Tulipahan pelattua juuri kaksi sellaista matsia, että siinä koettiin sekä ehkä nautinnollisin voitto ikinä ja heti perään vituttavin tappio ikinä.
Ensimmäisessä pelissä vastustajana taas perinteinen hieroja, jolta löytyi neloskentästä asti legendaa ja Heroa. Sai parilla hemmetinmoisella pompulla heti 2-0 johdon ja vielä ensimmäisen erän lopuksi perinteisellä ranteella 3-0 taukotilanteeksi. Erätauolla sitten tämä jannu lähetti viestiä, että "Just leave, its faster", tarkoittaen ilmeisesti, että meikäläisen kannattaisi lähteä menemään, niin molemmat saa seuraavan pelin, koska tämä oli hänen mielestään jo ratkennut.
Toisessä erässä tämä sankari alkoi sitten yrittämään tyhmiä kikkoja ja pelasi ihan helvetin ylimielisesti. Itse kuitenkin keskityin ja pelasin fiksusti, koska tässä pelissä on niin pirun helppo tulla vielä kaukaakin ohi(momentum?) ja näin teinkin. Erän lopuksi tilanne olikin 3-3 ja viimeisessä erässä löin vielä kaksi lisää ja tehdessäni viidennen maalin viisi minuuttia ennen loppua tämä janari lähti menemään ja laittoi vielä viestiä juurikin momentumista ja tuurista, vaikka ei nuo meikäläisen maalit mitään lämäreitä viivan jälkeen edes ollut vaan kunnolla rakennettuja paikkoja. Ai, että mikä nautinto!
Toisessa pelissä sitten vein peliä ihan alusti lähtien täysin. Koko helvetin matsin, mutta ei vaan millään uponnut. Tolpat kilisi ainakin viisi kertaa ja mailat meni poikki onetimeria vetäessä yms. Vastustajalla koko matsissa 6 vetoa ja 4 maalia. Itselläni taisi olla 23 laukausta ja lopulta sain itseni nostettua maalin päähän. Viimeisellä minuutilla itselläni oli vielä yksi tolppa tyhjästä maalista ja saatana kaksi kertaa pakki sutaisee tyhjää täysin normaalista pakki-pakki syötöstä ja kiekot keskialueelle. Ehkä ensimmäinen peli, jonka jälkeen teki mieli heittää ohjain seinään ihan niin kuin oikeasti.
Aloituksetkin taisin viedä 20-3 matsissa ja hyökkäysalueaikaa oli neljä kertaa enemmän kuin toisella. ARGH!