Laitetaas jotain tarinaa omasta manageriurastani, kun ei muutakaan tekemistä keksi ja jos se sattuisi jotain vaikka kiinnostamaan.
Eli Espoo Bluesilla lähettiin uraa pyörittämään ja nyt tällä hetkellä on kolmas kausi menossa. Touhu on ollut yhtä menestyksekästä ja iloistakin kuin oikeastikin. Eli molemmilla kausilla lopputuloksena on ollut putoaminen puolivälierissä. Brilliant.
Ensimmäinen kausi lähti loistavasti käyntiin, n. 15 kierroksen jälkeen Blues johti sarjaa. Ykköstähtenään Laddy Kohn. Kokoonpanossa kävi jos minkälaista hiihtäjää kauden mittaan. Kauteen lähdin vain yhdellä maalivahdilla, sillä Littlen sopimusta ei vielä oltu julkaistu siihen mennessä. Kaltiaiselle hommasin kaveriksi kokeneen NHL-ykkösvahrinakin olleen Byron Dafoen. Dafoe pelasi loistavat treenipelit, mutta heti kauden ekoista peleistä lähtien äijä vuosi kuin seula. Siirtomarkkinoillakaan ei pyörinyt pätevää korjaajaa, niin päätinpä tyytyä Lundellin Janiin, ikävä kyllä. Dafoeta en saanut myytyä ja Lundell osoittautui vielä pahemmaksi seulaksi, niin oli pakko laittaa Lord Byron maaliin. Byronin voittorekordi oli kuitenkin aika hyvä, vaikkei hänen oma pelinsä järin hyvin kulkenut. Loppukaudesta Byron sitten loukkaantui ja Jan maaliin - sijoitus laski säälipleijareihin. Sieltä päästiin puolivälieriin joissa Pelsut tiputtivat Blegin näytöstyyliin.
Toisella kaudella oli tupa täynnä ulkkareita. Valiquette, Obsut, Kohn, Kip Miller, Craig Johnson, Eriksson, Öhman. Näistä Craig Johnson pelasi kauden aikana huikeat 13 ottelua, äijä oli lätkäkenttien JARI. Valiquette pelasi tasaisen varman runkosarjan ja joukkueen sijoitus oli runkosarjassa loistava toinen sija. Obsutin hankinta osui nappiin, Kohn teki mukavat tehot, kuten myös Kip Miller. Erikssonista ja Öhmanista koitin parhaani mukaan päästä eroon, mutta valitettavasti ei onnannut. Kotimaisia huippuja sain myös hankittua, kuten Hannes Hyvösen, Pasi Määttäsen sekä Hentusen Jukan. Kaikilta loistava kausi, Määttänen vuoden Blues-pelaaja. Eikös tämäkin kausi sitten maalivahtipeliin kaatunut. Pleijareissa vastaan asettui Kerho. Ekassa ottelussa Valiquette haparoi ja loukkaantui. Maalin asettui kakkosveska Tero Leinonen ja lopputuloksenhan voi jo arvata. Kerho jatkoon 4-1 voitoin ja siitä mestaruuteen.
Kolmanteen kauteen lähdettiin sitten suurella vaihtuvuudella. Kohn myytiin Saksaan, Eriksson Ruotsiin, Öhmanin sopimus luojan kiitos loppui, Hentusen diiliä en uusinut, koska äijän kyvyt alkoivat olemaan pahassa laskusuhdanteessa, samoin muuten suuren osan kokeneemmasta kaartista. Joku vika kenties treenauksessa? Kolmannen kauden rosteri vaikuttaa loistavan lupaavalta. Maaliin hommasin Myllyniemen Jeren takaisin kakkoseksi, sekä ykköseksi kokenut Steve Shields. Puolustukseen Grönvall, Teemu Aalto sekä kehittynyt A-P Lamberg. Ennestään rosterissa olikin jo Eskelinen, Obsut ja lupaavat Joni Tuominen ja Juha Alen. Tuominen pelasi loistava edellisen kauden kakkosparissa. Hyökkäykseen sainasin uudestaan Craig Johnsonin 200k pienemmällä palkalla, Miller jatkoi, mutta lopetti ensimmäisen treenipelin jälkeen. Miller jatkaa seurassa loistavat kyvyt omaavana apuvalmentajana, ehkä ensi kauden head coach. Sportista hommasin edellisen kauden tulokkaan Oskar Osalan. WHL:stä Masi Marjamäen, Saipasta Ilkka Malkin, Lukosta Yli-Junnilan(loistavat kyvyt), Lukosta Tommi Hannus ym. Homma tuntuu lähtevän aika hyvin liikkeelle tämä kausi, eiköhän sekin vielä kaadu Shieldsin haparointiin/loukkaantumiseen..
Että tällaista tapahtunut minun pelissäni, toivottavasti joku jaksoi edes vähän alusta. :)