Itsekkin ajattelin hieman analysoida eilistä peliä, sekä myös tulevia.
Joukkueen kannalta Suomen peli oli pääasiassa ihan hyvää ja suurin ongelma olikin maalinteossa, sillä Suomi olisi voinut tehdä ainakin kuusi tai seitsemän maalia. Suomen avauspeliä voi kehua, sillä ainakin omasta mielestäni se toimi, ainakin ajoittain, varsin hyvin. Ongelmia oli ainoastaan hieman rytmityksessä. Tällä saralla varsinkin Kukkonen tunaroi. Tämä onkin varmaan tärkeimpiä osa-alueita, kun Suomi yrittää kaataa muita suurmaita. Ja se on varmaa, että kun vastustajat paranevat Suomen pitäisi vain lisätä kiekkokontrollia, sillä mitä enemmän Suomella on kiekko, sitä vähemmän vastustajat pääsevät maalipaikkoihin, mistä he rankaisevat Suomea paremmin. Tässä katsantokannassa Suomen ensimmäinen erä olikin lähes täydellinen. Ja tässä syy siihen, miksi Suomi menetti hallintaansa ensimmäisen erän lopussa hieman:
Heti kun Ruutu "luovutti" kiekon ensimmäisen erän puolivälin jälkeen Latvialle, eli löi kiekon päätyyn sen sijaan, että olisi palauttanut kiekon omiin, kuten Suomi pääasiassa toimi, kun oli vaihto päällä, niin Suomi menetti hallintaansa selvästi Latvialle. Tämän jälkeen Latvia vyörytti pari hyvää hyökkäystä Suomen päähän, jonka jälkeen Suomi otti peliä taas hallintaansa materiaalisen edun vuoksi.
Muut kaksi erää taas eivät olleet niin hyviä kuin ensimmäinen, mikä johtui nimeomaan siitä, että Suomi vähensi kiekkokontrollia ja hieman roiski välillä. Tästä tosin tunnustus Latvialle, sillä he paransivat peliään ja näin vaikeuttivat Suomen peliä. Mutta kuitenkin uskon, että pohja on jo hyvä ja tulevissa peleissä avauspeli tulee olemaan jopa parempaa, vaikka vastustajat ovat kovenevat.
Toisen ongelman näin keskialueen puolustamisessa, sillä Latvia vyöryi useita kertoja Suomen alueelle ja jopa laukaisupaikkaan ilman, että Suomen pelaaja pääsi iholle ja tämä johtui siitä, että Suomen pelaajat olivat liian paikalla, kun taas Latvialaiset tulivat hyvällä jalalla. Tämä osa-alue pitääkin saada kuntoon, kun pelataan isompia maita vastaan. Tosin välillä trap toimi myös hyvin.
Yksilötasolla Suomen suurimpia onnistujia olivat Granlund, joka oli todella hyvä, ja Aaltonen. Myös Väänänen ja Puistola pelasivat todella hyvin ja hallitsivat parhaiten Suomen avauspelin prinsiipit. Ja olen varma, että Granlund tulee todistamaan niille, jotka häntä epäilevät, että hän pärjää kovissa peleissä, minkä hän jo todisti playoffeissa ja tulee myös todistamaan kisoissa, sillä tätä nuorukaista ei huimaa mikään. Ja vaikka vastustajat kovenevat, hän tulee yhtälailla antamaan näitä namupasseja, sillä aina vastustajalle tulee jossain välissä musta hetki ja antaa hänelle tilaa ja jo pieni tila takaa tämän tarjoilun. Ja ei ole epäselvääkään, etteikö hän onnistuisi ainakin ylivoimalla.
Suurimpina epäonnistujina näen Kukkosen, jonka sählääminen on karmeaa katsottavaa. Myös Pihlströmin luen epäonnistujiin, sillä vaikka hän hyvin taistelikin ja riisti kiekkoja, pomppi kiekko liikaa hänen lavassa ja hän menettikin kiekon todella monta kertaa. Myös Salmela oli minulle pienoinen pettymys, kuten myös Pesonen. Tosin viimeistä ei voi pettymyksiksi lukea, sillä en heiltä mitään odottanutkaan.
Sitten mietin hieman uudenlaisia kentällisiä, sillä ne eivät aivan täydellisesti toimineet.
1. Ruutu-Koivu-Lahti
Salmela-Väänänen
Korvasin Aaltosen Lahdella, koska kun Koivu ja Aaltonen pelaavat samassa ketjussa, on kentällä samaan aikaan kaksi pelaajaa, jotka tykkäävät liikaa kiekon kuskaamisesta ja välillä peli oli sitä, että he kuskasivat vuoron perään kiekkoa.
Lahti ei ole vielä näissä kisoissa maaleja tehnyt, mutta silti ainakin punnertanut varsin hyvin ja uskon, että Koivun tarjoilussa maalejakin voisi syntyä. Näin ketjussa olisi kaksi suoraviivaista ns. maalintekijää ja näin näen, että tämä ketju olisi aika tasapainoinen.
Jos Salmela ja Väänänen pelaisi yhdessä siinä olisi yksi hyökkäävämpi ja yksi puolustavampi pakki, jotka täydentävät toisiaan. Ja mielestäni Väänänen ansaitsee ykkösen paikan, koska pelasi hyvin viime pelissä.
2. Pesonen-Kapanen-Aaltonen
Lepistö-Puistola
Nyt tässäkin ketjussa olisi yksi "kuskaaja" eli Aaltonen, joka pystyy pitämään hyvin kiekkoa itsellään ja rakentamaan vetopaikkoja itselleen. Sitten keskellä on tasapainottava Kapanen, joka osaa rytmittää syöttöjä laitoihin hyvin, joista saadaan hyviä maalintekopaikkoja hyökkäjien luisteluvoiman ansiosta. Ja onhan Kapasta aika armahtaa, sillä hän on jo kaksi peliä kestänyt kädettömiä rynnijöitä. Sitten Pesonen tähän ketjuun vain siksi, että onhan hänetkin johonkin laitettava ja on kuitenkin ihan hyvä luisteleen ja muodostaa hyvän luistelevan parin Aaltosen kanssa.
Tähän pakkipariin tulee kaksi hyvin kiekon kanssa pelaavaa pakkia, joista varsinkin Puistola on ollut hyvä. Mutta myös Lepistö on minusta avannut peliä ihan hyvin. Viivapeli olisi tosin voinut olla hieman parempaa.
3. Pyörälä-Immonen-Granlund
Niskala-Välivaara/Jaakola
Tähän ketjuun hyvin toiminut parivaljakko Immonen-Granlund ja täytteeksi ikävä kyllä Pyörälä, joka ei saa mistään sisään, vaikka muuten on ihan hyvin pelannutkin. Granlund on ketjun aivot ja yrittää tehdä paikkoja kahdelle muulle mahtavan pelikäsityksensä avulla. Myös Immonen on vahva suojaaja ja osaa pitää kiekkoa ja näin hyvä suojaaja.
Pakkiin Niskala, joka on ollut hyvä sekä jompi kumpí Välivaara tai Jaakola. Tällä valinnalla ei ole niin merkitystä, tosin Välivaara on ollut ihan hyvä YV:llä, joten hänet voisi valita.
4.Komarov-Nokelainen-Pihlström
Jaakola-(Kukkonen)
Kunnon jarruketju, joka pörrää ja tappaa vastustajan peliä ja ainakin itse näen, että Pihlstömin ominaisuudet pääsevät paremmin esille tässä ketjussa. Nokelainen ei pelannut viime pelissä niin hyvin kuin ensimmäisessä ja esim. hötkyi Latvian ensimmäisessä maalissa niin, ettei päässyt blokkaamaan vetoa, mutta silti luotan häneen. Ja case Komarov. Hänestä ei voi olla pitämättä ja hän on todella tärkä roolipelaaja Suomelle ja häntä voisi jopa kokeilla ylemmissä ketjuissa. Tosin se heikentäisi nelosta melkoisesti.
Jaakola seitsemänneksi puolustajaksi ja av:lle. Itse en näe Kukkoselle käyttöa, vaan laittaisin hänet kylmästi katsomon puolelle, vaikkka av:lla onkin ihan hyvä, mutta muuta annettavaa ei joukkueelle ole toisin kuin Jaakolalla.
YV:
1.Ruutu-Koivu-Kapanen
Niskala-Lepistö
2.Aaltonen-Immonen-Granlund
Salmela-Välivaara
Näin ketjuissa on yksi pelaaja, joka on ennenkaikkea maalineduspelaaja(Ruutu ja Immonen), yksi joka on YV:n aivot(Koivu ja Granlund) sekä kolmas hyökkääjä. Ykkösessä se on peliälyltään oivaltava Kapanen ja kakkosessa hyvän peliälyn ja potentiaalin hyvään maalintekoon omaava Aaltonen.
Pakit on jaettu niin, että molemmissa ketjuissa on yksi hanakasti vetopaikkaa hakeva pakki(Niskala ja Salmela), sekä toinen yksi hyvin syöttävä pakki, joka pystyy myös vetämään(Lepistö ja Välivaara).