Olipas ihme finaali. Ruotsi dominoi kaksi erää täysin ja olisi ansainnut voiton, mutta Suomella kävi aika uskomaton tuuri. Ensin saatiin elintärkeä tasotusmaali erän loppuun ja kolmannessa erässä kaksi salama maalia ratkaisi ottelun. Ei tuohon kyllä voi täysin olla tyytyväinen että oltiin kaksi erää jyrän alla. Tuo ei ollut sitä kuuluisaa omaa peliä.
Huvittavinta oli, kun finaalin ratkettua raskasosasto Jutila, Kale ja Kurri tulivat vaihtoaitioon ja sitten vielä nämä veljet Jutila ja Kurri saavat mitalit. Eihän heillä ollut mitään tekemistä tuon voiton kanssa. Kummallakin komeat tittelit, mutta eivät oikeasti tehneet yhtään mitään.
Ja sitten tämä Koivun valinta ottelun parhaaksi pelaajaksi. Mieshän oli yhtä huono kuin koko kisoissa. Taisteli ja raatoi kyllä, mutta hyökkäyspäässä surkea. Ihme hehkutusta miehestä vaikka veti aikamoiset floppikisat. Miehen pitäisi olla NHL-supertähti, joka tekee kovaa jälkeä hyökkäyspäässä. Taitaa jo ensi kaudella mies olla Minnesotassa kakkossentteri, mihin soveltuu paremmin, kun todellinen hyökkäyspään maestro MG saapuu kaupungiin. Ei Mikosta vaan ole todelliseksi supertähdeksi, kuten ei ollut veljestäänkään.