Heleniukselle näytti kuudenteen erään pääseminen olevan jo voitto, kun juhli siihen malliin erän vaihtuessa.
Aha. Vähän kun sanoisi että vaikka nyt SaiPan syyskuisen illan avausmaali 1-0 on niille näköjään vähän kuin mestaruus, kun pelaajat siihen malliin jäällä juhlivat ja tuulettelevat.
Robbella oli ihan hyvä erä alla siinä saaden taas osumaa perillekin, alkoi kuitenkin selvästi jo väsy vähän iskeä kondikseensa niin tuolla "juhlimisella" varmasti nostatteli omaansa fiilistä, että kamoon nyt mennään perkele.
Ei mitään hävettävää, niinkun sanottu kaikki tiesi ennakkosuosikin asetelmat ja altavastaajatilanteen, siinä pitää otella fiksusti ja näin Robbe mielestäni teki ja sai ihan hyvin nekkailtua ja naputeltua Joshualtakin vähän jo kulmaa turvoksiin ja nenää verille. Vastustaja oli parempi.
Sitten tuli se pelätty osuma leukaan, hauska että just sillä sekunnilla huomioni oli kehän vieressä istumapaikallaan yläkoukkuja ilmaan viskelleessä Conor McGregorissa ja yhtäkkiä olikin jo Robbe unilla. Joutui odottaa hidastukset että näki miten Joshua osui.
Leukaa ylös jälleen kuten matsin jälkeen olikin ja jos tekee mieli jatkaa, ymmärtäähän senkin vaikka näppisten takaa on aina helppo lähetellä kaikki ikääntyvät urheilijat yksitellen eläkepäiville kehistä ja kentiltä roikkumasta, tuo on Robbe Heleniuksen ammatti ja vaikea se varmaan on lopettaa kun se on sitten lopullista tuossa iässä eikä siinä oikein enää parin vuoden päästä lähdetä lopettamista katuen kerta vielä kokeilemaan.
Toivottavasti mahdollisimman terveenä pääsee jatkamaan nyrkkeilyuransa jälkeen.