Sen viime syksyisen rakkaudensokean harhailun jälkeen ja työihastuksen suremisesta yli päästyäni päätin ottaa tänä vuonna iisimmän otteen rakkauselämää kohtaan, enkä edes etsiä rakkautta paikoista, joissa sitä ei selvästikään mulle ole.
Tunnustan kylläkin salaa toivoneeni keväällä jotain pientä kesäromanssin poikasta tälle vuodelle. Ja noh, olihan mulla yksi pieni ihastuminen siinä heinäkuun kynnyksellä, joka jatkui vielä alkusyksylle. Lopulta kuitenkin jäätiin tämän leidin kanssa jumiin friend stagelle. Toisaalta elämme aika erilaisia elämiä eri päivärytmissä ja vielä aivan eri puolella Helsinkiä.
Itselläkään ei sitten kaiketi lopulta riittänyt enää mielenkiinto yrittää väen väkisin sopia mitään kahdenkeskistä tapaamista niiden kesäisten muutaman yrityksen tehtyä vesiperän. Sen verran "jääräpäinen" romantikko kuitenki olen, että vielä loka-marras vaihteeseen asti jaksoin joten kuten yrittää ja osoittaa olevani tästä naisesta edelleen kiinnostunut.
Jos vielä kiinnostumiseni alkukuukausina koin hänen olleen vastavuoroisesti kiinnostunut minun elämästäni (hän saattoi usein kysyä esim. mitä mieltä olen jostain/mitä syön jne.) niin lokakuun aikana en kokenut saavani enää juurikaan vastakaikua, jolloin omakin mielenkiintoni alkoi hiljalleen kuolemaan.
En kyllä koe tulleeni friendzonatuksi, sillä lopulta tajusin etten itsekään taida kuitenkaan haluta hänen kanssa mitään ystävyttä enempää. Hyvin olemme edelleen puheväleissä, ja oikeastaan luulen että hän on lopulta tässä kohtaa melko samoilla linjoilla kuin itsekin, vaikka vielä kesällä viestitellessämme pieni kipinän poikanen saattoi välillämme olla ja odottaa liekinheitintä, jota kumpikaan ei koskaan tuonut...
Myönnän olevani välillä hieman huono ilmaisemaan tuntemuksiani tai kertomaan muille suoraan mitä haluan. Liian usein asiat menee mulla pyörittelyksi ja kiertoilmaisujen latelemiseksi toivoen, että joku osaisi lukea minun ajatuksia... Luulen että loppupeleissä mulle sopivin kumppani olisikin sellainen nainen, jolle tunteiden ilmaiseminen toiselle ihmiselle sanoin tulee niin luonnostaan että lopulta hän saa omankin "appelsiinini kuoriutumaan".
Mitä tähän hetkeen tulee, niin kävin hiljattain toissa viikolla pituudeltaan lyhyen, joskin sanallisesti rikkaan ja erittäin mielenkiintoisen privakeskustelun whatsappissa erään lähistöllä asustavan naishenkilön kanssa, jota en oikeastaan vielä juurikaan kovin henkilökohtaisella tasolla tunne. Mulla jäi tuon keskustelun pohjalta hänestä kuitenkin erittäin positiivinen kuva ja taisipa hän jäädä hieman ajatuksiini...
Päätin nimittäin viime viikolla kokeilla, josko löytäisin hänet pelkkä etunimi ja yhteinen harrastus apuna somesta ja löysinhän minä. Vasta salapoliisin työni jälkeen hiffasin sen että hänhän on, ei ainoastaan ensivaikutelmalta melko mukavan oloinen vaan oikeastaan "yllättävällä tavalla" viehättäväkin.
Mulla pyöri parisen viikkoa sitten taas Tinderin lataaminen mielessä ja olen itseasiassa tällä viikolla menossa leikkauttamaan vihdoin tukkanikin, jotenkin ajoituskin olisi mitä sopivin. Nyt on kuitenkin ollut kasvamassa sellanen fiilis, että tässä naisessa voisi olla sitä kuuluisaa "tyttöystäväpotentiaalia". Pitää varmaan käyttää seuraava tilaisuus jossa piilee pienikin tekosyy mennä juttelemaan jotain, jotta voi ottaa lisää selvää tästä potentiaalin paikkaansapitävyydestä...
Kyllähän mulla on vielä tekemistä itsenikin kanssa, enkä ole edes satavarma kaipaanko juuri nyt uutta naista elämääni? Toisaalta jos juuri tämä nainen myöhemmin osoittautuisikin siksi "yhdeksi miljoonasta" mulle, niin en mä tietenkään halua poissulkeakaan tällä hetkellä mitään. On kyllä melkoisen mielenkiintoinen daami, jolla on lisäksi valloittavan upea hymy ja sanotaanko, että värisävyltään perusmassasta erottuvat silmät joka lisäsi tietysti entisestään kiinnostustani, kuitenkin silmiin kiinnitän aina ensiksi huomioni vastakkaisessa sukupuolessa.
Saas nyt nähdä mitä seuraavaksi. Sen tiedän että aion tehdä mikä on tehtävä vähintään tutustuakseni häneen hieman paremmin. Mitä sitten sen jälkeen, en edes mieti vielä niin pitkälle. Mutta varmasti on ainakin tehnyt ihan hyvää mulle, että kuluneena vuonna on ollut jo suhteessa enemmän näitä tällaisia realistisia romanttisia kiinnostuksia päässä kehitettyjen fantasiatarinoiden yli.