Melkoisen haalea ja lattea mielikuva jäi albumin ensikuuntelusta. Monet kappaleet ovat varsin ponnettomia ja maneerimaisia, samoja elementtejä toistellaan kyllästymiseen asti. Toki samoja tyylikeinoja bändi on ennenkin käyttänyt, mutta nyt ne alkavat tosissaan tuntua kliseiltä. Eipä juuri mikään biisi säväyttänyt, joten levy on selkeä pettymys. Välillä tuntui, kuin olisi kuunnellut Holopaisen Roope-soololevyä, mikä ei ole kehu.
Hahto tikkaa toki rummuissa tarkasti, mutta en ole koskaan syttynyt millintarkalle metronomi-rumpaloinnille. Nevalaisen rumpusoundissa oli enemmän elämää ja spektaakkelimaisuutta, Hahto on selvästi vain töissä. Toki hän kovan linjan ammattimies on, eipä siinä mitään.
Emppu Vuorisen voisi ehkä jo päästää eläkkeelle, hän on ollut pidempään bändin heikoimpia lenkkejä ja korskeimmat ns. hevikitaroinnit ja sooloilut tuntuvat kovin väkinäisiltä.
Floor Jansen on selvästi parempi kuin edellinen täti-ihminen Ruotsista, mutta ei kuitenkaan Tarja Turusen veroinen. Livenä Floor oli varsin kova muun muassa Tuskassa taannoin, ja hyvä äänialahan hänellä on, mutta jostain syystä hänen kykyjään ei albumilla hyödynnetä täysipainoisesti vaan Holopainen ja kumppanit ovat näköjään päättäneet vetää varman päälle ja suitsineet Jansenia.
Pillipiipari-Troy on varmaan reilu mies ja kova panemaan, mutta muuten on vaikea keksiä syytä hänelle myönnettyyn täysjäsenyyteen. Ei se pillipiiparointi nyt niin olennaisessa osassa NW-kappaleita ole, eikä sitä tarvittaisi lisää, joten vähän statistin rooliin hänkin jää.
Voi olla, että minusta on tullut vanha ja kuuro, tai sitten bändi on siirtynyt linjalle joka ei enää minua jaksa innostaa, mutta joka tapauksessa tuntuisi siltä, että NW on ohittanut ajat sitten oman taiteellisen lakipisteensä ja oman parasta ennen -päiväyksensä. Bändi voi tietysti tälle näkemykselle matkaa nauralla pankkiin, sillä uusi levy ehti jo myydä tuplaplatinaa.
Hyvähän se tietysti on, että suomalainen teollisuus, myös musiikkiteollisuus, menestyy kansainvälisesti, mutta suurin musiikillinen annettava Nightwishilla oli jo viime vuosituhannen puolella ja loppu on ollut jo olemassa olevien elementtien paisutusta. Ihan kiva sitä on edelleen paikoin kuunnella, mutta suuria tunteita bändin soundi ei enää herätä.