Tätä ylläolevaa keskustelua osittain sivutakseni, olen vähän tässä miettinyt, että onkohan saatana meikäläiselläkin jotain orastavaa uniapneaa.
Faijalla oli aikanaan käytössään tuo maski, jota pienenä poikana silloin aina jaksoi ihmetellä ja hihitellä. En tosin osaa sanoa, onko tuo lainkaan edes perinnöllistäkään, mutta tuli tuokin tätä ylläolevaa keskustelua lukiessa mieleen. Joka tapauksessa tässä viimeisen parin kuukauden aikana olen huomannut muutaman kerran, kuinka herään siihen, kun en unessani saa henkeä ja tuntuu kuin tukehtuisi. Erittäin vaikea kuvailla tuota fiilistä, mutta herätessä sitä ihan pelästyy. Tämä on siis ihan tämän vuoden ilmiö, jota ei aikaisemmin ole tapahtunut. Oireet, kuten mm. erittäin kuiva suu, yöhikoilut ja unettomuus täsmäävät ainakin jollain tasolla. Päiväväsymyksen olen aina olettanut johtuvan kolmivuorotyöstä ja vaihtuvasta rytmistä; välillä on niin naatti, että ei meinaa jaksa tehdä mitään. Pakollisetkin askareet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, mutta nukkuakaan ei oikein osaa. Unettomuuden suhteen olen hieman kaksijakoinen, kun välillä nukun kyllä pitkiäkin pätkiä, mutta väittäisin yöllisten heräilyjenkin selvästi lisääntyneen (joka taitaa tosin vanhetessa olla ihan luonnollistakin?).
Hengityskatkoista lähikuukausien ajalta en tiedä tai osaa sanoa kuin nuo muutamat mainitut tapaukset, eli en tiedä kuinka säännöllisiä nuo oikein ovat. En osaa myöskään sanoa olenko ollut tavallista ärtyneempi, mutta jotkin pienet asiat ärsyttävät vitusti. En tosin ole niin hermorauniona, että niitä ääneen möläyttäisin, eli itsehillintä on vielä kunnossa. Päänsärkyä ei ole käytännössä koskaan, ja omasta mielestäni pystyn keskittymään vähintään kohtuullisesti duunissakin.
Onko oireet selviä? Vai miten te, kenellä tuota on todettu, ongelman alunperin havaitsitte?