Oletko narsisti?

[Kanerva]

Taannoin oli Helsingin Sanomissa juttu, jonka mukaan tutkimuksessa on todettu, että yhdellä kysymyksellä saa selvitettyä onko henkilö narsisti. Yhden kysymyksen testi perustuu siihen, että narsisti ei itse koe narsismia negatiiviseksi piirteeksi.

Linkissä HS:n juttu:

http://www.hs.fi/m/tiede/a1407121392771

Psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on määritelyt narsistiaen persoonallisuushäiriön Wikipedian mukaan seuraavasti:

"Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden-ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta."

Koska tutkimuksen perusteella narsisti ei koe narsismiaan negatiivisesti ovat äänestyksen äänet JULKISIA. Tulokset mahdollisesti auttavat palstalaisia ymmärtämään toisiaan paremmin ja välttämään turhaa vastakkainasettelua.

Itse en koe olevani narsisti.

 

[Byvajet]

Minussa on narsistisia piirteitä, mutta narsistista persoonallisuushäiriötä minulla ei ole. Persoonan narsistiset piirteet täytyy erottaa persoonallisuushäiriöstä. Ne ovat laadullisesti kaksi eri asiaa. Onkin harmi, että ihmisiä nykyään melko säälimättä leimataan persoonallisuushäiriöisiksi vain siksi, että he ovat esimerkiksi erotilanteissa itsekkäitä ja tunteidensa vallassa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Narsistisia piirteitä, kuten kaikissa tasapainoisissa ihmisissä, muttei persoonallisuushäiriötä. Vastasin siis kyllä.

 

[pehtoori]

Mä yksinkertaisesti nautin elämästäni ja se saattaa näyttää ulospäin hyvinkin narsistiselta. En ole myöskään kompromissien ystävä, silti olen hyvinkin empaattinen mitä perheeseen ja ystäviin tulee. Klassisesti voisi todeta, että kavereita on paljon, mutta niin on vihaajiakin. Ainakin oletan niin.

 

[KiVi]

Vituttaa tämä narsissikeskustelu. "Narsistit ovat usein hyvin älykkäitä, rikkaita ja kovia panemaan"

"On mussa varmaan jotain narsistisia piirteitä."

Eikä ole. Voit olla älykäs, rikas ja kova panemaan, vaikka et olekaan narsisti.

 

[Delter]

En ole, mutta olen aika varma, että mieheni on narsissi. Apua.

 

[Trenchtown]

Nykyajan mittapuulla jokainen on ainakin vähän narsisti, niin siis minäkin.

Noin sivumennen sanoen vituttaa kun tämän tästä on iltapäivälehdissä ja muissa yhtä laadukkaissa julkaisuissa juttuja tyyliin "Terttu 55 v kertoo: näin pääsin pois narsistin kynsistä", "Tämä testi kertoo onko miehesi/naisesi/lapsesi/työkaverisi narsisti" ja niin edelleen.

Narsismi on uusi musta.

 

[Mikael Pelzfuss]

Ennen ex-puoliso oli "kusipää" tai "mulkku", nykyään narsisti. Tämä on huolestuttavaa siksi, että lääketieteellisellä termillä yritetään ikään kuin todeta yksiselitteinen fakta, kun taas jokainen ymmärtää kusipäisyyden ja mulkkuuden tulkinnanvaraisuuden.

 

[Trenchtown]

lääketieteellisellä termillä yritetään ikään kuin todeta yksiselitteinen fakta

Juuri näin. Diagnoosin pystyy kuka tahansa asettamaan kenelle tahansa, kunhan vaan on syystä tai toisesta diagnoosin kohteelle riittävän katkera. Ja miksi ei pystyisi, kun Iltalehtisanomien testin tulos oli ihan selvä, ex-mies/ex-vaimo/kukavaan tipahtaa ihan selvästi narsistin lokeroon.

 

[alwahla]

En ole, mutta sisarellani, faijallani sekä erityisesti mummollani narsistisuus on suorastaan ylitsepursuavaa. Mummoni kanssa ei pysty käymään minkäänlaista keskustelua, koska hän saa minkä tahansa aiheen käännettyä omaan itseensä. Mummoni iällä ei ole tässä tapauksessa mitään merkitystä, koska hän on äiskäni mukaan ollut samanlainen ainakin 61 vuoden ajan.

 

[sinikettu]

Nykyajan mittapuulla jokainen on ainakin vähän narsisti, niin siis minäkin.

Noin sivumennen sanoen vituttaa kun tämän tästä on iltapäivälehdissä ja muissa yhtä laadukkaissa julkaisuissa juttuja tyyliin "Terttu 55 v kertoo: näin pääsin pois narsistin kynsistä", "Tämä testi kertoo onko miehesi/naisesi/lapsesi/työkaverisi narsisti" ja niin edelleen.

Narsismi on uusi musta.

Uudesta mustasta en tiedä, enkä oikeastaan tiedä edes mitä tuo tarkoittaa, mutta 90-luvullahan narsismi oli muoti-ilmiö psykologian parissa. Sillä yritettiin selitettä lähestulkoon kaikkea ihmiseen liittyvää. 2000-luvulla tuo sitten vaihtui itsetuntoon, mutta lieköhän niin, että narsismin kukkaset ovat taas nostamassa profiiliaan populaaripsykologian parissa.

 

[pettter]

Psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on määritelyt narsistiaen persoonallisuushäiriön Wikipedian mukaan seuraavasti:

"Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden-ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta."

Tuolla vitutusketjussa jotkut kertoivat että ajaessa pesevät tuulilasin jos joku takana oleva vähän törttöilee tai jotain. Mulle tuli mieleen etten mä kehtaisi tehdä niin. Mitähän ne ihmiset tekevät kun hetken päästä tuleekin se morkkis. Mä koitan vältellä kaikkea sellaista, mikä kaduttaa hetken päästä. Ja jos usein mokailee, niin luulisi että siinä väkisinkin tuntisi olevan muita huonompi. Eikö niille sitten tule ollenkaan sitä syyllisyyden tms. tunnetta. En tiedä.

Jossakin peruskoulussa, missä kaikki erilaiset tyypit oli vielä samassa ryhmässä, oli osa porukasta väkisinkin vähän "nörtimpiä" ja ehkä jotkut vähän jopa koulukiusattujakin. Ja sitten vähän myöhemmin kun joku niistä sai suunsa auki, oli tulos usein vähän vastaavaa tekstiä ja vähän vastaavalla tyylillä mitä täällä Jatkoajassa näkee harvinaisen paljon verrattuna muihin keskustelupalstoihin. Sellaista kiukuttelua ja pätemistä siis. Mutta onko sillä sitten yhteyttä narsismiin, en tiedä. Jotkut asiat lapsuudesta ja nuoruudesta kun siihenkin varmaan vaikuttaa.

Ai näköjään wikipedissa lukee vielä: "Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen." Joo täsmää. Monesti se syy ei ole koulun tai sen ryhmänkään, vaan vanhempien tapa kasvattaa niille se rooli. Tai no en viitsi puhua enempää kun mulla ei ole omia lapsia. Heh.

 

[ämjiijii]

Vau, jo 27 valehtelevaa narsistia on näköjään vastannut tähän. Onneksi kuulun itse siihen totuudessa pysyvien narsistien ryhmään.

 

[Virveliä kainaloon]

Vau, jo 27 valehtelevaa narsistia on näköjään vastannut tähän. Onneksi kuulun itse siihen totuudessa pysyvien narsistien ryhmään.

Kauanpa tämänkin viestin ilmestymisessä kesti. Minä tosin aioin jo aiemmin tulla näin äärettömän hauskausti toteamaan, mutta koska olen niin hyvä ihminen, jätin loukkaamatta alempieni tunteita.

No joo, itse en kyllä ole minkään sortin narsisti. Tai siis nehän ei vissiin tee virheitä? Mulla on lähinnä aina sellainen fiilis, että mitä tahansa tekee, niin päin helvettiähän se menee. Ja jos onnistuu, niin säkällä. Puhuessa on kyllä usein tapana tuoda jatkuvasti omia kokemuksia ja omia juttuja esiin. Tiedä sitten mistä moinen. Yleensä olen väärässä.

 

[SASamuli]

Koen omaavani narsistisia piirteitä. Mutta omalla kohdalla määritelmä kosahtaa ainakin virheettämyyden kohdalla. Mokailen nimittäin ryssin jopa. En usein, mutta kun sen ten niin voin kyllä myös sen myöntää. Äänestin tästä huolimatta kyllä koska koen että narsistisia piirteitä on tarpeeksi. Persoonallisuushäiriötä tuskin minulla kuitenkaan on.

 

[pettter]

En oikein tunnista itsessäni noita piirteitä, mitä äsken tuolta netistä luin. Esimerkiksi tuo syyllisyyden ja häpeän tunne tulee mulla varmaankin keskimääräistä enemmän esille, johtuen erinäisistä syistä, mitkä mä kyllä ainakin osaksi tiedostan. Mä olen aina ihmetellyt miten ihminen voi kaksi kertaa tehdä saman virheen kun jo ensimmäisestä tulee sellainen morkkis. Miten jollakin voi esimerkiksi mennä raha-asiat päin persettä, tai miten joistakin voi tulla sairaanloisen ylipainoisia jne. Noita juttuja oon tälläkin palstalla joskus ihmetellyt. Ja miten naiset voivat kiukutella kaksi eri kertaa kun luulisi että ensimmäisestäkin olisi oppinut ja väkisinkin muistaisi sen miltä sitten myöhemmin tuntui kun tunteet eivät enää olleet pinnassa. Mun mielestä mä koitan aika paljonkin miettiä onko joku juttu fiksua. Faija opetti mut pohtimaan niin.

Myöskään huomionkipeä en mielestäni ole. Mitään palkintoja tai tunnustuksia en erityisemmin kaipaile, ainakaan teemuselänne-tyyliin. Varmasti tulisi kieltäydyttyä monesta sellaisesta, mutta niin varmaan moni muukin suomalainen tekisi, tai en tiedä. Varsinkaan mitään selkääntaputteluja en ymmärrä. Tulee jotenkin hieman vaivaantunut olo jos joku kehuu. Parisuhteessakin mä olen kieltänyt muijaa kehumasta kun se vissiin oli kotona tottunut että miehetkin kaipaavat kehuja. Tuostakin taisin joskus täällä kirjoittaa. Ja sitäkin mä oon ihmetellyt miten joku aikuinen ihminen voi jossakin Facebookissa kaipailla tykkäämisiä kommentteihin tai päivityksiin. Tunnistaakohan täällä kukaan tuollaista piirrettä? Muutenkaan en porukassa halua olla hirveästi esillä. Kapakassakin istun mielummin nurkkapöydässä tuopin takana piilossa ja kuuntelen rokkenrollia.

Kateutta mä olen aina ihmetellyt, pari kertaa myös täällä Jatkoajassa. Miksi olla kateellinen? Mistä se kumpuaa ettei ole tyytyväinen, vaan aina himoitsee lisää ja lisää. Mä en alunperinkään ole halunnut lähteä mukaan siihen kilpavarusteluun, mikä monilla oravanpyörässä elävillä tuntuu olevan. Joku on joskus ihmetellytkin esimerkiksi että miksi sulla ei vieläkään ole keittiön pöytää tai tuoleja, vaikka jo yli kymmenen vuotta oot asunut yksin. En mä halua niitä mitä naapureilla on, vaan mä hommaan ne jutut mitä oikeasti tarvitsen. Sehän on ihan naurettavaa kun lähes kaikilla parikymppisilläkin pitää olla kotona kaikki jutut mitä muillakin. En mä myöskään yhtään ihmettele miksi joku ei hommaa mitään sen mielestä turhaa. Muutenkaan en tykkää kerätä paljoa tavaroita.

En oikein tunnista että pystyisin käyttämään ketään hyväksi. Mutta tuo empatiajuttu taas on sellainen, mistä parikin muijaa on valitellut. Ne kaikki tilanteet on ollut sellaisia, etten mä ole ymmärtänyt että toinen kiukutteli ja siis teki (myöhemmin myös senkin mielestä) virheen sen takia, kun sillä oli tunteet pinnassa. En mä kuitenkaan ole kiukutellut takaisin, vaan olen lähtenyt pois, esimerkiksi kaljalle. Muijat on sanonut etten mä osaa riidellä, mutta miksi ihmeessä sitä pitäisi? Ei mulla ole mitään tarvetta tai halua riidellä. Muijat on syytellyt mua empatiakyvyttömäksi ja mä niitä tunnevammaisiksi kun eivät kerta ole osanneet pitää tunteita edes sen vertaa kurissa, että se ei vaikuttaisi muihin. Faija opetti mut miettimään mikä on fiksua. Kyllä mä Afrikan lasten hädän ymmärrän ja niitä sata kertaa ennemmin lohduttaisin kun jotain oman virheen takia pillittävää nirppanokkamuijaa, jonka tietää jatkavan sitä samaa. Mun mielestä kenenkään miehen ei pitäisi sietää parisuhdekiukutteluja.

Ehkä mä sitten vähän saatan olla narsistinen, tai no en tiedä.

 

[Hera80]

Mitä kotiin tulee, niin olen. Tykkään, että piha on hoidettu. Sisällä taas ei niin väliä, kun koirista lähtee karvaa ja vettä juodessaan puolet valuu lattialle, eikä sille vaan voi mitään. Mutta pihan suhten olen narsisti. Nurmikon leikkaan ja lumet kolaan, sekä lehdet haravoin. Koiranpaskat ja kuset ei haittaa.