasi HPK:n linja-auton jäähallin edessä.
Yksi meidän jengistä lähti heti autosta huutaan Kerholle, toinen seurasi perästä. Mutta me kolme jäimme vielä autoon. Pakkohan meidänkin oli lopulta ulos lähteä, kun Risto Korhonen kantaa poikaa autollemme päin ja huutaa suutele poikaa, suutele poikaa!!!
Ja niinhän siinä kävi, me kaikki saimme suudella tuota ihanaa poikaa.
Tämän lisäksi saimme nimikirjoituksia kaulaliinoihimme ja pipoihimme muutamilta HPK:n pelaajilta. Sekä minä ja yksi toinen seurueestamme saimme kosketella Jari Sailion kultamitalia. Ja minä ja eräs toinen seureemme jäsenistä vielä saimme kätellä Jukka Jalosta. Minä vielä siinä samalla huusin, että kiitos Jalonen, kiitos Jalonen ja sanoin hänelle, että hän on Suomen kaikkien aikojen paras valmentaja, johon hän tokaisi, että no, toivottavasti.
Vittu mikä fiilis. Ensin mestaruus Hämeenlinnaan, sitten torijuhlat ja kaiken kruunuksi tuo edellä mainittu tapahtuma.
Paljon onnea ja paljon kiitoksia, Hämeenlinnan Kulta Kerho!!!