Naisasiat

[pakki3000]

Tiedä sitten onko tässä(kään?) järkeä, mutta sen näkee sitten! :D

No ei ole järkeä..tuut kyllä kärsimään ton muijan takia ja nyt sulla sentään oli mahis pitää itsekunnioitus..

 

[pernaveikko]

Katsomalla kortit loppuun asti saattaa tuhlata vain aikaansa, mutta toisaalta eipähän jää enää kysymyksiä, jotka alkavat sanoilla olisiko sittenkin tai mitä jos. Mielenrauhan ja varmuuden päätöksensä oikeellisuudesta sillä ainakin saa, jos ei muuta.

Saattaa myös satuttaa itseään todella pahasti.

 

[TQoFE]

Saattaa myös satuttaa itseään todella pahasti.

Valintakysymyksiä. Itse katson mielelläni kaikki kortit, ettei tarvitse vaivata päätään kysymyksillä vielä vuosia myöhemmin.

Kaikkien korttien katsominen myös antaa aikaa prosessoida eroa jo ennen kuin se lopulta konkretisoituu, mikä voi tehdä siitä huomattavasti helpompaa.

 

[Spiit]

Katsomalla kortit loppuun asti saattaa tuhlata vain aikaansa, mutta toisaalta eipähän jää enää kysymyksiä, jotka alkavat sanoilla olisiko sittenkin tai mitä jos. Mielenrauhan ja varmuuden päätöksensä oikeellisuudesta sillä ainakin saa, jos ei muuta.

Ymmärrän erittäin hyvin tuon vallitsevan mielipiteen siitä, että nyt järki käteen ja emäntä vaihtoon välittömästi, mutta toisaalta olen kyllä samoilla linjoilla yo. viestinkin suhteen. Jos se oma fiilis nyt vain on se, että katsotaan kortti loppuun niin silloin se on katsottava. Ei kukaan voi jättää omaa kumppania, koska Jatkoajan jätkät sanoo niin. Etenkin jos taipumuksena on yhtään jossitella jälkikäteen, niin parempi katsoa ja katua kuin jossitella helvetin pitkään, että mitä jos sittenkin... toki meitä on moneen junaan, ja kokemusten sävyttämät mielipiteetkin vaihtelevat siksi paljon.

Jokaisen pitää lähtökohtaisesti kuitenkin tehdä nuorena ne omat virheensä, oli siinä järkeä tai ei, eikä niitä yleensä tunnepohjaisissa asioissa kuitata muiden kokemuksilla. Ne omat kokemukset kasvattaa ja opettaa moninkertaisesti verrattuna muiden kokemuksiin ja parisuhdeasiat tuppaa olemaan sellainen osa elämää, että se oppi saadaan useimmiten kantapään kautta. Tsemppiä valitsemallasi tiellä Dabab, mutta muista, ettet tee itsestäsi kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa ovimattoa jos asiat menevät jatkossakin väärin sinua kohtaan.

 

[Masentaja]

Meinasin tässä katsella että mihin suuntaan tämä tästä lähtee liikkumaan...
Jos tämä junnaa vaan paikallaan, eikä parane ollenkaan niin eiköhän se ole aika lähteä katselemaan uusia seikkailuja.
Tiedä sitten onko tässä(kään?) järkeä, mutta sen näkee sitten! :D

Lainasin nyt tämän tekstin, vaikka vastaus on kokonaisuudessaan sun tilanteeseen... Mun mielipide jne...

Eli, tuossa tilanteessa jossa "Johanna" on ollut exänsä kanssa, niin se ei ole ollut mitään viatonta. Oikeasti. Avaa silmät. Mä jouduin aikoinaan petetyksi, kaverin serkku hoiteli mun muijaa... Mutta ei ne pari pusua, eikai ne nyt mitään... Kunnes PAM!

Oootko miettinyt ollenkaan, että jos sun koskettelut ja lähentelyt torjutaan, mutta annetaan exän hiplailla jne? Miksi? Ei kaikkien seksielämät kohtaa, tunteet muuttuu, ihmiset muuttuu, elämät muuttuu. Mutta oikeasti, "Johanna" on mennyt sen rajan yli, jossa "kokeiluista" ei ole paluuta. Älä ala mustasukkaiseksi, vaan oikeasti ole kriittinen. Naisia ei voi ymmärtää. Oikeasti. Se, että venytät ja vanutat päätöstä, tarkoittaa sitä että siitä tulee kokoajan vaikeampaa. Sä et pysty valmistamaan itseäsi eroon muutenkuin tappamalla kaikki tunteet. Se, että on tunteita, ei ole paha asia. Kunhan et anna niiden tunteiden tehdä itseäsi sokeaksi faktoille. Oikeastaan sun roolissa, vois kokeilla vetää käsijarrun päälle "välinpitämättömällä" linjalla. Älä anna hänen luulla, että hän on sun elämän ainoa asia. Näytä, että pärjäät ilman häntä, jos nyt et lyö poikki. Samalla ala kattelee sitä nättiä likkaa kesämekossa (kei, ei toimi kun marraskuu kolkuttelee) mutta avaa silmät, katso elämää. Haluatko oikeasti jatkaa elämää vai miettiä lopunikää kun ette ole yhdessä että kuka häntä nyt hiplailee tai panee?

Sori, aikamoista tajunnanvirtaa taas mutta toivottavasti herättää sussa kysymyksiä... Päätöksen teet sinä, ei kukaan muu, mutta ole järkevä. Se ei ole helppoa ja virheitä tulee, mutta mitään sellaista et saa aikaiseksi joka olisi korvaamatonta.

 

[Dabab]

Kaikkien korttien katsominen myös antaa aikaa prosessoida eroa jo ennen kuin se lopulta konkretisoituu, mikä voi tehdä siitä huomattavasti helpompaa.

Juuri näin itsekin ajatellen asian. Olen jossitelevaa ihmistyyppiä, ja haluan katsoa tämän kortin loppuun asti, päättyi se sitten miten tahansa.
Itse koen eron helpompana, jos on saanut käsitellä asiaa oman pään sisällä aikaisemmin.

Koko teksti.

Hyviä ajatuksia!
Herätit useita kysymyksiä (niinkuin kaikki muutkin vastanneet, kiitänkin jälleen vastauksista!) pääni sisällä, ja silmäni ovatkin olleet "auki" maailmalle ja elämälle jo hetken aikaa. Olen pohtinut mitä haluan tältä hetkeltä ja tulevaisuudelta.
Katsotaan nyt, että miten tämä päättyy. Jos tämä päättyy, niin olen ainakin taas viisaampi näissä asioissa.

Kannatti avautua tänne asiasta, sillä sain monta uutta näkökulmaa asiaan!

 

[eagle]

No, ketään en ole koskaan pettänyt eli en ole retale.

Kiitoksia vain kaikille neuvoista! Kyllä tässä pikkuhiljaa onkin tarkoitus edetä ja sovittiin, että ollaan rehellisiä jos alkaa ahdistaan jokin asia niin sanotaan heti eikä venkoilla. Ja tosiaan tietty rentous pitää säilyttää eikä mitään kirkkoja olla parin viikon jälkeen varailemassa. Saa nähdä miten menee, pitää koittaa nauttia hetkestä eikä liikaa miettiä.

Eiköhän siinä ole itselläsi ihan hyvät ohjeet itsellesi.

Paras tapahan saada toinen luottamaan ihmisiin on se että on sen luottamuksen arvoinen. Ei mielestäni ole tarpeellista mitään erityistä tehdä tai väkisin todistella asiaa. Turhaa energiaa vain menee sellaiseen.

Itse ainakin sinun kengissäsi vaan olisin iloinen ja nauttisin jos löytänyt hyvä tyttö/nainen jonka kanssa viettää aikaa. Turha suunnitella liikoja, mutta toisaalta turha keinotekoisesti suhdetta jarrutellakkaan.

Lyhyesti siis, nauti niistä hyvistä hetkistä kunnolla. Pienet ilotkin voivivat olla isoja, kun niitä on tarpeeksi.

 

[Squit]

Katsomalla kortit loppuun asti saattaa tuhlata vain aikaansa, mutta toisaalta eipähän jää enää kysymyksiä, jotka alkavat sanoilla olisiko sittenkin tai mitä jos. Mielenrauhan ja varmuuden päätöksensä oikeellisuudesta sillä ainakin saa, jos ei muuta.

Erittäin hyvin sanottu. Itsellä myös hiukan samantyylinen tilanne, eli nykyinen tilanne ei ole kauhean lupaava, mutta yritän katsoa kaikki kortit loppuun ennen kuin lyön pisteen millekkään. Kun toista rakastaa niin kyllä se sattuu aina, lyö sen pisteen nyt tai sitten myöhemmin taistelun jälkeen. Itse haluan vaan että sitten ja jos kun se loppu tulee, niin se on sitten case closed lopullisesti, eikä jää mikään asia vaivaamaan jossitteluineen.

Dababille kuitenkin peukkuja tulevaan. Olet asian näin päättänyt niin ei muuta kuin onnea tulevaan. Tärkeintä että olet päättänyt asian jompaan kumpaan suuntaan, etkä jäänyt siihen välille diipadaapailemaan ja punnitsemaan. Se on miehen merkki joka kohtalonsa päättää ja ei ole elämän loppu jos virheen tekee, se vain kasvattaa jos sen osaa ottaa oikein.

 

[Prof. Puck]

Tämä on minusta hiukan liikaa yksinkertaistettu esimerkki, tai sitten olen poikkeava yksilö - kummin vain....

Minulla on muutama naispuolinen ystävä... enpä voi sanoa, että olisin koskaan halunnut seksuaalista kanssakäyntiä heidän kanssaan. En edes muista, että olisin unelmoinut sellaisesta. He ovat minulle hyviä ja todella tärkeitä ystäviä, joten en missään nimessä halua pilata ystävyyssuhdetta mahdollisilla seksiseikkailuilla.

Nämä on kyllä vaikeita kysymyksiä ja mitään yhtä oikeaa vastausta tuskin on... riippuu niin paljon ihmisistä itsestään miten asiat kokee ja näkee! Minulla puolestaan ei ole yhtään sellaista naispuolista oikeaa ystävää, jota kohtaan en tuntisi ainakin potentiaalisesti seksuaalista vetovoimaa (toki kykenen pitämään itseni kurissa ja housut jalassa...), noin niinkuin karusti sanottuna. Eipä silti, ei mulla ole ylipäätään kovinkaan montaa naispuolista (oikeaa) ystävää, tästä ja hiukan samoista syistä johtuen, mitä veli carlos tuossa aikaisemmin kirjoitteli. Toki tuttavia, kollegoita, kavereiden tyttökavereita tai puolisoita jne.. on hirmuisen iso nippu, joiden (osan) kanssa tulee juteltua miltei päivittäin. Mutta kaikkia näitä yhdistää se, etteivät he ilman muita ulkopuolisia syitä (kuten työ, yhteiset kaverit jne..) olisi allekirjoittaneen ystäviä. Ja itselläni on myös päähän asennettuna sellainen rajoitin (onneksi), etten ikimaailmassa kykenisi ihastumaan esimerkiksi kaverin naiseen. En edes sen jälkeen, jos kaverilla ja tällä naisella on homma kariutunut.

En sano, että tämä mun tilanne olisi mitenkään ideaali, puhumattakaan oikeasta. Totesin vaan, että näin se vaan mun kohdalla toimii ja sen vuoksi pidän melkein mahdottomuutena aseksuaalista suhdetta naisen kanssa, josta oikeasti pidän niin paljon, että hänet aidoksi ystäväkseni lasken. Vaikkei mitään tapahdukaan, niin tietty kipinä taustalla kuitenkin kytee. Vaikka onhan kyse pitkälti myös määrittelykysymyksistä... minkä laskee ystävyydeksi tai minkä ylipäätään määrittelee seksuaalisuudeksi...? Mulle riittää (tarvittaessa) pelkkä välähdys molempien osapuolten silmissä, ei siihen mitään sanoja, flirttiä tai varsinkaan fyysistä kanssakäymistä välttämättä tarvita.

 

[ms.qvist]

Nämä on kyllä vaikeita kysymyksiä ja mitään yhtä oikeaa vastausta tuskin on... riippuu niin paljon ihmisistä itsestään miten asiat kokee ja näkee! Minulla puolestaan ei ole yhtään sellaista naispuolista oikeaa ystävää, jota kohtaan en tuntisi ainakin potentiaalisesti seksuaalista vetovoimaa (toki kykenen pitämään itseni kurissa ja housut jalassa...), noin niinkuin karusti sanottuna.

Olet aivan oikeassa!

Osa näistä minun naispuolisista ystävistäni on ollut ystäviäni jo reilusti yli kymmenen vuotta, piakkoin viisitoista vuotta, eikä mieleeni ole kertaakaan juolahtanut, että heidän kanssa voisinkin harrastaa seksiä. Heidän tapauksessa osin varmaan siitäkin syystä, että kunnioitan myös heidän seksuaalista suuntautuneisuutta enkä halua heille tämänkään tähden tuotta ikäviä tilanteita, että ryhtyisin ehdottelemaan mitään sänkyhommiin viittaavaa.

Toisaalta jäi tähdentämättä edelliseen lainaamaasi viestiin se tosiasia, että nyt kun olen jonkinsortin suhteentapaisessa, en missään nimessä ryhdy etsimään uusia naispuolisia ystäviä. Pidän siis kiinni vanhoista mutta uusia en missään nimessä edes halua, koska kunnioitan suhdettani niin paljon.

Ja painotan vielä, että niitä naispuolisia ystäviä ei montaan ole ja kumppanini tietää heidät kaikki ja haluan pelata avointa peliä hänen kanssa, joten salailu pois. Enkä myöskään sano, että oma toimintani on millään tapaa oikeampi kuin se, että ei ole niitä naisystäviä kun on suhteessa. Kyse on yksilöistä ja siitä millaisena asian kokee. Minulle on aina ollut ehdottoman selvä se asia, että ystäviäni en hylkää minkään suhteentapaisen takia.

vlad.

 

[Magenta]

Taidan olla ensimmäistä kertaa elämässäni matkalla suhteeseen, jossa vastapuoli on henkisesti samalla tasolla. Lähes kahden vuoden sinkkuilun ja lukemattomien treffien jälkeen tuntuu kyllä uskomattomalta. Aiemmissa jutuissa tässä sinkkuaikana on aina ollut se fiilis, että taas joutuu näkemään tai että ei vaan onnistu, mutta nyt on täysin erilaista. Päivät näkemättä kuluvat hitaasti ja sitä vaan odottaa kuin joulua kun viimein pääsee vastapuolen kanssa viettämään aikaa. Kesällä en olisi vielä uskonut tätä, mutta nyt oli pakko hehkuttaa kun tuntuu niin perhanan hyvältä.

Eihän se sitten ihan nappiin mennyt. Yllättävän lyhyessä ajassa paljastui asioita naisesta, mikä johti oman kiinnostukseni täydelliseen lopahtamiseen. Eipä tässä ole niin suurta tarvetta saada väkisin toista puoliskoa, että tyytyisin "ihan kivaan". Vielä pitäisi tämä kuvio saada lopetettua jotenkin, loukkaamatta ei varmasti onnistu, joten kaippa se pitää vain tarttua härkää sarvista.

 

[alwahla]

Tyhmä kysymys, mutta ilmeisesti oikea ketju:

Kumpi tuntuu paremmalta: a) se, kun teini-ikäisenä alkaa ensimmäisen kerran seurustelemaan vai b) se, kun 30-vuotiaana alkaa ensimmäisen kerran seurustelemaan?
Tarkoitan siis sitä, että molemmissa tapauksissa kyseessä on ihan ensimmäinen kerta, kun ryhtyy parisuhteen toiseksi osapuoleksi.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Tyhmä kysymys, mutta ilmeisesti oikea ketju:

Kumpi tuntuu paremmalta: a) se, kun teini-ikäisenä alkaa ensimmäisen kerran seurustelemaan vai b) se, kun 30-vuotiaana alkaa ensimmäisen kerran seurustelemaan?
Tarkoitan siis sitä, että molemmissa tapauksissa kyseessä on ihan ensimmäinen kerta, kun ryhtyy parisuhteen toiseksi osapuoleksi.

Eihän sitä voi kukaan tietää. Mutta varmaan yhtä hienolta?

 

[sampio]

Tyhmä kysymys, mutta ilmeisesti oikea ketju:

Kumpi tuntuu paremmalta: a) se, kun teini-ikäisenä alkaa ensimmäisen kerran seurustelemaan vai b) se, kun 30-vuotiaana alkaa ensimmäisen kerran seurustelemaan?
Tarkoitan siis sitä, että molemmissa tapauksissa kyseessä on ihan ensimmäinen kerta, kun ryhtyy parisuhteen toiseksi osapuoleksi.

Pystyykö joku kentien vastaamaan tähän mielestäsi? Ehkä joku hindu, mutta joudut parhaimmassakin tapauksessa odottamaan vähintään sen viitisentoista vuotta.

 

[Läskisalo]

Juuri näin itsekin ajatellen asian. Olen jossitelevaa ihmistyyppiä, ja haluan katsoa tämän kortin loppuun asti, päättyi se sitten miten tahansa.
Itse koen eron helpompana, jos on saanut käsitellä asiaa oman pään sisällä aikaisemmin.

Saattaa tulla vähän myöhässä tämä mielipide, mutta sanonpahan kuitenkin. Mielestäni tilanteessasi on kaksi mahdollista vaihtoehtoa: A) Teet kuten viisaat sanovat ja lopetat leikin. tai B) Jatkat leikkiä ja kokeilet kantapään kautta, kuten moni muukin ennen kuin heistä tuli viisaita.

Toki olisi hienoa, jos kohdallasi tapahtuisikin hypoteettittinen vaihtoehto C) häpilieveräftör. C-vaihtoehdossa on vain se huono puoli, että niitä on oman elämäni piirissä esiintynyt vieläkin harvemmin kuin vaihtoehtoja A, joita on esiintynyt 1 kpl.

 

[Monipuolisenhuono]

Niin mitkä asiat?

Ei ole, ei sitten millään. Toki työvuorot ovat hyvässä asemassa torpedoimasta mitään järkevää, nyttenkin kirjoitan tätä töistä.

 

[Palstalegenda]

Minusta tuntuu, että näen punahiuksisia naisia joka paikassa. Juuri nytkin TV1:llä pyörii joku punahiuksinen Merilei. Ohjelman juontajakin on kai jossain määrin punahiuksinen. Minun kolme viimeistä naissäätöäni - ja nykyinen - ovat punahiuksisia. Onko täällä Suomessa muiden mielestä punahiuksisten naisten määrä lisääntynyt vai onko asia niin, että minulla on nyt fiksaatio punahiuksisiin naisiin, josta syystä näen niitä vähän joka paikassa ja tapailenkin näemmä lähinnä punahiuksisia naisia?

 

[Surukuku]

... Onko täällä Suomessa muiden mielestä punahiuksisten naisten määrä lisääntynyt vai onko asia niin, että minulla on nyt fiksaatio punahiuksisiin naisiin, josta syystä näen niitä vähän joka paikassa ja tapailenkin näemmä lähinnä punahiuksisia naisia?

No, ei minun mielestäni ole eli sinulla on.

Minulle taas tuppaa käymään niin, että muutamat naiset miehensä käsikynkässä ohitseni kulkiessaan punastuvat rajusti ja sanovat minulle tosi vaivautuneesti: "Hei!" ja mutisevat sen jälkeen itsekseen:
"Ei, vittu, oo todellista! Mikä mä tossa idiootissa oikein näin?"

Eli, onko minulle fiksaatio herkästi punasteleviin naisiin, vai mitä tuo oikein johtuu?

 

[Kummeli]

Tyttöystäväni on armeijassa, olen korviani myöten rakastunut, ja niin on myöskin toinen osapuoli. Viikonloput on yhtä juhlaa, meillä on hauskaa yhdessä ja seksiäkin harrastetaan vähintäänkin riittävästi, joten kaikki on siltä osin kohdallaan. Mutta kaikki (eli siis ne harvat) tietää kuinka vaikeita nämä viikot on, kun tyttöystävä on lukemattomien miesten keskellä kaikki viikot. Tälläkin hetkellä hän on leirillä, minkä takia kirjoitankin. Heräsin aamulla hänen lähettämään tekstiviestiin, kuinka paha mieli hänellä on, kun yöllä oli käynyt niin että hän oli nähnyt unta minusta ja oli painautunut vierustoveria vasten (mies totta kai) ja oli herännyt siihen että mies pussasi häntä otsalle. Totta kai hän oli heti mennyt kauemmaksi nukkumaan ja muutenkin olen tyytyväinen että hän kertoi tuosta minulle heti, eikä jäänyt hautomaan tai salaamaan sitä. Ei tämä minun mielestäni mitään jatkotoimenpiteitä vaadi, varsinkaan kun hän kertoi siitä heti minulle, mutta teki vaan mieli avautua. Toki tuon jätkän haluaisin tavata, kun siellä on aika hyvin yleisessä tiedossa että me seurustellaan. Haluaisin vähän kertoa hänelle reviireistä ja niiden kunnioittamisesta.

Te varmaan ajattelette, että tuo nainen on joku lutka, joka on mennyt munan perässä inttiin, mutta ei hän sitä ole. Hän on aina sanonut että hän ei pidä miesten huomiosta, ja hän oikeasti tarkoittaa sitä. Hän meikkaa todella harvoin (itse olen nähnyt kaksi kertaa hänet meikattuna) ja pitää aika peittäviä ja neutraaleja vaatteita. Hän jopa pelkää, että minä kyllästyn häneen, kun hän ei "ole kauniimpi", mutta mielestäni nainen on täydellinen silloin kun hänen ei tarvitse meikata näyttääkseen hyvältä. Ja hän näyttää oikeasti hyvältä, eikä ole mikään ruma rekkalesbo, niinkuin inttitytöt monesti ovat.

Vielä meidän suhteesta sen verran, että en ole koskaan ennen tuntenut oloani näin onnelliseksi kenenkään kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu että olen löytänyt sen oikean, jonka kanssa voi suunnitella yhteistä tulevaisuutta, mikä kuullostaa vähän pelottavalta, kun olen vasta 19 -vuotias. Tämä on vain niin vahva tunne, eikä tämä ole enää edes mitään ihastumisen huumaa, tämä on erilaista. Olen jopa sanonut rakastavani häntä, ja hän minua. Tätä en ole koskaan ennen kenellekään sanonut, koska en ole halunnut sanoa sitä, jos en tarkoita sitä. En ole oikein ulkopuolisille hehkuttanut kuinka tosissani olen, sillä veikkaan että he ei tajuaisi kuinka tosissani me molemmat oikeasti olemme. Osaako kukaan samaistua tilanteeseeni?

Ei tämä suhde muutenkaan liian helppo ole, sillä hän lähtee tammikuussa Joensuuhun opiskelemaan, ja tällä hetkellä siis asumme Tampereella, eri osoitteissa. Hän yrittää hakea opiskelupaikkaa Tampereelta heti seuraavassa haussa, mutta vähintään tuon puoli vuotta tulisi lisää etäsuhdeaikaa väkisinkin. Ollaan myöskin puhuttu, että jos opiskelupaikka täältä ei irtoa, niin muutan luultavasti hänen perässään Joensuuhun, vaikka en ole ikinä pystynyt kuvittelemaan, että muuttaisin pois Tampereelta, mutta hän on vienyt sydämeni täydellisesti.

Olen rakastunut.

On tämä loistava ketju, kun pääsee purkamaan tuntojaan, kiitos ja anteeksi.

 

[pakki3000]

Minulle taas tuppaa käymään niin, että muutamat naiset miehensä käsikynkässä ohitseni kulkiessaan punastuvat rajusti ja sanovat minulle tosi vaivautuneesti: "Hei!" ja mutisevat sen jälkeen itsekseen:
"Ei, vittu, oo todellista! Mikä mä tossa idiootissa oikein näin?"

Avaatko tätä hieman lisää, kun ainakin itseltä meni vähän pointti ohi? Sanotko sä noille muijille hei vaikka menevät miehensä käsikynkässä ja sulla on tosi hyvä kuulo millä kuulet sen jälkeiset muminatkin vai mitä ajat takaa :D Jos ne on sulle entuudestaan tuntemattomia, niin en yhtään ihmettele tota punastumista ja ihmettelyä että mikä hörhö sä oot..

 

[Surukuku]

Avaatko tätä hieman lisää, kun ainakin itseltä meni vähän pointti ohi? Sanotko sä noille muijille hei vaikka menevät miehensä käsikynkässä ja sulla on tosi hyvä kuulo millä kuulet sen jälkeiset muminatkin vai mitä ajat takaa :D Jos ne on sulle entuudestaan tuntemattomia, niin en yhtään ihmettele tota punastumista ja ihmettelyä että mikä hörhö sä oot..

Hörhö toki voin olla - pahastikin - mutta en niin hörhö, ettenkö huomaisi, että pointin lisäksi sulla on mennyt ohi ainakin sisälukutaito opinnoissasi - tai sitten et ole vielä kerinnyt sinne asti...

Jaksamista!

 

[Carlos]

Toki tuon jätkän haluaisin tavata, kun siellä on aika hyvin yleisessä tiedossa että me seurustellaan. Haluaisin vähän kertoa hänelle reviireistä ja niiden kunnioittamisesta.

Te varmaan ajattelette, että tuo nainen on joku lutka, joka on mennyt munan perässä inttiin, mutta ei hän sitä ole.

Kun itse olin armeijassa, meidän saapumiserässä oli n. 20 naista, joista n. 2kpl EI ollut siellä PELKÄSTÄÄN munan perässä. Ehkä asiat ovat muuttuneet, mutta ainakin silloin oli näin. Vastaavasti taas intissä hyvin harva mies jossain metsäleirillä kiinnostuu siitä onko jollain naikkosella kotona poikaystävä, jos toinen painautuu kiinni yöllä teltassa. Siellä ajatellaan että jokainen tsäänssi on mahdollisuus, ja näistä tsäänsseistä saa mahtavia inttimuistoja.

Että lepo vaan jos luotat tyttöystävääsi. Yrittäjiä tulee varmasti riittämään ja paljon, turha siitä sen enempää hermostua. Se on vain inhimillistä.

 

[tomageeni]

Kun itse olin armeijassa, meidän saapumiserässä oli n. 20 naista, joista n. 2kpl EI ollut siellä PELKÄSTÄÄN munan perässä. Ehkä asiat ovat muuttuneet, mutta ainakin silloin oli näin.

Täytyy antaa vastakkainen näkökulma. Minä kävin intin viisi vuotta sitten, ja silloin meidän tuvan kesken ihmeteltiin näitä "nainen armeijassa"-legendoja. Emme nimittäin havainneet mitään em. kuvatun kaltaista. Toki meidän joukkueessa ei naisia ollut, joten sikäli en ole ehkä paras arvioimaan asiaa. Olin kuitenkin samassa virka-apuosastossa parin naisen kanssa ja huolto-osastossamme oli naisia. En sitten tiedä, oliko siellä sitten muhinat iltaisin menossa, mutta ainakaan mitään viitettä siihen emme havainneet.

Muutenkin kavereiden kesken kun on tullut inttijuttuja muisteltua, niin harvemmalla on oikeasti ns. ensikäden tietoa näistä "munan perässä" juoksevista naisista. Juttuja toki aina kiertää, mutta olen taipuvainen uskomaan, että jutut usein suurentelevat todellisuutta.

Munan perässä juoksijoita armeijasta varmasti löytyy, mutta uskon että myös "kilttejä" tyttöjä. Suhdelukua en uskalla lähteä arvioimaan.

 

[Ted Raikas]

Munan perässä juoksijoita armeijasta varmasti löytyy, mutta uskon että myös "kilttejä" tyttöjä. Suhdelukua en uskalla lähteä arvioimaan.

Suurin osa varusmiespalveluksen käyvistä naisista kyllä varmasti valitsee sen intin ihan urasuunnitelmiensa takia. Siitä varmasti on apua tietyissä esimiestehtävissä tai esim. poliisikouluun hakiessa.

Jotenkin nyt luulisi, että munaa nainen saa ihan muutenkin, eikä tarvitse inttiin saakka vaivautua sen vuoksi menemään ja siellä oleilemaan vuoden päivät. Vaan mistäpäs minä sen varmasti tietäisin, voihan joillain toki olla mielihalu olla miesten ympäröimänä ja sillä tapaa haluttuna riistana.

 

[Kulttimörkö]

Minun inttiaikanani meillä oli siellä muutama nainen. Pari oli sellaisia, jotka tulevan uransa vuoksi halusivat käydä intin läpi. Toinen näistä oli oikeasti kaunis ja häntä kohtaan oli yrityksiä todella usein. Tietääkseni ei lämmennyt, koska oli kuitenkin vain uraansa varten armeijassa. Itse en tietenkään mitään yrittänyt, koska olin silloin vakituisessa parisuhteessa. Mitä nyt juttelin mukavia ilman mitään taka-ajatuksia.

Kolmas nainen oli alikersanttina ja tuo alikersantti mm. harrasti seksiä kahden eri varusmiehen kanssa metsäleirillä yhtä aikaa. Päällystön jäsen yllätti tämän toiminnan tapahtuessa ja seurauksena hän sai leirikiellon. Sen jälkeen oli kuulemma vielä harrastanut seksiä suihkutiloissa jonakin yönä erään varusmiehen kanssa. Molempia tapauksia varmaan löytyy jatkossakin.