Yllättävän vakuuttava esitys Steelersilta sarja-avauksessa Washingtonin vieraana. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä poissaolijoiden lista oli kohtuu nimekäs, mutta hyökkäyksen linja ja kokemattomat receiverit Rogers ja Coates yllättivät minut positiivisesti. Roethlisberger-Brown kaksikko veti odotetusti, mutta nimenomaan noilta muilta hyökkäyksen pelaajilta saatiin kaivattua taustatukea. Varsinkin hyökkäyksen linja on kyllä potentiaalisesti todella kova, jos vaan koko viisikko pysyisi kerrankin ehjänä läpi kauden. Tänä vuonna penkiltä sentään löytyy jonkin verran syvyyttä, mutta varsinkin sisempien linjamiesten loukkaantumiset olisivat kyllä todella pahoja takaiskuja. Varsinkin Pouncey ja DeCastro ovat omilla pelipaikoillaan ihan koko sarjan eliittiä, ja olisi mukava nähdä heidät pelaamassa vierekkäin kaikki 16 ottelua.
Puolustuksessa Steelers pelasi läpiottelun pehmeää aluepuolustusta, mutta se toimi, sillä Redskinsin pelinrakentaja Kirk Cousins ei pystynyt hyödyntämään tilaisuuksiaan vaan pelasi heikon ottelun. Steelers ei juurikaan blitzannut koko ottelussa, eikä säkittänyt Cousinsia kertaakaan, mutta pelkällä kolmella-neljällä linjamiehellä saatiin kuitenkin sen verran painetta Cousinsille annettua, ettei hänellä ollut turhan mukavat oltavat pocketissa, vaan hän joutui tekemään ratkaisuja nopeasti. ILB Ryan Shazier väläytteli osaamistaan useampaan otteeseen (1 INT, 1 FF, 6 taklausta), ja hän tulee olemaan yksi kauden läpimurtopelaajista, jos pysyy ehjänä, siinä taas kerran yksi todella iso jos. Tarkkaavaisempi lukija huomaa tässä vaiheessa, että huoli loukkaantumisista toistuu jatkuvasti tässä kirjoituksessa, mutta Steelersien pelejä seuranneet ymmärtävät kyllä syyn näille huolille. Jos avainpelaajat pystyvät pelaamaan runkosarjan ilman suurempia loukkaantumisia, tulee Steelers olemaan yksi AFC:n vahvoista joukkueista.
Seuraavaksi vastaan tulee Ravensin jälkeen se toiseksi suurin rivalry joukkue, eli Bengals. En nähnyt heidän avausottelusta muuta kuin ne väläykset mitä RedZonella näytettiin, mutta Tyler Eifertin poissaolo on Steelersin kannalta todella hyvä asia. A.J. Green tulee niittämään 100+ jaardia ja vähintään yhden touchdownin, se on väistämätöntä, mutta muilta osin en näe Bengalsin hyökkäyksessä mitään merkittäviä pelotteita. Dalton on parempi QB kuin Cousins ja tulee iskemään Steelersin "vanilla defensen" väleihin paremmalla prosentilla, mutta myös Dalton on ajoittain melko altis virheille, joten lähtisin myös Bengalsia vastaan samalla ajatuksella, jossa pyritään pelaamaan isot heittopelit pois ja annetaan vastustajan ottaa lyhyitä jaardeja toisensa perään. Williamsin juoksut tulevat todennäköisesti uppoamaan Bengalsia vastaan vähän heikommin kuin Redskinsin reikäjuustoa vastaan, joten Rogersilta, Coatesilta ja TE Jamesilta vaaditaan seuraavassa ottelussa vieläkin isompaa panosta, sillä Bengals tulee todennäköisesti myös ottamaan Brownin tarkemmin kiinni kuin mitä Redskins teki. Josh Norman on hyvä kulmapuolustaja, mutta mielestäni hänen arvoaan kyllä laskee merkittävästi se, että hän ei liiku kentällä vastustajan parhaan receiverin mukana vaan pysyy kiltisti siellä omalla laidallaan. Normania vastaanhan Brown ei saanut oikein mitään aikaiseksi, mutta aina kun AB siirtyi toiselle puolelle kenttää Breelandia vastaan oli tuloksena iso peli Steelersille.
************************
Jos katsotaan vähän mitä muualla liigassa tapahtui, niin isoin yllätys oli Patriotsin voitto Arizonasta. Mikään jymypommi tuo ei ollut, mutta yllätys kuitenkin. Raidersin voitto Saintsista oli positiivinen juttu, sillä Oakland on yksi näistä nousussa olevista joukkueista, ja tuo viime hetken comeback voitto tuo heille varmasti paljon itseluottamusta jatkoa varten. Coach Del Riolle pakko antaa rispektiä "munakkaasta" pelikutsusta, kuten eräs palstatoveri asian ilmaisi. Harvoin noita tällä tasolla näkee joten hienoa, että rohkeus palkittiin tällä kertaa. Loukkaantusmisrintamalla nähtiin heti pari isompaa tapahtumaa, kun Keenan Allenin eturistiride paukkui ja hänen kausi on ohitse. Allenia kyllä käy vähän sääliksi, sillä tämä ei ole ensimmäinen iso loukkaantuminen hänen urallaan. Ilman noita loukkaantumisia hän olisi yksi koko sarjan ehdottomista huipuista omalla pelipaikallaan, mutta tässä lajissa ei oikein loukkaantumisia voi poistaa yhtälöstä vaan ne ovat osa kokonaisuutta. Texansin hormonihirviö Brian Cushing loukkasi sivuristisiteensä ja on sivussa arviolta kuusi viikkoa. Ei kenties niin paha menetys Texansille kuin vielä pari vuotta sitten olisi ollut, mutta iso nimi kuitenkin kyseessä. Kolmas isompi nimi loukkaantusmisraportissa oli Robert Griffin III, joka on vähintään puolet kaudesta sivussa olkapäävamman takia. Eihän RGIII enää ole saman profiilin pelaaja kuin ensimmäisinä ammattilaiskausinaan, mutta heikentää tuo hänen loukkaantumisensa lisää jo entisestään pohjamudissa rypevää Brownsia. Josh McCown siellä taitaa olla seuraavana depth chartilla, ja vaikka ihan pätevä career backup kyseessä onkin, niin eihän McCown ketään puolustuksen koordinaattoria tai puolustuspelaajaa pelota, ei vaikka kuinka yrittäisi vastustajaan suhtautua kunnioittavasti.