Katselin juuri YLE. Teemalta dokumenttia Eikan pumpumpusta ja jäin miettimään nykynuorison ajan tapahtumien kyseenalaistamatonta hyväksymistä, tai ainakin niihin täysin kritiikitöntä suhtautumista. Minun mielestäni kun varsinkin nyt kun nuorison ja lasten pahoinvointi on ilmeistä olisi protestiliikkeiden ja uusien ajatusten aika.
Minä kun olen Suomen suurimman syntyneen ikäluokan jäsen ja nähnyt nuo protestiliikkeet ja ollut niissä jossainmäärin mukana en voi kuin ihmetellä sitä että nykyinen nuoriso kritiikittä hyväksyy nykyisen kilpailuyhteiskunnan ja kvartaalitalouden, kun sille kuitenkin on varmasti vaihtoehtoja, niinkuin oli taloudelle -60 luvun lopullakin.
On varmaan vaikea nykynuorison ymmärtää -60 luvun lopun ja -70 luvun alun protestiliikkeitä ja niiden tarkoitusperiä, mutta voin sanoa että ei ne ongelmat ole kauas nykyajasta muuttuneet, kokoontumistilat, harrastusmahdollisuudet ja yleensä sosiaalinen yhdessäolo, siinä ne kärkiongelmat. Kun tähän lisätään lasten syntyvyys vuodesta -45 vuoteen -50 joka oli noin 110000 keskimäärin vuosi ja minun syntymävuonna-47 noin 130000 on ymmärrettävää että kilpailu elintilasta, työpaikoista ja yleensä olemassaolosta oli kovaa. Sen kyllä näkee itsemurhatilastoistakin.
Vuodesta 1965 lähtien protestointi yhteiskuntaa ja sen lähes sotia edeltäviä piirteitä vastaan sai mittasuhteet jotka valtiovallankin oli otettava käsiteltäväkseen, tässä juuri tuo otsikossa mainittu Eikan pumppu oli yksi edelläkävijöistä ja koko uudistustarpeen esilletuojista. Kun protestointi oli koko maassa näkyvää ja esillä olevaa oli valtiovallan pakko otta asiat käsittelyyn ja ryhtyä yhteiskunnallisiin parannuksiin. Tosin pieniin ja vasta pitemmällä aikavälillä vaikuttaviin. Niistä ajoista asiat on tietenkin parantuneet ja ongelmat muuttuneet hiukan erilaisiksi, onko sitten pienentyneet, sitä en osaa sanoa.
Mutta tärkeintä ei ollutkaan nuo ongelmat, vaan niiden kyseenalaistamattomuus. Onko pakko hyväksyä globalisaatio ja sen tuoma kvartaalitalous, miksi sitä ei voi kyseenalaistaa pitkänajan taloutena, tuoko se välttämättä sen hyvinvoinnin jota ihmiset etsivät, vai onko muita vaihtoehtoja. Nyt en halua edes tuoda esiin Karl Marx.n kommunismia, joka aatteena on hyvä, mutta käytännössä toimimaton, muitakin koko yhteiskuntaa hyödyttäviä keinoja varmasti on, kuka sen viisasten kiven keksii on kyllä koko ihmiskunnan pelastaja.
No niin nyt etsitään uuden ajattelun taitajaa ja protestiliikkeen alullepanijaa, löytyykö niitä täältä vai onko vain valtavirran mukana kulkijoita, lisättynä vain joillakin paviaanin suojelijoilla.
Minä kun olen Suomen suurimman syntyneen ikäluokan jäsen ja nähnyt nuo protestiliikkeet ja ollut niissä jossainmäärin mukana en voi kuin ihmetellä sitä että nykyinen nuoriso kritiikittä hyväksyy nykyisen kilpailuyhteiskunnan ja kvartaalitalouden, kun sille kuitenkin on varmasti vaihtoehtoja, niinkuin oli taloudelle -60 luvun lopullakin.
On varmaan vaikea nykynuorison ymmärtää -60 luvun lopun ja -70 luvun alun protestiliikkeitä ja niiden tarkoitusperiä, mutta voin sanoa että ei ne ongelmat ole kauas nykyajasta muuttuneet, kokoontumistilat, harrastusmahdollisuudet ja yleensä sosiaalinen yhdessäolo, siinä ne kärkiongelmat. Kun tähän lisätään lasten syntyvyys vuodesta -45 vuoteen -50 joka oli noin 110000 keskimäärin vuosi ja minun syntymävuonna-47 noin 130000 on ymmärrettävää että kilpailu elintilasta, työpaikoista ja yleensä olemassaolosta oli kovaa. Sen kyllä näkee itsemurhatilastoistakin.
Vuodesta 1965 lähtien protestointi yhteiskuntaa ja sen lähes sotia edeltäviä piirteitä vastaan sai mittasuhteet jotka valtiovallankin oli otettava käsiteltäväkseen, tässä juuri tuo otsikossa mainittu Eikan pumppu oli yksi edelläkävijöistä ja koko uudistustarpeen esilletuojista. Kun protestointi oli koko maassa näkyvää ja esillä olevaa oli valtiovallan pakko otta asiat käsittelyyn ja ryhtyä yhteiskunnallisiin parannuksiin. Tosin pieniin ja vasta pitemmällä aikavälillä vaikuttaviin. Niistä ajoista asiat on tietenkin parantuneet ja ongelmat muuttuneet hiukan erilaisiksi, onko sitten pienentyneet, sitä en osaa sanoa.
Mutta tärkeintä ei ollutkaan nuo ongelmat, vaan niiden kyseenalaistamattomuus. Onko pakko hyväksyä globalisaatio ja sen tuoma kvartaalitalous, miksi sitä ei voi kyseenalaistaa pitkänajan taloutena, tuoko se välttämättä sen hyvinvoinnin jota ihmiset etsivät, vai onko muita vaihtoehtoja. Nyt en halua edes tuoda esiin Karl Marx.n kommunismia, joka aatteena on hyvä, mutta käytännössä toimimaton, muitakin koko yhteiskuntaa hyödyttäviä keinoja varmasti on, kuka sen viisasten kiven keksii on kyllä koko ihmiskunnan pelastaja.
No niin nyt etsitään uuden ajattelun taitajaa ja protestiliikkeen alullepanijaa, löytyykö niitä täältä vai onko vain valtavirran mukana kulkijoita, lisättynä vain joillakin paviaanin suojelijoilla.