Päällimmäisenä itselläni on näin kisojen jälkeen tietynynlainen pettymys monen joukkueen "osaamattomuuteen/haluttomuuteen" muovata pelitapansa paremman joukkueen sapluunan mukaan. Tuntuu että tänä vuonna kaikki pudotuspelijoukkueet ja miksei alkusarjaankin jääneet joukkueet, halusivat pelata sitä omaa pelitapaansa ja täten lopulliset sijoitukset tulivat käytännössä joukkueiden pelaajamateriaalin mukaiseksi. Toki Kanada joka sai aikalailla dream-teamin turnaukseen, toteutti omaa pelikirjaansa täydellisesti ja juhli virheettömällä suorituksella kultaa. Kunnia heille, ei se ole itsestään selvää että joukkueellisen tähti saadaan pelaamaan yhtenäisenä joukkueena.
Vaikka yksittäisten pelaajien pimentämistä pidetään monelta taholta vanhanaikaisena niin esimerkiksi Suomi - Tsekki ottelussa Jalonen ei tehnyt mitään selkeää toimenpidettä, vaikka kaikki näki ensimmäisen 10 minuutin aikana että nimenomaan Jagr on se pelaaja joka tekee kentällä mitä tahansa. Suomella oli vaihtoehtu, silti Jagr pelasi käytännössä kaikkia kaikkia Suomen kenttiä vastaan. Ei tullut kysymykseenkään että Suomi tiivistäisi ja peluuttaisi esimerkiksi Barkovin ketjua, joka on ainut mikä pystyi kääntämään pelinpainopisteen vastustajan päätyyn Jagria vastaan tai vastaavasti olisi tehnyt esimerkiksi Komarovista yksittäisen päällystakin Jagrille. En tiedä olisiko se auttanut, mutta itsellä ainakin välittyi kotisohvalle olo, että Jagr pääsee turhan helposti aina kiekkoon kun haluaa.
Finaalissa Venäjä ei edes yrittänyt pelata muulla sapluunalla kuin mitä kaikki pelkäsivät ja Kanada odotti. Kuinka monelle tuli yllätyksenä että jos nämä joukkueet pelaavat omilla vahvuuksilla neljällä ketjulla, pelin painopiste on Venäjän päädyssä. Kanada sai jopa yllättävän paljon paikkoja parhaasta sektorista ja kolmen yläriman jälkeen, 6-1 numerot jopa mairittelevat Venäjää. Venäjä lähti pelaamaan hyökkäävää peliä ja 5-0 tilanteessa Smithillä oli Kanadan päädyssä kuusi torjuntaa, en usko että suoritus olisi ollut ainakaan kehnompi jos Venäjän ylpeys olisi antanut periksi ja he olisivat lähteneet pelaamaan 0-0 peliä heti ottelun alusta. Venäjän sauma olisi ollut tiivis viisikkopuolustus, jolla ohjataan Kanada pelaamaan kulmiin ja siten kytätä vastahyökkäyksiä Ovechkinien ja Tarasenkojen johdolla jotka ovat maailman eliittiä käynnistämään ja lopettamaan vastahyökkäyksiä.
Mielenkiintoista nähdä jos näiden kisojen jälkeen tulee jonkinlainen trendi että parhaat NHL-pudotuspelien ulkopuolelle jäävät pelaajat ovat jatkossakin mukana yhtä sankoin joukoin, lähteekö joku iso maa Kanadan ja Venäjän takana rakentamaan joukkuetta enemmän ns. pudotuspelijoukkueeksi. Tänä vuonna esimerkiski Usalla oli hyvin mielenkiintoinen joukkue, joka olisi varmasti tunnistanut Kanadan kovuuden erilailla finaalissa kuin Venäjä. Ja sanotaan nyt vielä että en kritisoi Venäjää tai Suomea joukkueena, ainoastaan että olen vähän pettynyt ettei joukkueiden valmennus reakoinut millään tapaan siihen mitä tapahtui pelin sisällä kyseisissä otteluissa.
Onko muilla sellaista havaintoa, että nämä isot maat(Suomi, Ruotsi, Venäjä) eivät halua jäädyttää, rikkoa tai tappaa peliä, miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua kun joutuvat altavastaajaksi, kuten nyt esimerkiksi Kanadaa vastaan finaalissa kävi?