Ihan yhtä poliittinen pohjimmiltaan on myös kristinusko: se on vaan suurimassa osassa kristillistä maailmaa erotettu valtiosta. Jos tämä olisi kirkosta (Vatikaani) kiinni, kristillisyys voisi pahimmillaan olla ihan yhtälailla poliittisesti vallitseva, kuin islam tällä hetkellä Iranissa. Tämä kehitys on pakottanut kristillisen kirkon modernisoitumaan, mutta edelleenkään se ei ole lähellekään niin ajan hengessä mukana, kuin pitäisi. Tällä siis tarkoitan lähinnä Vatikaania. Muista, että myös kristillisyys on näyttänyt kyntensä.
Juurikin sana _pohjimmiltaan_ on hyvin väärä tuohon kohtaan. Menee aika pahasti offtopiciksi mutta menköön.
Kuten aikasemmin totesin, Islam syntyi yhteisöllisenä uskontona. Tärkein henkilö ehdottomasti koko uskonnon syntymisessä oli profeetta Muhammad. Muhammad keräsi ympärilleen yhteisön, josta sitten muodostui heimo, joka sitten valloitti hyvinkin paljon alueita. Tämän heimon eläminen kaikkineensa perustui profeetan näkyihin, joita Allah tälle viestitti. Profeetan näkyjen mukaisesti islamista tuli hyvin vahva poliittisen ja juridisen elämän säätelijä heimoon. Profeetta kuvasi sanoillaan ja teoillaan todellista ja oikeata islamia, joka sitten on jäljennetty Koraaniin ja Haditheihin. Profeetan kuoltua valtaan nousi kalifi, joiden mukaan islamin levitystä jatkettiin edelleen. Traditio säilyi.
Kristinusko on ainoastaan yksilön elämään vaikuttava katsomusjärjestelmä. Suoria lakeja, normeja tai muutakaan raamattu, uuden testamentin mukaan ei käskenyt noudattamaan. Profeettana Jeesus oli myös hyvin erilainen kuin Muhammad. Tärkein seikka kuitenkin on se, että kristinusko syntyi jo "valmiille" maaperälle. Antiikin Roomaan, jossa oli jo oma lainsaaädäntönsä, normistonsa ja moraalikäsityksensä.
Se, että kirkko, instituutiona, käytti kristinuskoa omien intressiensä ajamiseksi, ei tarkoita mitenkään sitä, että kristinusko olisi poliittinen järjestelmä. Olen hyvin tietoinen kristinuskon nimiin tehdyistä teoista. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että poliittinen elämä, normit ja arvot pohjautuivat ihan muualle kuin Raamattuun. Renessanssi ilmiönä on tästä ehkä kaikkein paras esimerkki. Länsimaiden juuret ovat paljon syvemmällä kuin kristinuskossa. Juhannus on hyvä esimerkki tästä, jostain syystä myös vietämme olympialaisia. Islamistisessa kulttuurissa asiat eivät ole näin.
Mustafa Kemal Atatürk loi Turkista maallisesti islamilaisen tasavallan. Turkissa äänestetään piakkoin muuten niiden uskonnollisten huivien laillistamisesta yliopistoissa. Aiemmin tuo kielto on nimenomaan edustanut valtion erottamista uskonnosta. Kiellon purkamisen vastustajat pelkäävät, että purkaminen johtaa valtion ja uskonnon lähentymiseen. Puoltajat taas perustelevat näkemystään mielipiteen vapauden kasvattamisella sekä sillä, että myös konservatiivisten perheiden tyttärillä olisi mahdollisuus korkeakoulututkintoon. Vaikea kysymys sinällään.
Turkki on ehkä paras esimerkki islamistisesta sekulaarista valtiosta. Valitettavasti sekularismi ei ole ihan moitteetta Turkissa toiminut. Muissa islamistisissa maissa ollaan tosin vieläkin pahemmin keskiajalla.
Itävalta on huomattavasti monikulttuurisempi kuin Suomi. Monikultturisuus on rikkaus, joka ei vie maassa vallitsevalta kulttuurilta mitään pois. Päinvastoin, muut kulttuurit täydentävät ja monipuolistavat vallitsevaa kulttuuria. Ongelmiakin siirtolaisuus aiheuttaa, mutta oikeanlaisella politiikalla suurin osa ongelmista on vältettävissä. Kohtuullisen korkeasta ulkomaalaisasteesta huolimatta en ole törmännyt laajamittaisiin ongelmiin täällä: muutamia skinihyökkäyksiä on tapahtunut, mutta nekin lähinnä vasemmistolaisia baareja ja klubeja vastaan, eikä niinkään ulkomaalaisia vastaan. Ja nyt kun turkkilaisten ja kurdien konflikti eskaloitui vähän aikaa sitten, oli täällä isohko hässäkkä päällä, kun nuo kaksi siirtolaisryhmää ottivat yhteen. Mitään laajamittaista skiniongelmaa a'la Ruotsi ei täällä kuitenkaan ole. Eikä siirtolaisnuoriso ole polttanut roskiksia ja autoja a'la Ranska. Paljon on varmasti siitä kiinni, että Itävallassa ghettoisoituminen on paljon vähäisempää kuin esimerkiksi Ruotsissa - ja siirtolaislapset ovat siten paljon enemmän valtaväestön kanssa tekemisissä, joka johtaa nopeampaan sopeutumiseen. Suomessa, jossa ulkomaalaisväestöä on paljon vähemmän, ollaan tekemässä samoja virheitä kuin Ruotsissakin.
Kun tarkemmin tiedät, niin minkälaiset sosiaaliturvajärjestelmät itävallassa ovat? Veikkaisin olevan aika tavalla heikommat kuin esim. Ruotsissa. Voisiko tämä seikka ajaa sinne muitakin kuin vain etuuksien perässä juoksijoita? Entäpä kuinka paljon väestöstä on kaikkineensa ulkomaalaisia? Puhut siirtolaisista, entäpä turvapaikanhakijoiden määrä Itävallassa? ja vielä tarkemmin muslimi-sellaisten?
Itävallassa kerta homma toimii. Mitä siellä ollaan tehty toisin kuin Pohjois-maissa ja muualla Euroopassa?