Nuori Suomi ry

[canttig]

Olen jyrkästi eri mieltä!

Isät ja äidit, jotka tekevät asioita lastensa kanssa päivittäin suurella sydämellä, viljelevät rakkautta.

Pahempi on se, että vanhemmat eivät ole läsnä lastensa elämässä eivätkä mahdollista lapsilleen elämää sen kaikkine huikeine ulottuvuuksineen.

Johtava

Tähän joku napakka otsikko!

Koivut, selänteet, litmaset... Niitä yhdistää palava intohimo omaan lajiinsa. Sitä ei mikään järjestelmä opeta. Ei Nuori Suomi, ei Nuori Suometon. Onko Zlatan jonkinlaisen ruotsalaisaisen järjestelmän tuotos? Minä väitän että sitä entistä Montrealin kiekkokapteenia ja tätä paris germanian potkupalloilijaa yhdistää motivaatio, halu osata, halu oppia, halu tehdä omalla ajalla. Ei järjestelmä. Mikä järjestelmä opettaa motivaation? Mikä järjestelmä voi edes opettaa motivaatiota?

Isät ja äidit, jotka tekevät asioita lastensa kanssa päivittäin suurella sydämellä, viljelevät rakkautta.

Oikeesti? Haisee mediastratekialta ja halkopinolta, eikä siltä pinon etupuolelta.

Tähän sitten "Johtava?". Ja paino on kysymysmerkillä, koska luotan niihin jotka etsivät enkä niihin jotka ovat jo löytäneet.

 

[siffa]

Toivon todella, että tuota Nicolas- mallia ei kukaan havittele normiksi. Suoraan sanottuna, homma kuulosti sairaalta. "Pojat kuuntelevat kulloisenkin valmentajan ohjeita keskittyneesti". Hah, ehkä sittenkin aivopestyinä. Tuollainen Nicolaksen elämäntapa(jos oli ihan tottakaan) ei 100 % varmasti ole mieluinen eikä etenkään terveellinen yhdellekään 8- vuotiaalle kansallisuudesta riippumatta.

Nicolas-malli on ollut Kanadassa normistoa jo jonkin aikaa. Burnaby Winter Club on periaatteessa ihan samanlainen yhdistys kuin tuhannet ja tuhannet vastaavat Kanadassa. Se on jäsenten omistama ja ylläpitämä seura, jolla on jääkiekkokiekkotoimintaa kuusivuotiaasta teini-ikään. Teini-iässä pelaajilla on mahdollisuus tulla varatuiksi pääjunioriliigoihin tai yrittää uraa lukuisten alempien tasojen kautta. BWC on hyvin kilpailullinen, jääkiekkomielessä elitistinen yhdistys, jonka ohjelmaa pidetään yleisesti parhaana Vancouverissa. Se on itse asiassa yksi parhaista Kanadassa. Tälläisiä todella kunniahimoisia klubeja on Kanadassa monia. Kuuluisin niistä on Notre Damen sisäoppilaitoksen jääkiekko-ohjelma Saskatchewanissa. Kun kerran liittyy yhteen yhdistykseen, valinta on tehtävä 7-vuotiaana - enää ei voi vaihtaa, ellei perhe muuta toiselle paikkakunnalle. BWC on Vancouverin alueella se, jonka piiriin menestysnälkäisimmät vanhemmat tuovat lapsensa. On tapauksia, joissa aivan tavalliset työläisperheet ovat muuttaneet esimerkiksi Pohjois-Vancouverista Burnabyyn voidakseen rekisteröidä 7-vuotiaan poikansa heidän piiriinsä. Kaikki tietävät BWC:stä. Jos haluaa mennä jääkiekossa eteenpäin, on tultava tänne, tiivistää Julieksi esittäytyvä rouva Vesa Rantaselle, joka kirjoitti tuon erinomaisen jutun, jota tässä taas olen referoinut, Veikkajaan 22/2011.

 

[Jymäkkä]

Olen jyrkästi eri mieltä!

Isät ja äidit, jotka tekevät asioita lastensa kanssa päivittäin suurella sydämellä, viljelevät rakkautta.

Pahempi on se, että vanhemmat eivät ole läsnä lastensa elämässä eivätkä mahdollista lapsilleen elämää sen kaikkine huikeine ulottuvuuksineen.

Johtava

Juuri tuo oli omakin pointtini. Nicolaksen aikataulu- kuvauksen perusteella kovin yksiulotteiselta vaikuttaa pojan elämä, kun kaikki liikenevä aika kuluu jääkiekon parissa. Missä muut elämän huikeat ulottuvuudet? Pakostakin herää kysymys, onko tämä pojan oma tahto, vai vanhempien?

Tuosta viimeisestä lauseesta olen täysin samaa mieltä. Suomalaislapset masentuvat ja syrjäytyvät järkyttävää tahtia, mikä oman käsitykseni mukaan johtuu ennen kaikkea vanhemmista. Ei viitsitä viettää aikaa lasten kanssa, vaan luovutetaan vanhemmuus(ja vastuu) koululle, televisiolle, viddeopeleille ja kavereille. Yllättäen riskialttiissa teini- iässä vanhemmat eivät enää saa näitä lapsia kuriin ja elämä lähtee sivupoluille. Miten saisivatkaan, kun yhdessä tekemisen ja olemisen kulttuuria ei ole koskaan ollutkaan. Miten teini- ikäinen näkisi vanhempansa luotettavina auktoriteetteina, kun nämä ovat koko nuoren eliniän työntäneet hänet syrjään?

Lapsen harrastukseen saa ja kannattaa panostaa, mutta koko ajan on mentävä lapsen ehdoilla. Haluaako hän todella tätä, ja mikä on järkevä määrä harrastustunteja suhteessa näihin muihin elämän osa- alueisiin(koulu, kaverit, muut kiinnostuksen aiheet). Nicolaksen tapauksessa juttu menee vahvasti överiksi. Tulee vähän Agassin tarina mieleen.

 

[Ribarista ylös!]

Onhan tämä sihvas-klaani ihan huikeaa porukka. Toinen kykenee vain ja ainoastaan referoimaan muiden kirjallisia tuotoksia unohtamalla totaalisesti että kaikki mitä intenetin-maailmassa julkaistaan ei pidä paikkansa ja toimittajat, jotka elävät jutuistaan, eivät todellakaan pitäydy absoluuttisessa totuudessa; ei vähimmässä määrinkään. Tästähän on oiva esimerkki tämä toinen klaaninlainen, joka jo yrittää vaikuttaa kuka tänne kirjoittaa ja mitä. Toistankin tässä kirjallisesti ansioituneelle vanhemmalle herralle jo esittämäni toiveeni; liity seuratoimintaan, missä tahansa roolissa ja tee jotain ja vaikuta. Ja seuraavaksi käy vaikka aluksi Ruotsissa (jos budjetti riittää niin myöhemmin pidemmällä) ja tutustu alan toimijoihin ja kerää tietoa, joita jalostamalla saadaan meilläkin asoita eteenpäin. Ja kirsikkana kakkuun kylmään kaamokseen annakin sinulle jopin: SM-seurojen osalta pari sivua sitten olikin listattu NS-sinetti seurat ja ilmeisesti ko. seurat siis tuhosivat lahjakkaat nuoret pelajan alut. Mutta miten on Mestis ja Suomi-sarjan tason suhteen? Mitkä seurat tuhosivat lahjakkaat pelaajat? Kun kerran ns. alempien sarjojen seurat näitä ohjeita noudattivat(mikä ei käytännössä pidä paikkansa, ei millään muotoa, kiitos kekseliäiden valmentajien) niin samaisista seuroista ei lienee tullut kuin puulaki-sarjojen pelaajia. Siis mitkä seurat eivät NS-aikana ole tuottaneet laatupelaajia ja kiistatta syynä on NS. Ei muuta kun tilastot esiin ja dataa pöytään.

 

[J.Grönvall]

Koivut, selänteet, litmaset... Niitä yhdistää palava intohimo omaan lajiinsa. Sitä ei mikään järjestelmä opeta. Ei Nuori Suomi, ei Nuori Suometon. Onko Zlatan jonkinlaisen ruotsalaisaisen järjestelmän tuotos? Minä väitän että sitä entistä Montrealin kiekkokapteenia ja tätä paris germanian potkupalloilijaa yhdistää motivaatio, halu osata, halu oppia, halu tehdä omalla ajalla. Ei järjestelmä. Mikä järjestelmä opettaa motivaation? Mikä järjestelmä voi edes opettaa motivaatiota?

Sikäli, kun Zlatanin kirjaa on uskominen, niin eteenpäin ajava voima oli juurikin erilaisuus. Eli hänestä tuli omien sanojensa mukaan tähti järjestelmästä huolimatta, tätä toistetaan kirjassa yhtä mittaa.

Niinhän se tavallaan on myös Litmasen ja Forssellin kanssa. Kun ajattelee millainen on suomalainen järjestelmän tuottama keskimääräinen pelaajatyyppi ja mitä hän osaa niin huomaa, että juniorijärjestelmä ei paljoa pääse kunniaa ottamaan näistä suomalaisen futiksen lahjakkaimmista pelaajista.

Sama asia on koskenut muitakin urheilulajeja Suomessa, joten sitä "järjestelmää" pitäisi tarkastella ihan laajemmassakin mittakaavassa. Samoin pitäisi pyrkiä lopettamaan persona non-grata-ajattelu, eli jättää joidenkin ei-toivottujen henkilöiden mielipiteet huomioimatta. Suomalainen uinti ja tapaus Kari Ormo on tästä minun mielestäni melkoisen kuvaava esimerkki. Väitetään kovasti, että tehdään sitä ja tätä, kun tulokset samaan aikaan kertovat lahjomatonta kieltään.

EDIT. Niin ja siis pointti koskien Zlatania ja Ruotsia on se, että tyypillinen ruotsalainen "järjestelmän" tuote on kuitenkin futiksessa laadukas pelaaja. Zlatan on erikoistapaus monella tavalla, Rosengardin ongelmalähiön lapsi jossa virtaa vielä balkanilainen veri. Kuten hän itsekin sanoi niin monella tavalla vastakohta tyypilliselle ruotsalaiselle juniorille.

Minä en pidä sattumana, että Roman Eremenko, Alexander Ring tai Perparim Hetemaj ovat tämän hetken kirkkaimpia tähtiämme. Niklas Moisander on toki hieno poikkeus tässä asiassa.

 

[P.Sihvonen]

Urheilu vietiin pois urheilusta

Koivut, selänteet, litmaset... Niitä yhdistää palava intohimo omaan lajiinsa. Sitä ei mikään järjestelmä opeta. Ei Nuori Suomi, ei Nuori Suometon. Onko Zlatan jonkinlaisen ruotsalaisaisen järjestelmän tuotos? Minä väitän että sitä entistä Montrealin kiekkokapteenia ja tätä paris germanian potkupalloilijaa yhdistää motivaatio, halu osata, halu oppia, halu tehdä omalla ajalla. Ei järjestelmä. Mikä järjestelmä opettaa motivaation? Mikä järjestelmä voi edes opettaa motivaatiota?

Juuri näin, tuosta ei voi olla eri mieltä. Toki voimme tehdä kylkeen muutaman lisähuomautuksen ja reunaehdon.

Nämä koivut, selänteet ja litmaset... heidän onnensa oli siinä, ettei järjestelmä tuottanut heidän palavaan intohimoonsa ja motivaatioonsa jarruvaikutusta.

Jos Saku, Mikko, Teemu ja Jari olisivat joutuneet pelaamaan niin, että "kaikki pelaa" tai osittamaan peliaikaansa niin, että olisi ollut "puolen pelin takuu", heistä olisi tullut nyt nähtyä huonompia urheilijoita.

Urheiluhan ei ole urheilua, jos "kaikki pelaa". Sillä urheiluhan on alusta loppuun kilpailua siitä, kuka pelaa ja kuinka paljon.

Silloin, kun nämä koivut, selänteet ja litmaset olivat lapsia, urheilu oli urheilua, urheilu sijaitsi urheilussa. Näiden supertähtien lapsuusaikojen jälkeen suomalaisessa urheilussa pääsi käymään aivan karmiva verinen vääryys, kun urheilua muokattiin ei-urheilun suuntaan. Onneksi sittemmin korjausliikkeitä on alettu tehdä ja urheilua on palautettu urheiluun. Tosin urheilun palauttaminen urheiluun on vielä prosessina kesken. Mutta suunta on taas oikea, totisesti.

Johtava

 

[mjr]

Johtava

Mikäs se Andy Kaufmanin loukkaava ja lahjaton sivupersoona olikaan Man on the Moonissa? Väitetään että aina silloin tällöin sketsihahmosta ponnistaa erilleen jääkiekkomies ja -journalisti Petteri Sihvonen, jolla on paljonkin ei-karnevalisoivaa ja vakavaakin sanottavaa suomalaisesta jääkiekosta. Luulisin että moderaattorit hyväksyisivät tässä tapauksessa kaksois-nickin, jos ne edustavat näin selvästi eri persoonallisuuksia. Tee joku anonyymi nicki ja tule tänne juttelemaan nuorisovalmennuksesta ilman media-egoasi - egon voisi kylmästi jättää narikkaan ja tulla keskustelemaan asiallisesti asioista. Suosittelen!

 

[msg]

Väitetään että aina silloin tällöin sketsihahmosta ponnistaa erilleen jääkiekkomies ja -journalisti Petteri Sihvonen, jolla on paljonkin ei-karnevalisoivaa ja vakavaakin sanottavaa suomalaisesta jääkiekosta

On hyvin epäselvää valmentaako Kerhojunnuja ensi kaudella mediapersoona joka kutsuu itseään Johtavaksi vai Sinettisääntöihin sitoutunut tosielämän henkilö Petteri Sihvonen, joka kuulemma mediastrategiansa ja mediapersoonansa ulkopuolella on ihan tolkun mies.

No ensi kaudellahan näemme varmaan, että toteutuuko Practise what you preach vai Äläkää tehkö niin kuin minä vaan niin kuin minä sanon.

 

[LaTe_Show]

On hyvin epäselvää valmentaako Kerhojunnuja ensi kaudella mediapersoona joka kutsuu itseään Johtavaksi vai Sinettisääntöihin sitoutunut tosielämän henkilö Petteri Sihvonen, joka kuulemma mediastrategiansa ja mediapersoonansa ulkopuolella on ihan tolkun mies.

Sinänsä erikoista, että kesken syvimmän urheilun mustan ajan, niin HPK:ssa kiiteltiin Nuori Suomi-järjestelmää:

- Viime aikoina on käyty keskusteluja Nuori Suomi -mallin ja huipulle tähtäävän seuratyön ristiriidoista. Mielestäni urheilullinen ja kasvatuksellinen puoli voidaan jatkosakin vallan hyvin yhdistää ilman minkäänlaisia ongelmia, vakuuttaa Lintumäki.

Saurenin mielestä Nuori Suomi -järjestelmä on saanut osakseen aivan suotta kritiikkiä.

- Nuori Suomi on erinomainen kontrollijärjestelmä huippu-urheilun tukemiseen. HPK on jatkossakin kaikentasoisten harrastajien seura, joka tarjoaa liikuntaa sekä harrastajille että huipuille, lupaa valmennuspäällikkö Sauren.

HPK-Juniorijääkiekko jatkaa Suomen kärjessä | Hämeen Sanomat

Olisikin mielenkiintoista kuulla HPK Junioreiden virallisen kannan näin vuonna 2013 Nuori Suomi-järjestelmään.

 

[siffa]

Juuri tuo oli omakin pointtini. Nicolaksen aikataulu- kuvauksen perusteella kovin yksiulotteiselta vaikuttaa pojan elämä, kun kaikki liikenevä aika kuluu jääkiekon parissa. Missä muut elämän huikeat ulottuvuudet? Pakostakin herää kysymys, onko tämä pojan oma tahto, vai vanhempien?

Olen yrittänyt löytää ja esitellä todellisia harjoitus- ja pelilukemia esim. F-E junioreille. Suomessa nämä lukemat Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman aikana vuosina 1996-2006 (-2008) ja siitä eteenpäin aina tähän päivään saakka. Vuosina 1996-2006 (-2008) sai Jääkiekkoliiton Nuori Suomi-sivujen Urheilutoimintojen mukaan F-E junioreilla olla enintään kolme yhteistä tapahtumaa viikossa. Tapahtumia olivat palaverit, kuiva- ja jääharjoitukset sekä koti- ja vieraspelit. Pelejä pelaajaa kohti sai olla enintään 20-25 kaudessa.
Sinä tiedät Jääkiekkoliiton yhden seuran nykytilanteen eli olet siinä suhteessa asiantuntija. Voisitko kertoa, mitkä ovat lukemat poikasi joukkueen suhteen. Vesa Rantasen erinomaisesta artikkelista Veikkaajassa sain kanadalaisen jääkiekon eliittiseuran lukemat eli noin 10 tuntia joukkueharjoituksia viikossa ympäri vuorokauden ja pelejä 70-80.

Minulle nuo kanadalaisen jääkiekon BWC-yksityisen yhdistyksen (jäsenten omistama ja ylläpitämä) eliittiseuran 8-vuotiaiden viikkotunti- ja pelimäärät eivät ole mitenkään erityisen suuria, kun puhutaan kansainvälisestä huippu-urheilusta. Ja minähän olen ollut täällä kirjoittamassa jääkiekon kansainvälisen huipun vaatimuksista juniorijääkiekkoilussa. Se on myös olennainen tieto, että BWC-joukkueessa on 12-14 pelaajaa. Joukkueen koon perusteella määräytyy yhden pelaajan peliaika/peli. Paljonko pelaajia on teidän joukkueessanne?

Tuosta viimeisestä lauseesta olen täysin samaa mieltä. Suomalaislapset masentuvat ja syrjäytyvät järkyttävää tahtia, mikä oman käsitykseni mukaan johtuu ennen kaikkea vanhemmista. Ei viitsitä viettää aikaa lasten kanssa, vaan luovutetaan vanhemmuus(ja vastuu) koululle, televisiolle, viddeopeleille ja kavereille. Yllättäen riskialttiissa teini- iässä vanhemmat eivät enää saa näitä lapsia kuriin ja elämä lähtee sivupoluille. Miten saisivatkaan, kun yhdessä tekemisen ja olemisen kulttuuria ei ole koskaan ollutkaan. Miten teini- ikäinen näkisi vanhempansa luotettavina auktoriteetteina, kun nämä ovat koko nuoren eliniän työntäneet hänet syrjään?

Tästä olen kanssasi samaa mieltä.

Lapsen harrastukseen saa ja kannattaa panostaa, mutta koko ajan on mentävä lapsen ehdoilla. Haluaako hän todella tätä, ja mikä on järkevä määrä harrastustunteja suhteessa näihin muihin elämän osa- alueisiin(koulu, kaverit, muut kiinnostuksen aiheet). Nicolaksen tapauksessa juttu menee vahvasti överiksi. Tulee vähän Agassin tarina mieleen.

Siinäkään ei meillä ole erimielisyyksiä, että lapsen ehdoilla on mentävä koko ajan. Oma kokemukseni on, että lapset jaksavat harrastaa mieluista harrastusta tuntikausia päivässä, jos vain vanhemmat ovat siihen valmiita. Suomesta viimeisin kansainväliselle huipulle vienyt esimerkki on Granlundin perhe, jonka käyttämä aika poikien harrastusten kanssa on ollut paljon suurempi kuin mitä on kanadalaisen BWC-eliittiseuran 8-vuotiaiden joukkueen yhteistapahtumat kauden aikana. Kun lapsen jääkiekkoharrastus perustuu kodin lähellä oleviin ulkojäihin ja pihaleikkeihin sekä joukkuetapahtumiin, niin BWC-eliittijoukkueen yhteistapahtumat eivät ole mitenkään suuria.

Jalkapallo, tennis, uinti, voimistelu, taitoluistelu, golf ja muut taitolajit, joissa kansainvälinen kilpailu on kovaa, vaativat jo 8-vuotiailta paljon enemmän harjoitusta viikossa läpi vuoden kuin, mitä ovat BWC-seuran lukemat.

 

[Jymäkkä]

Sinä tiedät Jääkiekkoliiton yhden seuran nykytilanteen eli olet siinä suhteessa asiantuntija. Voisitko kertoa, mitkä ovat lukemat poikasi joukkueen suhteen. Vesa Rantasen erinomaisesta artikkelista Veikkaajassa sain kanadalaisen jääkiekon eliittiseuran lukemat eli noin 10 tuntia joukkueharjoituksia viikossa ympäri vuorokauden ja pelejä 70-80.

Se on myös olennainen tieto, että BWC-joukkueessa on 12-14 pelaajaa. Joukkueen koon perusteella määräytyy yhden pelaajan peliaika/peli. Paljonko pelaajia on teidän joukkueessanne?

Sinettiseurassa, ikäluokka 04, noita viikkotapahtumia on 4-5 viikossa, silloin tällöin useamminkin jonkun turnauksen takia. Perustahti on 3 jääharjoitukset(1h tai 1,5h jäätä + oheiset) viikossa ja lisäksi vuoroviikoin salivuoro ja neljäs jää. Näiden lisäksi keskimäärin 1 peli tai turnaus viikossa. Tämä tosin ei päde ympäri vuoden, vaan about elokuu-huhtikuu aikana. Kesäharjoitteista en ole ihan varma, viime kesänä ei vielä ollut, ensi kesänä olisi tarkoitus aloittaa. Pelejä en ole tarkasti laskenut, mutta paljon niitä on, tuo 20-25 ottelumääränä ei riitä mihinkään. Otteluita tullee helposti yli 50. Ottelut ovat keskimäärin ehkä 18 min tehokasta peliaikaa 1,5 min vaihdoilla, eli eivät siis 60 min otteluita. Hajontaa on, kun joskus pelataan 30 min juoksevalla ajalla tai joku harkkamatsi 60 min juoksevalla ajalla.

Joukkueessa on pelaajia yli 60, mutta pelit mennään peliryhmissä, joissa on 10-12 pelaajaa aina per peli. Perusidea on, että maalivahdin lisäksi saadaan 2 ketjua, eli pojat pelaavat pelissä joka toista vaihtoa ja poisjääntien yhteydessä useampaakin.

Itse en harjoitusmääristä puhuttaessa ole laskenut tuota omatoimista harjoittelua mukaan. Sitä saakin tapahtua mielin määrin, sillä tämähän tapahtuu nimenomaan lapsen omasta tahdosta. Käytännössä kaikki kikat opitaan juuri pihapeleissä, ei treeneissä kukaan ehdi kikkoja treenata.

 

[Fordél]

Jalkapallo, tennis, uinti, voimistelu, taitoluistelu, golf ja muut taitolajit, joissa kansainvälinen kilpailu on kovaa, vaativat jo 8-vuotiailta paljon enemmän harjoitusta viikossa läpi vuoden kuin, mitä ovat BWC-seuran lukemat.

Ja silti kaikki on yksilöllistä. Joku aloittaa golfin kolmen vanhana, joku 9-vuotiaana ja joku 15-vuotiaana. Kaikki ovat päässeet huipulle.

 

[siffa]

Sinettiseurassa, ikäluokka 04, noita viikkotapahtumia on 4-5 viikossa, silloin tällöin useamminkin jonkun turnauksen takia. Perustahti on 3 jääharjoitukset(1h tai 1,5h jäätä + oheiset) viikossa ja lisäksi vuoroviikoin salivuoro ja neljäs jää. Näiden lisäksi keskimäärin 1 peli tai turnaus viikossa. Tämä tosin ei päde ympäri vuoden, vaan about elokuu-huhtikuu aikana. Kesäharjoitteista en ole ihan varma, viime kesänä ei vielä ollut, ensi kesänä olisi tarkoitus aloittaa. Pelejä en ole tarkasti laskenut, mutta paljon niitä on, tuo 20-25 ottelumääränä ei riitä mihinkään. Otteluita tullee helposti yli 50. Ottelut ovat keskimäärin ehkä 18 min tehokasta peliaikaa 1,5 min vaihdoilla, eli eivät siis 60 min otteluita. Hajontaa on, kun joskus pelataan 30 min juoksevalla ajalla tai joku harkkamatsi 60 min juoksevalla ajalla.

Joukkueessa on pelaajia yli 60, mutta pelit mennään peliryhmissä, joissa on 10-12 pelaajaa aina per peli. Perusidea on, että maalivahdin lisäksi saadaan 2 ketjua, eli pojat pelaavat pelissä joka toista vaihtoa ja poisjääntien yhteydessä useampaakin.

Itse en harjoitusmääristä puhuttaessa ole laskenut tuota omatoimista harjoittelua mukaan. Sitä saakin tapahtua mielin määrin, sillä tämähän tapahtuu nimenomaan lapsen omasta tahdosta. Käytännössä kaikki kikat opitaan juuri pihapeleissä, ei treeneissä kukaan ehdi kikkoja treenata.

Kiitos näistä tiedoista. Kirjoituksesi osoittaa, että muutoksia on joukkueiden yhteistapahtumissa tehty vuosina 1996-2006 (-2008) vaikuttaneen Jääkiekkoliiton laatuprojekti Nuori Suomi-ohjelman jälkeen. Jääkiekkoliiton nettisivut eivät kerro nykyään niin tarkoin kuin ennen yhteisten tapahtumien enimmäismääristä. Nuori Suomi ei siellä ole enää yhtä näkyvästi esillä kuin tuon reilun kymmenen vuoden aikana, jonka seurausta huippujuniorituotannon radikaaliin laskuun kärsitään vielä muutaman vuoden ajan.

Kanadalaisen eliittiseuran toimintaa olen esitellyt täällä sen takia, että tiedettäisiin, minkätasoisia pelaajia on Kanadasta tulevina vuosina tulossa.Se kertoo siitä kilpailutilanteesta, jossa Suomi on parhaillaan jääkiekon huippujuniorituotannon suhteen. Sen olen kertonut jo useaan otteeseen, että Suomeen kanadalaisten juniorisysteemi ei sovellu. Sieltä saadaan kuitenkin malliksi ne harjoitus- ja pelimäärät, mitkä tulevien huippujuniorimme tulee myös tehdä, mikäli pyritään kansainväliselle huipulle.

Tietosi nykytoiminnasta kiinnostavat jatkossakin. Harvathan täällä ovat noin ytimessä mukana jääkiekon junioritoiminnassa kuin mitä sinä olet.

 

[J.Grönvall]

Tenniksessä olisi aika kova juttu aloittaa 15-vuotiaana ja nousta maailman, tai edes Suomen huipulle. Ei liene montaa promillea maailmassa joka moiseen pystyy.

Tapparan 90-luvun junnuharjoittelusta tuli juteltua hieman viikonloppuna ja -83-ikäluokalla harjoitusmäärät olivat kesällä 4-5 kertaa viikossa plus kuukauden omatoiminen ja pelikaudella 4-5 kertaa viikossa plus pelit. Muistaakseni näin tehtiin jo 10-12-vuotiaiden iässä, vuosina 93-95. Tästä ikäluokasta tiedän varmasti, että myös tuppea purtiin eli kaikki eivät pelanneet.

Myös -85-ikäluokalla harjoitusmäärät olivat kovia edustustasolla jo nuorena, hieman vanhemmalla iällä 13-15-vuotiaana jo sitten kaksi kertaa päivässä parhaimmillaan, myös kesällä. Lähinnä elokuussa siis kuivatreeni plus jää.

Kovaa hommaahan tuo harjoittelu on jo nuoresta asti ja kaikille tämä tyyli ei istu, silloin tapahtuu poistumaa joukkueista. Usein ainakin tämän tason pelaajat siirtyvät muihin lajeihin ja loistavat siellä, toki on myös tapauksia joilla loppuu kaikki liikkuminen jopa vuosikausiksi.

Jalkapallossa ja jääkiekossa oman ikäluokkani pojat alettiin jakaa muistaakseni siinä kolmannen luokan paikeilla ja meidän porukasta alkoivat ensimmäiset kaverit siirtyä ykkösiin. Jääkiekkoa ja futista moni pelasi ykkösissä aina sinne n. 15-ikävuoteen asti, kunnes lajivalinta oli pakko tehdä.

Jossain vaiheessa muistan kun ne harrastekiekonkin säännöt muutettiin, eli tuli taklaus- ja lämärikielto kehiin kaupunginosiin. Futiksessa toki näin radikaaleja linjauksia ei ollut mutta sain onnekseni ainakin siellä pelata koko ajan.

Sitten oli lajeja kuten telinevoimistelu ja paini, jotka aloitettiin jo hyvin nuorella iällä ja meidän luokkamme kovin urheilija taisi 8-vuotiaana olla eräs telinevoimistelijatyttö jonka harjoittelu oli määrällisesti kovaa jo silloin.

EDIT. 90-luvulla myös Ajankohtainen Kakkonen tarttui aiheeseen ja teki ohjelman ystäväni perheestä, jossa molemmat pojat pelasivat jääkiekkoa. Nuorempi edustustasolla ja vanhempikin kävi siellä jossain vaiheessa kokeilemassa. Ohjelma tehtiin varsin kauhistelevaan sävyyn, koska tapahtumia tosiaan riitti kahden junnun kanssa. Vuosi oli suunnilleen 1996 tai 1997.

Poikien äiti sitten otti ja soitti perään toimittajalle, että mentiin riman ali, koska pojat itse halusivat hommaa tehdä ja näin ollen päivittely asian suhteen oli mielestään antanut väärän kuvan asiasta.

Hämärästi muistan myös sen keskustelun jossa harjoitusmääriä nimenomaan jääkiekossa kauhisteltiin, ja muistan myös miettineeni mistä moinen valitus, koska esim. taitoluistelupuolella harjoitusmäärät olivat edelleen kovia ja valmennus käsittääkseni korkeatasoista.

Jalkapallossa harjoiteltiin määrällisesti myös paljon, muistaakseni joka päivä ja osa joutui istumaan penkillä. Kauppareissakin jo jaettiin kolmelle parhaalle mitalit ja koko kaupunginosien paras pelaaja palkittiin Zico Hjelmin paidalla. Tämäkin asia kuulemma muuttui jossain vaiheessa.

Markka-aikaan esim. Ilveksen edustuksen kausi taisi olla 2000-3000 markkaa jalkapallossa, jääkiekossa sitten hivenen enemmän. Taas kerran pitäisi tietenkin suhteuttaa inflaatioon jotta päästään vertailemaan nykytilanteeseen. Onko tuo 2 000 markkaa ollut sitten iso vai pieni raha 90-luvun lama-Suomessa ja sen jälkeisessä Suomessa? Nuo luvut ovat n. vuodelta 94-95.

Seuraavan kerran junnulätkää nähdessäni käytössä olivat tasavaihdot ja tuomari puhalteli pilliin vaihdon merkiksi. Oli se vähintään outo kokemus.

Kenttähaastatteluja voisikin jatkaa vielä enemmän, niin saataisiin parempaa kokonaiskuvaa myös meidän amatöörien ja perässähiihtäjien keskuuteen.

 

[msg]

Ja on ollut NS-logoa hallin kyljessä mutta siihen se NS onkin jäänyt.

Kuinkakohan moni oikeasti luulee, että se Sinetti sinne oveen saadaan varmistamalla kellon kanssa kyttäämällä, että Pekka pelaa saman ajan kuin Jorma?
Kannattaisi joskus vaikka jutella jonkun sinettiseuran edustajan kanssa ja kysäistä, että mitäs se Sinetti vaatikaan.

Valmennuksen taso on se missä eniten olisi työmaata. Mutta mistäs saat pätevää väkeä hommiin pelkillä päiväraha ja km-korvauksilla. Eihän se toimi näin missään muuallakaan sektorilla. Rahalla saa mutta silloin kk-maksut tulisivat sellaisiksi ettei niitä kukaan maksaisi.
Eli valmennuksen tason nosto vaatii rahaa. Ikävän yksinkertaista.

Siffa meitä opasti, että ammattimainen juniorivalmennus on Kanadassa kasvava liiketoiminnan ala. Tämä liiketoiminnan ala on siis läsnä on esikouluikäisistä alkaen.
Minäpä kysyn, että kuinka moni jääkiekkovalmentaja Suomessa elättää itsensä koutsaamalla junnuja? Valmennuspäälliköitä ihan palkattuna aika paljon, mutta kuinka moni F - C2 -ikäisiä koutsaava elättää itsensä jääkiekolla?
Jos vähän stalkkailee ja katselee vastuuvalmentajien nimiä ja yhteystietoja, niin lähes kaikilla on joku muu päiväduuni kuin jääkiekkovalmennus. Enkä todellakaan väheksy näiden ihmisten osaamista ja panosta lasten hyväksi, mutta jos verrataan pikku Nicolakseen, niin aika kaukana ollaan ammattimaisuudesta

Edelläkävijä tässä asiassa Suomessa lienee taitoluistelu, jossa jo varhain tulee kuvaan ammattivalmentajat. Kausi- ja kuukausimaksutkin toki ovat sitten omalla tasollaan.

Mikäänhän ei periaatteen tasolla estäisi ammattivalmentajien palkkausta jo luistelukoulusta alkaen, mutta tähän mennessä ei liene ollut niin paljon kysyntää, että olisi syntynyt tarjontaa.

Syy siihen miksi joissakin joukkueissa on kokeneita osaavia valmentajia jo varsin nuorissa on se että heillä on oma poika joukkueessa. Eli ns oma lehmä ojassa, kuten Johtavalla.
Kokeneet eivät halua jätttää omaa poikaansa osaamattomien käsiin.
Mutta mitä tapahtuukaan jos oma jälkikasvu ei pärjääkkään... riittääkö into valmentaa alasarjoja ?

Vaikka HPK:ta ei saanutkaan mainita, niin mahtaisiko Johtavaksi itseään kutsuva koutsata seuraavina vuosina HPK:n 01-syntyneiden junnuja ilman tunnettuja sukulaisuussuhteita?
Uskallan tämän kysyä, kun Johtava itse tässä ketjussa tämän ensi kautta koskevan tiedon toi julki. Ja uskallan myös kysyä (ihan yleisellä tasolla tietenkin), että olisiko Suomessa mahdollista elättää itsensä vain koutsaamalla D-junnuja?

 

[siffa]

Isä-poika systeemi toimii

Kasperi Kapanen kertoi tämän päivän SaiPa-KalPa ottelun 1. erätauolla ennen ottelua tehdyssä haastaatelussa, että aloitti luistelun 3-vuotiaana. Siitä sitten iskän NHL-joukkueen harjoitusten jälkeen jäällä iskän kanssa. Kerrankin haastattelija osasi kysyä olennaisen kysymyksen siitä, miten ja minkä ikäisenä jääkiekkoilijan ura alkoi. Kasperin luistelusta ja kiekon käsittelystä näkee, että ne tuhannet ja tuhannet jääkiekon taitoharjoitukset on tehty taidon herkkyysiässä.

 

[Tinke-80]

Sukulaispoika aloitti jääkiekon pelaamisen 3-vuotiaana kamat päällä. Isänsä vei hänet ensin luistelukouluun mutta pikkujätkä vihasi koko luistelukoulua koska osasi jo luistella. Tämän jälkeen pikkujätkä aloitti vuotta vanhempien kanssa jääkiekon harrastamisen. Pari viimeistä kautta (tällä hetkellä pikkujannu 7v) käynyt myös vapaaehtoisilla taitojäillä. Vaikka ko. joukkue missä hän pelaa on Nuori Suomi-joukkue niin joukkue on jaettu tasojoukkueisiin.

-Tinke

 

[TosiFani]

Kasperi Kapanen kertoi tämän päivän SaiPa-KalPa ottelun 1. erätauolla ennen ottelua tehdyssä haastaatelussa, että aloitti luistelun 3-vuotiaana. Siitä sitten iskän NHL-joukkueen harjoitusten jälkeen jäällä iskän kanssa. Kerrankin haastattelija osasi kysyä olennaisen kysymyksen siitä, miten ja minkä ikäisenä jääkiekkoilijan ura alkoi. Kasperin luistelusta ja kiekon käsittelystä näkee, että ne tuhannet ja tuhannet jääkiekon taitoharjoitukset on tehty taidon herkkyysiässä.

Mites se Teuvo Teräväisen ura on mennyt?

 

[siffa]

Sukulaispoika aloitti jääkiekon pelaamisen 3-vuotiaana kamat päällä. Isänsä vei hänet ensin luistelukouluun mutta pikkujätkä vihasi koko luistelukoulua koska osasi jo luistella. Tämän jälkeen pikkujätkä aloitti vuotta vanhempien kanssa jääkiekon harrastamisen. Pari viimeistä kautta (tällä hetkellä pikkujannu 7v) käynyt myös vapaaehtoisilla taitojäillä. Vaikka ko. joukkue missä hän pelaa on Nuori Suomi-joukkue niin joukkue on jaettu tasojoukkueisiin.

Vaikuttaa erittäin hyvältä toiminnalta, jonka tyyppisen puolesta olen täällä kirjoittanutkin. Mitä mieltä olet tuosta, että 7-vuotiaat on jaettu tasojoukkueisiin? Tai, mitä mieltä sukulaispoikasi isä on siitä?

 

[Tinke-80]

Vaikuttaa erittäin hyvältä toiminnalta, jonka tyyppisen puolesta olen täällä kirjoittanutkin. Mitä mieltä olet tuosta, että 7-vuotiaat on jaettu tasojoukkueisiin? Tai, mitä mieltä sukulaispoikasi isä on siitä?

Pakkohan tuo joukkue on jakaa tasojoukkueisiin sillä osa pelaajista on aloittanut jääkiekon pelaamisen tuossa joukkueessa kausi tai pari sitten ja se tasoero on vieläkin valtava. Ei auta ketään että vähemmän harjoitelleet pojat pelaavat kauemmin pelanneiden kanssa. Ja kyseessä on 8-vuotiaat (sukulaispoikani siis pelaa vuotta vanhempien kanssa).

-Tinke

 

[Jymäkkä]

Vaikuttaa erittäin hyvältä toiminnalta, jonka tyyppisen puolesta olen täällä kirjoittanutkin. Mitä mieltä olet tuosta, että 7-vuotiaat on jaettu tasojoukkueisiin? Tai, mitä mieltä sukulaispoikasi isä on siitä?

Vastaan omasta puolestani, vaikkei kysymys minulle ollutkaan. Poikani joukkueessa ei ole tehty pysyvää jakoa tasojoukkueisiin, mutta pelataan myös "taso-otteluja", joissa tuo jako on tehty. Ainakin omasta mielestäni nämä ovat ensiarvoisen tärkeitä otteluita ja nimenomaan niille heikommille(toki myös parhaat hyötyvät). Noissa otteluissa pääsee ottamaan vastuuta ja myös kokemaan onnistumisia. Ainakin oman pojan kohdalla taso- otteluissa tulleista onnistumisista on ollut suuri hyöty. Antaa kummasti itseluottamusta kovempiinkin peleihin ja tuo sitä kautta onnistumisia niissäkin. Joukkue pelaa tällä hetkellä pääosin leijonaliigaa, jossa joukkueista on "sääntöjen" mukaan tehty tasavahvoja. Näkemykseni mukaan nämä ottelut tarjoavat riittävän haasteen kärki- ja keskiryhmille, mutta aivan heikoimmat eivät ehkä pääse ihan vauhtiin mukaan.

 

[siffa]

Ja tämän tarinan opetus oli mikä ?
Onhan niitä ex-kiekkoilijoita jotka ovat harjoituttaneet poikaansa ihan varmasti kaikin puolin riittävästi, mutta kun intoa tai lahjoja pojalla ei ole niin eipä siitä ole tullut mitään.
En nyt viitsi nimiä alkaa luettelemaan joiden pojista ei ole tullut kilpatason pelaajaa. Ei tämä isä-poika konsepti takaa yhtään mitään, ei edes hyviä välejä enää sitten teini-ikäisen poikansa kanssa.

Tarinan opetus oli se, mitä kirjoitin. Kasperi Kapanen aloitti luistelun 3-vuotiaana ja jatkoi luistelua sitten isänsä kanssa NHL-joukkueen harjoitusten jälkeen. Tämä oli se minulle mielenkiintoinen tieto. Kasperin luistelusta ja kiekon käsittelystätaidosta vedin sitten sen johtopäätöksen, että takana Kasperilla on riittävä määrä jääkiekon eri taitojen vaatimaa harjoittelua. Kapasten tapauksissa isä-poika (Hannes-Sami-Kasperi) konseptit ovat tuottaneet loistavan tuloksen. Esimerkkejähän on Suomesta vaikka kuinka paljon siitä, että isä-poika -systeemi on toiminut.

Sehän on selvä, jos esimerkkisi mukaisesti intoa pojalla ei ollut, niin parempi lopettaa ennemmin kuin liian myöhään huipulle tähtäävä jääkiekon harrastaminen.

Hyviä esimerkkejä tämän päivän jääkiekon junioritoiminnasta on alkanut tulla tänne niiltä, jotka ovat siellä ytimessä mukana toimimassa. Sen johtopäätöksen teen, että muutoksia on tehty junioritoiminnan tehostamiseksi sitten Jääkiekkoliiton laatuprojektin Nuori Suomi-ohjelman 1996-2006 (-2008) jälkeen. Yhteisten tapahtumien määrää on nostettu, jolloin valmentajillakin on paremmat mahdollisuudet opettaa jääkiekon taitoja, kun harjoitus- ja pelimääriä on nostettu.

 

[P.Sihvonen]

Selänteiden koirakoulun oppi toimi hyvin

Tarinan opetus oli se, mitä kirjoitin. Kasperi Kapanen aloitti luistelun 3-vuotiaana ja jatkoi luistelua sitten isänsä kanssa NHL-joukkueen harjoitusten jälkeen. Tämä oli se minulle mielenkiintoinen tieto. Kasperin luistelusta ja kiekon käsittelystätaidosta vedin sitten sen johtopäätöksen, että takana Kasperilla on riittävä määrä jääkiekon eri taitojen vaatimaa harjoittelua. Kapasten tapauksissa isä-poika (Hannes-Sami-Kasperi) konseptit ovat tuottaneet loistavan tuloksen. Esimerkkejähän on Suomesta vaikka kuinka paljon siitä, että isä-poika -systeemi on toiminut.

Kommentoin tätä niin, että tämä isä-poika -asetelma on eräänlainen järjestelmän tasomittari. Niin kauan, kunnes valtaosa tulevaisuuden pelaajistamme on näitä Kapasia, Barkoveja, Ikosia, Lehkosia, Aaltosia, Saareloita, ja niin edelleen, järjestelmä ei ole kunnossa. Siinä 1995-2008 järjestelmä oli Nuori Suomi -hengessä aivan susi. Nyt on parempia merkkejä ilmassa. Mutta edelleenkään ei olla kilpailullisuudessa riittävän tapissa, edelleen "kaikki pelaa" liikaa. "Kaikki pelaa" on jotain muuta kuin normaalia urheilua. Urheiluhan on sitä, että mitataan jokaikinen päivä, kuka pelaa. Siitä kai tälläkin palstalla ollaan yhtä mieltä?

Toki ennenkin oli niin, että isä-poika -systeemi toimi: Nummelin, Peltonen, jossain määrin Koivu(t), Numminen ja niin edelleen. Mutta vastapainoksi oli muun muassa Helminen, Ojanen, Kurri, Keskinen ja niin edelleen.

Oman lukunsa oli toki Selänteet. Isä käytti siellä Teemuun koirakoulun oppeja. Isä tajusi, että ihmiseen pätee samat opit kuin koiraan. Toistot ovat tärkeitä.

Johtava

 

[Ruoppaaja]

Ristiriitoja voisi kuvitella tulevan, jos oma poikani alkaisi olemaan siinä kiikun kaakun rajalla. Mutta tuossa kohtaa varmaan vetäisin itse kotiinpäin, ihan vaan vedoten siihen että minä uhraan joukkueen vetämiseen vapaa-aikaani ilmaiseksi merkittävissä määrin ja vastineeksi haluan pojalle parhaimman ympäristön kehittyä+tutut kaverit.

Voin vannoa satavarmasti, että kiikun kaakun rajalla olevalle pojalle ei ole hyödyllistä roikkua porukassa mukana. Paljonko se kehittää nuorta jääkiekkoilijaa, kun ei saa kiekkoa pois ja kiekollisena ei pysty tekemään mitään? Tällaiset tasoryhmäänsä nähden kiikun kaakun pelaajat pitävät yleensä kahdessa tasopelissä alle minuutin kiekkoa, jos vastustaja ei ole luokaton. Anteeksi avautumiseni, mutta jääkiekossa nähdään liian usein vanhempia (usein isä), jonka mielestä esim. vuotta vanhemmissa tai liian kovassa tasoryhmässä pelaaja kehittyisi enemmän.

Ajatus on epäloogisuudessaan hullu. Tueksi voidaan ottaa kaikki maailman urheilulajit, joissa pelataan ikäluokkajoukkueissa syntymävuoden mukaan, ja ammattipelaajien syntymäkuukaudet. Ajattelutapa, jossa pelaaja joutuu pelaamaan ja mahdollisesti harjoittelemaankin liian kovassa ympäristössä, on pelaajalle haitallinen ja vie viimeisetkin mahdollisuudet kehittyä pelaajana. Voisin vielä puhua henkisistä arvoista, joissa pelaajan itsetunto, innostus, vastuunkanto vedetään samaan ketjuun, mutta eiköhän jokainen looginen olento voi vetää omia johtopäätöksiä...

Leijonaliiga ikäisten (8-vuotta) tapahtumamääriin voisin tällä päivällä todeta seuraavaa. Vähän vajaa 100 tapahtumaa (pelit, harjoituspelit, turnaukset ja harjoitukset) n. 200 päivän ajanjaksolla, joten ei niitä voi olla nykyään juurikaan enempää. Suuri määrä johtuu osittain siitä, että viikonloppuisin on usein vakio aamujää, jonka lisäksi ollut usein samana päivänä Leijonaliigan peli tai harjoituspeli. Yleisenä linjana on ollut kolmet harjoitukset + yksi peli viikossa.

 

[TosiFani]

Seurasin eilen Porin urheilutalolla paikallisia salibandy junnuja kuntopyörää polkiessani. Ensin kentällä oli joukkue, jonka valmentat eivät puuttuneet mitenkään harjoituksissa tapahtuvaan löysäilyyn. Kolme valmentajaa seisoi kaukalon ulkopuolella ja höpisivät keskenään, yksi vihelsi pilliin välillä. Yhdenkään mielenkiinto ei keskittynyt harjoitteeseen.

Eräs poika kiinnitti huomioni taitonsa ja ylimielisyytensä takia. Harjoituksena oli noin 45 s./vaihto 3 - 3 peli lyhennetyllä kentällä. Voisin kuvitella, että tuolla harjoitteella haetaan pääosin pelinomaista tempoa ja sykkeen nosto. Tämä poika pyöritti useamman vaihdon yksin palloa siihen asti, kunnes menetti sen ja selkä nousi pystyyn, valmennus ei reagoinut mitenkään vaan jatkoi keskustelukerhon pitämistä Harjoitteen lopuksi hävinnyt puoli joutui tekemään noin kymmenen vatsa, punnerrusta ja etunojaa, poika heilutteli käsiään vatsallaan.

Noin tuntia myöhemmin oli vuorossa vanhemmat junnut ja valmentaja, joka piti taktiikkapalaveria kentällä. Ainoa harjoite minkä näin oli sellainen, jossa kaksi pelaajaa seisoi keskikentällä ja yksi heitti kukkupallon maalintakaa. Ja taas istuttiin ja valmentaja viittoi joka suuntaan.

Tässä on kaksi esimerkkiä suomalaisen juniorivalmennuksen suurimmasta ongelmasta, valmennuksen hyvin kirjavasta tasosta. Isoissa seuroissa valmentajataso on varmasti kohtuullinen, koska joukkueet pystyvät maksamaan korvauksia. Mutta kun mennään pikkuseuroihin, taso on heikko, varsinkin siellä nuorimmassa päässä.