Ruotsi vain kokee rasistisen historiansa ja rotuoppiensa jälkeistä krapulaa. Kyllähän sen tavallaan ymmärtää, kun kyse on maasta, joka perusti rotubiologisen instituutin ensimmäisenä maailmassa 1922, siis paljon ennen Saksaa ja lopetti eugeniikkaohjelmansakin vasta vuonna 1975. Länsinaapurissamme tutkailtiin innolla Suomen väestön rodullista koostumusta, eli minkä verran siellä on pitkäkalloisia germaaneja ja minkä verran lyhytkalloisempia suomalaisia, joita puolestaan sitten luokiteltiin mongoleiksi, turaaneksi tai alppiineiksi. Unohtamatta tietenkään saamelaisia, joiden katsottiin olevan niin lähellä eläimiä, että kansankodin tiedemiehiä kiinnosti jopa mahtaisiko heillä olla vielä häntä tai edes selkeä jäänne siitä. Eikä tämä rasistisuus ollut mitenkään oikeiston juttu, vaan myös ruotsalainen vasemmisto oli aikanaan sitä mieltä, että kansankoti ei todellakaan kuulu kaikille, vaan vain ja ainoastaan aidoille arjalaisille pohjoisen rodun edustajille.