Naisten PWHL on nyt ties kuinka mones viritys Naisten NHL-sarjaksi. Tällä kertaa moni asia on näyttänyt hyvältä ja sarjalle voisi ennustaa jatkuvuutta. Tällä kaudella vain Tapani pelasi PWHL:ssä, mutta niinhän se miehissäkin meni eli ensin oli vain Matti Hagman, kunnes portit aukesivat kunnolla. Eiköhän ensi kaudeksi sinne tule useampiakin PWHL-pelaajia suomesta.
Näkisin näiden ammattilaisten tulevan edustamaan Leijonia johtavassa roolissa ja esimerkillään tuovan lisää kunnianhimoa näille muillekin naisille. Kauden alusta muistan haastattelun HIFK:n lukiolaistytöstä, joka harmitteli tämän voivan olla hänelle vain rakas ja kallis harrastus. Nythän tilanne on eri kun on selvä maali mihin tähdätä. Luulisin tämän ammattilaisunelman olevan sellainen pitovoima lajin pariin, että monet nuoret pelaajat lähtevät sitä tavoittelemaan tosissaan.
Suomen Liigan tasoa tuo PWHL ei paranna sitten yhtään nopealla tähtäimellä, mutta ehkä kuitenkin pitkässä juoksussa. Voisin kuvitella, että PWHL uran jälkeen saatettaisiin pelata vielä kausi tai pari kotimaassa ihan rakkaudesta lajiin ja varmasti myös pelaajaliikennettä on molempiin suuntiin. Kun pelaaja ei pääse lyömään kauden parin aikana itseä läpi PWHL:ssä, niin tämän kokemuksen myötä voi olla paljon annettavaa kotimaan kiekolle. Mitä useammassa kopissa alkaa olemaan näitä PWHL-pelejä pelanneita ammattilaisia, niin kyllä se sitten voi ruveta näkymään myös tasossa.
www.is.fi
www.finhockey.fi
