Nuori Suomi ry

[Mänizeri]

Joo siis kyllähän se on huikean hieno juttu, että meillä on pitkän tauon jälkeen alkanut taas tulla pelaajia, jotka erottuvat kiekollisen taidon saralla. Granlund, Vatanen, Armia, Barkov, Teräväinen jne. Kyllä näistä osasta ainakin tulee hyviä NHL-pelaajia ja Leijonille tärkeitä pelaajia arvokisoihin. Mutta samaan hengenvetoon on esitettävä huoli siitä, missä on ne uudet lehtiset, ruudut, korpikosket ja hagmanit? Eli monipuoliset kahden suunnan pelaajat ja laadukkaat duunarit. Kun katsoo viime vuodenvaihteen nuorten MM-joukkuetta, niin kyllä aika hiljaista oli tällä osastolla. Miikka Salomäellä on toki voimaa ja asennetta, mutta luistelu on hänelläkin todella verkkaista. Ennen kisojahan hehkutettiin Suomen nelosketjua, jossa pelasivat muistaakseni Hännikäinen, Lamberg ja Salminen. Mutta itse kisoissahan nämä miehet osoittautuivat ihan turisteiksi, jotka eivät saaneet mitään aikaan hyökkäyspäässä ja oma pääkin vuoti turhan usein.

Jotenkin itselläni on sellainen kutina, että juniorivalmennuksessa on liikaa nyt siirrytty painottamaan kiekollisia taitoja muiden asioiden kustannuksella. Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu olivat jo hyvin nuorella iällä varsin monipuolisia paketteja, mutta nykyisillä junnutähdillä tuntuu olevan varsin merkittäviä heikkouksia, mitä tulee liikkeeseen, puolustuspelaamiseen tai kaksinkamppailupelaamiseen.

No ainahan siinä tuppaa käymään niin, että mennään siihen toiseen äärilaitaan. Itse olen sitä mieltä, että mielummin näin. Osan tästä duunariosastoasiasta selittänevät sääntömuutokset ja tuomarilinja junioreissa. En osaa tarkalleen sanoa, miten ihan viime vuodet on menty, mutta veikkaisin että ns. "paini" ja tietynlainen äijämäisyys on ehkä vähemmässä.

Kyllä niitä kahden suunnan miehiä tulee, ihan varmasti, ehkä sitten vähän myöhäisemmällä iällä, ainakin maajoukkueen käyttöön. SM-liiga on ehkä paras sarja maailmassa kehittyä sellaiseksi, koska meillä sen tyylisiä kavereita arvostetaan siinä missä parhaitakin. Ja ovathan nuo mainitsemasi herrat olleet alkujaan ns. tähtiä, jotka joutuivat sitten vaihtamaan roolia, jotta saivat myytyä itsensä NHL:n. Mutta viitsivätkö nämä tämän päivän tyypit nähdä vaivaa pelatakseen NHL:ssä ja punnertamaan AHL:stä ylös, kun KHL:ssä maksetaan melko mukavasti jo hieman ohkaisemmillakin näytöillä?

 

[juba]

Sihvosen raktio oli tosi neitimäinen... avoimella foorumilla kuka vaan voi esittää kysymyksiä. Vähän sama jos pelaisi tsekkien kanssa lätkää ja kaukaloon tulisi kanadalainen joka taklaa niin itkisi miksi taklaa :)

Jos haluttaisiin oikeasti kehittää huippujunioreita joukkueeseen ei osettaisi
vaikka ässien tapauksessa hagmania ja pistettäisiin se raha juniorivalmentajaan
ja maksettaisiin koko joukkueen lisenssimaksut jolloin vain keskiluokkaiset pojat eivät harrastaisi.

 

[TosiFani]

Mikä siinä Ormon väitteessä oli sinun mielestäsi väärin ja mitä et pidä totuutena? Ormohan kertoi siitä, miten maailman huippumaat ovat nostaneet uimatasoansa samaan aikaan, kun Suomen taso on laskenut niin alas, että yksikään suomalainen uija ei päässyt alkueristä jatkoon. Mistä tiedät, että Ormo on katkera mies? Hänhän loi suomalaisen uinnin menestyssysteemin 1990-luvulla. Siitähän voi olla vain hyvillään, jopa ylpeä. Miksi Ormo ei saisi kertoa meille totuutta suomalaisesta uinnista ilman mitään katkeruuksia? Toivon myös kaikkea hyvää Matias Matssonin uintiuralle. Huipulle pääsyn ratkaisee se, miten hänen kovimmat kilpailijansa ovat harjoitelleet lapsina vuosista 3-4 lähtien. Tämän hetken ja tulevaisuuden harjoittelumäärissä ei liene suuria eroja vaan kaikkien on harjoiteltava maksimaalisen kovaa.

Ilmeisesti Matti Mattssonin kilpakumppanit ovat sitten harjoitelleen heikosti lapsuudessa.

 

[Anzi]

Ei huuhaata, mutta turhaa tämä threadi.

Jatkoaika.com pykimisestä johtuen tätä Nuori Suomi-threadia on tosi rasittavaa selata läpi. Mutta ulkopuolinen näkee myös, että kyseessä on myös aivan liian mustavalkoinen väittely erityisesti Nuori Suomea kritisoivien näkökulmasta. Ja sen verran mitä nyt edellistä kertaa tarkemmin jaksoin selata tätä threadia, niin sain selville myös miksi juuri minä olen niin lähes autuaasti ollut tämän Nuori Suomen ulottumattomissa ja miksi se ei ole minun jääkiekossa näkynyt juurikaan seinillä ja materiaaleissa olevia logoja enempää.

Mutta siis, aivan törkeän mustavalkoista koko Nuori Suomi-ideologian mustamaalausta.Taatusti saan selville mahdolliset (ja todennäköiset) SJL:ssä tehdyt Nuori Suomi-virheet lähiaikoina ja taatusti ne kysyn muutamastakin eri näkökulmasta, mutta en aio siihen paria tai muutamaa tuntia enempää aikaa hukata. Mutta, että koko ideologia loataan on todella vastenmielistä, tämä on juuri sitä mitä Suomi tarvitsee; siis Nuori Suomi-/Valo-ideologia. Toki näillä ideologioilla on aina ihmilliset toteuttajat jne. jne., mutta olennaisinta on tehdä jotain jota sitten kehittää eteenpäin. Esim. Nuori Suomesta opitut tehdyt virheet voivat olla tuottoisia virheitä tulevaisuudessa. (En viitsi laittaa tähän sitä kulunutta ja väsynyttä Ei aina suju kuin...-klisettä, vaikka ko. klise ei ole yhtä väsynyt kuin tämä ketju, jossa samaa kiertokulkua on jauhettu jo vuodesta 2005).

Jep, lyhyt vierailuni Jatkoaika.comissa tuotti seuraavan näyn itselleni: 1% asiaa 99% Kansanradiota. En katso, että mun kannattaa tässä Nuori Suomi-threadissa tai suuressa osassa Jatkoaika.comia tämän enempää roikkua. Yksi kiinnostava thread on menossa, sitä saatan joskus tulla katsastelemaan (käsittelee fyysistä harjoittelua), vaikka sinänsä se ei ole tähän mennessä minulle uutta antanutkaan.

 

[pertteli]

Jep, lyhyt vierailuni Jatkoaika.comissa tuotti seuraavan näyn itselleni: 1% asiaa 99% Kansanradiota. En katso, että mun kannattaa tässä Nuori Suomi-threadissa tai suuressa osassa Jatkoaika.comia tämän enempää roikkua.

No tarvinneeko tuollaista tänne "kansanradioon" edes kirjoitella? Kirjoittelee vaan sinne, missä on 99% asiaa ja 1% jotain muuta!

 

[Pekkis]

Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos joku iskostaisi 50 lapsen kiekkoryhmälle kestävyyslajityyppisen (määrät, omatoimisuus, elämäntavat) harjoittelukulttuurin 10-vuotiaana, samalla tavalla kuin se hiihtoleireillä tms. tehdään, tästä 50 lapsen ryhmästä nousisi esim. liigaan monta pelaajaa enemmän kuin vertailuryhmästä, joka harjoittelee kuten perinteisesti joukkuelajeissa NS-aikakauden jälkeen tehdään. Harjoittelu tekee mestareita. Tämä on iso haaste aikataulullisesti ja resurssien puolesta, koska yksilökestävyysurheilija voi hyvinkin nuorena harjoitella silloin kun lystää, yksin. Kiekkoilijalle on oltava myös sitä kiekkoa, joka taas mennään joukkueen aikataulujen mukaisesti, mutta tärkein olisi silti se asenne - kiekkoilijakin voi treenata laadukkaasti yksin, aika nuorena. Olisin erittäin iloinen, jos Sihvonen esimerkiksi tämän saisi aikaan omassa Kerhon ryhmässään, jossa lapsia tuntui riittävän.

Pikaisella vilkaisulla tähän loistavaan täkyyn ei ole kukaan tarttunut.

Ollaanko täällä ihan tosissaan sitä mieltä, että syytä muutokseen ei ole? Harjoittelumäärät ovat riittäviä, ja tekeminen treeneissä varsinkin fysiikan suhteen on tehokasta? Rohkenen olla eri mieltä.
Meidän peliin, pelikirjaan, viivelähtöihin yms. yms. keskitytään kyllä huolella, mutta kun sitä joukkueen tasoa voitaisiin helposti nostaa vaan enemmän ja tehokkaammin treenaamalla.

Ja mitä sitten tulee noihin harjoittelumääriin, niin niissä kannattaa oikeasti olla tarkkana. Kiekkolilijan puolitoistatuntinen jäätreeni ei kyllä sitten "ihan" vastaa juoksijan puolitoistatuntista lenkkiä. Ei sitten likimainkaan.

Seuraan läheltä erästä liiton ryhmissä pyörivää kiekkoilijalahjakkuutta, ja poika ei kyllä tee omalla ajallaan yhtään mitään. Kukaan ei vaadi, vanhemmat ei tajua ja mikä surullisinta, lajin tason takia ei edes tarvitse.

 

[mjr]

Ollaanko täällä ihan tosissaan sitä mieltä, että syytä muutokseen ei ole?

En kyllä ole huomannut, että kukaan olisi ollut tyytyväinen suomalaiseen huippulahjakkuuksien kehittämiseen. Osa on vain sitä mieltä (ehkä lievähkösti kärjistäen), että 3-vuotiaat pitäisi opettaa robottimaisen nöyrään joukkuekeskeiseen pelikirjapelaamiseen ja osa puolestaan on peräti sitä mieltä, että pitäisi ruotsalaiseen tapaan rohkaista yksilöllistä pelitaitoa ja lahjakkuutta varhaisina juniorivuosina joskus jopa joukkueen menestyksen kustannuksellakin. Kukaan, ymmärtääkseni, ei halua sitä, että pitäisi halata puuta ja antaa kaikkien kukkia kukkia vaan. NS on tässä keskustelussa mukana vain ja ainoastaan siksi, että eräät kirjoittajat kaiken järjen ja empirian vastaisesti väittävät, että sillä olisi ollut merkittävä rooli ongelmissamme, kun havainnot ja järki yksinkertaisesti sanovat täysin päinvastaista.

 

[P.Sihvonen]

Lapsena se on vitsa väännettävä

Matti Mattssonista Kari Ormo sanoi jossain, oliko toisessa iltapäivälehdessä, hienosti. Ensinnäkin, ovat tehneet valmentajansa kanssa muista välittämättä oman päänsä mukaan. Ja, toiseksi, mikä tärkeämpää, aivan uran (lapsuus) alkuvaihe ratkaisee. Jos se ei ole kunnossa, uintinopeus jää uupumaan.

Johtava

 

[TosiFani]

Matti Mattssonista Kari Ormo sanoi jossain, oliko toisessa iltapäivälehdessä, hienosti. Ensinnäkin, ovat tehneet valmentajansa kanssa muista välittämättä oman päänsä mukaan. Ja, toiseksi, mikä tärkeämpää, aivan uran (lapsuus) alkuvaihe ratkaisee. Jos se ei ole kunnossa, uintinopeus jää uupumaan.

Johtava

Onko tämä totuus nyt muuttunut halkopinolla vuoden aikana?

...Toivon myös kaikkea hyvää Matias Matssonin uintiuralle. Huipulle pääsyn ratkaisee se, miten hänen kovimmat kilpailijansa ovat harjoitelleet lapsina vuosista 3-4 lähtien...

Lainaus siffan viestistä vuoden takaa. Tämän mukaan Mattsson ei voi saavuttaa mitään, koska on aloittanut harjoittelun liian myöhään. Ainoastaan vastustajien vastaavat virheet mahdollistaisivat Mattssonin menestyksen.

 

[P.Sihvonen]

Harrastetason ihmiset

"On tärkeää, että puhutaan huippu-urheilusta eikä rakennella pilvilinnoja harrastetason ihmisille." (Jani Sievinen IS:n Pekka Holopaiselle 2011.)

Olen huomannut, että tässä ketjussa Nuori Suomi -myötäilijät ovat korkeintaan HARRASTETASON IHMISIÄ, mitä tulee urheiluun.

On erikseen urheiluihmiset ja harrastetason ihmiset. Ja sitten on vielä huippu-urheiluihmiset, tietysti.

Nuori Suomi on harrastetason ihmisten puuhastelua. Ja senhän Nuori Suomi kai myöntääkin. Mutta ehkä vika ei olekaan ollut yksin Nuori Suomi -ideologiassa, vaan näissä harrastetason ihmisissä.

Johtava

 

[Alvajärven Urho]

Ja mitä sitten tulee noihin harjoittelumääriin, niin niissä kannattaa oikeasti olla tarkkana. Kiekkolilijan puolitoistatuntinen jäätreeni ei kyllä sitten "ihan" vastaa juoksijan puolitoistatuntista lenkkiä. Ei sitten likimainkaan.

Puolitoistatuntisella lenkillä yksilöurheilija harjoittelee lajinomaisesti 90 minuuttia (jos on kyse kestävyysurheilijasta). Kun en kiekkoa ole junioreille koskaan valmentanut, en osaa sanoa montako minuuttia juniorikiekkoilija treenaa puolentoista tunnin harjoituksessa ja minkä verran menee oman vuoron odottamiseen, ohjeiden kuunteluun, harjoitteesta toiseen siirtymiseen ja palautteen kuunteluun. Parista muusta lajista pystyisin kertomaan tarkkoja lukuja, toki vaihtelevat hyvin paljon harjoituksesta toiseen. Lisäksi jo neljä yhteistreeniä viikossa voi olla vaikeaa järjestää junioreille, jotka ovat täysin vanhempien kyytiavun varassa. Neljä treeniä yksilöurheilijalle viikossa on naurettavan vähän. Tästä päästäänkin jo eroihin; jos se yksilöurheilija treenaa viidesti viikossa, hän saa lajiharjoitusta 5 x 90 min = 450 minuuttia per viikko. Kuka osaisi heittää arvion, paljonko se kiekkoilijajunnu saa lajisuorituksia yhdessä 90 minuutin treenissä?

Pesistä läheltä seuranneena voin kertoa, että on muuten harvinaisen paska laji kehittää esimerkiksi sellaista perusominaisuutta kuin lyönti. Kun lyöt pallon takakentälle, se parin sekunnin lyöntisuoritus vaatii vastapainoksi noin 10-15 sekuntia siihen, kun ne pelikaverit palauttelee sitä palloa takaisin lyötäväksi. Minuutissa lyö noin 4-5 kertaa ja se vaatii kolme pelikaveria avuksi. Toisin sanottuna kymmenen lyöntitoistoa neljältä kaverilta vie aikaa paikanvaihtoineen reilusti yli kymmenen minuuttia ja siitä noin 20 sekuntia per naama on sitä harjoitettavaa ominaisuutta. Tottakai verkkoon lyömällä saadaan enemmän toistoja nopeammin, mutta vastaavasti laaduntarkkailu on hankalaa, kun ei näe minne pallo kantaa.

Nuoren tai lapsen, joka urheilee joukkueessa, pitäisi jostakin saada omaksuttua tuo yksilöurheilijan harjoitusmalli, jossa vain murto-osa harjoituksista tehdään yhdessä. Se kiekkoilijajunnu voi kiriä tuota yksilöurheilijan etua kiinni sillä, että kehittää fysiikkaansa omatoimisesti, laukoo vanerilta kotipihassa, urheilee muita lajeja. Mutta jotenkin tuntuu, että tätä eroa jääkiekkoilijanuori ei ole valmis kiinni kuromaan. Ymmärrän toki sen, että ei kiekkoilija tai se pesäpalloilija voi tehdä lajisuorituksia 90 minuuttia putkeen harjoituksissa. Lajeihin kuuluu tauot, rytminvaihdokset, erilaiset pelitilanteet ja roolit, mutta kun sitä varmuutta perussuoritukseen haetaan, se haetaan toistoilla. Oli se perussuoritus sitten tekninen suoritus kuten laukaus, luistelu, lyönti, heitto tai taktinen suoritus kuten syöttö, palautus, viivelähtö... Toistoja tulee vähemmän yhteisharjoituksissa kuin yksilöharjoituksissa, joten myös yksilöharjoitusta täytyy kehittymisen kannalta olla.

 

[TosiFani]

... Kuka osaisi heittää arvion, paljonko se kiekkoilijajunnu saa lajisuorituksia yhdessä 90 minuutin treenissä?...

Tämä riippuu täysin valmentajan ammattitaidosta, pahimmillaan nuorten maajoukkueleirillä on kellotettu tehokkaan työskentelyn ajaksi 20%:a jääajasta. Tämä tosin 90-luvulla.

 

[Glove]

Tämä riippuu täysin valmentajan ammattitaidosta, pahimmillaan nuorten maajoukkueleirillä on kellotettu tehokkaan työskentelyn ajaksi 20%:a jääajasta. Tämä tosin 90-luvulla.

Oikein hyvin organisoidussa harjoituksessa voidaan päästä jonnekin 60 %:iin. 50 % vaatii vielä paneutumista ja varmaankin joku 40 % on aika yleinen luku. Jos omista E-junnuista sanois niin lämmittely+oheisharjoitus ennen jäätä 45 min josta aktiivista varmasti se 30 min. Jäällä (60 min) uskon pääseväni yli 50% (pitääkin pyytää joku kellottamaan) ja loppuverryttely 15 min on oikeastaan koko ajan aktiivista touhua. Eli koko harjoitustapahtumaan noin 75 minuuttia toimintaa josta lajiharjoitusta noin 30 min. Neljää treeniä viikossa ei ainakaan meillä pysty pitämään kroonisen jääpulan takia.

 

[TosiFani]

Oikein hyvin organisoidussa harjoituksessa voidaan päästä jonnekin 60 %:iin. 50 % vaatii vielä paneutumista ja varmaankin joku 40 % on aika yleinen luku. Jos omista E-junnuista sanois niin lämmittely+oheisharjoitus ennen jäätä 45 min josta aktiivista varmasti se 30 min. Jäällä (60 min) uskon pääseväni yli 50% (pitääkin pyytää joku kellottamaan) ja loppuverryttely 15 min on oikeastaan koko ajan aktiivista touhua. Eli koko harjoitustapahtumaan noin 75 minuuttia toimintaa josta lajiharjoitusta noin 30 min. Neljää treeniä viikossa ei ainakaan meillä pysty pitämään kroonisen jääpulan takia.

Näillä luvuilla jääkiekkoväen on syytä katslla peiliin ja miettiä harjoittelua uudestaan. Edelleen harjoittelu on pääosin joukkueen harjoittelua, vaikka pikkujunnuissa pitäisi olla fokus yksilön kehittämisessä.

 

[Rannari]

Oikein hyvin organisoidussa harjoituksessa voidaan päästä jonnekin 60 %:iin. 50 % vaatii vielä paneutumista ja varmaankin joku 40 % on aika yleinen luku. Jos omista E-junnuista sanois niin lämmittely+oheisharjoitus ennen jäätä 45 min josta aktiivista varmasti se 30 min. Jäällä (60 min) uskon pääseväni yli 50% (pitääkin pyytää joku kellottamaan) ja loppuverryttely 15 min on oikeastaan koko ajan aktiivista touhua. Eli koko harjoitustapahtumaan noin 75 minuuttia toimintaa josta lajiharjoitusta noin 30 min. Neljää treeniä viikossa ei ainakaan meillä pysty pitämään kroonisen jääpulan takia.

Tässä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten liika ohjattu toiminta vie oman ajan mahdollisuuden kehittää itseään. Oletan, että noilla ajoilla päästään kokonaisharjoitusaikaan, joka on noin 2,5 tuntia. Tähän vielä ennen ja jälkeen harjoituksen tapahtuvat varusteiden vaihdot ja loppuhuollot sun muut ollaan helposti siinä 3 tunnissa ja vielä matkat päälle ja avot harkka-aika onkin neljä tuntia. Ei pidä ihmetellä, missä ovat ne kaikkein innokkaimmat ulkojääharjoittelijat talvella, kun viikonlopun tunnitkin menevät vieraspelin matka-aikoihin.

Se oman ajan taitoharjoittelu jää kovin pienelle ajalle, puhumattakaan lajitaitoharjoittelusta omalla ajalla. Vielä 20 vuotta sitten näki ulkojäillä kaveriporukoita pelailemassa joka ikisessä kaupunginosassa, mutta ei kyllä enää moneen vuoteen ole näin ollut.

Jos tuolla jääajalla 5-6 kertaa viikossa harjoitellen meinataan tehdä pelimiehiä kansainväliselle tasolle useita vuositasolla, niin ei tule onnistumaan muilta kuin niiltä, jotka asuvat aivan jonkun jään vieressä vrt. Armia, joka asusteli Isomäen jäähallista vajaan kilometrin päässä. Siellä tekojää palveli silloisen pojan kehitystä aamusta iltaan ja siellähän tuo taisi olla, jos ei nyt joka ilta niin ainakin joka toinen ilta ennen tai jälkeen harkkojenkin.

Alvajärven urholle sen verran pesiksestä versus esim yksilöurheilut, että ei se siellä yleisurheilun puolellakaan ole suoritusten suorittaminen yhtään paremmalla tasolla. Keihäässä ota sitä vauhtia ja heitä. Montako suoritusta minuutissa tai seiväshyppy , korkeushyppy, moukarinheitto, pituushyppy jne. Ammuntalajit ylipäätään, jos harjoitellaan sitä kympintappoa.

 

[Kiekoton]

On erikseen urheiluihmiset ja harrastetason ihmiset. Ja sitten on vielä huippu-urheiluihmiset, tietysti.

Nuori Suomi on harrastetason ihmisten puuhastelua. Ja senhän Nuori Suomi kai myöntääkin. Mutta ehkä vika ei olekaan ollut yksin Nuori Suomi -ideologiassa, vaan näissä harrastetason ihmisissä.

Vai onko vika sittenkin niissä huippu-urheilumiehissä?

Onhan se kumma, jos pyritään huipulle harrastetason valmentajilla. Eikö valmentajissa ole sitten niitä huippu-urheilumiehiä? Jospa pitäisikin katsoa peiliin eikä peruutuspeiliin.

 

[Oijennus]

Se oman ajan taitoharjoittelu jää kovin pienelle ajalle, puhumattakaan lajitaitoharjoittelusta omalla ajalla. Vielä 20 vuotta sitten näki ulkojäillä kaveriporukoita pelailemassa joka ikisessä kaupunginosassa, mutta ei kyllä enää moneen vuoteen ole näin ollut.

Otetaan nyt osaa myös tähän ketjuun.

Itse olen kanssasi tästä samaa mieltä, lisäksi aikanaan oli kesäpelejä mailan ja pallon kanssa joka paikassa. Lätkämaaleja löytyi monesta pihasta ja niitä oikeasti myös käytettiin. Itse olen 80-luvun kasvatti ja olen myös melko hyvälle tasolle kiekkoa pelannut (missä ja miten ei kuulu tähän, yv:llä voin avata). Olen nähnyt tämän ns. vapaa-ajan harjoittelun muutoksen ja se on todella huolestuttava. Nykyään harvoin näkee pelaavia lapsia pihoissa ja päättyvien katujen päädyissä. Tapahtuuko nykyään kaikki harjoittelu valvotusti?

Tässä yhteydessä voisin ottaa kantaa myös vanhemman iän harjoitteluun ja nyt puhun huipulle tähtäävistä pelaajista.
Olen itse nähnyt ja olen monen kanssa asiasta myös keskustellut. Jos ajatellaan 16-18 vuotiasta nuorta joka yrittää päästä huipulle, niin hän varmasti harjoittelee vapaa-ajallaan aktiivisesti myös yksinään/kavereiden kesken. Onko aina järkeä valvotusti treenauttaa tämän ikäisiä pelureita kesällä 10-15 kertaa viikossa? Tuon ikäinen nuori kaipaa myös vapaa-aikaa ja kavereita harrastuksen ulkopuolelta. Oletteko miettineet miten monta lahjakasta kiekkoilijaa on menetetty siihen, että valmentajilla ei ole tarpeeksi pelisilmää näihin asioihin. En tarkoita sitä, että urheilijalle pitäisi antaa täysin vapaita käsiä, mutta myös liika on liikaa. Silloin kun pää on kunnossa myös tekemisen taso paranee. Monesti nuorissa kesäharjoittelu aloitetaan viikko tai kaksi edellisen kauden päättymisestä ja se jatkuu jääkauden alkuun lähes taukoamatta.
Tästä aiheesta olen erään SM-liiga valmentajan kanssa jutellut joka myös aikanaan nuoria valmensi. Hän on itse myös ymmärtänyt jälkikäteen tuon saman asian.

Tällaisia ajatuksia tänään...

 

[Isorumailkeä]

Laitetaanpa sen verran omaa lusikkaa soppaan, että tämän päivän Länsi-Suomessa (kyllä, se Rauman seudulla ilmestyvä sanomalehti) haastateltiin Francesco Rizziä, joka oli/on Raumalla vetämässä AC Milanin juniorileiriä apureidensa kanssa. En valitettavasti pysty skannaamaan ko. juttua, mutta pari suoraa lainausta ko. haastattelusta:

Kun kysytään montako kertaa viikossa esimerkiksi 10-vuotiaat italialaisjunnut treenaavat, vastaus on yllättävä:

- Harjoitukset kolme kertaa ja pelit päälle.

Jatkokysymys on että eikö nuoria junnuja kuulukaan panna hurjaan harjoitusmyllyyn heti nuorena, jos heistä aikoo tehdä tähtiä?

- Ei sen ikäistä voi pakottaa mihinkään. Heille pitää antaa lepoaikaa, aikaa koulunkäyntiin ja hauskanpitoon.

- Jos laji kiinnostaa, lapset pelaavat vielä kadulla harjoitusten lisäksi. Eikä ole mikään ongelmaa, jos he harrastavat monta eri lajia.

Rizzi sanoo, että pelaajalta voi alkaa vaatia kovempaa asennetta vasta 14-15-vuotiaana.

- Jos pelaaja tekee väärän ratkaisun, häntä ei saa tuomita. Häntä pitää ohjata oikeaan suuntaan. Jos antaa paljon painetta, tulee vähän tuloksia.

Miten paljon lahjakkuutta näet leirillä?

- Paljon. Jokaisella leirillä on paljon lahjakkuuksia.

Ihan mielenkiintoinen näkemys, kun monilla tuntuu olevan ajatus, että harjoitusmääriä pitää lisätä ja lajivalinta tehdä nuorena. Kertoo mielestäni vain siitä, että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita.

 

[choose_life]

Tässä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten liika ohjattu toiminta vie oman ajan mahdollisuuden kehittää itseään. Oletan, että noilla ajoilla päästään kokonaisharjoitusaikaan, joka on noin 2,5 tuntia. Tähän vielä ennen ja jälkeen harjoituksen tapahtuvat varusteiden vaihdot ja loppuhuollot sun muut ollaan helposti siinä 3 tunnissa ja vielä matkat päälle ja avot harkka-aika onkin neljä tuntia. Ei pidä ihmetellä, missä ovat ne kaikkein innokkaimmat ulkojääharjoittelijat talvella, kun viikonlopun tunnitkin menevät vieraspelin matka-aikoihin.

Se oman ajan taitoharjoittelu jää kovin pienelle ajalle, puhumattakaan lajitaitoharjoittelusta omalla ajalla. Vielä 20 vuotta sitten näki ulkojäillä kaveriporukoita pelailemassa joka ikisessä kaupunginosassa, mutta ei kyllä enää moneen vuoteen ole näin ollut.

Jos tuolla jääajalla 5-6 kertaa viikossa harjoitellen meinataan tehdä pelimiehiä kansainväliselle tasolle useita vuositasolla, niin ei tule onnistumaan muilta kuin niiltä, jotka asuvat aivan jonkun jään vieressä vrt. Armia, joka asusteli Isomäen jäähallista vajaan kilometrin päässä. Siellä tekojää palveli silloisen pojan kehitystä aamusta iltaan ja siellähän tuo taisi olla, jos ei nyt joka ilta niin ainakin joka toinen ilta ennen tai jälkeen harkkojenkin.

Tämä on nyt sitä realismia, jonka takia ketjussa viitsii edes kerran puolessa vuodessa käydä. Sadannen kerran: Nuori Suomi oli alle 13/11-vuotiaille tarkoitettu nippu SUOSITUKSIA, jotka oli pakko tehdä, koska sekä jääkiekossa että jalkapallossa alkoi käydä harrastajakato vatipäisten wannabe-ihmisten (yleensä miesten) takia.
Tämä porukka terrorisoi pikkumuksujen pelaamista sekä valmennuksessa että vanhempina tavalla, johon oli pakko jotenkin puuttua. Se, että "tie helvettiin kivettiin hyvillä tarkoituksilla", touhu vedettiin monin paikoin täysin överiksi ja vietiin ikäluokkiin ja muutenkin möhlittiin tavoilla, joissa sillä ei olisi pitänyt olla mitään tekoa, on paradoksaalisesti saman asian kääntöpuoli: sokean auktoriteettiuskon ja tekosyiden etsimisen sille, ettei pärjää omassa elämässään.
Niin kauan kuin (joukkue)urheilussa pyörii ihmistyyppi, joka kadehtii, vihaa, peesaa, uskoo sokeasti Järjestelmään eikä syystä tai toisesta kestä sitä, että on vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita, tällaisia ylilyöntejä tulee jatkossakin. Suuntaan ja toiseen.

edit: Myös IsoRumaIlkeän tyhjentävän viestin sisältö on ollut käytössä Suomen kiekossa esim. Teemu Selänteellä, Kimmo Timosella, Mikael Granlundilla, Barkov jr:llä ja monilla muilla. Koska näillä tyypeillä on ollut ennen murrosikää ja vielä silloinkin omaa intoa, monipuolinen urheilutausta, loputon hinku ja aikaa tehdä pelata milloin mitäkin ja missäkin. Ja päälle selvästi kotikasvatus, jossa poika on hyväksytty ihan omana itsenään ja annettu kasvaa rauhassa tasapainoiseksi ihmiseksi.

 

[Mänizeri]

Koko teksti...

Tämän pitäisi käytännössä johtaa siihen, että Italia putoaa huippumaiden joukosta jalkapallossa. Tai vähintäänkin pelaajatuotanto tyrehtyy totaalisesti.

Jään mielenkiinnolla odottamaan vuotta 2023, koska silloin se sitten nähdään. Nyt on Suomella paikka iskeä, koska Italia on vaarassa pudota välillä 2020 - 2030 arvokisoista säännöllisesti.

Näin sanoo minussa herännyt kilpaurheiluihminen.

Harrastelijaminä sanoo, että toimintatapa on melko kestävällä pohjalla.

 

[P.Sihvonen]

Pelkkä joukkueharjoittelukin tuottaa taitureita

Haluan tuoda tähän keskusteluun yhden mielenkiintoisen näkökulman.

Teen ensin selväksi, että olen sitä koulukuntaa, joka kannattaa, uskoo ja vannoo ulkojäähöntsän nimiin.

Tosin olen sikäli realisti, että taitaa olla niin, että rakenteelliseksi ratkaisuksi siitä ei ole enää siinä suhteessa, jos toivoimme ja tähtäämme siihen, että jatkossa junioripelaajistamme tulisi entistä taitavampia senioripelaajia.

Mutta. Nyt varsinaiseen asiaan, jonka luulisi voimisteluttavan jokaisen nimimerkin ajattelua:

Tshekin, Slovakian ja sitä ennen Tshekkoslovakian jääkiekkoilu ja sen taiturimaiset pelaajat eivät ole koskaan perustaneet taitojaan ulkojääharjoitteluun. Nimittäin siellä kun ei ole merkittävämmin niitä ulkojäitä ollut. Tämä kävi selväksi joskus 2000-luvun taitteessa, kun asiasta kertoi ja todisti veljelleni Jan Caloun.

Eli ne taidot on kyllä mahdollista hankkia myös pelkällä joukkueharjoittelulla.

Tshekin ja Slovakian taitureiden perusta ei ole merkittävästi myöskään laajoissa harrastajamassoissa.

Johtava, jääkiekkopelin moninaisuutta rakastava analyytikko

 

[Gags]

Eli ne taidot on kyllä mahdollista hankkia myös pelkällä joukkueharjoittelulla.

Kysyppäs siltä veljeltäsi, muistaako hän Calounin ottaneen kantaa siihen, mikä oli ohjatun ja vapaan harjoittelun vaikutus taitojen kehitykseen. Minäkään en usko ulkojään olevan se oleellinen seikka, vaan vapaan harjoittelun ja luonnollisten toistojen. Minä en nimittäin usko että puukäsivalmentajilla osaaminen riittää mielikuvituksellisten taitoharjoitteiden ohjattuun vetämiseen.

 

[Oijennus]

Niinkuin edellisessä viestissäni kerroin/ihmettelin. Pelisilmää, mailankäsittelyä, peliälyä yms. voi harjoittaa myös ilman sitä ulkojäätä vapaa-ajallaan. Missä on ne pihapelit? Sieltä ne syntyy ne luonnonlapset ja taiteilijat tähän maahan ja siellä ne lahjakkuudet kehittyvät vielä paremmiksi. Mailankäsittelyä voi jokainen harjoittaa myös kotipihassaan levyn päällä.

Joukkueharjoituksissa Suomessa yksilön kehittäminen on ihan lapsen kengissä edelleen, valitettavasti.

 

[Mänizeri]

Eli ne taidot on kyllä mahdollista hankkia myös pelkällä joukkueharjoittelulla.

Mahdollista, kyllä ja pelit siihen päälle. Tarvitaan laadukasta ja hyvää valmennusta, ja lahjakkaita kavereita lajin pariin (nyt kaiketi alueella on myös ongelmana lajin kalleus --> laji ei saa riittävästi hyviä tyyppejä, korjatkaa jos olen väärässä). Mutta ihmettelen suuresti, jos esim. Tsekkiläisten nuoruuteen ei ole kuulunut muuta urheilua nuoruudessa, kun miettii esim. jalkapallon asemaa mm. Tsekeissä... Mutta faktaa mulla ei ole.

(Caloun on siinä mielessä mielenkiintoinen esimerkki, että on erittäin tyypillinen tsekkihyökkääjä. Paino sanalla hyökkääjä, omassa päässä se lähinnä seisoskeli. Ei se joukkueharjoittelu hänestä kokonaisvaltaista pelaajaa tehnyt, mutta pistelingon kylläkin. Eivätkä parhaat tai eniten esillä olleet Tsekit muutenkaan ole tunnettuja siitä, että omiin poljettaisiin vauhdilla, onkohan Tsekkejä tai Slovakkeja koskaan ollut Selke-ehdokkaina? Pitääpä tarkistaa. Nyt meiltä on tullut esim. Armia, joka on vähän saman "koulukunnan" kaveri, mutta aika usein kaverin yksipuolisuudesta muistutetaan...)

Ehkä se jääajan niukkuus siellä päin pakottaa tietynlaisiin ratkaisuihin harjoittelun jaksottamisessa ja keskittymään pelin kannalta oikeisiin asioihin jääharjoittelussa? Tai vahvistamaan vain sitä, missä kaveri on hyvä ja jätetään muut vähemmälle? Jäällä se mitä tarvitaan jääkiekossa perustaitoina, kaukalon ulkopuolella fysiikka jne.? Ja jos harrastajia on vähän, eli kilpailua pelipaikoista vähemmän(?), niin saa rauhassa kehittyä ja pelata mielin määrin? Mutta parhaat pelaavat kuitenkin vastakkain, jolloin peleissä on laatua. (Tätähän Suomeenkin ilmeisesti haluttaisiin, mutta toisaalta meillä on halleja niin valtava määrä, että kyllä niihin tasosarjat ja harrastekiekkokin mahtuu, jos halutaan.) Mielenkiintoista on sekin, että todella usein Tsekit lähtevät Kanadaan pelaamaan hyvin nuorena.

Ja jos miettii jatkokysymyksiä... Mitä jos oletkin oikeassa, P. Sihvonen ja joukkueharjoitusten pitäisi riittää? Onko ulkojääpelaaminen 70- ja 80-luvuilla peittänyt suomalaisen valmennuksen ongelmat, eli yksilöiden tarvitsemaa pelitaitoa ei osatakaan opettaa vaan se onkin ollut omatoimisesti hankittua tossupeleistä ja ulkojäiltä, on luultu toiminnan olevan tasokkaampaa mitä se onkaan? Nyt uudessa tilanteessa, jossa olisi osattava tarjota enemmän laatua, ei osatakaan vaan luullaan osaavamme? Ulkojääkortti kun kaivetaan monta kertaa esiin, kun ihmetellään taitovajeita. (Nämä siis kysymyksinä joihin joku voisi ottaa kantaa, en väitä mitään enkä halua syyllistää ketään.)

 

[LaTe_Show]

Nimittäin siellä kun ei ole merkittävämmin niitä ulkojäitä ollut. Tämä kävi selväksi joskus 2000-luvun taitteessa, kun asiasta kertoi ja todisti veljelleni Jan Caloun.

Eli ne taidot on kyllä mahdollista hankkia myös pelkällä joukkueharjoittelulla.

Kanadassa pelasimme yömyöhään streethockeya (omatoimisesti) missä saatiin sekä pallosilmää että mailatekniikkaa kehitettyä. Pelkkä ohjatut joukkueharjoittelu ei todellakaan riitä saavuttamaan sen riittävän määrän toistoja. Mutta tämänhän sinäkin tiedät.