Nainen

  • 19 842
  • 139

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
Kaivelin tuossa hieman arkistoja, enkä heti ainakaan saanut silmiini ketjua naisesta. Tuosta mystisestä elotoveristamme, jota ilman emme voi kuitenkaan elää ja joka välillä ajaa meidät kuilun partaalle omilla omituisilla ratkaisuillaan. Tämä ketju olkoon omistettu naisille!

Tosiaan, aloin hieman kelailemaan omaa elämääni taaksepäin ja (tietysti pikakelauksella, ei sitä paskaa viitti hidastettuna kattella ja varsinkaan väärinpäin) sain sellaisen Heureka elämyksen, aivan, juuri sellaisen, että "Jumalauta, onko se tosiaankin aina näin?"

En kuitenkaan viitsi nyt vajota aivan tuonne murrosiän taakse, mutta siitä eteenpäin. Kaikki elämäni ratkaisut ovat enemmän tai vähemmän johtuneet naisista tai naisesta. Kaikki yksittäiset (monet) ryyppyreissut, urheilu, käyttäytyminen ja muutenkin koko pakkaus on koottu meissä miehissä siten, että jokaiselle on asennettu sellainen pienen pieni kapseli tuonne ihon alle (ei! se ei ole se antabus!) joka sitten erittää tätä huomion kaipuuta naisilta, mikä taas johtaa meidät miehet aivan päättömiin ratkaisuihin. Surullisimmissa tapauksissa jopa rajan toiselle puolelle menevään junaan ja sinnekin liian aikaisin.

Mikä siinä naisessa sitten (joillakin tietysti voisi olla monikossa tuo nainen, heheh) ajaa meidät miehet täysin hulluiksi? Jos joillekin teistä on joskus käynyt siten, että joku nainen on iskenyt silmänsä teihin (huom. ei kirjaimellisesti!) ja on vielä muodoiltaan huomattavan sopivahko omiin tarkoituksiimme, niin mitäkö tämä nainen tekee? Kaksi tapaa, tai ehkä jopa kolme... Tulee luoksesi ja aloittaa puhumisen, heittäytyy avun tarvitsijaksi ja mikä olisi meistä miehistä yhtään uljaampaa kuin toimia ritarina ja sankarina hemmetin hyvännäköiselle naiselle? tai näyttäytyy siten, että kenties jopa tajuat hänen olevan sinusta mielissään. (tämä viimeinen on omalla kohdalla osoittautunut "muutamat" kerrat vääräksi tulkinnaksi, mikä on tietysti suuren suuri harmi)

Sitten kun nainen on heittänyt tämän ensimmäisen lasson, on peli useimmiten jo menetetty, jos hyvät kaverisi eivät ole tuoneet naamasi eteen aimo riviä täysiä kaljatuoppeja. (huom. tämä oletettu tilanne on kuvattu ravintola ympäristöön) Siittä lähdet sitten hieman tanssahtelemaan ja kenties tarjoat hienostuneesti drinkin (ei kossuvissyä!) ja hitaitten alkaessa keräät kaiken rohkeutesi ja kröhiset kurkustasi jotakin sellaista, että "lähtisitkös vetäisemään parit hitaiset?" Oi mikä sananvalinta! ja tässä yleensä käy näin, jos nainen on siis hyväksynyt sinut jo, että hän ei edes kuule sinun sanojasi ja silti tietää, että nyt se nyhverö viimein pyysi ja nappaa kädestä kiinni ja vie tanssilattialle. Kun siinä painaudutaan sillälailla lähekkäin, niin viimeinen merkki onnistuneesta suorituksesta on se, kun nainen nojaa ohimollaa sinun olkapäähäsi (toivottavasti hän ei ole sinua kovin paljoa pitempi) ja tässä on valomerkin jälkeen kulminaatiopiste!! Kysyäkö numeroa vai ei? Ilman muuta, koska silloin me miehet voimme päättää, että haluammeko yhteyden vai emme. Kuitenkin tässä on sellainen pieni probleema, että jos kolmijalkainen on nauttinut selkeästi alkoholia niin kuvamuisti pätkii ja joskus seuraavan päivän tapahtumat ovat muille julkaisukelvotonta.

Jos sinulle on kuitenkin käynyt niin hyvä tuuri, että eilinen tuttavasi on kaiken lisäksi hyvä keskustelemaan yleisistä asioista, ilman yletöntä kikatusta tms. niin voit jo onnitella itseäsi. Meille kaikille on kuitenkin jossakin tuolla suunniteltu oma "vastakappaleemme", joten etsintää ei kannata missään nimessä lopettaa, jos siis sitä harkitset!

OK, homma etenee ja "vastakappaleesi" toimii mitä ihanimmin pitääksesi sinut lähellänsä ja tässä vaiheessa puhutaan siitä ihastuksesta (kenties?) ja kun me miehet vain osaisimme pitää tuon vaiheen päällä niin ei meillä olisi hätäpäivää. Hän tekee sinulle ruokaa, kenties siivoaa, auttaa ostopäätöksissäsi, pukee sinut muodikkaasti, sillä tuo jälkimmäinen ei ole välttämättä ohjelmoitu siihen kapseliin (EI, ei vieläkään se antabus!! Usko nyt helpolla!) Hän pitää huolta menemisistäsi ja muistuttaa sinua yleisistä velvollisuuksistasi yhteiskuntaa ynnä muita tahoja kohtaan ja kohta, huomaa!!, kohta olet siinä tilanteessa, että huomaat oman elämäsi olevan hieman tyhjää. Alat pyörimään välillä levottomana sängyssäsi, kun et oikein tiedä, mikä se puuttuva osa on ja ehkä jopa hieman masennut ja "vastakappaleesi" tietysti huomaa sen ja kun "vastakappaleesi" havaitsee tämän tilan niin häneen ohjelmoiduin toiminnoin hän kääntää omat nappulansa takaisin tuohon "ihanimpaan". Oijoi kuinka elämä on taas mukavaa:), mutta jonkin ajan päästä, ei ehkä viikon tai kuukauden, mutta jossakin vaiheessa huomaat taas pyöriväsi sängyssä levottomana ja ihmettelet, että miten helvetissä se on mahdollista?! "Vastakappaleesi" osaa nyt jo reagoida olotilaasi aikaisemmin, koska hän alkaa tuntemaan sinut jo läpikotaisin. Hän kääntää ohjelmansa jälleen tähän hellittely-vaiheeseen, mutta ans ollakkaan! Nyt apu ei kestä sitäkään vähää ja kohta joudut jo riitaan "vastakappaleesi" kanssa, koska hän väittää sinun olevan tunteeton häntä kohtaan ja vaikka hän kuinka yrittää olla hyvä sinulle. Pitkän ja kenties mukavaan jälkipainiin johtava keskutelu päättyy siihen tulokseen, että vika ei ole "vastakappaleessa" vaan miehessä ja siihen on nyt saatava ratkaisu!

Päätät tehdä asialle jotain ja näppäilet kännykästäsi vanhan kaverisi numeron..."piiii--ip, numero ei ole käytös..." Perkele, kiroat ja näppäilet toisen numeron... "piii-iip, numero ei ole...." NYT sinulle alkaa valjeta koko elämäsi ihmeellisin asia. Olet viettänyt aikaasi "vastakappaleesi" kanssa niin antaumuksella, ettet tiedä mitä kaverisi tekevät ja tässä vaiheessa on vain kallis toimenpide tarpeen... KYLLÄ! 118 ja jäljitys alkakoot ja parin minuutin jälkeen sinulla on jälleen vanhojen kavereidesi numerot.

Seuraava toimitus onkin sitten porukan kokoaminen ja päätät hommata kesämökin johon kutsut porukkaa sitä mukaa kun tulee mieleen ja totta kai heillä on myös omat "vastakappaleensa" ja alkaa sen saatananmoinen valmistelu. Mikä? Kyllä, sinä et voi millään ymmärtää, että minkä helvetin takia sinne pitää kaikkea salaattia hommata, kun kavereiden kanssa mökille mennään pariksi päiväksi. Useampi kori keskaria ja grillimakkaraa tuhdimpi satsi saa "vastakappaleesi" luomaan sen suuntaisia katseita sinuun, että lauseesi häviää ennen kuin olet edes puoleen väliin päässyt. Käännyt ympäri ja toteat siinä vaiheessa ja kämpillesi tulleelle vanhalle kaverillesi, että eiköhän lähdetä käymään kaupungilla ja "vastakappaleesi" on pelkästään tyytyväinen, koska hän on jo soitellut muutamalle tutulle "vastakappaleelle" ja on alkanut kirjoittaa listaa erinäisistä tavaroista, mitä sinne mökille tulee hankkia niiksi kahdeksi päiväksi. Yrität kovasti vielä mennessäsi tiirailla hänen olkapäänsä yli, että "Kai siellä ne keskarit on kanssa?"... ja ah, se kuuluisa katse!!!, mikä vaientaa, mutta ei koskaan anna vastausta pohdintaasi.

Lyöt ulko-oven mielenosoituksellisesti tavallista kovempaa kiinni ja kuitenkin samalla huudat oven läpi "vastakappaleellesi" "Oho sori, täällä on vissiin ristiveto!"... Liikut kaverisi kanssa kaupungilla ja kiroat mielessäsi perkelettä ja saatanaa, että minkä helvetin takia täytyy ostaa monta säkkiä hiiliä, kun halkoja on liiteri täysi ja muita outoja asioita joita ehdit lukaista lapusta etsiessäsi hajanaisesti jonkinlaista kirjainyhdistelmää, joka edes läheisesti muistuttaisi keskiolutta.

Kiertelette siinä tovin ja päätätte jostain kumman syystä mennä ihan vaan yksille oluille ja kohta humahtaa jostakin mielen syövereistä ajatus... "Ei perkele, siitä on monta vuotta kun on viimeksi keskellä päivää kaverin kanssa käyny istumassa baarissa yhdellä!" ja huomaat löytäneesi yhden kadotetuista, mutta pyhistä, rituaaleista. Keskutelu alkaa normaaleilla kuulumisien vaihdoilla, mutta kohta mieleesi juolahtaa.. "Mites sillä (lisää tähän joku SM-liiga joukkue, oma suosikkisi tai sitten joku muu urheiluseura) nykyään oikein kulkee?" Kaverisi huojentuu selkeästi jäänmurrosta ja alkaa selittämään, kuinka hän huomasi jo hyvissä ajoin "vastakappaleensa" aikomukset, mutta löysi internetistä avun yksinäisiin iltoihin (turhaa on varmaan mainita mitä sivustoa tässä nyt tarkoitetaan!) ja mistä löytää muita samankaltaisia lajitovereita.

Kellossa näyttää aika juoksevan sitä rataa, että huomaat olevan jo aika hipsiä kotio päin, ettei "vastakappaleesi" vain ole huolissasi. Vaihdat morjens-sanat kaverisi kanssa ja könyät jo hyvissä ajoin kotiin, mutta missä on "vastakappale!?" Lappu keittiön pöydällä kertoo hänen olevan vielä ostoksilla ja tulevan vielä suht myöhään kotiin. "Jaa... no ei kai siinä mitään." Tuumaat puoliääneen ja avaat telkkari ja surffailet tovin eri kanavilla... "Ei saatana tuoltakaan tule yhtää mitää!" ja kampeat itsesi sohvalta hipsiäksesi jääkaapille. Otat sieltä suoraan purkista hörpyt maitoa ja rupeat tekemään itsellesi voileipää, kun silmäsi puolihuomiossa osuvat pöydällä lojuvaan ilmaisjakelulehteen ja sen kanteen. Monena vuonna peräkkäin et ole rauhassa keskittynyt omassa rauhassasi lehteen ja päätät avata sen... "paskaa...paskaa...paskaa...ketä kiinnostaa?" Aiot jo heittää lehden pois, kun huomaat urheilusivut! "Kato perkele! Vieläkös toikin pelaa? Entäs kuinka noilla menee? Toi on ihan perseestä ollu aina!" JA NYT arvoisa herrasväki.... seuraa elämänne oudoin yhteen sattuma! "Jumalauta!" huudat niin että pelästyt itsekin ja juokset sukat luistaen tietokoneelle ja sen avautuminen tuntuu kestävän ylettömän kauan... viimein pääset lyömään osoiteriville "www.jatkoaika.com" ja elämässäsi avautuu yksi kauan sulki olleista luukuista ja huomaat kuinka väärässä olet ollutkaan luullessasi olleesi yksin ongelmiesi kanssa. Heti laitat itsesi jonoon rekisteröitymiseen ja mitä helvettiä? Ei kestä kuin pari päivää ja sähköpostiisi tulee viesti. Sinut on hyväksytty Jatkoaikaan jäseneksi...blaa blaa blaa.. ja riemusi on rajaton! "Vastakappaleesi" huomaa myös saman riemusi ja hyväksyy sen, koska hänen mielestäsi sinulla täytyy olla myös huvia, vaikka se onkin hänen mielestään lapsellista, ainakin tuossa iässä.

Koittaa matkan aloitus kohti mökkiä ja saavutkin isännän tavoin ajoissa (tosin et olisi millään vielä viitsinyt nousta, koska aikaa kului edellisenä iltana Jatkoajassa), mutta "vastakappaleesi" kyllä pitää huolen siitä eri äänensävyin, että koet parhaaksesi nousta ja lähteä ajamaan.

Lämmität tosi miehen tavoin ensimmäiseksi saunan ja olet sopinut kavereidesi kanssa, että vedetään kunnon perskänni, ilman että kerrotaan mitään ennen humalaa"vastakappaleille".

Kaikkien saavuttua olet jo suht hyvissä tuitereissa ja miehissä käytte uimassa ja menette takaisin löylyn puolelle. Välillä on ruokataukoa, milloin tulee syödä kiukaalla lämmitettyä makkaraa. "Vastakappaleet" ovat kerääntyneet ulos yhteiseen porukkaan jossa jotkut hieman maistelevat kenties pullon siideriä, mutta ei yhtään enempää! Siellä he istuvat sulassa sovussa jutellen menneistä ajoista ja sitä rataa, tuumaat. KUINKA väärässä voitkaan olla! Jos joku kolmijalkainen vaan joskus pääsisi ujuttautumaan tuonne ringin sekaan niin voi sitä puukon määrää, mitä isketään kolmijalkaisten selkään, kuinka on jätetty jotakin tekemättä ja kaikkea meistä hyvin vähäpätöistä asiaa siellä käsitellään, mutta kuitenkin se hieman loukkaisi, kun kuulisi itsestään pahaa puhuttavan. Luoja on kuitenkin rakentanut tähän kapseliin (PERKELE!! Ei se ole mikään antabus tai ilopilleri!) sellaisen suojausmekanismin joka aistii "vastakappaleiden" toiminnasta näitä sanoja ja toimii äärettömän nopeasti suojatakseen kolmijalkaista pahoittamasta mieltään, se on rahvaan joukossa nimetty "valikoivaksi kuuloksi". Eräät viisaat ovat päätyneet siihen, että tämä suojamekanismi aiheuttaa kuitenkin liiallisella toiminnallaan vikatoimintoja ja siitä on seurauksena se, ettei kolmijalkainen loppupeleissä kiinnitä oikein millään huomiota "vastakappaleeseensa" ja sekös pistää vihaksi.


Mutta palataanpas mökille. Hommat ovat jo sillä tapaa karanneet isännän kourista, että humalatila on pitkästä aikaa aiheuttanut refleksin vatsalihaksissa, jota myös oksennukseksi kutsutaan. Siinä sitten puskan ääressä puhutaan niin norjaa niin norjaa, ettei siitä ota ketään selvää. Tässä vaiheessa "vastakappaleet" ovat hyvinkin voineet mennä yöpuulle ja tuumanneet, että huomenna tehdäänkin sitten hyvä aamupala tai kenties jotain juustoja ja joku kehuu löytäneensä oikein maukasta aurajuustoa (ihmettelen syvästi, kuinka jotkut ihmiset syövät sitä tietoisina siitä, että se on jo homeessa) Yksissä tuumin päätetään suorittaa kolmijalkaisille oikein sydämellinen aamiainen, kun ne nyt tuolla ulkona vielä riekkuvat noin innokkaasti.

Loppupeleissä tilanne on seuraavanlainen. Isäntä juttelee jotakin tosi vakavaa parin, vielä hereillä olevan, kaverinsa kanssa laiturilla ja toistelee samaa asiaa useaan kertaan, kuten myös nämä kaverit. Vähitellen joku herää rantahietikolta ja luulee olevansa tarzan ja päättää suorittaa uimahyppyjen uimahypyn ja kapuaa hieman kauemmas rannasta horjuvin askelin, jotta saisi tietenkin kunnon vauhdin. Tämä innostus katoaa kuin paskakärpänen norsulaumaan siinä vaiheessa, kun "tarzan" huomaa yhden kaverinsa sammuneen olutpullo aukinaisena istualleen puuhun nojaten ja "tarzanin" päässä leihahtaa oitis suuren rikoksen jännitys, hän anastaa ylijuopuneen kolmijalkaisen oluen ja keskittyy sen tyhjentämiseen, kunnes ei voi enää vastustaa unen tuloa.

Aamulla kolmijalkaiset heräilevät ties mistä. Pari on sammunut jo pukuhuoneeseen, yksi ulkohuussiin. Isäntä löytyy grillin viereltä puoliksisyöty makkara kädessä. "Tarzan" heräilee ja kaataa loput pullosta pois ja kiroaa aurinkoa. Tönii öisen uhrinsa hereille ja lähtee rantaan pesemään naamaansa. Veneestä kuuluu taas pari lausetta norjaa, eikä sen jälkeinen lauseryöppy ole edes minun mielestäni julkaisukelpoista, ehei!

Vähän ajan kuluttua koko kolmijalkaislauma on kerääntynyt terassille kertailemaan eilistä meininkiä ja joku toteaa...." Perkele jätkät! Kyllä oli pitkästä aikaa vanha porukka oikein kunnolla kännissä! Jumalauta tästä täytyy tehdä perinne!" Kaikki yhtyvät sanojaan, muistellen vanhoja hyviä aikoja ja vanhojen ystävien toveruus muuttuu jälleen läheiseksi.




summa summarum (tai summanen). Useat tieteentahot ovat päätyneet monien vuosien tutkimuksissaan, että eräs syy Suomen kesämökki-kuttuuriin olisi pitkältä osin tästä peräisin ja koska esi-isämme halusivat varmistaa perinteen säilymisen, rakensivat he jokaiselle mökin järven rannalle.... Kesämökeistä saamme siis kaiken jälkeen kiittää naista. Kiitos teille siitä.
 
Viimeksi muokattu:

mauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Mitä tähän voi enää lisätä? Täytyy pohtia todella, jotta uusia näkökulmia löytyisi. Tämä on vähintään gradun, ettei peräti väitöskirjan arvoinen pohdinta.
Kunniamaininta!
 

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
*kiittää ja kumartaa*

On siinä pari litraa sydänverta vuodatettu jotta on päässyt läheisesti tutustumaan näihin mielenkiintoisiin olioihin, jotka meistä miehistä ovat mitä mielenkiintoisimpia otuksia, mitä maa päällään kantaa...

Entäpäs sitten tämä nainen? Otetaan nyt sitten taas näkökohdaksi ns. juhlapäivä jolloin porukalla sonnustaudutaan juhlimaan jotain tiettyä kohdetta, sen ollessa kenties pelkkä perjantai/lauantai. Kyseessä voi toki olla esimerkiksi sukujuhlat. Valmistuminen on molemmilla aivan erilainen. Nuori kolmijalkainen hoitaa oman valmistumisensa juhliin alle 15 minuutissa, mutta "vastakappale", hänelle on varattu talon kylpyhuone seuraavaksi kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Mitä siellä oven takana tapahtuu? Sitä en ole vielä saanut tietää ja tuskin koskaan saankaan, mutta jotakin salaperäistä sen täytyy olla, koska muutenhan aika menisi tyystin hukkaan. Hittojako sitä vessassa könyämään useana tuntina, kun voi olla valmis muutamassa minuutissa. Varsinkin meille miehille tuottaa suurta vaikeutta huomata "vastakappaleessa" mitään uutta ja siksi tässä vaiheessa, kun "vastakappale" astuu ulos vessan ovesta, tulisi aina tokaista "Oi kuinka kaunis olet. Miten olenkaan voinut saada itselleni tuollaisen naisen?" Vastakappale lopettaa yleensä näiden sanojen jälkeen hyvinkin pian ja lähtö juhliin lähenee huomattavasti. Muista mies, ettet koskaan paljasta tätä salaisuutta omalle "vastakappaleellesi" sillä silloin ei mikään auta kun on kiire. Mitkään sanat eivät pure ja myöhästytte takuuvarmasti jokaisesta tilaisuudesta.

Mennäänpäs juhliin, vaikkapa sukujuhliin ja mitä siellä tulee tapahtumaan.

Sukujuhlissa suurin hetki kolmijalkaisen elämässä on se kerta, kun sedät ja muut sukulaismiehet tarjoavat ensimmäistä kertaa terävät hömpsyt ja tällöin huolehtimisesta vastuuta kantaa kenties kolmijalkaisen emo tai sisar.

Jos kuitenkin on käynyt niin, että kolmijalkainen on saanut houkuteltua paikalle sen hetkisen tuttavansa "vastakappaleiden" maailmasta, niin auta armias, jos vanhemmat henkilöt eivät lue tilannetta rivien välistä! Meillä miehillä on nähkääs sellainen outo kutsumus mitellä erinäisiä ominaisuuksia lievässä nousujohteisessa humalassa (käsi ylös ketä tunnistaa itsensä!! ...juu...yksi...kaksi...hmmm pistetään parikymmentä, hehee). Ja tämä kuuluisa kapselimme ei ole suunniteltu toimimaan yli 0.7 promillen humalatilassa (kröhöm...haluaisin kuitenkin huomauttaa, että tämä tilahan ei estä esimerkiksi ajamasta autolla kotiin oman läänin alueella). Johtuneeko kapselin toimimattomuus siitä, että erinäiset aistinsolumme hieman katkeilevat yhteyksissään? No, annetaanpa biologian olla ja keskitytään kivenkoviin faktoihin.

Ilta toki alkaa hellyttävän näköisesti. Nuori pari siinä istua tilluttaa vierekkäin ujoina ja hiljaisina ja ruokaakin oikein maistellaan. Kattos kun perheen "vastakappaleet" ovat kattaneet oikein kunnon sapuskat pöytään. Nyt ei olekaan mitään homejuustoa tarjolla vaan perinteikästä suomalaista ruisleipää lihasopan kylkiäisenä ja kotikaljaa. Nuori kolmijalkainen höristää hieman korviaan, kun kuulee pöydän toisesta päästä mainittavan hänen nimensä ja sen päälle röhönaurua. "Perkele", tuumaa hän. "Nauravatko ne paskiaset minulle?" tosiasiassa keskustelu pöydän päässä on kenties lähinnä koskenut sitä, että "Onpas teiän poika saanu ittellensä hyvännäköösen likan." ja tietenkin nuoren kolmijalkaisen isän olkapäälle läpsähtää parit tuttavalliset avokämmenet, aivan kuin hänen poikansa naisasiat olisivat hänen ansioitaan. Tästä tietenkin isäpappa ottaa ainakin pienen kunnian itselleen tokaisten "No, taitaa tulla (nuoren kolmijalkaisen nimi ja keskustelun kohta missä hän havaitsi oman nimensä mainittavan) isäänsä...jos tajjuutte?" Ja päälle hemmetinmoista röhönaurua.

Nuori kolmijalkainen punastuu poskiltansa hieman ja puristaa soppalusikkaansa tiukemmin ja miettii, jotta kunhan kohta ruvetaan tinttaamaan punsia niin sillon mää näytän. Nuoren kolmijalkaisen "vastakappale" sen sijaan ei ole vielä niin hyvä kolmijalkaisen tuntija, eli hänen ohjelmansa ei ole täydellinen että huomaisi tämän epäkohdan ja sehän on tietenkin valitettavaa, koska kuten jo edellisellä kerralla mainitsin niin kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu naisen takia ja niin, Herra tietää, tänäkin lämpimänä kesäyönä on tuleva tapahtumaan. Tosiaan, en ole aivan varma, mutta väitän viattomin kasvoin, että Suomessa eläisi useampi tuhat ihmistä enemmän, jos "vastakappaleiden" ohjelmointi olisi toteutettu nopeammaksi. Sille ei toki enää voi mitään, kunhan nyt vaan sanoin.

Ja kuten arvaatte, sananvaihto nuoren kolmijalkaisen ja hänen "vastakappaleensa" kanssa on kuihtunut siinä määrin, että nuoren kolmijalkaisen emo tajuaa tilantee ja kutsuu poikansa "vastakappaleen" luokseen ja komentaa poikansa miesten seuraan. Tässä tilanteessa asian, minkä emo havaitsi, oli se, että "vastakappale" ei reagoinut kolmijalkaisen synkkään ja hiljaiseen olemukseen ja hän alkaa kouluttamaan muiden suvun "vastakappaleiden" kanssa nuorta "vastakappaletta" tulevaa elämää ja totta kai oman poikansa takia, haluaa tehdä sen kunnolla ja kunnioituksella. Nuori "vastakappale katoaa kolmijalkaisen silmistä suvun tätien ja naisten sekaan kuin haavoittunut kauris leijonalauman keskellä. Tilanne on menetetty, osittain! Sillä Suvun miehet huomaavat oman rituaalinsa olevan käsillä ja joku serkkupojista käy höpöttämään nuorelle kolmijalkaiselle mukavia ja kuten arvata saattaa, ei suomalaista kolmijalkaista kovin montaa kertaa tarvitse käskeä ilmaisen viinan litkintään, eihän?

Nuori kolmijalkainen saapuu miesten ringin reunalle (huomatkaa hierarkia!) ei aivan astu ympyrän sisään, vaan jää sen ulkopuolelle serkkupojan käsi toverillisesti olkapäällään ja kun muut kolmijalkaiset huomaavat tämän, hiljenee puhe tyystin. Suvun irvileuka on koulutettu juuri tällaisia tilanteita varten, jossa hänen elämäntehtävänsä ilmoittaa olemassaolostaan. Se on hiljaisuuden lopettaminen ja viimeisen kokeen suorittaminen. Kaikki toki tuntevat nuoren komijalkaisen, mutta nyt on kysymys suuresta askeleesta hänen elämässään ja irvileuka kysyy "Mitäs poika?" tähän nuori kolmijalkainen "Eipä tässä paskempaa..." "Kuinkas noin synkkä naama?" *pientä hörötystä* " Eipä tässä nyt niin synkkää ole..." jatkaa nuori kolmijalkainen. "Onko naama norsunvitulla, kun tarttis vissiin sunkin päästä vähän heinälatoon painiskelemaan?" *isompaa hörötystä ja naurunremakkaa* Tässä vaiheessa nuoren kolmijalkaisen isä ei luo katsettaan poikaansa vaan antaa hänen tehdä päätöksensä. Hän on vaiti ja toivoo sisällään, että poika osaisi vastata jotain nokkelaa takaisin, koska muuten rituaali siirtyy eittämättä vuodella eteenpäin. Nuori kolmijalkainen vastaa hörötyksen laannuttua silmien pyyhkimiseen naurun tuomasta vedestä... "Mahtaako sitä mua ny se niin vituttaa, kun olet kerta sääkin tolla naamalla pillua saanut?" Ja katsoo irvileukaa suoraan silmiin. (Irvileuan koulutuksessa tulee huomioida se, että hänen osanaan on ottaa vastaan nämä vastakommentitkin, sikäli mikäli niitä tulee ja olla ennenkaikkea suuttumatta niistä. Valitettavasti vastakkaisesta vaihtoehdosta on Suomen hautausmaat esimerkkejä pullollaan.) Kaikki odottavat irvileuan vastarepliikkiä... Irvileuka on hetken hiljaa ja muuttaa ilmettään hieman synkemmäksi... "Perkele!", huuta hän... "Jumalauta!, Eikö tälle meiän pojalle ole vielä tarjottu viinaa!?" ja samassa vieressä istunut setämies tarjoaa omastaan hörppyä. Irvileuka huomaa tämän ja sanoo. "Mene sinä helvettiin nuilla liemilläs." ja kaivaa taskustaan konjakkipullon tarjoten sitä pojalle. Serkkupoika ottaa kätensä olkapäältä, koska tämän hetken jokaisen tulee elää itse. "Otakin kunnon hörpyt!", tokaisee irvileuka ja seuraa naama hymyssä pojan kietaistua kunnon siivut ja seuraa innolla nuoren kolmijalkaisen taistelua olla irvistämättä ja näin hän tulee hyväksytyksi joukkoon. Hänelle tehdään ringissä tilaa ja erinäiset pullot kiertelevät ja jokainen sukulaismies haluaa tarjota ryypyt omasta pullostaan. Nuoren kolmijalkaisen isä hykertelee onnesta ja miettii, että "Kyllä on, saatana, poika hyvin kasvatettu.".... Irvileuka tönäisee muiden huomaamatta nuoren kolmijalkaisen isäukkoa ja nyökäyttää päätään ja tunnelma vapautuu kaikkien kohdalta.


Mitäpä tälle nuoren kolmijalkaisen "vastakappaleelle" kuuluu? Noo... Siellä sitä hän istuu muiden suvun "vastakappaleiden" seassa, siten että suvun naiset ovat lähes ympäröineet hänet, kuitenkin tavalla joka jäisi monelta huomaamatta ( Rinki on kuin kananmuna, jossa munan kärjessä istuva nuori "vastakappale" on lyöty munankärjestä hieman sisäänpäin. Tämä kuvio sallii muille "vastakappaleille" täydellisen hallinan hänestä omilla kysymyksillään ja kuin gepardit he väijyvät pienen pieniäkin tiedonjyväsiä ja kun niitä jostakin irtoaa on olo vanhemmalla "vastakappaleella" lähes euforinen. Hän nauttii saamasta kysymyksestä, jonka kokee itselleen tärkeäksi ja saadessaa halutun vastauksen hän ahmii sen kuin nälkäinen leijona söisi elävän lampaan. Tämäkin rituaali toimii oudonlaisesti siten, että joukossa on jokin vahva lenkki, joka ei ole nuoren kolmijalkaisen äiti, koska hän olisi jäävi hoitamaan asiaa, vaan toinen vahvaluonteinen jäsen hoitaa ensimmäiset kysymykset. Huomatkaa, että esittelyssä on selkeä ero kolmijalkaisten ja "vastakappaleiden" välillä. Vastakappaleiden rinki ei hiljene, kun nuori "vastakappale" saapuu sen reunalle, ei hiljene, ehei! Vasta kun nuoren kolmijalkaisen emo kuuluvalla äänellä ilmoittaa hänen olevan paikalla (Emo siis saattaa "vastakappaleen" ringin ääreen. ) niin siinä vaiheessa ääni ja uskomattoman nopea ja sekavasti seurattavissa oleva puhe katkeilee ja häviää hitaasti kuulumattomiin.

Tässä "vastakappaleiden" laumassa ei odoteta nuorelta humoristista kommenttia, koska hän on naimassa itseään sukuun. Häneltä odotetaan hyvää käytöstä ja itsensä uhrauttavaa luonnetta nuoren kolmijalkaisen hyväksi. Kuitenkin täytyy todeta, että kun ulkopuolinen kolmijalkainen hyväksytään yhdeksi suvun miehistä niin rituaali on lähes sama. Ainoastaan esittelijänä toimii joku häneen tutustunut kolmijalkainen, muuten häneltä odotetaan samanlaista nokkeluutta ja sanansäilää. "Vastakappaleiden" rituaalissa taasen asianlaita muuttuu oitis, jos kyseessä on oman suvun tyttö. Kohtelu ja kysymykset kohdistuvat siihen lähinnä, että "Kai tuo poika on pitänyt sinua hyvänä?" Ja mikäli nuori "vastakappale" on hyväksynyt tämän kolmijalkaisen ylhäällä mainitsemieni keinoin, niin keskustelu kolmijalkaisesta laantuu parissa minuutissa ja heillä alkaa mielenkiintoisemmat asiat tulla mieleen, kuten esimerkiksi jonkun naapurin suorittama vieraissa käynti tai joku muu heille itselleen elintärkeä asia, jonka he haluavat jakaa suvun kesken ja yhden kertoessa toiset huokailevat hämmästyksissään. Siellä takana supina käy kahden "vastakappaleen" välillä, missä omia mielipiteitä vaihdetaan taajaan tästä iljettävästä naapurin miehestä. Hyi hyi, kuinka joku voikaan käyttäytyä niin?


Koko ilta kulminoituu siihen hetkeen, kun vähän matkan päästä kuuluu ensimmäistä kertaa suureen ääneen "PERKELE! Huijasit saatana!" ja tässä vaiheessa alkaa "vastakappaleiden ohjelmat hyristä omaan viuhaan tahtiinsa ja reagointi on jokaisen kohdalla erilainen, mutta ennalta tarkasti määritetty. Nopeimmin paikalle päässeet ilmoittavat jälkijoukoille hetimiten kimeällä äänellä tilanteen vakavuuden (mikä meillä suomalaisilla yleensä on vakava, koska me olemme hieman sellaisia on/off -tyyppisiä, veikeitä olioita) Jokainen "vastakappale" haroo silmillään tannerta, yrittäen samalla tavoittaa katseellan omaa kolmijalkaista ja hänet havaittuaan takertuu kiinni käsillään ja käyttää hyväkseen ritari-ohjelmaa tokaisten "Voi kulta, minua pelottaa.." lisäten vaikutustaan vielä pelokkaalla ilmeellään ja kolmijalkainen on näin estetty osallistumasta taistoon.

Itse tappelu on yleensä kahden tasaväkisen suvun miehen vääntö, koska toisen voittaessa jonkun kädenväätnö kisan tms. toinen tuntee jääneensä paitsioon ja alkaa syyttämään huijaamisesta. Eihän kukaan viitsi puolta heikompaa tai vahvempaansa haastaa (vaikka kyllä näitäkin hulluja löytyy yllättävän paljon, MUTTA ei sukujuhlista! Sukujuhlissa hierarkia on muokkautunut usean vuoden ajan ja siksi pienetkin muutokset aiheuttavat suuren vastalauseen jonkun osalta. Tästä pääsemme takaisin tilanteeseen joka on meneillään siellä nurmikolla....) Suomalaista miestä ei puhumalla väsyneeksi saa ja siksipä nämä kaksi vääntävät keskenään niin kauan kuin jaksavat, aivan viimeiseen hikipisaraan saakka ja lopulta läähättävät nurmikolla kuin kaksi hikistä koiraa. Molempien "vastakappaleet" ovat koko väännön ajan pitäneet sellaista suunsoittoa, ettei sitä kestä kukaan. Suunsoitto keskittyy yleensä oman kolmijalkaisen torumiseen, koska suomalainen ei sano kuin äärimmäisessä hädässä toiselle pahasti ja siksipä kolmijalkaiset sopivat pikku kiistansa hyvinkin nopeaan, ettei sitä tuskaa tarvitsisi enempää kuunnella. Valitettavasti "vastakappaleiden" aistit reagoivat tähän hieman hitaasti ja vasta vähän ajan kuluttua huuto lakkaa. Siinäkin on tosin se seikka takana, että näin varmistetaan lopullisesti miesten välinen uusintaottelu, jos vaikka jommalle kummalle olisi jäänyt jotakin hampaankoloon.

Ilta yleensä päättyy näille paikkeille ja kukin poistuu tahoilleen omine "vastakappalineen" ja kolmijalkaisineen. Kuitenkin ensimmäistä kertaa saavat nuori kolmijalkainen ja hänen "vastakappaleensa" oikein oman huoneen. Onhan poika hyväksytty suvun miehiin ja nuori "vastakappale" yksissä tuumin hyväksytty nuoren kolmijalkaisen seuralaiseksi....... Onko pojasta pelimieheksi vai ei.... Siitä vastaa kukin itse ja jos Luoja suo, niin nämä kaksi jatkavat suvun perinteitä olemalla vuorollaan niin irvileukoja kuin isiä ja äitejä tahi serkkuja.....
 

Becks

Jäsen
Olipas pitkä, en jaksanu kun vähän alkua...

Jaahas, masaman on löytänyt jostain hienon jutun tänne, copypastella laitettu suoraan. Olen itse saanut saman jutun emaililla moneen kertaan...
 

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
otan tuon loukkauksena!

Vaadin oitis tuon Becks'n väitteen toteennäyttämistä!! Perkele! Kun olen itse tuota kirjoittanut 3 tuntia niin tuo on selkeää vääryyttä ja varsinkin kun tuon väitteen esittäjä myöntää jättäneensä lukematta koko jutun..... VAADIN OIKEUTTA!!!


Ja ensinnäkään täytyy sanoa, että en omista sähköposti osoitetta, joka toimisi ja toiseksi... mistä hemmetistä voit saada päähäsi väittää, että tämä on samaa tekstiä, jos et tosiaankaan ole edes lukenut kirjoittamaani tekstiä?????


edit. nyt vituttaa......kerrankin, kun oikein alkaa tekemään jotain pohdintaa "tärkeästä" asiasta niin heti on joku väittämässä tietävänsä paremmin asiani ja sen lähtökohdat, jotka sijaitsevat korvieni välissä.

edit. pistin vähän lisää kirjaimia...
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
SUOMI
OHOOO

Becksin on syytä löytää väitteelleen todisteita. Muuten menee törkeän panettelun puolelle. Toki jutussa itsellekin tuttua on mutten sanoisi miksikään kopioksi. Aiheestahan on tehty paljon mietintöjä.
 

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
Re: OHOOO

Viestin lähetti Luistelutaidoton
Becksin on syytä löytää väitteelleen todisteita. Muuten menee törkeän panettelun puolelle. Toki jutussa itsellekin tuttua on mutten sanoisi miksikään kopioksi. Aiheestahan on tehty paljon mietintöjä.


Aivan. Totta kai siinä on kaikille tuttuja asioita. Siksi sen kirjoitinkin.... Eihän tuollaisessa tekstissä muuten mitään järkeä ole, jos kukaan ei ymmärrä suomalaista kulttuuria, hyvänen aika...


Tosiaan. Haluaisin nähdä kyllä sen henkilön joka on tuon mukamas aikaisemmin kirjoittanut.... ja toivon, että rehellisyyden nimissä asia hoidetaan, muuten menee maku näinkin (en ole mikään Wamba, joka aina spekuloi pitkälti asioita) pitkien kirjoitusten aloittamiseen (ei kovin usein meikäläisen sormet noin pitkälti jaksa kirjoittaa. Aihe vaan on tällä hetkellä lähellä sydäntä, heheh)
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Masa THe Man

Minäpä jaksoin lukea kummatkin vuodatuksesi kokonaan ja suosittelen jo tässä vaiheessa tutustumista viestiketjuun "Naisen logiikkaa, tositapauksia elävästä elämästä". Ehkäpä tähän sinun ketjuusi on juuri sen takia tullut vähän vastauksia, kun olemme juuri samaa asiaa viime syksynä pohdiskelleet?

Kovasti nuo sinun kokemuksesi tuntuivat tutuilta. Olen tosin joskus nuorena ja villinä sortunut vieläkin tökerömpiin kommentteihin hakiessani naista tanssimaan hitaita. Nuoren miehenhän pitää tietysti napata muutama (6-12) rohkaisupaukku, ennenkuin lähtee yrittämään kauniinpaa sukupuolta kanssaan "tanssimaan" kieli syvällä korvakäytävässä. Kenties juuri tuosta nautitun rohkaisun määrästä avausrepliikkini tilanteessa tanssilattialla olivat ikävän usein tätä tasoa:
- Sulla on todella kauniit silmät, käynkö minä useinkin täällä?
- Toi kundi jonka kanssa sä istuit pöydässä, senhän siis täytyy olla sun veljesi... koska niin komealla äijällä täytyy olla minun kaltainen sisko.
- Ai säkin tykkäät Celin Dionnesta... no kyllähän se todella selin jotenkin menettelee. Etupuolelta se on aivan lauta...
- Ootsähei kuullu tän 'hik'... tanrepelainen kun yrittää iskee muijaa, niin se shanoo että Hervannassa panee... eiku siis että lähretääns Parventaan henee... no perrr.. siis lähretään Hervantaan panee... HEI! mihin sä nyt menet?

Nainen ja kylpyhuone on sitten sellainen asia, että sitä ei parane liikoja mietiskellä. Hulluksihan moisessa aivojumpassa keskivertomies tulisi. Ei minullekaan ole koskaan selvinnyt, että mitä ihmettä ne siellä lukitun oven takana puuhaavat pari tuntia bileisiin valmistauduttaessa. Taitavat föönata ja kähertää pimppikarvansakin varmuuden vuoksi? Noh, suotakoon se heille, olen minäkin joskus aamuisen parranajosession lopuksi innostunut ajelemaan myös perskarvani. Siis ne kummatkin.

Entäs sitten nainen ja naisen käsilaukku? Väittäisin että jopa MacGyver tulisi kateelliseksi naisen käsilaukun sisällöstä (nyt siis kosketellaan sellaisen hieman iäkkäämmän 25-30 vuotiaan naisen vehkeitä, siis käsilaukkua). Tuohon ikään mennessä nainen on jo täysin sisäistänyt sen, mitä kaikenvaralta laukussa pitää olla.
Sieltä löytyy:
- ainakin 5 erilaista kampaa
- ainakin 3 erilaista hiusharjaa
- kivasti kolisevia meikkipurtiloita suuri määrä
- huulipunaa ainakin 4 eri sävyä
- pensseleitä joka lähtöön
- kortsuja poimuilla ja ilman
- Tampppooneja tiettyyn aikaan kuukaudesta
- lompakko
- puhelinmuistio ja allakka
- kännykkä
- varasukkahousut
- hieromasauvoja poimuilla ja ilman (4 kpl)... hups, nyt taisi tulla kuvailtua erään suomalaisen pääministerin muijan kuuluisa suriseva väsky?
- kynsileikkurit
- nenän- ja kulmakarvojen poistaja
- säärikarvojen poistovoide
- meikin poistovoide
- huulirasva
- huulikiilto
- naamarasva päiväksi
- naamarasva yöksi
- hiuksia varten erilaisia kiinnitysjuttuja
- käsiraudat
- ruoska
- ylimääräiset sukkanauhaliivit
- pippurisumutin
- Smith & Wesson 38
- passi, hammasharja & Pepsodent
... ja muuta pientä...

Me kundit kun lähdetään baanalle, niin meillä on perstaskussa lompsa, toisessa taskussa avaimet ja vyöllä puhelin. Ei me tarvita edellä kuvailtua täyspakkausta?
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Leidit haloo...

Miksei kukaan leideistä puollustaudu? Ette kai te myös OMASTA MIELESTÄNNE ole tuommoisia vaikeita otuksia..
 

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
hmm...tosiaan..

Löysin tuon ketjun tosiaankin juuri, mutta ajan puutteen vuoksi en sitä juurikaan NYT ehdi lukemaan.

Tuo on kyllä hyvinkin pitkälti totta, mitä listasit tuohon käsilaukun sisällöksi....mutta, että RUOSKA?!!

Ehkäpä minä hieman itsekkäästi lyhyellä etsimisellä en havainnut tätä ketjua, koska sanalla NAINEN, löytyy aika paljon viestiketjuja:), mistäköhän syystä???

Voitaisiin kuitenkin lähteä jatkossa pohtimaan enemmänkin naisen luonnetta eri asioissa... tuo teidän ketjussa ollut logiikka, kun kätkee taakseen lopulta koko ihmiskunnan, eikö?


MUTTA! Minäpä sitten luen vaikka huomenna tuon ketjun, etten sitten jatkopohdinnoissani käsittele turhaan samaa asiaa... ja itse yritän sitten jatkossa kertoilla enemmänkin tapahtumia jotka ovat joskus värittäneet elämääni tai tapahtuvat tuolla korvieni välissä....tai jossakin sielläpäin... hiusten alapuolella on kenties parempi kuvaus...
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Predator
Miksei kukaan leideistä puollustaudu? Ette kai te myös OMASTA MIELESTÄNNE ole tuommoisia vaikeita otuksia..

Ei me tietenkään olla vaikeita otuksia. Te miehethän niitä mahdottomia olette. ;)

Itseasiassa minulla oli vielä pari päivää sitten pieni "juttu" meneillään erään miehen kanssa. Hänen kanssaan keskusteltiin aika paljonkin miesten ja naisten eroista. Lähinnä homma alkoi aina siitä, kun ekana toinen meistä selitti toiseen sukupuoleen liittyen jotain, ja kun oli päässyt loppuun asti, pääsi kuuntelijalta epäuskoisena: "No eikä... Sie oot ihan mahdoton!" Huumorilla toki koko ajan. Itse kuulin mm. pariin otteeseen päivittelyt juuri tuosta laukun sisällöstä, ja sitten alennusmyynneissä kiertelystä.

Laskin muuten huvikseni, että moniko noista Predatorin mainitsemista tavaroista on jo tässä vaiheessa omassa laukussani. Tulokseksi sain 16.

Oikeasti en jaksa tässä kauheasti vastaan pullikoida, koska mielestäni masamanin tekstit olivat hyviä, ja nauraa hihittelin itsekin tuolissani. Minusta kun jotkut asiat eivät ole läheskään niin "outoja" meidän naisten käyttäytymisessä, kuin teidän miesten mielestä. Ja mistäköhän johtuu...

Tähän ketjuun palaan mielelläni myöhemmin, kun lisää väitteitä meistä naisista alkaa ilmaantua.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti Poison
Ei me tietenkään olla vaikeita otuksia. Te miehethän niitä mahdottomia olette. ;)

Vaikka tässä ketjussa onkin puhe naisista niin rohkenen tunnustaa miehenä olevani mahdoton, itseasiassa sana "mahdoton" on liian lievä kuvaamaan minua - eritoten vaikeaa luonnettani. Sivistyneenä ihmisenä en tohdi käyttää sellaisia sanoja jotka paremmin kuvaisivat minua.

Mitä enemmän luen näitä Jatkoaikaan ilmaantuvia ketjuja naisista sitä varmemmalta tuntuu se, että valitsemani elämäntapa on minulle juuri se oikea eli pyrin parhaani mukaan välttelemään pitkiä suhteita poislukien selkeät ystävyyssuhteet. Niistä ei kerry, siis niistä suhteista, muuta kuin surua ja murhetta vähintään yhdelle, yleisimmin kahdelle.

Mitä enemmän mietin, sitä varmemmaksi tulen myös siitä etten pystyisi muuttumaan ihmisenä "helpommaksi", itseasiassa tokkopa edes haluaisinkaan muuttua koska liiallinen muuttuminen "tuhoaisi" osan minusta ja se jos mikä on hyvin ikävää - ainakin minusta.

Tiedän rajoitukseni ja puutteeni ja senpä tähden en halua tuottaa liiallista "tuskaa" syyttömille ihmisille, parempi siis olla ja elää oman tyylin mukaan.

Tavallaan olisi kyllä kiehtovaa havainnoida sitä "perhe-elämää" johon joutuisin jos seurustelisin vakituisesti, (ja sitä kuinka vähintään toinen meistä luisuisi vääjäämättä hulluuteen).

Nyt tämä kirjoitelma menee jo niin paljon ohi aiheen että lienee parempi lopetella tähän.

Jatkakaa te aiheesta..

vlad#16.
 

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
Re: Olipas pitkä, en jaksanu kun vähän alkua...

Viestin lähetti Becks
Jaahas, masaman on löytänyt jostain hienon jutun tänne, copypastella laitettu suoraan. Olen itse saanut saman jutun emaililla moneen kertaan...

Odota vieläkin vastakommenttia... Ihmettelen suuresti tätä touhua, että esitetään väitteitä ilman pienintäkään tutustumista aiheeseen......
 

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
jaahas.... jatketaas taas!

Koska nimimerkki Becks ei ole vielä asettanut vastakommenttiaan niin ajattelin jatkaa mietintöjäni samaan rauhalliseen tapaan...

Olemme nyt käsitelleet niinkin tärkeitä asioita, kuten naiseen tutustuminen baarissa/ravintolassa, hänen kanssaan mökillä vierailu ja naisen esittely sukujuhlissa joissa tutustuimme myöskin nuoren miehen miehisen matkan alkumetrejä.

Tällä kertaa sydäntäni lähellä ovat autot... Itselläni ei kylläkään ole taloudellisista syistä johtuen ole varaa pitää toimintakykyistä autoa hallussani niin olen valitettavasti joutunut tilanteisiin joissa kusi valuu punttiin ja paskat housuihin. Monissa näissä tilanteissa kuskina on toiminut nainen, mutta ei toki kaikissa. Eiväthän kaikki jenkitkään ole yhtä tyhmiä kuin heidän presidenttinsä Yrjö w Bush.... hyviä naiskuskeja löytyy varmasti, en epäile sekuntiakaan, mutta juuri nyt ei tule mieleen yhtäkään.


Ensinnäkin, kun nainen hankkii auton niin mihin hän kiinnittää siihen ensimmäisenä huomiota? Väriin tietenkin. Entäpä mies? Kaikkiin niihin teknisiin pikkunippeleihin joista saadaan jokin tosi siisti valo palamaan jossakin peräkontissa.

Siirryn suoraan tähän ajopuoleen, koska en ole henkilökohtaisesti ollut yhdenkään naispuolisen auto-ostajan mukana autoliikkeessä. Monesti astuessani ystäväni uskomattomaan Peugeottiin sisällä, ajattelen mielessäni, että mitä pahaa olen oikein tehnyt ansaitakseni tämän kyydin. Olin pakotettu siihen ruljanssiin useiksi viikoiksi pitkäaikaisen sairauteni takia. En ole toki kiittämätön paska, vaan arvostin suuresti hänen apuaan ja siksi en maininnutkaan hänelle asiasta koskaan päin naamaa, vaikka muutaman kerran olin pelonsekaisin tuntein valmiina huutamaan kaikkia mahdollisia Jumalia apuuni.

Tilanne 1. Olemme tien varressa pysäköidyssä autossa. Usean tunnin seissyt auto (talviaikana) on yltäpäältä huurussa ja hänpä pistää auton käymään. Ajattelen takapenkillä turvallisesti, että kohta hän nappaa jääskrapan kouraansa ja pompsahtaa ulos puhdistamaan laseja. Kömmin turvavyöni turvaan ja mietin jo alkavan iltapäivän ohjelmaa. Kuski nakkaa reppunsa takapenkille ja lyö etuoven kiinni. Ajattelen tietenkin, että hän haluaa kenties lämmitellä hiukan aikaa... Oi kuinka lapsellisesti mies voikaan ajatella! Hän lyö ykkösen silmään ja tekee niin sanotun U-käännöksen katsomatta kertaakaan taakseen (ikkunathan ovat herranjestas jäässä!) ja survaisee kaasupolkimen pohjaan.... Seuraavassa hetkessä havahdun useisaan äänimerkin luomaan sointuun. Hän oli kylmästi kääntänyt autojonon eteen ja aiheuttanut takaa tuleville tilanteen joista monet olisivat rysäyttäneet kenties kyljestä läpi, mutta tämä takaa tullut sai väistettyä samasta parkkiruudusta ohitsemme mistä olimme äskettäin kääntyneet. Hyvänen aika sitä pulssin määrää... Etupenkin ainoat kommentit olivat: "Oho!" "Kui se nyt tollai?" ja sellaista...

Entäpä sitten kaikki ylimääräinen touhuilu autonratin takana? Herranjestas, kuinka ihminen todellakin pystyy hoitamaan kaikkea muutakuin itse ajamista? On meikkipöytää, joka on ovelasti kätketty käsilaukkuun (huomatkaa tuo tuolla ylhäällä oleva Predatorin analyysi naisen käsilaukusta!) On toimistopöytää: keltaisia lappusia, eriväristä kynää, puhelinta, kalenteria ja muuta erittäin tärkeää tavaraa jota totta kai tarvitsee, jos haluaa kirjoitella muistiin asioita joita esim. puhelimessa kuulee/juoruaa tai tulee muuten vain mieleen.

Oletteko muuten huomannut pitkäaikaisen kumppaninne kanssa (kumppanilla tarkoitan nyt juuri naista), että lähtiessänne jollekin matkalle, on seuraavanlainen tapahtumasarja täysin arkipäivää....

On aamu ja kauan aikaa odotettu matkanne ympäri Suomea on juuri alkamassa. Olette edellisenä iltana jo pakanneet tärkeimmät vaatteet ja tavarat laukkuihin ja auton eri osiin, joilla on tietenkin todella tärkeä järjestys, että mihin niitä sijoittelee. Vaatteet tulee olla takakontissa. Siellä ei saa olla esim särkyviä astioita, koska jostain kumman syystä astiat eivät hajoa ollessaan esim. takapenkillä. Erisorttista evästä on toki pakattu mukaan aimo korillinen, ettei mahdollinen pikku purtavan puute aiheuttaisi minkään sortin kriisiä hienon matkanne aikana (kaikenlaisilla huoltamoilla ja muilla ruokailu, kun sattuu olemaan epähienoa. Onhan toki paljon mukavampaa viettää evästaukoa lakanan päällä nurmikolla tien vieressä tai levähdyspaikalla ja nauttia hyttysistä ja linnun paskoista, joita kummasti alkaa ilmestymään aina lähellä, kun ruokailee ulkona.

Sinä olet toki mennyt jo ajoissa nukumaan ja pakannut kaikki omasta mielestäsi tärkeät vaatteet mukaan, ei tavaroita! Koska sitä mitä ei ole, se ostetaan! Ihmettelet suuresti naisystäväsi toimia ja nukahdat kiroilevien äänien tulviessa keittiöstä hiljalleen rauhoittavaan ja sikeään uneen. Onhan hyvin nukutun yön jälkeen parhainta lähteä ajamaan pitkää matkaa, kunnolla levänneenä...

Aamulla heräät hyvin nukutun yön jälkeen siihen, kun joku/jokin tökkii sinua kyljestä. Naisystäväsi (olen lopettanut sanan "vastakappale" käytön sen lievän objektiivisuuden takia, heheh) pukkii sinua kyljestä hereillä ja katsot häntä päin ja säikähdät! Sinua katsoo väsynyt, mustat silmänaluset omaava, kärttyisen näköinen ja vittuuntunut nainen. Et uskalla sanoa muuta kuin "Hyvää huomenta, kultaseni." ja nouset rivakasti ylös ettet aiheuttaisi ensimmäistä konfliktia johtuen ylösnousemisesta. Könyät vessaan ja huomaat pakanneesi jo hammasharjasi. No sille ei voi enää mitään ja kohautat hartioitasi ja kurlaat suusi vedellä ja pyyhit paperilla hampaitasi, koska sinun mielestäsi se kyllä ajaa asiansa ainakin tarpeeksi hyvin. Mutta selkäsi takaa aamutoimiasi seurannut kumppanisi antaa sinun ymmärtää, että parasta olisi kaivaa harja oitis laukusta. Protestoit oitis vaatimusta ja väität veden ja paperin riittävän aivan hyvin yhdellä kertaa ja alat ylväästi ylistämään armeija-aikojasi jolloin metsässä ei paljoa hampaita ehtinyt pestä, perkele! Huomaat kuitenkin, että olet koko protestisi ajan kaivanut samalla hammasharjaasi laukun pohjalta ja päätät nyrpeästi pestä hampaasi, vaikka se sinusta turhalta tuntuukin.

Saapuessasi, vaatteet päällä keittiöön, huomaat, ettei aamupalaa ole katettu ollenkaan. Kysyt tätä ja saat vastauksesi, että syömme aamupalaa vasta matkan aikana, jotta päästäisiin heti tunnelmaan. Hartiasi romahtavat alas ja taivut ylivoiman edessä. Sillä aikaa sinä olet vedellyt rauhassa sikeitä, on naisesi pakannut kassisi uudestaa, omansa, korillisen erinäisiä, mutta tärkeitä astioita, vesikannun ja kaikenlaista pikkukrääsää. Matkahan kestää melkein viikon ja ajomatkakin on useasti erämaata, jossa asutuskin on parhaimmillaan vain kilometrin päässä toisistaan tai kaksi (kutsutaan kansan kielellä maaseutu) ja ihmettelet hieman, mutta et enää jaksa. Olet antanut periksi. Puet loputkin vaatteet päällesi ja astut autoon, olet valmis lähtemään. Naisystäväsi on jo autossa ja starttaat lohdullisena autosi ja lähdet liikkeelle. Sadan metrin jälkeen kuuluu "Seis!! Heti takaisin! Täytyy tarkistaa, onko uuni päällä!" Peruuttelet tottuneesti takaisin ja jätät auton käyntiin ja odottelet sen minuutin mitä tarkistuksessa kuluu ja lähdet jälleen liikkeelle asian ollessa järjestyksessä. Kuinka ollakaan sadan metrin jälkeen kuuluu jälleen nuo kaksi lausetta jotka aiheuttavat kotipihaan peruuttelun. Tällä kertaa vuorossa on tietenkin silitysrauta. Odottelet jälleen sen minuutin ja kun naisesi viimein saapuu autoon niin kysyt vielä, että "Oliko vielä mahdollisesti muuta?" ja naisesi pyörittelee onnellisesti päätään. Nyt pääsette jo paikallisen huoltamon kohdalle kun naisesi säpsähtää yllättäen, mutta ei sano mitään, vielä. Hän on aivan kauhuissaan. Kysyt häneltä syytä siihen, mutta hän ei sano... kysyt ja kysyt ja lopulta tivaat niin naisesi katsoo sinua miettiväisin silmin ja kysyy viattoman näköisellä naamalla "Tulikohan se ovi lukkoon?"




Valitettavasti nämä koulujutut vievät nyt liikaa aikaa luomukseltani ja joudun jatkamaan tätä tuntemattoman ajan kuluttua, Masaman
 

Rok

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat
Hyvää stooria masamanilta stereotypioista naisiin liittyen! Jatka vaan, kunhan ehdit..

Itselläni ei tyttöystävää vielä ole, mutta olen huomannut ainakin osan noista yllä mainituista jutuista täsmäävän mutsiin lähes täydellisesti. Kyllä mutsi autolla ajamisen hallitsee, mutta odotas vaan sitä hetkeä, kun pääset itse ratin taakse (itse olen siis saanut kortin alle vuosi sitten). Mutsi on aivan paniikissa: "Ei sun tarvii ajaa noin lujaa (vaikka ajan rajoitusten mukaan), "Käänny jo", "Varo nyt vähän". Koko ajan on pakko huomautella, vaikka ajan omasta mielestäni ihan hyvin.

Pahinta on se, kun ajan mutkaisen mökkitien. Silloin ei saisi tehdä mitään - ei jutella, ei kuunnella musiikkia - muuta kuin keskittyä ajamiseen, ja silloinkin koko ajan mutsi on aivan paniikissa vierellä antamassa (enemmänkin häiritseviä) ohjeita. Kumma juttu, että faijan - eíkä edes yleensä näissä asioissa hankalan mummon - kanssa ongelmia ei ole ilmennyt missään edellä mainituista asioista.

Myös paineiden ottaminen ennen matkoja on tuttua hommaa. Itse yleensä pakkaan vartissa sen mitä välttämättä mukaan tarvitsen, kun mutsi samalla ottaa viikon stressit siitä, tuliko kaikki varmasti mukaan ja onnistuuko matka jne...Myös jutut tyyliin "Tulikohan se ovi nyt varmasti lukkoon?" ja "Hei, kattokaa, onko hella varmasti pois päältä" ovat tuttua tavaraa. Itsehän siitä elämästään vaan tekee hankalaa, kun ottaa liikaa stressiä turhista asioista.

Ei yllämainittuja asioita kuitenkaan liian vakavasti kannata naistenkaan ottaa, eikä ainakaan solvaavina seikkoina - paljon tylsempäähän miehillä olisi ilman naisten ainaista ympärillä häseltämistä.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Nuori nainen rullailee

Olen tämän joskus aikaisemminkin palstalle kirjoittanut, mutta pannaans nyt uusintana kun tämä ikäänkuin kuuluu ketjun aiheeseen:

Kävelin kaikessa rauhassa työpaikkani käytävällä ja lähestyin käytävän mutkaa. Olen jo kauan sitten oppinut kävelemään AIVAN siinä seinän vieressä, koska olen erittäin onnettomuusaltis ihminen. Jos kävelisin keskellä käytävää, niin minun tuurillani olisin törmännyt jo monta kertaa käytävän mutkan takaa varoituksetta päin näköä syöksyvään, rullaluistimilla täysin äänettömästi liikkuvaan vittuuntuneeseen samuraisoturiin jolla on terävä miekka eteenpäin ojennettuna... älkää naurako, minun tuurillani tuo on mahdollista.
Joten hiippailen mahdollisimman lähellä seinää ja yritän mutkaan tullessani jopa kuunnella ettei tulisi mitään yllätyksiä. Tämä nyt sattui olemaan sellainen mutka, jossa on ovi seinässä noin kahden metrin päässä mutkasta. Niinpä jouduin siirtymään keskemmälle käytävää, muuten olisin hyvin todennäköisesti saanut yllättäen auki paiskatun oven naamalleni.
Heti kun siirryin keskemmälle, kuulin kamalaa kikotusta ja kirkumista nurkan takaa. Jäykistyin paikalleni - liian myöhään, nimittäin mutkan takaa kurvasi SELKÄ EDELLÄ rullaluistimilla teinityttö joka piti toiselle kädellään kännykkää korvallaan ja otti toisella kädellä ohimennen tukea käytävän seinästä kurvaan tullessaan. Enhän minä ehtinyt sitten tehdä mitään... kimuli pamautti luinen perse edellä suoraan alavatsaani. Otin tyttöä takaapäin hartioista kiinni ja sitten kaaduin selälleni lattialle... onneksi pehmensin naisenalun kaatumista, hänhän oli minun sylissäni. Mitään anteeksipyyntöä ei tytöltä herunut, hän vaan mulkaisi minua kuin homeista halpaa makkaraa... piti juttua varmaankin raiskausyrityksenä tms. JA KOKO AJAN TÄMÄ NUORI NAINEN PUHUI SIIHEN KÄNNYKKÄÄNSÄ... kaatuessaankaan ei puhetulva katkennut. Onneksi minultakaan ei katkennut mitään mistään päin.

Minkähänlainen autonkuljettaja tuostakin pimusta kehittyy?
 

Chip

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Chip-tyttönen on jopa autokoulun opettajan mielestä erittäin rauhallinen(?!) ja järkevä kuljettaja. Ja jopa isäni istuu kyydissäni 350 km pelkäämättä, usuttaa vain ohittamaan edellä ajavia rekkoja. Mutta auta armias, kun äiti pääsee kyytiini... "hiljennä jo, tuolla edessä on auto pysäköitynä" (auto on 200 m:n päässä ja on kesäkeli) "minua vähän jännittää, elä aja liian kovaa..." "Älä nyt ainakaan ohitusta yritä" (tie on vastaantulijoiden kaistalta tyhjää täynnä seuraavan kilometrin verran). Voitte arvata, kuinka paljon tuo ottaa päähän, kun minä kuitenkin olen ajanut melko paljon. Auton äiti kyllä luottaa minulle ja kaikki muut perheenjäsenet kyytiin, mutta itse hän vaikka mieluummin kävelee... Jotenkin on ärsyttävää, kun minun ajamistani noin aliarvioidaan.

Ja kun automatkalle lähdetään, niin pakkaaminen täytyy suorittaa ajoissa, pari lähtöä edeltävää päivää täytetään laukkua ja vielä viimeisenä iltana tarkastetaan, että kaikki on mukana. Lähtöaamuna täytyy sitten vielä panikoida "tuliko kaikki mukaan" :) Mutta meidän perheessä on yleensä syöminen hoidettu matkan aikana ja huoltoasemilla on pysähdytty vain vessassa käymään ja tankkaamaan auto.
 

Annuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Latvija
Nainen, tuo vaikea olio...

Niin, myönnän suoraan, että olen hankala, hyvinkin hankala satunnaisesti. Osaan myös antaa ymmärtää, mutta se toinen puoli on jäänyt joskus väliin, eli en ymmärrä antaa.

Joskus oikein mietin pääni puhki, mitä pienessä päässäni oikein liikkuu. Lopullista tulosta en ole vielä saanut ja epäilen vahvasti, että en tule sitä ikinä saamaankaan, sillä ajatukseni alkavat harhailla teillä tietymättömillä jo pienen pohdinnan jälkeen.

Tuosta matkustusjutusta tunnistin itseni vain hetkittäin. En palaa takaisin katsomaan, onko uuni päällä tai tuliko ovi todellakin lukkoon. Isäni teki tätä, jopa noin 50 kilometrin päästä kotoa ja hän on mies. Näin ainakin uskon. Autoista pidän, todella paljon. Enkä todellakaan katso väriä ensin. Jokainen autoistani on ollut eri värinen aina paskanruskeasta kauniin punaiseen. Nyt punainen on kyllä ehdoton väri, mutta aivan jostain muusta syystä. Mitä haluan autolta? Rakastan isoja autoja, maastureita. Sellaisia, joissa on tehoja ja joiden kanssa on kiva ajella metsäteitä. Omasta mielestäni olen lisäksi aivan siedettävä kuski ja monet ovat uskaltautuneet kyytiini. Autokoulun opettaja kehui minua seuraavilla sanoilla: "Sinähän ajat kuin poika". Ehkä tuo pitäisi ottaa kohteliaisuutena. Sellaiselta se ei kuitenkaan aina ole tuntunut.

Omistan käsilaukun. Sinänsä tämä ei liene yllätys. Käsilaukkuni on kantamista varten, jälleenkään ei yllätyksiä. Sisältö on kyllä harvinaisen tylsä. Tällä hetkellä laukku sisältää:

1 pieni Ässä-lippu
1 jääkiekkoaiheinen kirja
1 kalenteri
1 kukkaro
muutamat avaimet
1 vesipullo
1 puuterirasia
hieman intiimisuojia
muutama Hesburgerin lautasliina

Niin, ei mitään ihmeellistä ja mullistavaa. Ei ruoskia tai käsirautoja. Olen ehkä pettymys teille...

Vaikeaksi mieheni minua kuitenkin kutsuu. Minulle ei voi ostaa lahjoja, kun en ole mihinkään tyytyväinen. Tosin tämä seikka on nyt helppoa, kaikki jääkiekkoon liittyvä ja edullinen saa suuren hymyn huulilleni. En osaa arvostaa kukkia tai romanttisia eleitä. No, ehkä joillekin tämäkin voisi olla helpotus. Toisaalta mieskin ehkä haluaa hemmotella naistaan satunnaisesti. Siinä onkin tekemistä minun kohdallani...tai sitten ei. Romanttisin ele on, kun mies kantaa kahvin hallilla paikalleni, jotta en tapani mukaan sotke vaatteitani.

Ennen motkotin urheilun katsomisesta... Nyt katson sitä itsekin. Ennen motkotin kaljoittelusta... Nyt lähden itsekin. Onko voinut käydä vahinko ja minua on muutettu huomaamatta? Olenko siis miehistynyt ja alkanut toimimaan epänaisellisesti? Tätä olen kyllä aina ollut. Välillä yritin olla joku muu ja korostaa naisellisuuttani käyttäytymällä kuin nainen. Se ei ollut omaa itseäni. En kuitenkaan ole mikään miehistynyt nainen, vaan pyrin tuomaan naisellisuutta esiin ehkä pukeutumalla. Tässä olen täydellinen riesa. Vaatteiden valinta on vaikeinta, mitä tiedän. Sopivan yhdistelmän löytäminen on tuntien työ. Tosin tästäkin kaavasta osaan poiketa ja olla valmis 15 minuutin kuluttua ensimmäisestä kutsusta.

Puhutaan naisten stereotypioista. Itse en ole tavannut montaakaan naista, jotka oikeasti olisivat näihin sopineet. Ensi silmäyksellä tältä saattaa tuntua, mutta se on usein vain ulkokuorta, jolla on harvoin tekemistä todellisen ihmisen kanssa. Minustakin voi saada hermoheikon kanan kuvan, mutta ainakin toivon, että se ei ole pidempi aikainen mielipide minusta naisena.

En kuitenkaan usko, että mies kykenee milloinkaan ymmärtämään naista täydellisesti, kuten ei naiskaan kykene ymmärtämään miestä. Tämähän tekee vain elämästä elämisen arvoisen ja tuo jännittävyyttä elämään.
 

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
Päivää taas...

Nyt olen mielestäni pitänyt tarpeellisen hermoloman otsikosta, joten voinen jatkaa vuodatustani kummallisuuksista joita olen kokenut näiden kauniiden ja tavoitelluiden olioiden takia...

Treffit... Mikä kumma siinä on, että kun sinne aina menee niin tietää jo heti alussa mitä toinen tulee lopulta sanomaan??? Niin, arvatkaapas mitkä sanaset sieltä lopsahtavat (toistaiseksi ympäri Suomea on kuultu lähes identtiset lauseet)

"kyllä mulla oli/on ihan kivaa, mutta voitaisko pysyä vaan ihan kavereina?"

Joku tuttava sanoi, että eikös pääasia ole kuitenkin se, että saa naisen nauramaan ja tuntemaan olonsa mukavaksi? Mistä helvetistä minä tiedän, kun ei näytä sekään riittävän kahta tapaamista pidemmälle:)

Pitääkö sitä piru vie alkaa mullittelemaan ja näyttämään naamaa norsun *fiiiuuu* ..lla että saapi tutustua paremmin? Tai ainakin useampaan kertaan...

Pistetäänpäs hiukan esimerkki tapauksia... Yhdeltä tuli jopa vastakkainenyritys, mutta tunnelma pilaantui heti muutaman tunnin jälkeen kun tämä alkoi paljastelemaan aikaisemman elämänsä petikumppaneita. Ei perkele, ei kyllä voisi enempää kaataa vettä niskaan ja vielä kaiken lisäksi muutama niistä oli ja on hyviä kavereita, mutta mutta... Olen tullut myös siihen tulokseen, että olemalla ns. herrasmies ei ole nykyaikana hevon paskan väliä. Pelkkää negatiivista palautetta ropisee jatkoa kysyttäessä... "Oli oikein kivaa, mutta voitaisko olla vain kavereita?"

Jaa, mutta viime kerroilla on taas hommattu vapaalippuja konsertteihin (älkääkä luulko että niillä olen houkutellut, vaan sitten kun on sovittu tapaaminen niin sen jälkeen olen tiedustellut mielenkiintoa keikkoja katsomaan) ja kuinka ollakaan oli oikein mukavaa, mutta lopussa jälleen kiitos seisoo ja ... "mulla oli tosi kivaa, mutta tilanne on nyt tämä että voitaisko olla vaan kavereita? Siis kyllähän me voidaan nähdä, mutta sitten vaan kavereina, OK?"

Rupiaa jurppimaan nämä tämmöiset:)


Alkaa pikku hiljaa miettimään, että mikä helevettiläinen on se taikasana jolla saa toisen edes hiukan uskaltautumaan tulemaan vastaan?? Kertokaapas arvon palstalaiset se minulle... Ilmiselvästi pelkkä kusipäisyys on hyvä askel tällä osastolla eteenpäin, mutta silläkään ei näytä löytävän ketään tasapainoista naista, vaan ainoastaan näitä joilta hihna alkaa luistamaan heti auringon laskettua...

Kyllä tässä on kuulkaa baareissa pyöritty ja kaupan tiskiltäkin kysytty, mutta eipä löydy ei....


Perkeles sentään kun tätä nyt oikein miettii niin onko asia nyt niin että allekirjoittanut on käyttäytynyt liian hyvin? Kyllähän sitä nyt naisen löytää näihin yhden reissun viettoihin, mutta sen jälkeen alkaakin sen sorttinen kamppailu jatkosta, että Risto Ulmalakaan ei olisi Tokiossa jaksanut kierrosta pidemmälle (taisi muuten keskeyttää, heheh), kun ei kulje niin ei kulje vaikka olisi minkätasoinen Coloradon kojootti... just eikä melkein...


Vai onko kenties kysymys minusta? Mitä odotuksia naisella on miehestä...


Tosin olen myös saanut kuulla toisenlaisia kommentteja... Yksi työkaveri sanoi, että hän on 2 kertaa ollut ukkomies eikä siihen hommaan rupia enää koskaan, on sen verran veemäistä hommaa:) Minäpä vaan en uskonut sitä....


Itseasiassa koko tämä suuri leka tässä minun otsassani on kenties aiheutunut tästä päivästä jolloin sain viimeisen kerran kuulla nämä ihanat sanat seuralaiseni suusta... "Emmä tiedä, mut nyt tuntuu vaan siltä, että jos oltais sittenkin vaan kavereita.."


Kaiken tämän negatiivisuuden keskellä täytyy myöntää, että mulla alkaa olemaan näitä kavereita aika saatanan paljon!:) .........jotakin hyötyä sentään..........
 

axe

Jäsen
Ei vaan saa olla liian kiltti ja herrasmies. Tai saa olla, mutta sitten täytyy ulkonäön olla sellasta georgeclooney-bradpitt-tasoa. Sellaisesta miehestä nainen tykkää, kun sitä on kiva esitellä, kun se näyttää hyvältä ja osaa käyttäytyäkin.

Mutta jos ei miehen ulkonäkö ole ihan se kybä, niin sitten pitää olla särmää. Sitten ei saakaan olla liian kiltti ja mukava, ellei halua tosiaan vaan olla kaveri. Ei tietenkään ihan mattinykänen tarvi olla, mutta jotain pitää olla, että nainen saa tuntea jollain tavalla haastetta miehen kesyttämisessä tai muuttamisessa haluamakseen, tai edes sitten tyydyttää äidillistä hoivaviettiään.

Tietysti loistava keino kauniiden naisten saamiseksi omasta ulkonäöstä, käytöksestä ja muista toissijaisista seikoista riippumatta on ryhtyä julkkikseksi. Naamaa telkkariin vaan tai pelaamaan jääkiekkoa SM-liigaan, niin johan halutaan olla muutakin kuin kaveri!
 

PeZu

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Sitä olen itsekin ihmetellyt että jos nainen sanoo että "joo kiva on mut ollaako vaan kavereita, kiva olis vielä tavata" niin miks nainen ei voi sanoa sitä suoraan että ei kiinnosta, sori sä et ole mun tyyppiä tai vastaavaa.

Nyt kun ollaan kavereita niin kyllä kaverit joskus sentään tapaavat, eikö? No eipä ole olleet yhteydessä ja tämäkö sitten on joku yllätys. Ihmeellistä naisten logiikkaa. No onneksi on edes niitä oikeita kavereita olemassa.
 
Viestin lähetti axe
Tietysti loistava keino kauniiden naisten saamiseksi omasta ulkonäöstä, käytöksestä ja muista toissijaisista seikoista riippumatta on ryhtyä julkkikseksi. Naamaa telkkariin vaan tai pelaamaan jääkiekkoa SM-liigaan, niin johan halutaan olla muutakin kuin kaveri!

Niin, onhan Olli Jokisellakin kumppaninaan joku missi/malli.
 

Hammer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Black & Gold: SAINTS
Tuo masamanin teksti kosketti minuakin aika tavalla. Mikä siinä on, kun aina kun on mielestään onnistuneet treffit takana ja on saanut tytön nauramaan ja muuta sellaista, niin sitten läsähtää nämä kuuluisat sanat "oli ihan kivaa joo, mut voitaisko pysyä vaan ihan kavereina" tai jotain muuta vastaavaa. Kyllä sitä vielä helposti toisille treffeille pääsee, mutta siitä eteenpäin alkaa tie olla yhtä tuskaista kuin maratonilla 50 asteen kuumuudessa. Ehkä naisten viettelemisen salat selviävät minullekin vielä joskus, tai sitten ei...

Tuli vielä tässä mieleen, kun tarkemmin pohdin, että kaikkeen mitä mies tekee liittyy jotenkin nainen tai ainakin useisiin asioihin. Itse olen kova kuntoilemaan ja urheilemaan yleensäkin, mutta yksi syy siihen on tietenkin naiset. Kroppa kiinteytyy ja ulkonäkö paranee, kun urheilee paljon. Ja miksiköhän me miehet haluamme parantaa ulkonäköämme rehkimällä salilla tai lenkkeilemällä 15 kilometrin lenkkejä?. Yksi syy varmasti on, että haluamme naisten huomaavan meidät. Sillä useimmitenhan jos nainen joutuu valitsemaan lihaksikkaan urheilijanuorukaisen ja tietokonenörtin väliltä, on valinta lienee aika helppo. Miettikääpä tekin muut arvon palstalaiset, että kuinka suuri merkitys teidän kuntoilussanne on tulla huomatuksi vastakkaisen sukupuolen keskuudessa? Omalla kohdallani se on aika suuri, tosin urheilenhan myös parantaakseni kuntoani, saadakseni siitä mielihyvää ja koska nautin urheilusta, mutta sittenkin...
 

Axel K.

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Eräs entinen työkaverini, vanhemman puoleinen, tapasi sanoa että "rakkaus iskee yhtä yllättäen kun paskahätä" ja että "vaikemmat asiat maailmassa löytää ovat nainen ja auto". En nyt ihan tarkalleen muista miten se meni mutta jotenkin noin.

Itse olen huomannut, että kun on aidosti välinpitämätön ja itsetunto on kunnossa alkaa naisiakin löytyä. Itselleni kävi ohraisesti: juuri kun olin alkanut nauttimaan poikamieselämästä ja opiskelusta ja elämässä kaikella oli paikkansa ja kaikki asiat opiskeluita ja raha-asoita myöten olivat kunnossa, tapasin naisen ja kaikki meni aivan sekaisin. Ja nyt olen naimisissa.

Itselläni kaikki kävi aivan vahingossa. Mitä vähemmän yrittää sitä enemmän saa. Tosin kai tuohonkin joku raja-arvo löytyy. Toimiskohan kalastuksessa muuten. Oonkohan yrittäny liikaa, kun kuhaa on tullut huonosti...

Vakavasti ottaen joku viisashan on sanonut että "jos et pysty rakastamaan itseäsi et pysty rakastamaan myöskään muita". Kai tuossakin jotain perää on. Olen myös huomannut sen, että liian kiltti ei saa olla. Jos on, naiset vievät kuin markan munkkia ja yrittävät käyttää hyväkseen. Ja ottavat sen jälkeen naapurin rentun. Pitää pitää omasta elämästään, tavoistaan ja harrastuksistaan kiinni. Naisen takia niistä ei kannata luopua.
 

V-man

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Gustave Le Bonnilla on ollut oma käsityksensä naisista.

kts. liite
 

Liitteet

  • naiset.jpg
    naiset.jpg
    63,1 KB · kertaa luettu: 936
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös