MM-kisojen uusi malli 2012

[Lert]

Paras uudistus tässähän on se, että karsintapelit jäävät kokonaan pois. Näin vältytään latteilta ja heikkotasoisilta otteluilta joidenka tunnelma on minimissään.

 

[Teisa]

Kisojen joukkuemäärää voisi laskea kahdella nykyisestä 16 joukkueesta järjestämällä ennen kisoja lyhyt karsintaturnaus heikoimpien maiden kesken. Esimerkiksi IIHF-rankingin sijoilla 13-16 olevat maat voisivat pelata keskenään yksinkertaisen karsintasarjan, josta kaksi parasta selviytyy kisoihin ja kaksi viimeistä putoaa B-sarjaan. Karsintaturnauksen formaatti olisi siis muutoin sama kuin vaikkapa EHT-turnauksissa. Lipputulojen saamiseksi karsintaturnauksen voisi järjestää rankingissa korkeimmalla (13.) olevassa maassa. Karsintaturnaus olisi samalla hyvää valmistautumista kahdelle kisoihin selviytyvälle maalle ja kiinnostaa yleisöä takuulla enemmän kuin tavalliset harjoitusottelut. Toki IIHF voi sitten laskeskella tuottaako karsintaturnaus vähemmän vai enemmän kuin MM-kisojen turhat Slovenia-Unkari -pelit. MM-kisoissa kaksi lisäjoukkuetta tarkoittaa 14 peliä karsintaturnauksen 12 vastaan - ilmesesti MM-kisojen pelit tuottavat sitten kuitenkin enemmän..
Itse kisat pelattaisiin sitten tällä uudella formaatilla, mutta lohkoissa olisi vain seitsemän joukkuetta.

Tämä karsintaturnauksen pelaaminen on varmaan ollut aiemminkin esillä, mutta sanokaapa olisiko siinä mitään järkeä.

 

[IceWalker]

Kisojen joukkuemäärää voisi laskea kahdella nykyisestä 16 joukkueesta järjestämällä ennen kisoja lyhyt karsintaturnaus heikoimpien maiden kesken.

Maallikkojärjellä asia voisi olla "ok.", mutta lakimiesten häärätessä kaikkialla "ei". Ongelmana olisi noiden heikompien maiden määrittäminen. Rankinghan ei kerro sitä päivän kuntoa, vaan ainoastaan sen, miten joukkue on pääasiassa harjoitusotteluissa pärjännyt. Esimerkiksi Tanska on sijalla 13., vaikka muistaakseni Suomellakin oli jotain pientä haittaa Tanskasta MM-kisoissa.

Toinen ongelma olisi se, että luotaisiin käytännössä yksi sarjaporras lisää ns. "A-B-sarja". Siihen noustaisiin ja siitä pudottaisiin. Tämä voisi vähentää aika lailla heikkojen maiden motivaatiota osallistua koko skaboihin, usein jäisi vain kolme ottelua I divisioonasta nousijoille. Mielestäni realistisin systeemi olisi 14. joukkueen 2 -lohkoinen sarja, urheilullisin taas 12. joukkueen 2-lohkoinen sarja.

 

[IceWalker]

Heitetäänpä uusi malli taas MM-kisoille. IIHF:n uudisti aladivisioonat siten, että loi niihin sisään kaksi sarjatasoa. Esimerkiksi I divisioona jaetaan nykyisin A- ja B-ryhmään. Vain A-ryhmästä noustaan A-sarjaan kun taas B-ryhmästä noustaan a-ryhmään.

Tätä ideaa voisi nyt laajentaa koskemaan A-sarjaa. Idea muistuttaa jääpallon MM-kisojen sarjajärjestelmää. Eli luodaan A-sarjaan kaksi tasoa, a- ja b-ryhmä yksinkertaisuuden vuoksi. Kumpikin ryhmä käsittää 8 maata. Pudotuspeleihin pääsevät A-ryhmän kuusi parasta sekä ylimääräisen karsinnan, säälipleijarien, voittajat. Karsinnan pelataan a-ryhmän 7. ja 8. sekä b-ryhmän 1. ja 2. välillä. Karsinnan häviäjät pelaavat seuraavana vuonna b-ryhmässä.

Tällä tavoin taataan se, että A-sarja kuitenkin edustaa yhtä ei kahta sarjatasoa. A-sarjan kisat ovat yhtenäinen kilpailu. Jako kahteen on kuitenkin järkevämpää, jotta vältytään Kanada-Itävalta tapaisten turhakkeiden pelaamiselta. Säälipleijarit taas tarvitaan, jotta b-ryhmässäkin on motivaatiota pelaamiseen. Ja voihan b-ryhmän 2. maa teoriassa voittaa maailmanmestaruudenkin, jos esim. Venäjä sattuisi jonain vuonna putoamaan b-ryhmään. A-sarjassa toki pelataan edelleenkin säästöliekillä, varsinkin kun joukkue on varmistanut 6. parhaan joukkoon pääsyn. Mutta nykyäänkään noiden lohkojen kilpailullisuus ei päätä huimaa. Suomenkin pitäisi todella huono pudotakseen 4. parhaan joukosta lohkossaan.

Jotain tarttee tehrä joka tapauksessa. On oltava realisteja. Jääkiekossa ei todellisuudessa tapahdu maiden välisissä voimasuhteissa juuri mitään olennaista, kun puhutaan seitsemän parhaan ja loppujen välisistä suhteista. Sveitsikään ei kehity, ei Saksa, saati Ranska. Joten on ajanhaaskausta tuhlata katsojien kärsivällisyyttä matseihin, joiden lopputuloksen voi ennustaa todella varmasti. Heikompien maiden joukossa on joka vuosi jokin kuuma maa, joka yhtenä vuonna loistaa pudotakseen seuraavana harmaaseen massaan takaisin. Näitä mahdollisuuksia varten on tuo uusi sarjasysteemi.

 

[Susi Mikkolainen]

Tämä sarjasysteemi + kisat joka vuosi = paras yhdistelmä.

Jääkiekon tuho alkaa siitä hetkestä, kun vähennetään maita ja aletaan pitää välivuosia. Tämä malli on nostanut selvästi pikkumaiden tasoa. Toki niiden mahdollisuudet perustuvat parhaiden maiden B-miehistöön, mutta silti. Jääkiekolla ei ole varaa alkaa supistaa kisoja. Suomessakin nämä ovat käytännössä joka vuosi katsotuimmat kisat. Pienet maat saavat nyt useita matseja huippumaita vastaan. Tämä jos mikä kehittää niiden tasoa ja toimintaa. Kyllähän niitä yllätyksiä joka vuosi tulee ja ne entisestään kiihottavat pikkumaita. Tokihan kiekon hc-fanit nylkyttää, että " mää oon niin kova kiekkofani ja nää kisat ei merkkaa mulle mitään, koska blaaa blaaa blaaa...".

Minä en osaisi viettää toukokuun alkua ilman näitä kisoja ja näissä kekkereissä saa pelata vaikka Inarin Yrityksen pelaajat, ei vaikuta kisanautintoon. Jokavuotisille MM-kisoille on selvä tilaus nyt ja hamaan tulevaisuuteen.

 

[IceWalker]

Tuota kehittymistä voidaan katsoa historian kautta. Vuonna 1998 A-sarjaan tuli 16 maata. Silloin myös annettiin Japanille kiintiöpaikka, jota se piti 7 vuotta, tulokset olivat erittäin laihoja. Väkisin ei kehitystä synny, vaikka teoriassa Japani voisi kuulua jääkiekossakin A-sarjaan, maa on rikas ja jääkiekollakin on jonkinlaiset markkinat olemassa.

A-sarjassa on ollut v. 1998-2012 10 vakiomaata: Kanada, Venäjä, Suomi, Ruotsi, Tshekki, USA, Slovakia, Sveitsi, Latvia ja V-Venäjä. Näistä viimeksimainittu on taantumassa, vaikka laji on presidentin erityisessä suojeluksessakin. Ainoat kehitysbuustin saaneet maat ovat Tanska (v. 2003) ja Norja (v.2006), jotka ovat olleet mainituista vuosista yhtäjaksoisesti A-sarjassa. Saksalla on ollut pari putoamista, mutta sekin voidaan laskea A-sarjatasoiseksi maaksi. Ranska ja Itävalta eivät ole vakiinnuttaneet paikkaansa A-sarjassa ja Slovenia on hissijoukkue, kuten myös nyt nousseet Italia ja Kasakstan.

Tältä pohjalta on minusta aika samantekevää missä nuo viisi viimeksimainittua maata pelaavat jatkossa. Kehitystä ei näissä maissa ole tapahtunut. Jääkiekoilla on niissä marginaalilajin asema eivätkä vakiintuneet lajiasemat anna mahdollisuuksia kehittymiseen. Jossakin Tanskassa jääkiekkomenestystä vielä voidaan huomioida, mutta oletan, etteivät Gallian tiedotusvälineet hirveästi noteraa Ranskan esityksiä MM-kisoissa jatkossakaan. Ja kun laji on marginaalissa, potentiaaliset lahjakkuudet eivät hakeudu lajin pariin jne.

Kannatan siis nyt jo suunnitelman asteella olevaa A-sarjan supistusta 14 maahan. Se luo mielestäni kilpailulle otolliset olosuhteet ja kohottaa I-divisioonan A-ryhmän tasoa. Mielestäni tuo sarja on parempi kehityshautomo maalle kuin A-sarja.

 

[Susi Mikkolainen]

Toivon, että tämän turnauksen tapahtumat saavat kaikki tajuamaan, että jääkiekon etu vaatii kisa joka vuosi tässä muodossa. Kiekko kehittyy nyt nopeammin kuin koskaan. Kv-liitto ei saa mokata tätä.

 

[Musta Nuoli]

Toivon, että tämän turnauksen tapahtumat saavat kaikki tajuamaan, että jääkiekon etu vaatii kisa joka vuosi tässä muodossa. Kiekko kehittyy nyt nopeammin kuin koskaan. Kv-liitto ei saa mokata tätä.

Nykyään tosiaan on hienoa huomata, että MM-tasolla erot ovat tasoittuneet ja monet B-kastin maat ovat haastamassa tosissaan A-kastin seitsemän suurta. Eivätkä vain haasta, vaan nuijivat näitä nurin, kuten Sveitsi on tehnyt. Lisäksi C-kastinkin maat eli MM-kisojen ns. alakasti on pelannut sopivasti ristiin ja kyennyt paitsi hyvään peli-ilmeeseen myös jymy-yllätyksiin kuten Ranskan voitto Venäjästä tänään.

Enää ei olekaan itsestäänselvää, että puolivälieriin menevät automaattisesti ne seitsemän suurta ja että isot maat ottavat aina ne selvät 5-1 -rutiinivoitot puolivaloilla pelatessaan. Toki isot maat jatkoon pääsääntöisesti vieläkin menevät, mutta ne saavat tehdä tosissaan töitä voittojen eteen, ja jos asenne on huono, niin turpaan voi tulla keneltä vain, varsinkin kun yhä useammalla maalla on rutinoituneita NHL- ja KHL-pelaajia.

Hyvältä tosiaan näyttää, ja nykyinen kahden lohkon systeemi on paljon parempi kuin aiempi neljän alkulohkon systeemi. MM-kisajoukkueiden määrää ei tosiaan ole mitään syytä vähentää.

 

[Teisa]

Hyvältä tosiaan näyttää, ja nykyinen kahden lohkon systeemi on paljon parempi kuin aiempi neljän alkulohkon systeemi. MM-kisajoukkueiden määrää ei tosiaan ole mitään syytä vähentää.

Nykyisen systeemin ongelmana on, että menestyksestä ennen puolivälieriä ei juurikaan palkita. Isojen maiden tavoitteena on vain roikkua jotenkin mukana puolivälieriin asti, mikä sitten näkyy kentällä joidenkin maiden kohdalla. Lisäksi nykyisen systeemin 64 ottelua on aivan liikaa ja alkusarja uuvuttavan pitkä. Nykyistä systeemiä voisi kehittää antamalla lohkovoittajille porkkanaksi suoran välieräpaikan ja/tai vähentämällä joukkueita, mihin pienemmät maat tuskin suostuvat. Miten olisi tällainen muunnelma vanhasta neljän lohkon mallista:

- 16 joukkuetta ja 4 alkulohkoa
- Alkulohkojen kaksi parasta välisarjaan ja kaksi huonointa putoamissarjaan. Vanhaan malliin verrattuna tässä isoillakin mailla olisi oikeasti riski jäädä alkulohkoon.
- Välisarjaan tulevat pisteet mukaan toiselta jatkoon menneeltä joukkueelta. Välisarja muodostuu kahdesta lohkosta, joissa kukin pelaa kaksi ottelua. Jatkolohkojen voittajat suoraan välieriin ja viimeiset putoavat. Lohkojen kakkoset ja kolmoset pelaavat ristiin puolivälierät.

Tässä mallissa turnausvoittoon vaadittaisiin 7-8 ottelua ja kaikille tulisi vähintään viisi ottelua. Yhteensä turnauksessa pelattaisiin 37 ottelua + putoamissarjan 8 ottelua. Jos otteluita halutaan enemmän, jatkolohkot voisivat muodostua näin: A1+B1+C2+D2 ja C1+D1+A2+B2, jolloin välisarjassa kukin pelaisi siis kolme ottelua. Tällöin turnauksen voittoon vaadittaisiin 8-9 ottelua, ja kokonaisottelumäärä olisi 41 + putoamissarjan 8 ottelua.

Putoamissarjan ottelut jouduttaisiin tietysti pelaamaan tyhjille katsomoille, mutta vastapainona kaikissa otteluissa olisi isot panokset, eikä isoillakaan mailla olisi varaa löysäillä. Mitä mieltä?

 

[Susi Mikkolainen]

Ei toimi Teisan malli, jos halutaan pitää pienet maat kehitystrendissä. Tuossa mallissa ensimmäiset kaksi peliä ovat tärkeimmät ja sen jälkeen voi olla turnaus taputeltu eli menetetty haaveet menestymisestä ja edessä tarpominen karsintasarjassa, jonka imu on olematon. Kun nyt katsotte sarjataulukkoja, niin huomaatte, että nyt on takana yli puolet turnauksesta ja kourallinen pikkumaita on edelleen mukana pleijariväännössä. Ihan oikeasti on siis se tilanne, että vielä yksi yllätys ja Ranska saattaa olla kahdeksan joukossa. Miettikääpä tunnelmia Ranska-leirissä: on pelattu viikko huippumaita vastaan ja ollaan edelleen mitalipelikamppailussa mukana. Tätä fiilistä on saatava pikkumaihin enemmän, sitä kautta julkisuus jne. kasvaa.

Kieltämättä pelejä on paljon. Siksi jatkossakin kannattaa pitää jaettuja kisoja.

 

[Uuhis #97]

Kieltämättä pelejä on paljon. Siksi jatkossakin kannattaa pitää jaettuja kisoja.

Itse kyllä näen tämän päinvastoin ja todistan sillä että Ruotsissa ollaan nyt kaksi kertaa putkeen nähty tyhjiä katsomoja. Suomessa asiaan vaikuttaa vielä MM2011-voiton positiivinen noste, mutta muuten näen tämän jaettujen kisojen mallin kuolleena syntyneenä.

 

[Osvaldo]

Itse kyllä näen tämän päinvastoin ja todistan sillä että Ruotsissa ollaan nyt kaksi kertaa putkeen nähty tyhjiä katsomoja. Suomessa asiaan vaikuttaa vielä MM2011-voiton positiivinen noste, mutta muuten näen tämän jaettujen kisojen mallin kuolleena syntyneenä.

Vastapallona voisi heittää sen että jos kisat olisi nyt kokonaan Suomessa, niin olisiko tuo toinen lohko vetänyt sit sen enempää yleisöä, jos se oltaisi pelattu esim. Turussa tai Tampereella.

Omasta mielestä nyt on ihan hyvä systeemi. Nuo kahdeksan joukkueen lohkot ja yksi lohkon maista on sen lohkon isäntä. Ainoan pikkumiikan annan tuosta että nuo puolivälierät pelataan lohkon sisäisesti.

 

[Lapa jäähän]

Loistava systeemi tämä uusi kaksi 8:n joukkueen lohkoa. Heikommat maat pääsevät pelaamaan kärkimaita vastaan ja se kehittää heikompien peliä, kun kokemusta karttuu. Lisäksi katsomo tyhjillään ammottavat karsintasarjapelit on nyt saatu pois. Hyvä IIHF.

 

[teude]

En oikein tiennyt mihin laittaa, mutta World Cup tekee ilmeisesti paluun 2016:
Tretjak: World Cupia taas 2016 - MTV3.fi - Urheilu - Jääkiekko - MM2013

 

[Teisa]

Heitetään ilmoille vielä yksi vaihtoehto, eli olympialaisista tuttu kolmen lohkon malli 15 joukkueella. Onhan kolmen lohkon malli vähän kömpelö ja monimutkainen, mutta ottelumäärät pysyisivät sopivina, alkulohkoissa olisi panosta, pienillä mailla olisi yllätysmahdollisuudet, puolivälierät säilyisivät eikä putoamissarjoja tarvittaisi:

Lohkovoittajat suoraan puolivälieriin. Lohkojen viimeisistä kaksi huonointa B-sarjaan. Loput kymmenen joukkuetta pelaavat neljännesvälierät, joista voittajat puolivälieriin. MM-kultaan vaadittaisiin 7-8 ottelua ja pienille maille kertyisi 4-5 ottelua, elleivät yllätä neljännesvälierissä. Turnauksessa pelattaisiin yhteensä 43 ottelua (vrt. nykyisen mallin 64 ottelua). Mielestäni ihan hyvä kompromissi pienten maiden kehittämisen ja kisojen kilpailullisuuden välillä. Kahden lohkon malli 14 joukkueella voisi olla toimivampi ratkaisu, mutta yhden joukkueen karsiminen lienee helpommin toteutettavissa.

Edit: Pronssipeli unohtui, eli 43 ottelua eikä 42.

 

[Espen]

Heitetään ilmoille vielä yksi vaihtoehto, eli olympialaisista tuttu kolmen lohkon malli 15 joukkueella. Onhan kolmen lohkon malli vähän kömpelö ja monimutkainen, mutta ottelumäärät pysyisivät sopivina, alkulohkoissa olisi panosta, pienillä mailla olisi yllätysmahdollisuudet, puolivälierät säilyisivät eikä putoamissarjoja tarvittaisi:

Lohkovoittajat suoraan puolivälieriin. Lohkojen viimeisistä kaksi huonointa B-sarjaan. Loput kymmenen joukkuetta pelaavat neljännesvälierät, joista voittajat puolivälieriin. MM-kultaan vaadittaisiin 7-8 ottelua ja pienille maille kertyisi 4-5 ottelua, elleivät yllätä neljännesvälierissä. Turnauksessa pelattaisiin yhteensä 42 ottelua (vrt. nykyisen mallin 64 ottelua). Mielestäni ihan hyvä kompromissi pienten maiden kehittämisen ja kisojen kilpailullisuuden välillä. Kahden lohkon malli 14 joukkueella voisi olla toimivampi ratkaisu, mutta yhden joukkueen karsiminen lienee helpommin toteutettavissa.

Nämä kilpailut ovat nykyisin ihan puhtaita rahankeruukilpailuja, joten ottelumäärän laskeminen kolmanneksella ei tule kysymykseenkään. Samoin joukkuemäärää ei ole kertaakaan laskettu 70-luvun kuuden joukkueen MM-kisoista vaan tasaisesti kasvateltu. Tulovirtaa IIHF ei halua torpata. Urheilullisesti tuo malli on OK.

Ainoa keino kisojen paisuttamisesta supistamiseen lienee se että huippupelaajia ja maksavaa yleisöä kisat kiinnostavat vähemmän. Esimerkiksi ensi kaudella olympiavuonna kisoissa nähdään todennäköisesti heikompi pelaajamateriaali kuin jopa tänä vuonna. Mikäli myynnissä tapahtuu persnettoa jatkuvasti, niin vasta silloin toimitaan.

 

[eagle]

Kyllähän tämä nykyinen malli on itselleni ainakin aiheuttanut sen etten juuri ole jaksanut katsella matseja, koska niillä ei juuri panosta ole. Vähän sama on paistanut monesta ns. NHL-tähdestäkin(näitä ei onneksi Suomen jengissä yhtään ole). Eli pelaillaan vaan alkusarja pois ja sitten aletaan pelaamaan tosissaan.

Vähän toista kuin joku jalkapallon MM-kisat, missä ensin karsinta itsessään on jo spektaakkeli ja siellä tiukkaa vääntöä. Puhumattakaan itse kisoista, missä yksi peli jo voi merkitä todella paljon. Toki jääkiekossa ei voida järjestää vastaavan tasoista karsintarumbaa monestakin syystä, mutta itse kisat kuitenkin pitäisi olla enemmän mielestäni spektaakkeli kisana eikä vain "jääkiekkofestivaalit joissa pelaillaan 1,5viikkoa ja sitten vasta aletaan pelaamaan tosissaan".

Nytkin on helppo huomata, että Ruotsissa ei kiinnosta, Suomessa kiinnostaa. Eli jatkossakin varmaan kansainvälisen jääkiekkoliiton kannalta taloudellisesti fiksuinta olisi järjestää kisat joka vuosi Suomessa. Ainoa maa missä MM-jääkiekko kiinnostaa näin/noin paljon

 

[MustatKortit]

Kyllähän tämä nykyinen malli on itselleni ainakin aiheuttanut sen etten juuri ole jaksanut katsella matseja, koska niillä ei juuri panosta ole. Vähän sama on paistanut monesta ns. NHL-tähdestäkin(näitä ei onneksi Suomen jengissä yhtään ole). Eli pelaillaan vaan alkusarja pois ja sitten aletaan pelaamaan tosissaan...

En sinällään ihan ymmärrä tätä, koska tänä ja viime vuonna (kun siirryttiin neljän jengin alkulohkoista ja välisarjoista pois) ovat spekulaatiot käyneet kuumina, kuka menee jatkoon, kuka tippuu jne.

Suomen lohkon neljän parhaan järjestys on liki täysin auki ennen viimeisiä otteluita, Norja ja Tshekki kamppailevat viimeisestä puolivälieräpaikasta Tukholmassa ja vastaavasti Sveitsi on saamassa mukavaa bonusta lohkon voittamisesta (Norja tai Tshekki puolivälierissä).

 

[IceWalker]

Lohkovoittajat suoraan puolivälieriin. Lohkojen viimeisistä kaksi huonointa B-sarjaan. Loput kymmenen joukkuetta pelaavat neljännesvälierät, joista voittajat puolivälieriin. MM-kultaan vaadittaisiin 7-8 ottelua ja pienille maille kertyisi 4-5 ottelua, elleivät yllätä neljännesvälierissä. Turnauksessa pelattaisiin yhteensä 43 ottelua (vrt. nykyisen mallin 64 ottelua). Mielestäni ihan hyvä kompromissi pienten maiden kehittämisen ja kisojen kilpailullisuuden välillä. Kahden lohkon malli 14 joukkueella voisi olla toimivampi ratkaisu, mutta yhden joukkueen karsiminen lienee helpommin toteutettavissa.

Ei näin. Hyvää on vain ottelumäärän vähentäminen. Nykyinen olympiakisojen malli on huonoin mahdollinen eikä siitä rukkaamalla saada parempaa. Eli hyvän sarjajärjestelmän tulee olla selkeä, läpinäkyvä ja oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisella tarkoitan sitä, että jokainen joukkue saa täsmälleen sen mitä ansaitsee. Sattumilla ei päästä jatkoon eikä pitkälle, vaikka yllätykset ovatkin jääkiekon suola. Jos muistellaan Vancouveria, siellä USA ja Kanada pelasivat samassa lohkossa ja Kanada joutui jopa puolivälierien karsintaan. Suora jatko olisi edellyttänyt piste ja -maalintekokilpailun voittamista, mutta lohkojen epätasaisuus ehkäisi sen. Sellainen turhakekin kuin Suomi pääsi suoraan jatkoon. Lisäksi säälipleijarit oli OK:ssä venytetty äärimmilleen, kaikki pelasivat vielä pleijaritkin, omassa mallissasikin lähes kaikki. Se ei ole kilpailun perusidea. Kilpailun perusidea on parhaan joukkueen saaminen oikeudenmukaisella tavalla voittajaksi.

Paras koskaan käytössä ollut malli oli vanha olympiakiekon malli, jossa oli 12 joukkuetta ja kaksi lohkoa. Jos siihen laitettaisiin kolmen parhaan pleijarit, jossa voittajat saisivat lepopäivän ja kaksi muuta kummastakin lohkosta pelaisivat puolivälierät, se olisi ideaalimalli myös MM-kisoihin. Sitä ei tietenkään voi realistisesti panna toimeen. Siksi myös 14 joukkueen 2 lohkon mallia harkitaan ja sekin käy paremman puutteessa.

Näiden MM-kisojen sattumat eivät saa sekoittaa kokonaiskuvaa. Tuurilla laivatkin seilaavat, mutta MM-kisoissa ehkä kerran 10 vuodessa tietty heikompi maa yllättää pääsemällä pleijareihin. Näiden kisojen yllätysten suurin syy on ollut NHL-laadun kato sekä lähinnä Tshekin ja Slovakian pelaajien yökerhoelämä. Joukkueet ovat pelanneet käsittämättömän huonosti, vaikka Slovakia nyt ei muutenkaan enää kuulu parhaiden maiden joukkoon. Vaikka yllätyksiä on sattunut, silti joukkuemäärää ja otteluita pitää vähentää. Tulevaisuuden kilpailukalenterikin on niin tiukka, että varmasti monille huippumaille tulee olemaan vaikeaa houkutella laatua liian pitkiin kisoihin.

 

[Teisa]

...

Sellaista mallia ei taida ollakaan, joka täyttäisi kaikki toiveet. Jostain on tingittävä. Tuossa kolmen lohkon mallissa joukkumäärä saataisiin kuitenkin pidettyä 15:ssa ja systeemi motivoisi myös isoja maita pelaamaan täysillä alusta asti. Kisojen kilpailullisuus ei vain valitettavasti ole kovin korkealla IIHF:n preferensseissä, vaan ensin tulee raha ja sitten pienten maiden etu. Näitä vaihtoehtoisia systeemejä mietittäessä ottelu- ja joukkuemäärät tulevat siis ikään kuin annettuina, kuten Espen tuossa edellä totesi. Vanhassa neljän lohkon mallissa pelattiin 51 ottelua, kun tyhjille katsomoille pelatut putoamissarjan pelit otetaan pois laskuista. Pitäisi siis keksiä nykyistä parempi malli, jossa ottelumäärä olisi lähellä tuota lukua ja joukkumäärä kutakuinkin 16.

 

[Eddie]

Minun mielestä nykymalli on hyvä. Jääkiekontason pitää laajentua, sillä ainakin minua puuduttaa samojen maiden menestys ja lähes automaatio puolivälieräpaikat. On hyvä, että jääkiekkoa yritetään levittää. Kehittymiseen pitää tarjota mahdollisuuksia. Tilannehan muuttuu kokoajan parempaan suuntaan. Hitaasti, mutta varmasti. Onneksi naurettava 4 joukkueen EHT:kin tajuttiin viimein kuopata.

 

[IceWalker]

Yksinkertainen on kaunista sarjajärjestelmissäkin. Jos halutaan 16 maan sarja, silloin voidaan käyttää entistä futiksen systeemiä: 4 lohkoa, kaksi parasta jatkoon, sitten pleijarit ja homma on siinä (32 matsia). Jos joskus kv. kiekossa järki voittaa ja NHL:kin taipuu osallistumaan MM-kisoihin koko voimallaan, silloin tämä järjestelmä voisi sopia heillekin. Sarja on lyhyt, voitaisiin pelata vaikka joulutauolla ja mestari olisi ilman kitinöitä maailman paras joukkue.

Minun mielestä nykymalli on hyvä. Jääkiekontason pitää laajentua, sillä ainakin minua puuduttaa samojen maiden menestys ja lähes automaatio puolivälieräpaikat. On hyvä, että jääkiekkoa yritetään levittää. Kehittymiseen pitää tarjota mahdollisuuksia. Tilannehan muuttuu kokoajan parempaan suuntaan. Hitaasti, mutta varmasti. Onneksi naurettava 4 joukkueen EHT:kin tajuttiin viimein kuopata.

Jääkiekon taso ei laajene hokemalla. Jos tarkastellaan MM-kisojen historiaa, niin todellisia merkkejä tason laajennuksesta ei löydy. Viimeisin uusi mitalisti oli Slovakia (v. 2000), jonka jääkiekko sai tähtensä entisen Tshekkoslovakian kovasta kiekkokulttuurista. Täysin omin keinoin on jääkiekon huipulle noussut uusista maista vain Suomi, joka voitti tuon mitalin v. 1992.

Tarkastellaanpa nyt pudotuspelien ulkopuolelle jääneitä maita, nehän sitä oletettua tasoa tuovat. Neuvostoliiton romahdus toi muutaman hyvän kiekkomaan lisää, siis Latvian, Ukrainan, V-Venäjän, Kasakstanin ja tietenkin Venäjän. Mutta kuka muistaa vielä Ukrainan saavutuksia kiekossa, oli viimeksi A-sarjassa v. 2002. Latvia on hiipuva kiekkomaa ja Kasakstan on suunnilleen entisensä, eli hissijoukkue. V-Venäjäkin näyttää olevan laskusuunnassa. Neuvostoliiton perintö ei sittenkään nostanut jääkiekon tasoa merkittävästi.

Saksa on L-Saksan nimellä voittanut viimeksi mitalin 60 vuotta sitten, kuten myös Sveitsi. Saksalla on kaikki eväät jääkiekon kehittymiselle, vaan se ei kehity kuitenkaan. Futis vie paljon lahjakkuuksia. Maan jääkiekko polkee aina vain paikallaan, useimmin sijoilla 9-12. Ranska on ollut A-sarjassa 20 vuotta pienin keskeytyksin, eivätkä senkään sijoitukset osoita mitään suuria kohenemisen merkkejä. Itävaltakin omaa pitkän kiekkokulttuurin, mutta maa on samoin hissijoukkue, vaikka pelannut pitkään A-sarjassa. Ei mitään kehitystä nähtävissä. Sloveniaan pätee sama ja maan resurssit kiekkoon ovat todella pienet. Italia oli aiemmin A-sarjan vakiomaa, nyt maa seilaa A-sarjan ja divarin välillä. Ja kun vielä muistetaan Puolaa, joka joskus oli vakiomaa A-sarjassa, mutta tarpoo nyt syvällä, ovatkin lähes kaikki mainitsemisen arvoiset maat käyty läpi.

Pohjoismaat ovat lievä poikkeus. Norjalla on pitkä kiekkokulttuuri, mutta maan taso on vakiintunut 10-12 paikkeille. Tanska on ainoa maa, joka on selkeästi nostanut tasoaan viimeisten 20 vuoden aikana.

Jos katsotaan sitten kovien maiden jengiä, niin Sveitsiltä uupuu vielä nykykiekossa mitali. Sillä on hyviä sijoituksia arvokisoissa joitakin, mutta silti heiluriliike on myös aika kova.

Näin ollen, en näe mitään urheilullista perustetta ylläpitää 16 maan A-sarjaa. Kun kuitenkin päätösvaltaa kiekkoasioissa on jopa Intialla, ei tarvitse ihmetellä, miksi reilu ja tiukan kilpailullinen A-sarja jää vain pöytälaatikkounelmaksi minulle ja muutamalle muullekin tosipelien ystävälle.

 

[Aleksandros]

Minusta tämä uusi systeemi on ihan hyvä. Molempina vuosina on käynyt varsin kova keskustelu koko alkusarjan ajan mahdollisista puolivälieräpareista ja jatkoonmenijöistä. Tänäkin vuonna esim. Ranska, Saksa ja Norja kovistelivat ihan tosissaan näitä "kahdeksaa suurta". Toki Norja on ainakin kahtena edellisenä vuonna ollutkin puolivälierissä mukana. Sekin tuo oman mielenkiintoisen lisänsä, että puolivälierässä pelataan oman lohkon vastusta vastaan. Se tuo hyvää "paikallismatsimentaliteettia" puolivälierään.

Toki tällaisten jaettujen kisojen tapauksessa toisen lohkon seuraaminen jää erittäin vähiin jostain syystä.

Muutenkin minusta MM-kisojen formaatti on hieno. Vaikka näitä alkusarjapelejä kutsutaan höntsäpeleiksi, on MM-kisoissa nähtävissä selkeä prosessi kunkin joukkueen kohdalla. Voimasuhteet vaihtelevat, on myös kevyempiä rillauspelejä ja kisojen keväinen ajankohta fanin kannalta täydellinen. Lisäksi kisojen loppuun pelataan oikeasti kovatasoisia ja huippujännittäviä matseja, joita pohjustetaan pitkä tovi. On tietysti tietyllä tavalla harmi, että parhaat pelaajat puuttuvat isoilta osin, mutta toisaalta se tuo oman viehätyksensä kisoihin.Mikä maa saa mimmoisenkin joukkueen minäkin vuonna, altavastaajien asema paranee, kun huippuja puuttuu jne. Itse en jaksa nykynegailua, jossa MM-kisat ovat vain mömmöm-kisat ja jääkiekkoa ei ole kuin olympialätkä ja tietysti änäri.

Esimerkiksi olympiaturnauksen heikkous on mielestäni se, että prosessi on erittäin lyhyt ja joukkueiden voimasuhteet ovat kuitenkin varsin stabiilit alusta asti. Turnaus loppuu jo ennen kuin ehtii edes alkaa kunnolla. Toki se omassakin arvoasteikossani menee reilusti MM-karkeloiden edelle, mutta ei se mielestäni vähennä MM-kisojen arvoa sinänsä. Moni muukin taitaa olla kanssani samaa mieltä, kun miettii millainen kuhina näilläkin sivuilla keväisin on.

 

[Eddie]

koko teksti

Selvistä faktoista en ala kiistelemään, mutta sen enempiä jaarittelematta me olemme vain täysin eri mieltä näistä asioista. Sen sanon vaan, että seuraavat 60 vuotta tuskin menee samalla kaavalla, mutta kuten sanoin ei siitä sen enempää, ei ole järkeä jankata asiasta, jonka me vain näemme eri tavalla. Tai oikeastaan motivaation lähde mm-kisojen seuraamiselle on täysin eri. Minun onnekseni IIHF tuskin pienentää joukkuemääriä, lähempänä on paremminkin lisääminen, mutta sitä en sentään toivo vielä vuosiin.

 

[Henkka]

Muutenkin minusta MM-kisojen formaatti on hieno. Vaikka näitä alkusarjapelejä kutsutaan höntsäpeleiksi, on MM-kisoissa nähtävissä selkeä prosessi kunkin joukkueen kohdalla. Voimasuhteet vaihtelevat, on myös kevyempiä rillauspelejä ja kisojen keväinen ajankohta fanin kannalta täydellinen. Lisäksi kisojen loppuun pelataan oikeasti kovatasoisia ja huippujännittäviä matseja, joita pohjustetaan pitkä tovi. On tietysti tietyllä tavalla harmi, että parhaat pelaajat puuttuvat isoilta osin, mutta toisaalta se tuo oman viehätyksensä kisoihin.Mikä maa saa mimmoisenkin joukkueen minäkin vuonna, altavastaajien asema paranee, kun huippuja puuttuu jne. Itse en jaksa nykynegailua, jossa MM-kisat ovat vain mömmöm-kisat ja jääkiekkoa ei ole kuin olympialätkä ja tietysti änäri.

Esimerkiksi olympiaturnauksen heikkous on mielestäni se, että prosessi on erittäin lyhyt ja joukkueiden voimasuhteet ovat kuitenkin varsin stabiilit alusta asti. Turnaus loppuu jo ennen kuin ehtii edes alkaa kunnolla. Toki se omassakin arvoasteikossani menee reilusti MM-karkeloiden edelle, mutta ei se mielestäni vähennä MM-kisojen arvoa sinänsä. Moni muukin taitaa olla kanssani samaa mieltä, kun miettii millainen kuhina näilläkin sivuilla keväisin on.

Erittäin hyvä kirjoitus. Voisin allekirjoittaa ihan kaiken myös omana mielipiteenä. Pidän myös tästä nykysysteemistä kaikkine perseilyineen, se tuo mielestäni hauskalla tavalla vähän inhimillisyyttä takaisin tähän touhuun.

Olympialaiset riittää minulle "veren maku suussa" -kisoiksi. MM-höntsä on MM-höntsää, mutta siitäkin voi nauttia. Ja lopussa saadaan kovat pelit ja mestari selville.