Jotenkin vieläkin hyvä fiilis tästä turnauksesta. Odotuket oli nollissa, koska isoja poisjääntejä tuli niin vähän ennen kisoja. Hyvin tuo joukkue kuitenkin taisteli, ja Selänne oli tuon joukkueen sielu. Oli niin mahtava nähdä miten Teemun lapsenomainen innostus ja intohimo lajiin tarttui koko joukkueeseen. Oli myös hauska nähsä miten innostunut esim. Barkov oli, kun sai pelata Selänteen kanssa samassa joukkueessa ja ketjussa. Juuri noista syistä Selänne ehdottomasti ansaitsi MVP-tittelin, todella harva pelaaja merkitsee henkisesti noin paljon omalle joukkueelleen. Sen lisäksi vielä hyvät tehot tärkeissä peleissä. Muutenkin tuo oli varmasti kunnianosoitus Selänteen uraa kohtaan, ei taida kaikki Suomessakaan ymmärtää miten arvostettu Teemu on ihan kansainvälisesti - suosittelisin kaikille katsomaan Youtubesta sen kun Teemu palaa Ducksin paidassa Winnipegiin. Ei taida olla kovin yleistä olla tuollainen vastustajan joukkueessa olevan pelaajan ylistäminen.
Muutenkin tämä turnaus oli kuin jostain leffasta, ainoa pikku tahra että ei tullut kultaa, vaan pronssi. Itselle ei ainakaan edes maailmanmestaruudet ole tuntuneet yhtä hienoilta - tuossa joukkueessa oli vaan jotain niin hienoa. Ei tuolla rosterilla olisi kuulunut olla tuolla sijalla.
Tavallaan hyvin haikea olo, kun Isot suosikin Timonen ja Selänne eivät enää maajoukkueuraansa jatka. "Kyllä tää oli tässä"- sanoo Timonen ja sitten se jotenkin iskee. Luulen, että mulle tää on se turnaus jonka aina muistaa. Pronssikin tuntuu suurelta voitolta.
PS: Tuo valkonen paita on helvetin hieno, upeaa kun Selänne teki kunniakierrosta lippupaita päällä.