Miten sulla menee?

[Sp#16]

Kiitos kaikille viestieni lukeneille!

Kyllä tiedostan että asiat on paljon syvemmällä ja niitä pitäisi oikeasti kaivaa noin reilu 15 vuoden taakse kun murrosiässä ongelmat alkoi ihmissuhde asioissa. Itsetunto ongelmat alkoivat, mutta vakituinen harrastus säilyi joskin en uskaltanut sitä lopettaa vanhempia ajatellen.
Mitä myöhemmäksi mentiin tuli kuvioihin se toinen osapuoli kenen kanssa muutettiin saman katon alle ja asuttiin ja lapsikin saatiin. Hänestä aina huolehtinut, mutta nyt tuli piste sillekin kun vointi on mikä on ja turvauduin vanhempiini..pakon edestä.
Tässä kohtaa halua tuoda esille peliriippuvuuden jonka kanssa paininut tuolta teini vuosista saakka. Myöhemmin se sitten muuttui täysin mahdottomaksi ja ollut sitä tähän päivään saakka. Se tuhosi suhteet se tuhosi monta muutakin asiaa. Kaikki alkanut samalla kaavalla ensin ollaa ja on kivaa, mutta se paljastuu pikku hiljaa ongelma vyöryy ja aikuista ihmistä hetken autetaan annetaan anteeksi, koska lupaan ja hei mä lupaan enää en huijaa enää varasta.
Viimeisin suhde viime kesältä kariutu ja tällä kertaa pelissä oli alkoholi. Alkoi samalla kaavalla Ihanaa on. Sitte otetaan yhdes kuppia jne..ja aivan toinen ihminen tulee kuvioihin minusta. Tämä koski täysin samaa kaavaa, kuin peliriippuvuus. Lopetan annatko anteeksi nyt kaikki muuttuu otan vain muutaman. Onneksi kyseinen ihminen veti pelin poikki aiemmin kuin aiemmat. Olin jälleen tuhonnut yhden hyvin alkaneen liiton.

Tänään mulla sossun kanssa aika suostui tulemaan kotiin saakka. Saa onneksi puhua ja auttaa antamaan apua. Tuntuu että voisin juoda hänen lähdettyä kun olen pakolliset asiat jauhanut. Joku silti sisällä sanoo, että älä tee sitä. Olo on paljon parempi nyt sai jopa syötyä jne.

 

[godspeed]

Aloin syödä tällaista uutta ja kallista (kuukauden paketti 90 euroa, mutta minulla on psykoosilääkkeiden erityiskorvattavuus) skitsofrenialääkettä bipon masennukseen, ja se paitsi alkoi heti parantamaan aivokemioita tasaten niitä, vei myös sen suurimman halun juoda alkoholia. Tästä pitää siis ottaa koppi nyt senkin asian suhteen. Eli ehkä minä selviän elossa vielä hetken aikaa, sillä näinkin nopeasti voi näemmä tuuli kääntää venettä. Toivon hartaasti, että tässä on pidempiaikainen ratkaisu, tai vähintään osa-apukeino käsillä.

En tiedä lukeeko toveri @sierramies edes enää jatkista, mutta kiinnostaisi tietää miten hänellä menee.

 

[Glove]

Ois töitä ainakin toukokuun alkuun ja vähän viritelmää yhteen vuoden pestiin. Ei tässä siis kovin pitkällä tähtäimellä voi elämää suunnitella, mutta iloitaan nyt tästäkin.

 

[Jomppa_Koo]

Osaan minäkin joskus näemmä fiksusti ajatella, kun ihan omasta aloitteesta sain siirrettyä maanantain kuntouttavan työtoiminnan päivän torstaille. Eli normisti päivät on maanantai ja keskiviikko, tulevalla viikolla siis keskiviikko ja torstai. Oli vaan siirrettävä koska ei ole yhtään bussirahaa ja nyt kun tuota siis siirsin, niin fiksua se oli ilmoittaa ja kysyä onnistuuko siirto tuon ongelman takia. Parempi oli kysyä jo tänään eikä vasta maanantaina aamulla. Fiksua tämä oli siitä syystä, että nyt maanantailta tulee rahat myöskin eikä tule turhaan poissaoloa/rahatonta päivää siltä päivältä. Aikoinaan tein usein niinkin että en edes ilmoittanut sitä etten aio ilmaantua ollenkaan jonain päivänä paikalle. Silloin mentiin aamusta kapakkaan ja iltapäivästä kaupan kautta kotia.

Kiroilen tässä ketjussa sit jos rahat ei ole tilillä ensi keskiviikkona, tulkoon vaikka kenkää mutta kiroilla aion. Kai ne silloin on kun eilen vein postiin sen työttömyysajan ilmoituksen kuukauden ajalta? Siihen jaksoon mahtui jo neljä kuntouttavan työtoiminnan päivääkin mukaan.

 

[Ruutiveijari]

Välillä tulee öitä valvottua hölmöistä syistä, mutta ei sekään kroonista ole.

En tiedä kirosinko itseni tällä parin viikon takaisella viestillä, mutta siitä lähtien on lähes joka yö tullut nukuttua huonosti. Ikinä ennen tällaista ollut. Illalla saa unen samantien, mutta sitten suunnilleen kolme tuntia myöhemmin herää eikä uni enää tule. Tai no tulee, kun ensin on pyörinyt hereillä pari tuntia. Sängystä nousen heti kun ei uni saavu, etten sinne jää pyörimään, mutta onhan tämä ajoitus nyt surullisella tavalla huvittava.

Että siten menee nyt.

Lääkärille ensi tiistaina.

 

[Pottakameli]

Töissä käynti on alkanut rassaamaan aina vaan enemmän. Monet ovat jo hakeutumassa muualle tai lähteneet opiskelemaan, mutta itse ei saa sitä kyllä aikaiseksi.

Toisaalta lyhyt työmatka ja sillä tavalla helpompi arki myös houkuttaa edelleen.
Toisekseen en tiedä yhtään mitä muuta muka tekisin, mutta kieltämättä välillä on sellainen olo kuin olisi Titanic -nimisen laivan kyydissä ja katseli kun porukka sulloutuu pelastusveneisiin.

Tänäänkin iltavuorossa kahden eläkeläisen kanssa... Onneksi huomenna saa valvoa koko yön yksin.

 

[vilperi]

Ei kovin hyvin. Jouduin joulukuun puolivälistä alkaen kulkemaan melkoisen yksinäisen yhden miehen tien. Se on päättymässä kai nyt jollain tavalla edes ja ihmiset alkavat vihdoin ymmärtämään minkälaista painolastia olen yksin kantanut harteillani yli puolentoista kuukauden ajan.

Oma elämä on täysin pysähtynyt paikoilleen tämän painolastin niskoilla kantamisen takia. Asunto on kuin sikolätti, ihan hirveässä kunnossa ja joulukuusikin vielä helvetti asunnon nurkassa. Olen jäänyt täysin paikoilleen itse tämän asian takia ja siksi omat asiat ovat nyt retuperällä. Ei itsestään normaalista hyvin huolta pitävän miehen asunto saa olla tässä kunnossa. Ei missään nimessä.

Toimin erittäin huonosti kun lähdin kirjoittamaan tekstejä julkisesti ja homma lähti lapasesta. Jossain oli vain yritettävä purkaa huolen aihettani koska minulla on käsitys että ihan välttämättä suoraan se ei olisi onnistunut. Tällainen mahdollisesti narsistinen luuonnehäiriön omaava ihminen kun ei välttämättä toimi kuin normaali ihminen ja asioita ei voi hoitaa suoraan hänen kanssaan. Siksi piti käsitellä ja nostella niitä esiin jotenkin toisin. Tein itsekin isoja virheitä mutta jos nyt minun huolen aiheeni on vihdoin purettu ulos niin saatan jatkaa matkaani. Alunperin ei ollut tarkoitus kuin julkisesti miettiä asioita, varoitella vähän työkavereita koska tällainen persoona voi olla arvaamaton ja provosoiva käyttäytymisellään.

Olen kuullut jopa naapureista huutoja ja kun sieltä kuului huudot on se tuon kaiken tehnyt ja hyvin tehty tms. niin silmäni avautuivat niin paljon että tuli ladeltua ääneen sitten helpottuneena vain naureskellen tätä matkaa. Mainitsin jopa yhden työkaverin nimenkin mutta en sitten huomannut ettö minulla on ikkuna auki. Tämä kertoo siitä että ajatukseni käy nyt liian hitaalla, keskittyminen vaikeaa niin en välttämättä nyt hoksaa ajatella asioita tarpeeksi tarkasti.

Tuntui että eilen sain huolen aiheeni pois harteila ja kyllä mies muuttui luonteeltaan taas omaksi, positiiviseksi mieheksi. Tämä on vain painanut minun mieltäni niin helvetin pitkään että se on muuttanut minun luonnettanikin

Tarkoitus ei ollut missään nimessä koskaan olla oikeassa, asiat on niin vakavat. Ja en missään nimessä koskaan olisi halunnut solvata esimiestäni koska meillä oli ennen erittäin hyvät välit. Mietin jo jopa häntä kaverikseni.

Toivottavasti asiat tosiaan nyt vihdoin aukenevat ja saan oikeanlaista apua. Minun elämä on jatkuttava. Ja minä taas alan soittelemaan sellaisia biisejä mitä haluan tietenkin omassa asunnossani soittaa.

 

[Tifosi]

Tällainen mahdollisesti narsistinen luuonnehäiriön omaava ihminen kun ei välttämättä toimi kuin normaali ihminen ja asioita ei voi hoitaa suoraan hänen kanssaan. Siksi piti käsitellä ja nostella niitä esiin jotenkin toisin. Tein itsekin isoja virheitä mutta jos nyt minun huolen aiheeni on vihdoin purettu ulos niin saatan jatkaa matkaani. Alunperin ei ollut tarkoitus kuin julkisesti miettiä asioita, varoitella vähän työkavereita koska tällainen persoona voi olla arvaamaton ja provosoiva käyttäytymisellään.

No niin jatkat taas esimiehen mielenterveyden pohdintaa julkisesti mutta kun viimeksi se oli diagnosoitu niin nyt se on taas "mahdollisesti"...

Tarinasi muuttuu yksityiskohdiltaan jatkuvasti. Ota alla olevasta lainauksesta koppi:

Nyt toivon todella että tämän asian jauhaminen vain yksinkertaisesti päättyy täällä. Tämä karkasi nyt todella pahasti lapasesta, vakava asia.

 

[Consumed]

No niin jatkat taas esimiehen mielenterveyden pohdintaa julkisesti mutta kun viimeksi se oli diagnosoitu niin nyt se on taas "mahdollisesti"...

Tarinasi muuttuu yksityiskohdiltaan jatkuvasti. Ota alla olevasta lainauksesta koppi:

Voihan noita keittiödiagnooseja heitellä kohtalaisella osumatarkkuudella ihan jo pelkästään palstaviestien perusteella. Esimerkiksi kaukana totuudesta tuskin olen, jos veikkaan että vähintään jotain border line sosiopaattisia piirteitä on teillä, jotka ihan selkeästi nautitte tämän yhden nimimerkin tuskasta ja heitätte tietoisesti lisää löylyä kiukaalle. Johan sen täysin alaan vihkiytymätönkin näkee, että tuo mies ei ole terve, jos ei mitään positiivista sanottavaa ole, niin viisainta olisi olla sanomatta asiaan mitään.

 

[Tifosi]

Voihan noita keittiödiagnooseja heitellä kohtalaisella osumatarkkuudella ihan jo pelkästään palstaviestien perusteella. Esimerkiksi kaukana totuudesta tuskin olen, jos veikkaan että vähintään jotain border line sosiopaattisia piirteitä on teillä, jotka ihan selkeästi nautitte tämän yhden nimimerkin tuskasta ja heitätte tietoisesti lisää löylyä kiukaalle. Johan sen täysin alaan vihkiytymätönkin näkee, että tuo mies ei ole terve, jos ei mitään positiivista sanottavaa ole, niin viisainta olisi olla sanomatta asiaan mitään.

En ole tarttunut mihinkään muihin osioihin kaverin viesteistä kuin esimiehen mielenterveydestä julkisesti huuteleviin kohtiin.

Älä ala liikaa harrastamaan muiden diagnosointeja kun se on vaarallinen tie.

 

[Weekend_Warrior]

Jos noin huomionhakuinen kaveri heittää julkisesti muista jotain keittiötason päätelmiä ni voi jumalauta. Peili kertoo narsistillekin jotain.

Jottein nyt näreissään ihan offtopiciksi mene ni kerron omista hommista myöhemmin

 

[vilperi]

Jos noin huomionhakuinen kaveri heittää julkisesti muista jotain keittiötason päätelmiä ni voi jumalauta. Peili kertoo narsistillekin jotain.

Jottein nyt näreissään ihan offtopiciksi mene ni kerron omista hommista myöhemmin

Ja muista myös oikeasti pitää elämässäsi omat rajat. Ettei jokaista yksityisasiaa puntaroida ja käydä läpi jokaisessa kadun kulmassa. Kyllä aikuinen mies osaa itsestään huoltaa pitää.

Minun asunto mennyt kyllä hirveään kuntoon viime aikoina mutta olen ollut aivan liian yksin epätodellisen ja todella naivin ongelman kanssa. Jessus, mikä mukula kun murehtii pieniä.

Isojen väärinkäsitysten takia voi olla että kiinnostava nainenkin meni. Hän tietojeni mukaan taas niiden väärinkäsitysten takia oli kai pääjärjestämässä minulle jonkinlaista kostoa. Mutta välitän hänestä sen verran jo että voin tuon naureskellen ja olankohautuksella kuitata. Tämä nainen on sitten taas ehtinyt valitettavasti löytämään itselleen jo uuden miehen just näiden väärinkäsitysten vuoksi kai, se on iso sääli ja pettymys.

 

[madeOFspade]

Nyt on se hetki, kun menee hetken aikaa todella huonosti.

Oma mummuni, viimeinen elossa oleva isovanhempani on lähdössä kohti viimeistä matkaa. Sairaalassa, tunti tunnilta huonompaan.

Yksi parhaista ystävistäni, ollut koko elämän tukena ja turvana. Kaikista asioista ollaan voitu puhua.

Tämä kuuluu elämän kiertokulkuun, mutta ei se tätä tunnetta helpota.

Pääsin käymään aiemmin pari päivää sitten perheen kanssa jättämässä hyvästit. Toissapäivänä kävin vielä yksin ja hyvästien jättäminen iski sydämeen, kun puhutaan asiat suoraan ja kauniisti. Tänään oli jo astetta heikommassa kunnossa, lauloin mummulle muutaman laulun ja pidin kädestä.

Tekee kipeää. Eteenpäin mennään, mutta sattuu vain niin saatanasti kun menettää hyvän ystävän ja mummun.

Jäljelle jää kauniit muistot ja tarinat.

Lainaan itseäni.

Mummu ei ole vielä päässyt pois, mutta päivistä enää noin 15min ajan on tässä maailmassa.

On jotenkin epätodellinen olo. Kaiken tämän lisäksi koronan perkele löysi meidänkin katon alle.

Ensin lapselle posi, nyt itselle posi. Seuraavaksi saa seurailla mihin tämä tauti vie. Olen riskiryhmää ja hengitysongelmia ihan riittämiin valmiiksi. Onneksi 3 piikkiä hihassa. Toistaiseksi olo on suht ok, kunhan vaan pysyisikin.

Vittumaisinta tässä on, ettei pääse sairaalalle mummulle höpöttelemään. Se varttikin on pitkä aika kun edessä on se hetki kun puhe on kohti taivasta.

Tuntuu nyt ropisevan taas kuralastillisia niskaan. Tässä välissä auton perkelekin jätti tielle ja tuli mukava remppalasku. Nuoremman muksun päiväkodin aloitus siirtyy taas ja uudet sähläykset sen suhteen edessä. Ai että.

Ei tässä silti mikään masistelu auta. Pää ylös ja kohti seuraavaa iskua hymyillen.

Muistakaa toverit, lumilapiolla saa lumet pois tuvasta.

Edit: Nyt tuli tieto, että mummu nukkunut pois. Hyvää matkaa ja rauhaisaa unta.

 

[Kauko Viisas]

Törmäsin tällaiseen...

https://pbs.twimg.com/media/FKIqD03XoAwqJHV.jpg

Sopinee myös aikuisille.

 

[Sue]

Lämmin osanotto, @madeOFspade. Kauniisti kirjoitit. <3

 

[godspeed]

Törmäsin tällaiseen...

https://pbs.twimg.com/media/FKIqD03XoAwqJHV.jpg

Sopinee myös aikuisille.

Tässä kannattaa miettiä mahdollisuuksien mukaan kysymistä sellaisilta, jotka eivät "koskaan" kerro itsestään mitään ulos. Tai jos tekevät niin, tekevät sen vasta kännissä, mikä on yleensä selkeä merkki siitä, että jonkun pitäisi oikeasti kuunnella. Jos vain osaavat sitten ottaa vastaan sen mitä näkymättömästi pyytävät, mikä ei ole itsestäänselvyys.

Tuli heti mieleen oma veli, jolta pitäisi oikeasti kysyä ja ihan naamatusten, koska hän on vähän sellainen kovis, että vain mammanpojat puhuu tunteistaan, ja tietää tämän tyhmyyden itsekin. Miehet on vähän sellaisia usein, että ajatellaan tällainen tunteidenkäsittely heikkoudeksi. Nykyään ei pitäisi olla moisen ajatusmallin edes mahdollista, mutta toisaalta se on niin syvällä miehisessä peruskäytöksessä ja perimässä, että jatkossakin saa olla kyselemässä.

 

[Kauko Viisas]

Tässä kannattaa miettiä mahdollisuuksien mukaan kysymistä sellaisilta, jotka eivät "koskaan" kerro itsestään mitään ulos. Tai jos tekevät niin, tekevät sen vasta kännissä, mikä on yleensä selkeä merkki siitä, että jonkun pitäisi oikeasti kuunnella. Jos vain osaavat sitten ottaa vastaan sen mitä näkymättömästi pyytävät, mikä ei ole itsestäänselvyys.

Tuli heti mieleen oma veli, jolta pitäisi oikeasti kysyä ja ihan naamatusten, koska hän on vähän sellainen kovis, että vain mammanpojat puhuu tunteistaan, ja tietää tämän tyhmyyden itsekin. Miehet on vähän sellaisia usein, että ajatellaan tällainen tunteidenkäsittely heikkoudeksi. Nykyään ei pitäisi olla moisen ajatusmallin edes mahdollista, mutta toisaalta se on niin syvällä miehisessä peruskäytöksessä ja perimässä, että jatkossakin saa olla kyselemässä.

Olemme erilaisia niin "kysyjinä" kuin "kysymyksen vastaanottajina".

Olemmeko kysyjinä aidosti kiinnostuneita toisesta ja olemmeko siten valmiita myös kuuntelemaan tai toisaalta petymmekö, jos vastapuoli ei heti avaudukaan vaikka "minä yritin auttaa"? Ovatko kysyjän motiivit itsekkäitä vai epäitsekkäitä?

Minun ajatukseni on tässä ketjussa ollut, että vaikka kohde ei haluakaan avautua, hän ehkä kysymyksen kuultuaan kokee tulevansa nähdyksi ja sitä kautta jossain määrin ymmärtää, että hänelläkin on merkitystä.

Herkkiä juttuja.

 

[godspeed]

Minun ajatukseni on tässä ketjussa ollut, että vaikka kohde ei haluakaan avautua, hän ehkä kysymyksen kuultuaan kokee tulevansa nähdyksi ja sitä kautta jossain määrin ymmärtää, että hänelläkin on merkitystä.

Toivon todella, että tällaisia ihmisiä tavoitetaan mahdollisimman paljon. Tosiaan tuolla pointilla, että joku voi ohikiitävän hetken ajan ajatella jonkun välittävän tässä itsekeskeisen kylmässä maailmassa, saattaa olla ennalta ehkäisevää vaikutusta monella tapaa. Minulta sinällään ei tarvitse kysellä mitään, koska olen rampannut jo yli 15 vuotta paikoissa, joissa kysytään heti kättelyssä "mitä nyt kuuluu?". Ehkä joidenkin pitäisi joskus käydä samankaltaisessa paikassa, jos ainoa keino ymmärtää asioita tai päästä tunnetasolla johonkin ytimeen, on kuulla tuo kysymys.

 

[madeOFspade]

Lämmin osanotto, @madeOFspade. Kauniisti kirjoitit. <3

Kiitos.

Miten sulla menee @Sue?

 

[Sue]

Kiitos.

Miten sulla menee @Sue?

Kiitos kysymästä, piti ihan miettiä. Jotain kertonee se, että vastaan tähän aikaan. Vuoden alku on ollut jopa omassa mittakaavassani liian paineistettu, ja se ajaa heräämään aamuyöstä. Valvon hetken, kuuntelen miehen unta, rauhoitun siihen ja nukahdan. Eilen ja viime perjantaina oli tämän vuoden ekat päivät, jolloin tuntui, ettei päivän aikana tullut ainuttakaan ylivoimaiselta tuntuvaa vastoinkäymistä. Nautin niistä hetkistä.

Viimeksi eilen katsoin nojatuolin nurkasta koko perhettä ja mietin, miten paljon heitä rakastan. Murrosikäiset lapset laittavat älyllisesti selkä seinää vasten, ja se on ihan oikein. Jälleen toistan itseäni, mutta enemmän lapset kasvattavat vanhempiaan kuin me heitä.

Tämä on tärkeä ketju monella tasolla, kiitos avaajalle.

 

[Individual]

Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että elämällä on jokin tarkoitus, niin työelämällä kuin elämisellä muutenkin. Olen jo pitkän aikaa suunnitellut muuttoa toiseen kaupunkiin, mutta se on aina jäänyt vain haaveeksi. Milloin ei natsannut opiskelupaikka, milloin ei rekry, mutta se mikä natsasi viimein, oli työntantajan minulle myöntämä sisäinen siirto. Eilen kävin sitten uuden kämpän alkutarkastuksessa Hämeentiellä Sörnäisissä ja muuttokuorma seuraa perästä parin-kolmen viikon päästä. Työelämässä, kuten sanoin, on paljon mielenkiintoisia juttuja tulossa; koulutusta, oman osaamisen vahvistamista, tehtäväkentän monipuolistumista. Eli miten mulla menee? Jännittää, mutta samalla olen todella innoissani.

 

[godspeed]

Miten menee @Morgoth?

 

[Jeffrey]

Kiitos kysymästä, nyt menee oikein kivasti! Muutama viikko sitten olisin kuitenkin antanut mahdollisesti epätavallisen tumman näkemyksen omasta menemisestäni. Ei tässä parissa viikossa mitään sen kummempaa ole tapahtunut, muuta kun oivalsin mikä on omaa mieltä painanut ja sehän se jo tuon orastavan ahdistuksen hälvensi.

Tämä nykymaailma ja osin myös uudehko elämäntilanne on tehnyt sen, ettei elämässä oikein tapahdu mitään. Ei saa positiivisia elämyksiä juuri mistään ja maailma junnaa aikalailla samaa rataa. Tätä ahdistusta pohtiessa aloin toki kyseenalaistaa niitä elämän kulmakiviä, työpaikkaa ja parisuhdetta. Onneksi kuitenkin oivalsin mistä se kenkä oikeasti puristi, eikä tämä ollut näistä asioista kumpikaan vaan tämä korona-aika. Toki esimerkiksi vuosi sitten tammikuussa olin vielä puolisinkkuna ja se tietysti toi omaan arkeen muutosta, jännitystä ja onnistumisen riemua eritavalla kuin tasapainoinen parisuhde. Eli tässä suhteessa kaikkea ei voi laittaa korona-ajan piikkiin vaan myös oman elämänmuutokset ajoivat tuohon pisteeseen jossa peruspositiivisellakin hymy hieman hyytyi.

Onneksi kuitenkin monen asian suhteen maailma tuntuu alkavan helpottamaan.

 

[Kauko Viisas]

Hyvin menee, mutta menkööt! Pitäisi alkaa päättämään, että minkälaisen listan sitä tekee yhteishaussa. Lukioon aion mennä, mutta vielä on auki, että mihin lukioon.

Hyvä näin. Joko lukioasiat ovat ratkenneet?

Miten sulla muutoin menee?

 

[Introexpertti]

Ihan jees noin yleensäkin, mutta kyllähän mieltä ylentää kun kummi-pojan kaa ekaa kertaa puhelimessa jutskailtiin. Sovittiin että KalPa on paras, ja että lähetään kattoon joku Sport-KalPa matsi, kun sielläpäin vaikuttaa hän. Eka kerta molemmille oliko se sitten Kuparisaaressa? No tuskin poitsu tietää mihin on ryhtymässä, mutta aikanaan tietää.