Niin, silloin katkeaa se parisuhde, mutta ihmisiä kun kuitenkin ollaan, jää jäljelle se ihmissuhde. Ne on eri asioita, vaikka moni ei sitä kykene näkemäänkään. Niinkuin tuossa valottamassani "omassa" esimerkissä kävi, kyky zoomata sen parisuhdekuohun taakse molemmin puolin synnytti aivan mahtavan ystävyyssuhteen.
Hupaisaa on sitä miettiä, että voi olla niin, että suhde ei toiminu parisuhteena, mutta ystävinä kaikki toimii mitä parhaimmin.
Mun elämänkokemus on mulle opettanu sen, että mustasukkaisuus ja omistushalu on pelkkää ylimainostettua henkistä heikkoutta ja laiskuutta, eikä kerro yhtään mitään siitä todellisesta tunteen syvyydestä ja rakkaudesta, vaikka niin kuulee usein väitettävänkin.
Kun tajuaa, että on täysin samanarvoinen asia menettääkö armaansa jonkun satunnaisen toisen matkaan lähtemisen, vai jossain mielivaltaisessa ei ennakoitavassa onnettomuudessa, huomaa, että ei niillä juuri eroa ole itselle, tyhjyys ja kipu on valtava, mutta selvittävä siitä vaan on. Elämää ja mitään siihen liittyvää ei voi ohjelmoida, eikä ennalta kirjoittaa, joten turhaan siinä räytyy ja panikoi edeltäkäsin, se ei vähennä tai helpota mitään sitten kun se oikeasti kohdalle osuu. Eipä meistä kenellekään elämän suhteen mitään olla luvattukaan, se kannattaa muistaa ja elää jokainen hetkensä seuraavaa pelkäämättä.
Kun tuosta matkaamisesta yhdessä exän kanssa niin kauhiasti täällä kohkataan tulkoon mainituksi tapaus aikoinaan, silloinen avokkaani tahtoi viettää festarireissun kavereidensa kanssa (mitään skismaa ei siis ollu, kaipas vaan kavereitaan, ne kun parisuhteessa jää helposti hunningolle) me sitten mentiin tuon edellämainitun exän kanssa viettämään festarihulinat ja kun hauskaa oli ja huikka maistui, ei maltettu lopettaa. Ilmoittelin avokkaalle mihin suunnistan ja painuttiin risteilylle jatkamaan ryyppäämistä. Ei olis tullu mieleenkään, että siinä olis ollu jotain suun mutristelua kenelläkään, ystäväkuvioni olin heti seurustelun alussa tehnyt selväksi ja tiettäväksi, eikä exää edes osannut minään potentiaalina petikumppanina pitääkään, sen enempää kun veljee tai siskookaan. Palattua oli hirvee kanuuna ja muija vaan naureskeli, että hauskaa on tainnu olla, taisinpa tehdä taas yhden monista ikuisista raittiuslupauksistani odottamaan rikkomistaan.
Eli ex muijan kanssa voi olla mielettömän hauskaa ja mukavaa, vaikkei kumpaakaan toinen enää "siinä mielessä" kiinnosta. Olisi oikeastaan kauhea tappio jos tuonkaltainen ajatusmalli olisi estänyt hienon ystävyyssuhteen syntymisen, toki sitä muutoinkin välillämme on hieno yhteys, kuin pelkän remuamisen osalta, ettei noista mun tarinoista jäisi liian yksipuolinen kuva, ystävä on ystävä kun menee lujaa ja varsinkin sillon, kun ei niin kivasti kaikki ookkaan.