Elämäni ensimmäinen NHL-ottelu Pohjois-Amerikassa on nyt takana. Otteluna oli Rangers-Maple Leafs ja tässä vähän mietteitä tapahtumasta ja ottelusta ja ehkä New Yorkista muutenkin.
Madison Square Garden sijaitsee kyllä loistavalla paikalla New Yorkin ytimessä. Eipä tarvitse lähteä minnekään maaseudulle junalla tai bussilla, vaan metropysäkki löytyi ihan jopa hallin alta.
Liput oli puhelimessa kuvakaappauksen muodossa ja hyvin sai niistä kuvista QR-koodin lipuntarkastaja luettua.
Käytävät on kyllä ainakin yläkatsomossa erittäin kapeat ja ruuhkaa riitti, mutta hyvin sitä pienellä maltilla selviää.
Olut maksaa sen 14 dollaria tuopilta, joten hintavaa touhua, mutta hyvin näytti juomat ihmisille uppoavan.
Erikoisuutena siitä suht kapeasta juomavalikosta löytyi myös ihan kotimainen lonkero!
The Finnish Long Drink löytänyt tiensä Madison Square Gardenin juomavalikoimiin ja löytyipä tuota monista viinakaupoistakin yms.
Itse ottelutapahtuma oli aika odotetunlainen. Paljon kaikenlaista oheisjuttua, jolla yleisöä "heräteltiin", kuten T-paitojen viskomista katsomoon useampaankin otteeseen sekä donitsilahjakorttien tiputtamista laskuvarjoilla katonrajasta jne.
Pelin ollessa käynnissä tunnelma oli varsin vaisu. Satunnaisia "Let's go Rangers"-huutoja ja Torontofanien vastakaikua siihen.
Igor Shestyorkin pelasi Rangersin maalilla todella hyvän ottelua ja hänen etunimeään halli alkoi muutaman kerran hoilaamaan torjuntojen jälkeen.
Itse peli oli kohtuullinen. Maaleja tuli sen kahdeksan kappaletta ja kotijoukkue lopulta voitti. Hyvin vähän fyysisyyttä löytyi tästä ottelusta ja jossain kohtaa ihmettelinkin, kun jumbotronilla näkyi niin isoja taklauslukemia molemmille jengeille ottelusta. Ehkä tilastoinnissa on sitä ameriikan lisää...
Itse kaupunkina New York on kyllä todella upea. Ehdottomasti kokemisen arvoinen. Sen verran niitä tuttuja rakennuksia ja katuja sieltä löytyi ja pitihän sitä tottakai kaikki ne kuuluisat ja vähemmän kuuluisatkin nähtävyydet käydä katsomassa. Käveltyjä kilometrejä tuli joka päivä sen 12-20km ja vaikka paljon sitä burgeria veteli iltaruoaksi ja aamupalaksi vohvelia, pekonia sun muuta rasvaista, niin painoa lähti siltä kilon verran.
Kelit suosi, kun oli nyt helmikuun alussa sellaista 5-15 plussaa ja ei pahemmin sadellut. Turistejakin yllättävän vähän suhteessa siihen mitä se varmaan kesän sesonkina on ja ei haitannut kyllä yhtään. Suht vapaasti sai liikkua eikä hirveästi joutunut mihinkään jonottelemaan.
Metrokortti on kyllä ihan ehdoton! Maksoikohan se jonkun 30 dollaria viikon rajaton metron käyttö ja se oli kyllä todella kätevä tapa liikkua. Pysäkkejä on kuitenkin niin älyttömästi ja suht helposti navigoitavissa, niin paikkaan kuin paikkaan pääsee kätevästi.
Ensimmäinen maistiainen New Yorkista oli kyllä aika huikea kokemus. JFK:n lentokentältä metrolla kohti Manhattanin eteläkärjessä olevaa hotellia. Sieltä sitten ensimmäistä kertaa maanpinnalle ja voi pojat kun alkoi huippaamaan kun ylös katseli. Sen verran oli korkeaa pytinkiä molemmilla puolilla katua siinä pysäkin päällä.
Siitä sitten ihastellen käppäilyä hotellille, joka sijaitsi melkein uuden World Trade Centerin vieressä. Hotellihuone 44. kerroksessa ja sieltä sitten kun kurkkasit ikkunasta, niin näkymät sen kuin parani. Toinen ikkuna näyttää Hudsonille ja nurkassa olevasta näet koko WTC:n muistomerkkeineen. Eikä puhuta mistään kalliista hotellista.
Kertaakaan ei tullut mitään turvattomuuden tunnetta tuolla. Poliiseja on joka nurkassa pyörimässä ja vaikka mekin käytiin pyörimässä kaikki alueet läpi niistä "ghetoista" lähtien, niin fiksulla järjenkäytöllä ei mitään ongelmaa. Olihan ne jotkut Bronxin päätepysäkit jo vähän sellaisia, että se Manhattanin glamour oli jo kaukana. En silti ehkä lähtisi yksinäni pimeän aikaan noille pysäkeille pyörimään tai alueille...
Yllättävän vähän muutenkaan näkyi mitään hörhöjä sun muita kaduilla tai metroissa. Kerran vähän "kuumotti", kun metrovaunuun pamahti kolme tummaa kaveria, jotka näytti vähän laitapuolen kulkijoilta ja yksi laittoi hattunsa ihan kuin kolehtia kerätäkseen. Hetken siinä mietti, että näinköhän seuraavaksi pyytävät lompakkoa, mutta mitä vielä. Kolmas kaivoi boomboxin esiin ja ensimmäinen alkoi laulamaan musiikin tahtiin ja piru vie hieno lauluääni olikin. Olisin jotain hiluja laittanut, jos olisi ollut.
Käytiin myös bussilla New Jerseyn puolella shoppailemssa. Jersey Garden Mallilla on paljon merkkiliikkeitä ja hinnat todella alhaiset näin Suomen tasoon nähden. Outlet tyyppisiä kauppoja, joissa hinnat Suomen vastaaviin helposti sen 3-5 kertaa halvempia. Siellä meni useampi tunti shoppaillessa ja paljon lähti "premium-merkkejä" huokein hinnoin mukaan. Bussilla pääsi suoraan sinne Manhattanin bussiasemalta.
Hieno reissu ja hieno kaupunki. Paljon tuli nähtyä ja koettua.
P.S. NHL Storessa oli joku aasialaisen oloinen myyjä, joka sitten kysyi mistä olimme ja kun kuuli että Suomesta, niin alkoi sitten huutelemaan koko kaupan kuullen perkelettä ja "Karjala takaisin". Tainnut joku muukin suomifani käydä vähän inspiroimassa tätä herraa.