Naisasiat

[Buddha]

...vilauttelet erokorttia, niin voit varautua siihen, että piparia alkaakin yks kaks lohjeta ihan käsittämättömiä määriä.

Se on läheisriippuvainen narttu, joka ei uskalla lähteä omilleen. Ja ei, pillun takia sinne ei kannta jäädä, vaikka sitä lohkeisikin nyt erokortin vilautuksen jälkeen.

 

[Surukuku]

Herranjumala että voikin olla pää sekaisin tunteista!
Nyt on pakko turvautua Jatkoajan kaikkitietäviin ihmisiin. ...

Noh, onkos viisautta karttunut?
Kysymys on siitä, uskallatko katsoa totuutta silmiin vai uskotko mieluummin jotakin muuta, joka tuntuu miellyttävämmältä tilanteeseesi.

...
Miten pystyisin muuttumaan taas seksuaalisesti haluttavaksi ihmiseksi hänen silmissään?
...

Tämä on aika absurdi kysymys, mutta ihan ymmärrettävä tilanteessasi. Sinä tuskin voit tehdä asialle mitään eikä kannatakaan, sillä silloin sinä joutuisit "myymään" itsesi, olemaan jotain sellaista, mitä et oikeasti ole ja se on varma tie epäonnistumiseen.
Toki, lottovoitolla saisit varmasti statuksesi ko. alueella kohoamaan, mutta olisitko sittenkään oikeasti onnellinen, kun tietäisit kiinnostuksen perimmäisen syyn.

Muista! Luottamus on tärkeintä ja sitä minusta tässä suhteessa on tyttöystäväsi jo loukannut.

 

[Carlos]

Nimenomaan näin.

Ganz genau, täysin samaa mieltä edellisten kanssa. Nostat kytkintä nyt heti tänään, sanot tytölle että morjentes.

- Hän ei selvästikään rakasta sinua
- Hän antaa jonkun toisen kundin puristella tissejänsä (jo se että hengailee jonkun exän kanssa on mielestäni tuomittavaa)
- Hän ei koe sinua seksuaalisesti haluttavana, mutta pitää jotain toista jäbää joka saa siis puristella sängyllä, ja sai todennäköisesti paljon muutakin mutta nainen ei vaan uskalla kertoa totuutta.
- Hän on erittäin kaunis (yleensä tämä ei tee naisesta ainakaan helpompaa kumppania)
- Hän vaikuttaa melko epärehelliseltä tyypiltä kuvauksen perusteella.
- Ette juuri koskaan tappele. Mielestäni tämä on huono merkki, kunnon riitely silloin tällöin pelkästään osoittaa että molemmat ovat täysillä mukana jutussa. Toisekseen pelkkä hymistely käy pitkän päälle tylsäksi, onni-riita-sovinto-onni on monessakin mielessä ihan tarpeellinen ja virkistävä kiertokulku parisuhteessa.

Ja ette voi erota koska teillä on niin paljon yhteisiä muistoja, yhteisiä juttuja, ja yhteisiä kavereita? No jopas, siinähän sitä polttoainetta riittääkin pitkän elämän varrelle. Itse olin aikoinaan (about samassa iässä) ihan samassa tilanteessa, niin paljon oli kaikkea yhteistä että ei voinut kuvitellakaan että eroaisi. Molemmat sen vielä sanoivat. Ja kyllähän se sitten eron tullen kirpaisi, mutta elämä jatkui ja nyt 15 vuotta myöhemmin ne "tosi tärkeät asiat" ovat enää etäinen muisto. Uusia on tullut tilalle ja jo ehtinyt mennäkin.

Eli nyt vähän hemmetin äkkiä kerrot sille tädille että teidän juttu ei enää toimi, 99% todennäköisyydellä hän sanoo tähän että "ei niin". Sitten loppuitkut ja kantapäät vastakkain. Kun sinä teet sen aloitteen, säästät itsesi hillittömältä mielipahalta joka on tulossa kuitenkin, säästät itsellesi aimo läjän itsekunnioitusta, ja nostat osakkeitasi tuttavapiirissäsi huomattavasti. Jos jäät roikkumaan naiseen kunnes hän antaa sen loppulaukauksen, menetät kaiken itsekunnioituksesi ja olet kaikkien mielestä "se vässykkä jonka Johanna jätti ja meni suoraan ottamaan B-rappuun siltä alfa-Otolta"

Ajan mittaan sitä oppii näkemään milloin naista kiinnostaa ja milloin ei, ja voin sanoa että se helpottaa elämää ihan helvetisti. On vaan niin helppo lähestyä naisia, heti jos tulee signaali että "ei kiitos" niin voi samantien tuumata että "ei väkisin - moi". Ei kannata piiskata kuollutta hevosta. Ja tämä epäkiinnostunut nainen jää itsekseen miettimään että olipas se jotenkin kuitenkin jännittävä tyyppi, olisko sittenkin pitänyt...

Eli vielä kolmannen kerran: Lähde menemään nyt heti, tänään. Kaikki muu on itsensäpettämistä.

 

[pakki3000]

Eli vielä kolmannen kerran: Lähde menemään nyt heti, tänään. Kaikki muu on itsensäpettämistä.

AAMEN! Ja vielä neljännen kerran.: Lähde menemään ja nopeasti. Eihän nyt mikään yhdessäolo voi edes olla vaihtoehto tuollaisessa tilanteessa..

 

[tomageeni]

hän ei näe minua enää seksuaalisesti kiihottavana. En tiedä mistä tuo johtuu, sillä olen todella hyvävartaloinen ja pukeudun tyylikkäästi.

Vähän ikävä sanoa, mutta näillä asioilla ei oikeastaan ole kovinkaan paljon tekemistä toistensa kanssa, kun puhutaan pitkästä suhteesta. Eri asia toki alkuvaiheen tutustumisessa ja jännityksessä, mutta kolmen vuoden jälkeen parisuhteen/seksin toimimiseen vaaditaan muutakin kuin kiva kroppa ja hienot vaatteet.

En halua masentaa sinua, mutta minusta suhteenne tulevaisuus ei näytä kovin hyvältä. Täällä suurin osa kehoittaa jo välitöntä irtisanomista, mutta jos oikeasti haluat vielä jatkaa "Johannan" kanssa yhdessä niin minusta sitä ei tarvitse välittömästi poissulkea. Se vaatii kuitenkin sitä että molemmat haluatte korjata tilanteen ja saavuttaa toistenne luottamuksen. Parisuhdekin on semmoinen juttu joka ihastuksen/rakastumisen/seksin voimalla toimii jonkin aikaa, mutta pidemmän päälle se vaatii kummaltakin osapuolelta tahtoa hoitaa ja ylläpitää suhdetta. Se rakkaus todennäköisesti "menee ohi" jos ei eksplisiittisesti nimenomaan tahdo rakastaa. Pidemmän päälle se tunne ei välttämättä pysy itsekseen, vaan se vaatii ylläpitoa. Varmaan tässä on nyt vähän siitä kyse. Ehdotan että jos et suoralta kädeltä halua dumpata tilannetta, niin otat asian puheeksi suoraan, kerrot omat fiiliksesi ja sen että tilanne vaatii uudelleenkäsittelyä, jos haluatte vielä jatkaa.

Luulen seksi on pienin ongelmanne tällä hetkellä. Se korjaantuu itsestään, jos saatte muuten asiat kuntoon. Siinä onkin enemmän tekemistä.

edit. Ne muut asiat ovat siis molemminpuolisen luottamuksen saavuttaminen, halu jatkaa yhdessä ja mielellään jokin päämäärä. Se, että tyttöystäväsi välttelee sinua mutta ei halua erota suhteesta on nimenomaan merkki siitä että se alkuvaiheen "rakastumistila" on mennyt ohi, mutta kohtalaisen pitkän yhdessäolon jälkeen hän ei osaa/uskalla muuttaa tilannetta.

 

[Dabab]

En ole ehtinyt aikaisemmin kirjoittaa vielä vastausta tänne työkiireiden takia.

Mutta siis, kiitokset teille vastanneille! Kyllähän tuossa tuli monta todella hyvää pointtia jotka pistivät miettimään.

Tässä on viimeajat oltu vähän "ei kiinnosta mikään" -fiiliksillä.
Olen viettänyt aikaa kavereiden ja harrastusteni parissa.

En haluaisi kuitenkaan vielä heivata tätä suhdetta, mutta en vielä tiedä mitä asian kanssa tekisin... Pitäisikö katsella hetki tätä tilannetta, että kehittyykö tämä tästä mihinkään, vai ei?
Toisaalta meni vähän luottamus "Johannaan". Mistä enää tiedän, että milloin hän puhuu totta ja milloin ei?

On nämä naisasiat hankalia...

(Pahoitteluni jos viesti on epäselvä/hankala ymmärtää, sillä kirjoitan työkiireessä tämän viestin.)

 

[hekottava pappi]

En haluaisi kuitenkaan vielä heivata tätä suhdetta, mutta en vielä tiedä mitä asian kanssa tekisin... Pitäisikö katsella hetki tätä tilannetta, että kehittyykö tämä tästä mihinkään, vai ei?
Toisaalta meni vähän luottamus "Johannaan". Mistä enää tiedän, että milloin hän puhuu totta ja milloin ei?

Vaikka varmasti tunteiden ja muistojen takia on vaikea lopettaa suhdetta, niin sun aiempien tekstien perusteella tuo suhde tulee loppumaan joka tapauksessa jossakin vaiheessa. Se, että suhde on pystyssä johtuu lähinnä siitä, että tyttöystäväsi ei ole uskaltanut tehdä sitä mitä olisi pitänyt. Kannattaa siis lopettaa ne "jos sittenkin"-ajatukset ja tehdä itse se mikä tuossa tilanteessa on valitettavasti ainoa oikea vaihtoehto.

 

[maken veivi jr.]

Dabab:
Itselläni oli sun iässä hyvin vastaanvanlainen tilanne. Tosin sillä erotuksella, että menimme muuttamaan yhteen, vaikka se luottamus oli alkanut jo hieman rakoilla. Homma päättyi siihen, että joku toinen oli mies oli vieraillut kotonamme sängyssä silloisen "Johannani" kanssa, kun olin työharjoittelussa kuukauden ajan toisella paikkakunnalla. Erohan siitä tuli, mutta hauskin homma oli se että meillä oli määräaikainen vuokrasopimus kalliista asunnosta. Vuokrasopimuksen purkamisen myötä olisimme menettäneet takuuvuokran, joka oli sen verran suuri summa, että kummallakaan ei ollut varaa sitä purkaa. Asuimme sitten puoli vuotta kaksiossa eronneina, vuorotellen sohvalla nukkuen.

Oma asenne touhuun oli sellainen, että voitaisiin edes yrittää tulla toimeen (vaikka häntä vihasinkin sillä hetkellä enemmän kuin mitään), mutta hän taas halusi ette emme sano toisillemme sanaakaan kotona ja teki hyvin selväksi, että hän nautti siitä kun pystyi tuottamaan minulle tuskaa. Muistan kun meillä oli enää kuukausi jäljellä yhdessä asumista. Olin ollut viikon verran duunissa toisella paikkakunnalla ja palasin kotiin. Kotona ei ollut ketään, mutta kaikki tavarani oli pakattu pois näkyvistä ja ruokapöydällä oli joku vitun koriste-esine, kaksi puista sydäntä joissa oli exän ja jonkun toisen miehen nimi. Siinä kohtaa tuli se viimeinen romahdus ja vessaan oksentamaan. Eli sieltä löytyi ihmisestä ihan uusia puolia. Voin kertoa että tuon puolen vuoden aikana henkisesti olin aivan paskana, jopa fyysinen terveys alkoi pettää, mutta päivä kerrallaan jotenkin selvisin siitä.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt kuinka moni asia siinä suhteessa oli vituillaan vaikka silloin ajattelin että tämä on "se oikea". Tuon eron jälkeen olin noin nelisen kuukautta ottamatta mitään kontaktia vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Noin vuoden verran kesti toipua tapahtuneesta kokonaan ja pystyi ajattelemaan, että ehkä niihin naisiin voi sittenkin luottaa.

Ymmärrän että toisen jättäminen ei ole mikään helppo päätös. Järki sanoo yhtä ja sydän toista, etenkin jos kyseessä on se ensirakkaus ja tuntuu että ei koskaan löydä enää vastaavanlaista tapausta. Voin kuitenkin luvata, että nuo ajatukset ajan myötä muttuvat. Trust me.

Nykyisin olen taas parisuhteessa ja nykyisen kumppanin kanssa homma muistuttaa tuollaista Carloksen kuvaamaa meininkiä jossa välillä riidellään, mutta ne asiat myös selvitetään ja sen jälkeen on sellainen olo että tunnen taas kumppanini paremmin. Häneen minä pystyn luottamaan, varmaan koska olemme tässä ajassa keskustelleet enemmän "vaikeistakin" asioista kuin exäni kanssa koko tämän edellisen viitisen vuotta kestäneen suhteen aikana.

Jälkeenpäin eksä on itkenyt perääni ja halunnut palata yhteen, mutta en ole vaivautunut edes vastamaan noihin viesteihin. Kuten tekstistä tulee ilmi, kyseessä ei ollut ihan tasapainoisin ihminen vaikka päällepäin sellaiselta vaikuttaakin. Oli siellä paljon pahempiakin asioita, mutta niitä en halua avata, sillä tiedän että tätä palstaa lukee muutamia henkilöitä jotka tietävät nimimerkkini ja osaavat tunnistaa henkilön.

Kadotin ehkä jossain vaiheessa kirjoituksen pointin. Kai yritin sitä sekavasti selittää, että kyllä se luottamus on helvetin tärkeä asia.

Mitään "jätä se" neuvoa en halua sinulle antaa, kyllä sen ajatuksen pitää tulla sinusta itsestäsi.

 

[Kulkija]

Lähde vain menemään ja vauhdilla! Itse olen sivusta nyt seurannut lähes identtistä tapausta. Pari ollut yhdessä sen 4 vuotta ja jätkä alkoi empimään kesällä jo suhteestaan, mutta eipä kehdannut mitään tehdä. Nyt he muuttivat yhteiseen kämppään ja siitä ei ole kuin 3 viikkoa aikaa, kun jätkä puhui kännissä että kuinka paska hänen on olla tossa suhteessa.

Ihminenhän on oikeasti helvetin tyhmä eläin ja parisuhteissakin toinen voi roikkua monta vuotta onnettomana, kun ajattelee "kyllä tämä tästä vielä".

 

[Aunt Wang]

Suhteenne on sen verran perseellään, että yritä nyt edes selviytyä tuosta tilanteesta "voittajana". Lähde menemään kun se on vielä mahdollista, niin muija huomaa että hän ei ole sinulle koko elämäsi. Kuulostaa siltä, että naikkonen on kasvanut turvalliseen tyttöystävän rooliin jossa sinä olet se jolla eron tullen on jotain menetettävää. Osoita hänelle, että asia ei ole näin ja jos muut miehet kiinnostavat niin hän saa heittää hyvästit suhteellenne, pärjäät kyllä ilman pettävää tyttöystävää. Ehkä hän jonakin kauniina päivänä miettii mitä on menettänyt, ja muistaa miksi ex-poikaystävä jonka kanssa hän peuhasi sinulta salaa, oli silloin juurikin ex-poikaystävä eikä poikaystävä.

 

[Japu91]

On tullut tätä ketjua luettua ihan mielenkiinnosta, koska ovathan nämä naisasiat sellaisia, joista ei voi liikaa jakamatta neuvoja toisille miehille. Nyt pinnalla olevaan tapaukseen on myös pakko tuoda oma lusikkansa soppaan. Itselläni oli vähän vastaanvanlainen tilanne 1½ vuotta sitten.

Seurustelin silloisen tyttöystäväni kanssa reilut 2½ vuotta. Armeijaa en lähde syyttämään erosta, koska kaikki meni senkin aikana loistavasti aina kevättalveen asti. Jouluna vielä tyttöystäväni puhui kihloista ja yhteenmuutosta, minä toppuuttelin että ehkä vielä ei kannata, että parempi sitten kun tulee seuraava syksy ja alkaa opiskelut yms. En vain ollut täysin varma, vaikka rakastinkin sitä naista hulluna, joku sisäinen järki päässä sanoi, että ei vielä. Kevättalvella sitten "Johanna" alkoi viiletä kummallisesti ja riideltiinkin melkeinpä jokaisesta asiasta. Sitten tuli eräs case, jossa hän meni toiselle paikkakunnalla serkkunsa luokse ja siellä sitten vietti jonkun miehen seurassa kanssa aikaa, jollain keikalla. No ei siinä vielä mitään, mutta minä olin pääsemässä lomille silloin viikonloppuna ja nainen ilmoittaa, että tuleekin vasta sunnuntaina pois ja eipä keritä nähdä. Tietty mietin jo, että mitä helvettiä se siellä tekee ja ei suostu suoraan kertomaan. En edes ajatellut pettämistä vaihtoehtona. Viikko tästä ja vietettiin yhteistä viikonloppua, silloin joku "Markus" soittaa keskellä yötä ja kuulemma halusi kuulla naiseni ääntä yms. Tässä vaiheessa kysyin suoraan mitä helvettiä tuo nyt oli ja mitä tapahtui siellä reissulla. "Johanna" sanoi vain, että heillä oli kivaa ja hän nukkui serkkunsa kanssa sen "Markuksen sohvalla" ja se on hänen serkkunsa kaveri ja minä idiootti uskoin tätä.

Viikot meni intissä mutta sielläkin ajatukset karkaili muijaan, että mitä tästä tulee kun on suunniteltu yhteistä tulevaisuutta, on hienot muistot, ensirakkaus, yhteisiä ystäviä jne. Olin täysin sokea rakkaudessani siihen naiseen ja hän pitikin mua aivan pilkkanaan pari kuukautta. Toki puhuttiin vähän erostakin, mutta sitten ajateltiin, että entäs jos vain pidetään taukoa ja ei nähdä. Viimeinen kuukausi olikin sellaista, että nähtiin vain pari kertaa ja nekin keskustelut oli mitä oli. Lopulta tultiin sitten toukokuuhun ja hänellä oli sattumoisin synttärit silloin ja lupasin, että pidän hänelle ikimuistoiset synttärit. Se sopi myös hänelle, samalla puhuttaisiin suhteemme jatkosta. Olin suunnitellut kaikkea illallisesta lähtien ja ostanut lahjankin. Siitä illasta piti tulla sellainen, että ihan keneltä tahansa naiselta lähtisi jalat alta.

No arvatkaas mitä, olin tulossa leiriltä silloin aurinkoisena kevätpäivänä ja akka ei suostu vastaamaan puhelimeen, tällöinkin olin täysi idiootti ja luulin, että jotain on sattunut, olin aidosti huolissani. Lopulta tuli tekstiviesti illasta, aivan oikein, tekstiviesti. että "eiköhän tää meidän juttu ollut tässä". Siinä vaiheessa tuntui, että maailmani kaatui ja niin se kyllä tekikin, olin täysin lyöty mies, millään ei ollut mitään väliä. Se oli täydellinen tyrmäysisku munille ja täydellinen loukkaus kaikkea sitä kohtaan mitä meillä oli ollut. Huomasin, että nainen ei enää arvosta minua millään tavalla. Mitäs suomalainen mies tekee tässä tilanteessa, viinaa naamariin, erääseen baariin 12 jälkeen yöllä ja sielläpä tämä exäni sitten olikin kieli toisen miehen kurkussa. Pitikin sattua, revin naiseni helvettiin baarista ja sanoin, että nyt puhutaan asiat selväksi. Eihän siitä tullut kuin riitelyä ja lisää harmia. Meni 2 viikkoa ennenkuin sovittiin, että puhutaan asiat selväksi. No se meidän välienselvittelykin meni sitten eroseksin harrastamiseksi kolmeen otteeseen, kunnes todettiin, että eiköhän se ollut tässä. Vaikeaa se silti oli, intti oli vielä vetelemässä viimeisiään ja yhtä äkkiä suurinosa tulevaisuuden suunnitelmista oli vituillaan.

Intistä kun pääsin ryyppäsin joka kesäviikonloppu 3 päiväiset kännit. 2 kuukautta erosta olin ilman mitään säätöjä, vitutti kaikki naispuoliset olennot. Sitten törmäsin yhteen muijaan, jonka kanssa seksi oli paljon parempaa kuin koskaan, eihän sekään toiminut kuin kuukauden päivät mutta sen jälkeen on riittänyt naista enemmän ja vähemmän. Molemminpuolista vittuilua exän kanssa tapahtui suhteista yms, kunnes lopulta vihelsin sen pelin poikki alkusyksystä Eipä tässä kaikki, syksyllä muutin monensadan kilometrin päähän uudelle paikkakunnalle, uusi alku ja kaikkea. Aloin olla tyytyväinen taas elämääni. Exäni kuitenkin yhtä äkkiä alkoi ottamaan minuun kontaktia feissarin kautta, vaikka hänellä oli uusi poikaystäväkin. Ehdotteli minulle kaikenlaista epämääräistä ja puhui jos muuttaisi samalle paikkakunnalle ja tämähän vieläkin sotki päätäni "entä jos sittenkin" ajatuksilla. Onneksi hyvät ystäväni sanoivat, että nyt sano sille akalle suorat sanat ja tule itse järkiisi. Sain kuulla parin tahon kautta, että petti mua silloin vaikeina aikoina. Tajusin ja myönsin sen itsekin vasta syksyllä. Ilmoitin myös exälle, että turha yrittää enää mua, se juna meni jo ja olen 200 % tyytyväinen siihen päätökseen.

Sekava teksti kokonaisuudessaan, pahoittelut siitä. Pointtina on se, että vaikka kuinka rakastaisi jotain naista ja kuvittelisi, että kyllä se voi vielä korjaantua. Kuitenkin jos on tietyt merkit ilmassa, niin ei se korjaannu. Jälkeenpäin sanottuna itsehän olin aikoinaan täysin idiootti ja mursin vain itseni, kun en uskaltanut selvien merkkien ollessa ilmi erota itse ensimmäisenä. Eihän sitä vaan osannut kun oli ensirakkaus kyseessä, ensimmäinen pitkä suhde, luulin että se on mun elämäni nainen, ketään muuta en löydä yms. paskaa. Vittu, että olin idiootti. Erosta selviytyminen vei kuitenkin about 9 kuukautta kaikkine ongelmineen.

Nykyisin vieläkin olen sinkkuna, ei sovi nykyiseen elämäntilanteeseen parisuhde, enkä muutenkaan jaksaisi seurustella vaikka voisihan se olla kivaa. Ei ole vain sopivaa naista sattunut kohdalle. Jokatapauksessa, jos nyt olisin samassa tilanteessa yrittäisin puhua asiat selväksi, jos tämä ei naiselle käy sanoisin että turhapa tässä yrittää, eiköhän ole vain parempi erota. Mitä pitemmälle tuon eropäätöksen jättää, sitä vaikeammaksi se vain muuttuu, vaikkei se helppoa ole todellakaan. Helpommalla olisin aikoinaan itse päässyt jos en olisi "kaikkea yrittänyt" suhteeni pelastamiseen. Naisia kuitenkin tällä planeetalla riittää, ei maailma yhteen kaadu, vaikka se voisi tuntua siltä joskus...

 

[DTremens]

Usean ainejärjestön yhteisbileet. Lähestulkoon täydellinen lääkistyttö (way out of my league). Jostain syystä jopa kiinnostunut minusta. Ja onnistun hukkaamaan ko henkilön jonnekkin ihmismassaan. Vituttaako? No aijaa.

 

[Squit]

Nyt kun olen sivusta seurannut kritiikkiä ohjeitani kohtaan niin ajattelin lukea muutaman kerran debabin tekstin ja muita tekstejä, niin kyllä muut on oikeassa. Ihmeelliisesti jotenkin meni tuo hiplaus juttu multa ohi ja tokihan se on pettämistä. Jos antaa hiplata niin kyllä varmaan antaa jotain muutakin. Tuon hiplausjutun takia tuli kyllä sellainen fiilis että mimmi roikottaa sua mukana, kun muutakaan ei ole ja sitten kun tulee joku kiinnostavampi uros niin varmaan pettää ja jättää sut kuin nalli kalliolle. Avautumiset kännissä kannattaa ottaa tosissaan ja nuo "ei halua seksuaalisesti" jutut kuulostaa siltä, että ne sanotaan sinulle koska hänellä ei ole munaa jättää sinua ja hän antaa ns. ymmärtää että sun olisi paras jättää hänet. Eli ei muuta kuin poikki suhde ennen kuin tämä muija satuttaa sua tai sitten välinpitämätön linja vain päälle.

Mun tuo "muuttakaa yhteen" juttu oli jos suhde tuntuu hiukan väljähtyneeltä eikä mene ns. eteenpäin, niin olisi yksi juttu viedä homma eteenpäin. Mutta tosiaan nuo pettämis jutut ja sitten puheet jne. niin ei muuta kuin eroon naisesta.

T: Tuuliviiri-Squit.

 

[Klassinen sentteri]

Jo on taas asiaa. Eli olen tapaillut muutaman viikon erästä tyttöä. Lauantaina nainen tuli kahville ja otti puheeksi, että hänen on vaikea luottaa miehiin, koska kaksi edellistä poikaystävää on pettänyt häntä. Sitten kyllä sanoi, että luottaa minuun ja vaikutan ihanalta yms. Kahvittelu venähti sitten about 5h mittaiseksi jutteluksi, sohvalla sylikkäin maattiin ja juteltiin. Välillä oltiin vain hiljaa mutta kumpikin totesi, että ei ole yhtään kiusallista vaikka oltiin hiljaakin välillä. Tyttö sanoi vielä että pelottavaa kun viihtyy niin hyvin minun kanssa eikä halua lähteä kainalosta pois.

Eli miten tässä nyt kannattaa edetä? Onko kennelläkään kokemusta naisista jotka ovat menettäneet uskonsa miehiin? Kertoi olenvasa vielä hyvin kyyninen nykyään miehiä kohtaan, mutten kyllä huomannut mitään sellaista itse ainakaan. On vähän pää kyllä itselläkin sekaisin. Tuntuu, että nyt on kerrankin ne kemiat naisen kanssa kohdallaan mutta katsoa nyt. Olipa sekavaa tekstiä :)

 

[Squit]

Eli miten tässä nyt kannattaa edetä?

Vähän vaikea tässä vaiheessa sanoa kun teidän suhteenne on vielä niin alussa, kun ei tiedä kuinka se luottamuspula sitten ilmenee. Ainakin omasta historiasta voin sanoa, että jos sulla on naispuoleisia ystäviä niin heidät kannattaa tutustuttaa tämän naikkosen kanssa. Itse aikoinaan en tutustuttanut naiskavereita ja sitten kun näiden kavereiden kanssa jossain olin niin sain naiseni mustikseksi. Sitten myöhemmin kun nainen tutustui näihin naiskavereihin, niin ei ollut mustis enää. Tietenkin hyvä on tutustuttaa naikkonen muuhunkin kaveripiiriin. Pääasia että asiasta on puhuttu ja molemmat tiedostatte asian. Jos asioista pystyy puhumaan niin ei se ole vielä ongelmantasolla.

Jos kuitenkin nainen rupeaa jostain skitsoilemaan ja vaikka ymmärrätkin häntä hänen historiansa takia, niin silti sellainen käytös ei saa olla suotavaa ja se täytyy aina ilmoittaa (eikä vain hyssytellä). Vaikka miehet onkin pettänyt, niin sinun tehtäväsi ei ole muiden virheitä kärsiä. Tämä on uusi suhde joka alkaa puhtaalta pöydältä. Tuollaisen historian kanssa nainen voi olla aika raskas ja suhde vaikea, mutta katso nyt kuinka lähtee käyntiin. Tsemppiä eteenpäin!

 

[Carlos]

Ainakin omasta historiasta voin sanoa, että jos sulla on naispuoleisia ystäviä niin heidät kannattaa tutustuttaa tämän naikkosen kanssa. Itse aikoinaan en tutustuttanut naiskavereita ja sitten kun näiden kavereiden kanssa jossain olin niin sain naiseni mustikseksi. Sitten myöhemmin kun nainen tutustui näihin naiskavereihin, niin ei ollut mustis enää.

Ja toinen ehkä vielä helpompi ohje on unohtaa kaikki naiskaverit siinä vaiheessa kun vakavasti haluaa jonkun naisen kanssa olla. Naispuoliset kaverit ja "kaverit" ei ole mitenkään positiivinen asia sille naiselle, sanoo hän sitä sitten ääneen tai ei. Niistä jokainen on potentiaalinen uhka, ja jokainen mies (ja suurin osa naisistakin) ymmärtää että miehellä on aina mielensä sopukassa mielessä edes häivähdys jotain muutakin kuin vain kaveeraamista.

Jos kuitenkin nainen rupeaa jostain skitsoilemaan ja vaikka ymmärrätkin häntä hänen historiansa takia, niin silti sellainen käytös ei saa olla suotavaa ja se täytyy aina ilmoittaa (eikä vain hyssytellä).

Minulla on kerran ollut pidempiaikainen tyttöystävä, joka aina pelkäsi että petän häntä. Hänen tapauksessaan sen hyväksyin, koska olinkin pettänyt häntä, ja hän sen tiesi. Ei sitä luottamusta enää koskaan voinut voittaa takaisin, ja toisekseen petin häntä kyllä vielä senkin jälkeen. Että sikäli ihan oikein. Myöhemmin kuitenkin tajusin että syrjähypyt johtuivat vain siitä että hän ei ollut minulle "se oikea". Vaimon kanssa on oltu yhdessä jo iät ja ajat, ja kertaakaan en ole pettänyt millään tasolla. Se kertonee jotain.

Enivei, tälle sentterille naisensa kanssa voisin vaan sanoa että ole ymmärtäväinen jos nainen on pettämiskammoinen, ja yritä voittaa luottamus. Helppoa se ei varmaan ole, mutta kaikenlaisilla konsteilla voit auttaa sitä.

Itsellä ainakin toiminut hyvin kun vaimo esim. tietää että en tykkää pikkutytöistä, vaan olen aina ollut vanhempien naisten perään (hän on samanikäinen kuin minä). Tämä rajaa jo kaupungilla liikkuvien potentiaalisten riskitekijöiden määrää niin paljon että riski siitä vanhemmasta naisesta on naisen mielessä lähes olematon.

Tämä toimii myös sikäli että aina kun vaimoni näkee jossain jonkun "vanhemman naisen", hän voi rauhassa todeta olevansa kauniimpi ja nuorempi kuin kilpailijatar, eli ei mitään hätää. Sitten taas toisaalta kerran kun autokaupassa jäin suustani kiinni liian pitkäksi aikaa silloisen Miss Suomen kanssa, kuulen siitä kyllä vieläkin. Ja minulle aina kerrotaan milloin ko. missi on sinkku, että jos vielä kiinnostaa niin voin yrittää. :-)

Toisekseen sitten vanhempi nainen tuskin on enää perustamassa perhettä ja varastamassa itselleen miestä, eli sikälikin mahdollisen vahingon sattuessa, vahinko on aika pieni ja hoidettavissa.

Mitäs näistä, ehkä toisaalta vaan parempi ettei liikoja mieti. Vaikka mekin tällä palstalla kovasti yritämme, emme voi koskaan oppia kuitenkaan ymmärtämään ihmiskunnan suurta mysteeriä, eli naista. Eli ollaan miehiä vaan ja annetaan mennä.

 

[pernaveikko]

Eli miten tässä nyt kannattaa edetä? Onko kennelläkään kokemusta naisista jotka ovat menettäneet uskonsa miehiin?

Mikä on oma pettämishistoriasi tai mitä ajattelet siitä?

 

[mikse]

Mä luulen, että näitä vastakkaiseen sukupuoleen pettyneitä on nykyään suht paljon varsinkin nuorissa. Moni suhde tai sen alku päättyy pettämiseen ja sitten vedetään tuota vaikea luottaa ym -mantraa. Tämä lienee vielä enemmän naisten juttu, koska miehet mielestäni jäävät asioita yleensäkin vähemmän ongelmoimaan.

Jos naisjuttuja alkaa muutamien treffien jälkeen miettiä liian vakavalla pelikirjalla, menee mun mielestä hommasta vähän maku. Näissä hommissa kuitenkin harva yritys johtaa pitempään juttuun ja pettymyksiä tulee ja niihin kannattaa vaan oppia suhtautumaan. Vähän sama kuin pettyisi joka kerta, kun ei matsissa tekisikään hattutemppua ja menettäisi uskonsa jääkiekkoon.

 

[Klassinen sentteri]

Mikä on oma pettämishistoriasi tai mitä ajattelet siitä?

No, ketään en ole koskaan pettänyt eli en ole retale.

Kiitoksia vain kaikille neuvoista! Kyllä tässä pikkuhiljaa onkin tarkoitus edetä ja sovittiin, että ollaan rehellisiä jos alkaa ahdistaan jokin asia niin sanotaan heti eikä venkoilla. Ja tosiaan tietty rentous pitää säilyttää eikä mitään kirkkoja olla parin viikon jälkeen varailemassa. Saa nähdä miten menee, pitää koittaa nauttia hetkestä eikä liikaa miettiä.

 

[ms.qvist]

Ja toinen ehkä vielä helpompi ohje on unohtaa kaikki naiskaverit siinä vaiheessa kun vakavasti haluaa jonkun naisen kanssa olla. Naispuoliset kaverit ja "kaverit" ei ole mitenkään positiivinen asia sille naiselle, sanoo hän sitä sitten ääneen tai ei. Niistä jokainen on potentiaalinen uhka, ja jokainen mies (ja suurin osa naisistakin) ymmärtää että miehellä on aina mielensä sopukassa mielessä edes häivähdys jotain muutakin kuin vain kaveeraamista.

Tämä on minusta hiukan liikaa yksinkertaistettu esimerkki, tai sitten olen poikkeava yksilö - kummin vain. Mutta ainakin minun "naisystäväni" ymmärtää ja hyväksyy sen, että entisestä elämästäni mukaan tulee myös naispuolisia ystäviä, joita en missään nimessä hylkää sen tähden, että olen löytänyt itselleni varteenotettavan kumppaniehdokkaan. Jos hän ei hyväksyisi ystäviäni jotka ovat naisia, hän saisi lähteä välittömästi kävelemään, mutta hän hyväksyy heidät ja jos suinkin mahdollista niin haluaa myös tutustua heihin - tässä liene koira haudattuna.

Minulla on muutama naispuolinen ystävä - joista osa on lesboja/bi-seksuaaleja - mutta enpä voi sanoa, että olisin koskaan halunnut seksuaalista kanssakäyntiä heidän kanssa. En edes muista, että olisin unelmoinut sellaisesta. He ovat minulle hyviä ja todella tärkeitä ystäviä, joten en missään nimessä halua pilata ystävyyssuhdetta mahdollisilla seksiseikkailuilla.

vlad.

 

[Dabab]

Kiitän jälleen vastaajille!

No, nyt on sitten asiasta keskusteltu ja sovittiin asiat.
Hän lupasi ettei kyseistä enää käy ja luotan häneen, sillä aikaisemmin ei ole käynyt mitään tämäntapaista.
Hän on jo pidemmän aikaa puhunut yhteen muuttamisesta kanssani, sitten kun vain se on mahdollista työ- ja koulujutuista johtuen.
Itse kuitenkin olen jo "asennoitunut", että eroamme jossain vaiheessa, jottei ero tulisi täytenä yllätyksenä.

Perkele kun tuli taas epäselvää sopertamista... Noh, jos tuosta edes jotain selvää saisi.

 

[pakki3000]

Kiitän jälleen vastaajille!

No, nyt on sitten asiasta keskusteltu ja sovittiin asiat.
Hän lupasi ettei kyseistä enää käy ja luotan häneen, sillä aikaisemmin ei ole käynyt mitään tämäntapaista.
Hän on jo pidemmän aikaa puhunut yhteen muuttamisesta kanssani, sitten kun vain se on mahdollista työ- ja koulujutuista johtuen.
Itse kuitenkin olen jo "asennoitunut", että eroamme jossain vaiheessa, jottei ero tulisi täytenä yllätyksenä.

Perkele kun tuli taas epäselvää sopertamista... Noh, jos tuosta edes jotain selvää saisi.

Ei mitään järkeä..noh jokaisen pitää vaan kulkea se oma tie..

 

[lapa78]

Kiitän jälleen vastaajille!

No, nyt on sitten asiasta keskusteltu ja sovittiin asiat.
Hän lupasi ettei kyseistä enää käy ja luotan häneen, sillä aikaisemmin ei ole käynyt mitään tämäntapaista.
Hän on jo pidemmän aikaa puhunut yhteen muuttamisesta kanssani, sitten kun vain se on mahdollista työ- ja koulujutuista johtuen.
Itse kuitenkin olen jo "asennoitunut", että eroamme jossain vaiheessa, jottei ero tulisi täytenä yllätyksenä.

Perkele kun tuli taas epäselvää sopertamista... Noh, jos tuosta edes jotain selvää saisi.

Nyt ukko se järki käteen. Eikös "hän" ole puhunut myös eroamisesta ja haluttomuudesta sinua kohtaan... Eikä tuo toisen hiplaaminen, nyt niin pahalta kuulostanut, vai mitä?

Ja jos olet jo nyt valmistautunut eroon, niin tee se heti. Turhaan pitkität asiaa. Yritä ajatella asiaan niin, että joku nainen olisi tehnyt sun parhaalle kaverille noi samat asiat. Sanoisitko sille, että yrittäkää vielä?

 

[Dabab]

Meinasin tässä katsella että mihin suuntaan tämä tästä lähtee liikkumaan...
Jos tämä junnaa vaan paikallaan, eikä parane ollenkaan niin eiköhän se ole aika lähteä katselemaan uusia seikkailuja.
Tiedä sitten onko tässä(kään?) järkeä, mutta sen näkee sitten! :D

 

[TQoFE]

Meinasin tässä katsella että mihin suuntaan tämä tästä lähtee liikkumaan...
Jos tämä junnaa vaan paikallaan, eikä parane ollenkaan niin eiköhän se ole aika lähteä katselemaan uusia seikkailuja.
Tiedä sitten onko tässä(kään?) järkeä, mutta sen näkee sitten! :D

Katsomalla kortit loppuun asti saattaa tuhlata vain aikaansa, mutta toisaalta eipähän jää enää kysymyksiä, jotka alkavat sanoilla olisiko sittenkin tai mitä jos. Mielenrauhan ja varmuuden päätöksensä oikeellisuudesta sillä ainakin saa, jos ei muuta.