Miten sulla menee?

[Nelfor]

Tässä asuu mielestäni suurta viisautta - sinun elämäsi on sinun elämäsi - älä vertaa sitä muiden elämään. Pyri omaan onneen omin keinoin, tartu muiden apuun tarvittaessa.

Kuulostaa seinätaululta, jota en laittaisi omalle seinälleni, mutta pitäisin tämän kuitenkin sieluni seinällä.

Tuo on nimenomaan suurta viisautta, joka meinaa unohtua ihmisiltä jatkuvasti. Tuntuu, että koko maailma pyörii jatkuvasti siten, että vertaillaan omaa elämää muihin. Tästä syntyy kateutta ja muuta turhaa. Toki ei siitä nyt hirvittävää haittaa ole, jos välillä muistaa, että voisi ne asiat olla huonomminkin, mutta ei tuotakaan kautta voi omaa elämäänsä elää.

Minunkin kohdallani jos lähtisi vertailemaan muihin, niin etenkin ulkopuolinen voisi helposti ajatella, että tuollahan ei ole asiat kovin hyvin. Totuus kuitenkin on, että kokonaisuutena minulla menee hyvin ja olen tyytyväinen omaan elämääni. Epäkohtia tottakai on, mutta ne eivät tilannetta pilaa ja teen hiljalleen niiden kääntämiseksi töitä.

Eli hyvin menee, mutta menkööt. Omalla kohdallani koko korona-ajan vaikutukset eivät ole olleet negatiivisia, vaan melkein tietyllä tavalla kääntyy jopa posin puolelle, mutta toki tämä maailman meno silti vähän huolestuttaa.

 

[madeOFspade]

Nyt on se hetki, kun menee hetken aikaa todella huonosti.

Oma mummuni, viimeinen elossa oleva isovanhempani on lähdössä kohti viimeistä matkaa. Sairaalassa, tunti tunnilta huonompaan.

Yksi parhaista ystävistäni, ollut koko elämän tukena ja turvana. Kaikista asioista ollaan voitu puhua.

Tämä kuuluu elämän kiertokulkuun, mutta ei se tätä tunnetta helpota.

Pääsin käymään aiemmin pari päivää sitten perheen kanssa jättämässä hyvästit. Toissapäivänä kävin vielä yksin ja hyvästien jättäminen iski sydämeen, kun puhutaan asiat suoraan ja kauniisti. Tänään oli jo astetta heikommassa kunnossa, lauloin mummulle muutaman laulun ja pidin kädestä.

Tekee kipeää. Eteenpäin mennään, mutta sattuu vain niin saatanasti kun menettää hyvän ystävän ja mummun.

Jäljelle jää kauniit muistot ja tarinat.

 

[Mustanaamio]

Nyt on se hetki, kun menee hetken aikaa todella huonosti.

Oma mummuni, viimeinen elossa oleva isovanhempani on lähdössä kohti viimeistä matkaa. Sairaalassa, tunti tunnilta huonompaan.

Yksi parhaista ystävistäni, ollut koko elämän tukena ja turvana. Kaikista asioista ollaan voitu puhua.

Tämä kuuluu elämän kiertokulkuun, mutta ei se tätä tunnetta helpota.

Pääsin käymään aiemmin pari päivää sitten perheen kanssa jättämässä hyvästit. Toissapäivänä kävin vielä yksin ja hyvästien jättäminen iski sydämeen, kun puhutaan asiat suoraan ja kauniisti. Tänään oli jo astetta heikommassa kunnossa, lauloin mummulle muutaman laulun ja pidin kädestä.

Tekee kipeää. Eteenpäin mennään, mutta sattuu vain niin saatanasti kun menettää hyvän ystävän ja mummun.

Jäljelle jää kauniit muistot ja tarinat.

Nyt on kovaa settiä!
Suru ja kaipaus kuuluu tähän, sittemmin niistä tulee muistoja ja tärähtääpä sellaisia lyhyitä ikävän hetkiäkin. Tärkeintä on itkeä ne itkut pois. Itku kuuluu suruun.
Itselle se hautajaispäivä on/oli ihan hirvittävä, mutta sitten se helpottaa, ihan kirjaimellisesti. Mutta se aamu ja siitä kohti kappelia. . . tekis mieli juosta.

 

[madeOFspade]

Nyt on kovaa settiä!
Suru ja kaipaus kuuluu tähän, sittemmin niistä tulee muistoja ja tärähtääpä sellaisia lyhyitä ikävän hetkiäkin. Tärkeintä on itkeä ne itkut pois. Itku kuuluu suruun.
Itselle se hautajaispäivä on/oli ihan hirvittävä, mutta sitten se helpottaa, ihan kirjaimellisesti. Mutta se aamu ja siitä kohti kappelia. . . tekis mieli juosta.

Valitettavasti kuuluu tosiaan. Ennen ei asiat helpota ennen kuin on antanut itsensä surra. Hautajaispäivän jälkeen alkaa helpottamaan, toivottavasti. Mulle se viimeinen todella paha hetki on, kun kirkossa pärähtää uruista se tuttu synkkä musiikki.

Lupasin vielä mummulle, että laulan haudalla hänen toivomansa kappaleen kun arkku on laskettu.

Elämä on hieno arvokas asia ja sen matkalla tapahtuu iloisia ja surullisia asioita. Olemme tyttären kanssa käyneet läpi hyviä muistoja mummusta. Haluan opettaa hänelle, että kun menettää jonkun läheisen ja rakkaan, niitä muistoja pitää vaalia ja iloita siitä, että hyvä ihminen on ollut osa elämää. On aika raakaa touhua tuokin itkeä yhdessä 5-vuotiaan kanssa ja käsitellä elämää iloineen ja suruineen.

 

[Kauko Viisas]

iloita siitä, että hyvä ihminen on ollut osa elämää.

Vain tämän poimin, koska siinä on mielestäni tiivistettynä kaikki oleellinen.

Voimia.

 

[vilperi]

No eipä kovin hyvin. Murheet painanut pitkään mieltä ja olen niitä joutunut tosi pitkään yksin veivaamaan mielessäni. Tiedätte kyllä nyt varmaan mitkä murheet kun niitä olen täälläkin jauhanut kyllästymiseen asti. Niitä olen yrittänyt tyrkytellä aivan liikaa sosiaalisessa mediassa muidenkin tietoisuuteen mutta asia on kääntynyt täysin päinvastoin.

Ei ole voitu koskaan millään uskoa että minulla on oikeata itsekeräämäni tietoa ja kokemuksia tietyistä asioista ja kun ihmiset eivät itse ole olleet kartalla oikein mistä puhun tai ylipäänsä kai että tällaista edes on niin soppa on ollut valmis ja minua on luultu jopa hulluksi. Sellaisetkin mäntit heti tyrmänneet täysin pystyyn ajatukseni joilla itsellään ei nyt oikeasti ole ollut mitään käryä asioiden oikeasta laidasta.

No kummasti nyt vihdoin näkemyksissäni alkoikin olemaan järkeä kun kävin oikean asiantuntijan eli lääkärin juttusilla. On selviämässä jopa että olin oikeassa kai mutta sekään ei ollut tarkoitus. Huoli on vain ollut kova ja aivan liikaa olen ollut murheeni kanssa yksin käsittämättömän pitkän aikaa. Ja kun olen vain sitkeästi pitänyt omasta päästäni "kiinni" ja odottanut kunnes muurit sortuu niin se on saanut minut näyttämään sekopäältä suorastaan. Täydellinen soppa on ollut valmis.ja se on painanut nyt aivan liikaa pelkästään vain minun mieltäni. Olen sellaisen paskamyrskyn läpi vetänyt ja paskaa on tullut tuulettimeen joka suunnasta melkein ilman että olisi edes kunnolla tarkastettu riittävän ajoissa voisiko tässä olla perää.

Olen joutunut ottamaan kohtuuttoman riskin asian ja murheeni kanssa ja omakin pääkoppa on ollut koetuksella kun ei ne millään usko. Ei sitten millään. Ei vittu millään. No lääkäri eli oikeasti asioilla perillä oleva kai sitten lopulta kovinkin helposti uskoi.

Oma elämäni on ollut täysin pysähtynyt paikoilleen ja pääkoppa on ollut koetuksella. Olen vain sitkeästi pitänyt näistä pakkomielteen omaiseksi jankutukseksi nousseista huolistani kiinni vaikka todella paljon paskaa on tullut niskaan matkan varrella. On ollut äkkiä ja herkästi tuomitsevuutta ihmisiltäkin joista olen itse tiennyt että ei tuo tyyppi itse taida olla nyt kartalla missä mennään.

No toivon hartaasti että tämä asia nyt ratkeaa lopulta minun osaltani. Tämä on painanut niin pitkään mieltäni ja olen vetänyt sellaisen paskamyrskyn läpi sitkeästi luottaen omiin tietoihini ja kykyihini että sellaisiakin iskuja on tullut varmaan että ei ne nyt ihan hetkessä parane. Mutta koska huoli on ollut melko vakavatkin lopulta niin olen vain vetänyt sen myrskyn läpi.

Minun osaltani toivon ennen kaikkea nyt vihdoin että saan oman itsenäisen elämän takaisin. Ettei minua nyt luulla oikeasti hulluksi ja ei sen takia pelätä syyttä suotta. Täytyy nyt oikeasti saada käsittämään että olen aikuinen mies joka saa omassa asunnossaan tehdä mitä haluaa tiettyjen rajojen puitteissa. Tämä touhu on karannut ihan nyt jostain syystä täysin tuuliajolle.

Toivon omalta osaltani että saan maineeni puhdistettua. Saan taas otteen takaisin omasta elämästä. Ja tulevaisuus tulee näyttämään onnellisemmalta, erilaisemmalta ja paremmalta. Tämä touhu on mennyt ihan minunkin osaltani mauttomuuksiin.

Jos epäillään että olen hullu niin miksei aikuinen ihminen sitä tule sitten kysymään suoraan ja tiedustelemaan mitä sinulle siellä kuuluu ja onko aihetta huoleen? Sen sijaan lähinnä vain naureskeltu ja tehty suorastaan pilkkaa selän takana. Aikamoista meininkiä aikuisilta ihmisiltä.

 

[Tifosi]

Yritäs nyt vilperi syödä ne lääkkeet ja jos nekään ei auta avaamaan umpisolmua niin uudestaan lääkärin juttusille.

 

[Sp#16]

Nyt tuli pohja vastaan! Maanantai iltana herään oksennukseta täynnä olevasta vessasta. Ja makaan osittain kaiken paskan päällä. Kuningas itse ottanut hallinan. Koko seuraava yö meni itkiessä ja ahdistuksen vallassa. Olen tässä ihmisille myöntänyt ettei alkoholin käyttö ole enään omassa hanskassa. Tiistai aamuna juon loput juomat kaapista, hakisin lisää mutten saa itseä poistumaan talosta. Tulee keskiviikko soitan illalla alkkislinjalle saan hetken paremman tunteen juteltua ja avauduttua 45min puoliksi koko elämänkaari meni siinä.

Tänään sain jostain ihmeen syystä varattua ajan lääkärille. Koko viikko oli jo määärätty puhelinajalla saikkua maanantaina, valheellisin syin.. lämpöä ja flunsaa, paskat olin itsetuhoisuuden partaalla ainoa hyvä tunne oli käpertyä peiton alle sänkyyn. Sama jatkunut muinakin päivinä.
Lääkärissä tänään suositellaan katkolle menoa, otan asiat ja vinkit vastaan. Yli kuukauden kuntoutus tuntuu pelottavalta. Huomenna olisi tarkoitus soittaa Mieppiin kertoa tilanne, muutama nivakka lappuja kourassa.
Pyydän antabusta, mutta ei määrää, koska vasta toinen päivä ilman holia menossa, oltava asennoitunut muutokseen. On vaan niin saatanan huono olo, mutta jos jotain hyvää tässä tilassa niin ei edes tee mieli alkoholia johtuu osittain ruokahaluttomuudesta ja ahdistuksesta. Mikään ruoka ei juuri maistu ja tupakkaa menee vain tavan vuoksi sekin tekee jo huonon olon. Huomenna on viikonloppu ja pelkään ratkeamista, mutta silti olen tietoinen ettei tämä voi näin jatkua.

Nyt tiedostan ongelman tai noh sen tiedostanut jo pari vuotta, mutta sen pystyy ihmisille ääneen sanomaan. Mikään ei ole viiime aikoina riittänyt ajatellut että haen kolme ilta olutta, mutta kauppa reissuja tulee välillä kolme yhteen päivään ja joka kerta muutama lisää. Ainoastaan pieni nousuhumala saa mut sinne itseni juopoksi kassaneitien eteen menemään ja nolaamaan ja nää helvetin maskit.

Noh onhan päivä viellä huomennnakin. liskodiskoa tässä eniten pelkää. Pahin turvotus onneksi jo laskenut olo oli pahempi alkuviikolla kuin ikinä koskaan darrassa, ahdistus, sydämmentykytykset.

 

[Yön Kärppä]

Hyvin menee, mutta menkööt! Pitäisi alkaa päättämään, että minkälaisen listan sitä tekee yhteishaussa. Lukioon aion mennä, mutta vielä on auki, että mihin lukioon.

 

[Kauko Viisas]

On vaan niin saatanan huono olo, mutta jos jotain hyvää tässä tilassa niin ei edes tee mieli alkoholia. Huomenna on viikonloppu ja pelkään ratkeamista, mutta silti olen tietoinen ettei tämä voi näin jatkua.

Joskus kuullut "opetuksen", että juo niin paljon, ettei tee edes mieli enää: toisille se on ollut menoa, toisille tapa selviytyä. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Jos sillä, että vielä on viikonloppuja - ei vain päiviä, on merkitystä, niin olet vielä voiton puolella.

Tsemiä!

 

[Sp#16]

Joskus kuullut "opetuksen", että juo niin paljon, ettei tee edes mieli enää: toisille se on ollut menoa, toisille tapa selviytyä. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Jos sillä, että vielä on viikonloppuja - ei vain päiviä, on merkitystä, niin olet vielä voiton puolella.

Tsemiä!

Viimeisen vuoden aikana olen tuota konstia käyttänyt. Ostan kaupasta jonkun tietyn (ison määrän olutta) koska tiedän etten ole seuraavana päivänä täydessä tikissä ja pystyn olla juomatta, tämä tuo pienen helpotuksen, koska...noh en juonut kahtena iltana putkeen.

 

[Kauko Viisas]

Viimeisen vuoden aikana olen tuota konstia käyttänyt. Ostan kaupasta jonkun tietyn (ison määrän olutta) koska tiedän etten ole seuraavana päivänä täydessä tikissä ja pystyn olla juomatta, tämä tuo pienen helpotuksen, koska...noh en juonut kahtena iltana putkeen.

Jos pystyt olemaan juomatta kahtena iltana peräkkäin niin yritätkö seuraavaksi kolmea? Yritäthän?

Itsekin tiedät, että viina ei ole varsinainen ongelmasi eikä ratkaisu ongelmiisi.

 

[Kauko Viisas]

@peterra
En nyt stalkkaa tai muuta, mutta miten sinulla menee?

 

[Sp#16]

Jos pystyt olemaan juomatta kahtena iltana peräkkäin niin yritätkö seuraavaksi kolmea? Yritäthän?

Itsekin tiedät, että viina ei ole varsinainen ongelmasi eikä ratkaisu ongelmiisi.

Olen yrittänyt usein ja tossa vuosi sitten otin itsestäni niskasta kiinni aloin liikkumaan ja syömään terveellisesti. Aluksi muistan olleeni 10 päivää parhaimmillaan ottamatta, mutta tuli yksi lipsahdus ja aloin sallimaan itselle perjantai sauna oluet silloin ajattelin että noh ei se paha ole tässä neljä viisi ottaa. Noh sitten tultiin sunnuntaihin ja muutama meni taas. Ja pikku hiljaa palattiin säännölliseen tissutteluun ja aloin hyväksymään itselle viikonloppu juomiset yleensä perjantaina oikein kunnolla, koska muuten elin terveellisesti ruuan suhteen ja liikunta oli tullut mukaa ja pötsi katosi.
Sitten tulikin jo kesä ja kaikki liikunta ja terveellisesti elämän tavat jäi. Paino palasi etureppu palasi ja olo oli paska..mietin miksi helvetissä haluan tähän kurjaan tilaan, kun ei ole edes kauan aikaa kun oli jo suht hyvä fiilis. Nykyään olen itselle salliva minkä tahansa paska ruuan suhteen ja omatunto ei kolkuta jos ei ota kaljaa silloin hyvillä mielin vetää illalla mätöt kokiksen kera alas.

En ole kovin lihava, noin vajaat 180 pitkä ja 90kg hujakoilla paino, mutta kaikki vanhat vaatteet kinnaa ja mietin joka päivä mitä muut miettii jos vain satun näkemään jonkun puolitutun. Välttelen sellaisia tilanteita joten se ollut töistä kotiin jne. Paino nuori siis pari vuotta sitten 20kg kun mukaan tuli säännöllinen kaljan lipitys ja paskat elämäntavat.

 

[BOL]

@Sp#16 , sä kuulut siihen väestönosaan, joka ei vain voi ottaa yhtään alkoholia. Auttaisiko, jos kutsuisit sitä hengenvaaralliseksi alkoholiallergiaksi? Vähän niin kuin jotkut ovat niin allergisia kalalle, että jopa läheinen kanssakäyminen kalan tai äyriäisten kanssa voi laukaista allergisen reaktion, johon voi kuolla. Sulla se allergian "kohde" vain on alkoholi.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä tai suhtautua ongelmaasi naureskellen, päinvastoin. Mutta ihminen tarvitsee välillä erilaisia selityksiä itselleen. Sinun sairautesi on hengenvaarallinen ja siihen voi kuolla. Siitä, tai se akuutista vaiheesta, voi tavallaan parantua, mutta tavallaan siitä ei kuitenkaan parane koskaan. Alkoholismi on krooninen sairaus, jonka kanssa voi oppia tulemaan toimeen ja elää täysipainoista elämää. Tai jos alkoholismi aiheuttaa ylimääräistä ahdistusta, mielestäni sitä voi hyvin kutsua alkoholiallergiaksi

Auttaisiko sinua, että menisit ensin vartti kerrallaan? Seuraavaan varttiin et juo, vaan teet jotain muuta. Ja kun onnistut siinä, kasvatat tavoiteaikaa tuntiin, kahteen tuntiin, jne. Kunnes olet tilanteessa, jossa voit aloittaa päiväsi toteamalla "tänään en juo". Ja pystytkin siihen.

Et ole yksin, vaikka siltä tuntuukin. Et siis ole ainoa, joka painii samojen asioiden kanssa. Vertaistukea saat parhaiten ihmisiltä, jotka ovat kokeneet samanlaisia tunteita kuin itse koet. Sinun elämäsi on elämisen arvoista, sinulla on väliä. Itse väitän, että monelle alkoholistille paranemisen suurin este on häpeän tunne. Omat mokailut, petetyt lupaukset, hoitamatta jääneet asiat, juodut alkoholiannokset lupauksista tai päätöksistä huolimatta, jne. aiheuttavat niin suurta häpeän tunnetta, että niitä ei ihminen kykene itse käsittelemään. Ja kun omassa päässäsi mietit asioita, mittasuhteet kasvavat älyttömiksi ja häpeän kierre on valmis. Menneille ei voi mitään, mutta tulevalle voi. Ja itselleen pitää olla myös armollinen. Kaikki tekevät virheitä. Kaikki. Ei-sairailla ne virheet vain eivät liity siihen sairauteen niin kiinteästi.

Häpeä on myös terveellinen tunne, koska se kertoo siitä, että toivoa on, etkä halua toimia, kuten toimit ja koet itse ne vääriksi. Kaikki raitistuneet ihmiset eivät myöskään ole takakireitä moralisteja, vaikka osa onkin. Sinä voit itse päättää, minkälainen ihminen haluat olla, kunhan saat oman sairautesi selätettyä. Ja muista, sinulla sairaus, joka saa sinut toimimaan, kuten toimit. Sä selätät sairautesi kyllä, jos niin päätät. Sun pitää olla valmis ymmärtämään, että se ei tapahdu hetkessä ja joudut kohtaamaan vaikeita ja nolojakin asioita. Mutta sitten sä kohtaat ne. Kunnes yhtenä päivänä heräät, etkä koe enää häpeää, aivan järjetöntä viinanhimoa tai jotain muuta negatiiviseksi koettua tunnetta.

Tsemppiä!

 

[peterra]

Miten sinulla menee?

Tähän voisi valita vastata lyhyesti tai pitkästi. Koska en yleensä osaa vastata lyhyesti niin todennäköisesti vastaan pitkästi. Kutsuisin ehkä tätä vaihetta elämässäni sellaiseksi vaikean tai hyvin vaikean välimuodoksi. On nimittäin niin, että minulla on muutama pitkäaikainen trauma elämässäni, jotka vainoavat minua, mihin tahansa menenkin. Olisi kiva loruilla siitä, kuinka vahva olen, mutta ehkä tällä hetkellä parempi tulokulma on se, kuinka heikko olen. Ihmiselämässä kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten se on jossakin määrin keinotekoista yrittää palastia asioita erillisiin teemoihin, mutten osaa selittää kokonaisuutta, jos en hajoita sitä osiin.

Olin tuossa hyvässä uraputkessa isolla työnantajalla neljä vuotta, mutta 2020 loppupuolella (joko koronan vuoksi tai jonkun muun syyn vuoksi) työmotivaationi alkoi rakoilla. Olin saavuttanut hyvän nosteen työssäni, mutta jatkuvasti oli sellainen tunne, että haluan jotain muuta. Tiedän, että pärjään nykyisessä työssäni. Olin henkisesti jo sulkenut yliopiston oven 2016 - ei enää koskaan takaisin. Huomasin kuitenkin töissä, että yhä useammin vuonna 2021 oli mielessä, että haluan suorittaa opintoni loppuun ja työllistyä muualle tulevaisuudessa.

Syksyllä jännitti, kun sain väliaikaisen opintoluvan, jonka turvin voisin valmistella opintoni. Taloudellinen toimeentulo tuli lukittua aikuisopintotuen avulla. Opinnoistani minulta puuttui muistikuviini suhteutettuna yllättävän vähän, muttei nykyinen tutkintoni valmiinakaan ikävä kyllä työelämässä ole vielä lottovoitto. Olen saanut suoritettua hyvin kasvatustieteen opintoja, mutta erityisesti seminaarityön ja gradun tekeminen on ollut ihan samanlaista tuskaista vänkäämistä kuin silloin 2016, kun viimeksi sitä tein. Olen kuitenkin päättänyt taistella tämän taistelun nyt kevään aikana - gradustani ei ehkä tule parasta eikä edes parasta, jonka pystyisin tekemään, mutta minitavoitteeseen eli läpi aion itseni taistella.

Olen ylpeä siitä, että olen saanut opintoni ja vapaa-aikani rullaamaan, mutta kyllä se stressiä tuottaa. Halu & tahto päästä läpi opinnoista on valtava, mutta matka on kuljettava päivä kerrallaan, hitaasti ja varmasti. Joudun silti menneisyyteni takia taistelemaan opinnoissani sellaisten haamujen kanssa, joiden kanssa nuorempana ei niin tarvinnut taistella. En ymmärtänyt silloin, kun jätin graduni 2016 kesken, millaisen henkisen taakan siitä itselleni otan. Silloin suunta oli hukassa: työnantaja vaihtui pitkän ajan jälkeen, pätkä työttömyyttä ja jonkinlaista masennusta. Siinä joutui laittamaan taas asioita perspektiiviin. Mutta ne haamut - ne eivät jätä rauhaan, koska alitajuinen pelko on siitä, että jätänkö taas tämänkin gradun tekemättä, heitänkö taas hanskat tiskiin jossain vaiheessa. Tiedän, etten niin tee, mutta kuitenkin se pelko on jäänyt.

Tämä kuuluu elämääni nyt. Olen onnellinen siitä, mitä olen nyt tekemässä: se on tärkeää. Teen nyt itseäni kohtaan oikein, mutta tähän pisteeseen saapuminen on mennyt todella pitkän reitin kautta. Koen tällä hetkellä kiitollisuutta pelkästään siitä, että saan opiskella. Samalla tulevaisuus on turvattuna, koska olen opintovapaalla ja näin ollen työpaikkani säilyy. Jos niitä huonoja asioita ajattelee niin ne ovat noita menneisyyden haamuja, menetettyjä mahdollisuuksia sekä pelkoja. Korona-aika on ollut minulle raskasta, koska niin suuri osa elämääni on ollut jääkiekon seuraaminen hallissa. Se on tarjonnut minulle niitä rentouden ja ilon aiheita, kun muualla on ollut vaikeaa. Se tyhjä halli ja telkkarista väijyminen eivät ole minulle vaan yhtään sama asia.

 

[Kauko Viisas]

Olen onnellinen siitä, mitä olen nyt tekemässä: se on tärkeää. Teen nyt itseäni kohtaan oikein,

Eikös tässä ole se ydin - tehdä itselle tärkeää, minkä kokee itselleen myös oikeaksi?

koska niin suuri osa elämääni on ollut jääkiekon seuraaminen hallissa. Se on tarjonnut minulle niitä rentouden ja ilon aiheita, kun muualla on ollut vaikeaa. Se tyhjä halli ja telkkarista väijyminen eivät ole minulle vaan yhtään sama asia.

Korona helpottaa - hallit aukeavat!

 

[vilperi]

Hyvin huonosti. Suorastaan surkeasti. Tuntuu et olen jopa epätoivottamassa tilassa. Kuolema lähes tulkoon odottaa perkele oven takana.

Olen ollut liikaa isojen murheiden takia yksin. Aivan liian pitkän ajan. Se on painanut mieltäni. Ja sitten kun olen yrittänyt syöttää oohdintaani, varoituksen sanoja ja elämän kokemuksiani ulos jotain kautta niin se kaikki on kääntynyt minua vastaan. En ole ymmärtänyt että minun olisi pitänyt avata käyttämiäni sivistyssanoja että ne olisi ymmärretty. Minä kyllä itse tiesin koko ajan mitä termit tarkoittavat ja niitä kaikkia on esiintynyt viime aikoina lähiesimieheni käyttäytymisessä ja luonteen piirteistä ja ne kuuluvat tähän narsismiin.

Koska muut eivät ole ymmärtäneet sanoja ja puhun ihan huuhaata niin minua on pidetty kahelina vaikka en sitä koskaan ole ollut. Olen ollut itse hyvinkin perillä asioista lopulta toisin kuin muut. Koska lääkäri ne ymmärsi valitettavasti suorilta käsin. Siellä oli oikeaa asiantuntemusta.

Olen saanut paljon sitten iskuja ja pahojakin iskuja kasvoilleni. Koska ihmiset eivät ole sitäkään ymmärtäneet että olen aika hyvä ihmistuntija ja tilanteiden lukija koska olen aikoinani tehnyt pitkiäkin haastatteluita ihmisten eli jääkiekkoilijoiden kanssa. Ja ne on ollut parhaimmillaan jopa tunnin mittaisia juttutuokioita ja en ole vain lukenut kysymyksiä suoraan paperilta vaan seurannut ihmisten käyttäytymistä, kuunnellut ihmisiä tosi tarkkaan. Sosiaalinen pelisilmä parani sitä myötä.

Olen ollut niin vitun pitkän aikaa ison painolastin kansa yksin, huutanut edes naapureille turhautuneena jo ja kännissä että kuulkaa minunkin näkemyksiäni, tietoa löytyy ja tarvitsen ääneni esille.

Kaikki on mennyt päin persettä viime kuukauden aikana. Asunto on kuin sikolätti. Täällä haisee jopa. Koska olen viimeksi siivonnut? Laskuja on rästissäkin jo ja joulukoristeet yhä esillä vaikka on jo helmikuu.

Olen pyörittänyt ajatuksiani liikaa yksin, jämähtänyt niihin täysin paikoilleen. Siitä on tullut minulle jopa pakkomielle. Ja murheet on ollut todella isot ja kun olen vielä lopulta vastuullinen persoona tämän kaiken paskan keskelläkin niin ne on painanut mieltäni todella paljon. Ja sitten kun olen odottanut niin vitun sitkeästi sitä päivää että uskokaa jo. Minä suorastaan rukoilen! Ja kun olen saanut vielä pahojakin loukkauksia matkan varrella niin asiat on kyllä nyt tosi pahasti.

Tarvitsen jopa jo muiden apua. Voin sen myöntää suoraan. Olen nyt joutunut jopa soittelemaan musiikkia jolla viestin millainen persoona ja mitä huolen aiheita minulla on sekä millainen painolasti minulla on ollut kannettavana ja läpikäytävänä. Naapurit ovat minulle oikeasti yrittäneet jostain syystä seinien takaa puhua ja huutaa mutta kun en oikeasti ole sellainen persoona jonka kuvan olen viime aikojen törppöilyllä ja valtavalla painolastin harteillani kantamisen vuoksi itsestäni antanut. Olen lopulta aika ujo ihminen joten en uskalla huutaa takaisin lopulta muuta kuin kännissä. Olen yrittänyt sitten musiikilla ilmaista tätä kaikkea koska tilanne on nyt jostain syystä että minua kuunnellaan tarkkaan.

Nyt tarvitsen oikeasti apua. Olisin tarvinnut sitä jo joululounaan jälkeen kun minua ensimmäisen kerran yritettiin tämän narsistisen luonnehäiriön ylikorostuneella eleilyllä ja sellaisella tunteiden hyväksikäytöllä saada mukaan vedettäväksi. Sen jälkeen alkoi mieletön paska ja syöksykierre elämässä.

Tilanne on nyt oikeasti jo hyvin huonosti. Koska olen ollut ihan käsittämättömän mieltä rasittavassa tilanteessa aivan liian yksin jo pitkän aikaa. Tarvitsen muiden tukea.

 

[adolf]

Nyt tuli pohja vastaan!

Tsemppiä. Ei täältä ruudun takaa oikein muuta voi sanoa.

Mitä tulee alkoholismiin ja muihinkin addiktioihin, niin sitä sanotaan, että muutos tapahtuu sitten, kun ihminen on itse valmis muuttumaan. Vaikka tuon lauseen voi saada kuulostamaan aika kliseiseltä sanahelinältä, niin siinä kuitenkin on vinha perä takanaan.

Minua helpotti jossain kohtaa ymmärtää se, että alkoholismissa tosiaankin on kyse sairaudesta. Ei mistään luonteen heikkoudesta, selkärangattomuudesta, huonoudesta tai muustakaan sellaisesta. Ja siihen perään on hyvä muistaa lisätä: sairaudesta, josta voi toipua.

 

[FASlapsi]

Hyvin huonosti. Suorastaan surkeasti. Tuntuu et olen jopa epätoivottamassa tilassa. Kuolema lähes tulkoon odottaa perkele oven takana.

Olen ollut liikaa isojen murheiden takia yksin. Aivan liian pitkän ajan. Se on painanut mieltäni. Ja sitten kun olen yrittänyt syöttää oohdintaani, varoituksen sanoja ja elämän kokemuksiani ulos jotain kautta niin se kaikki on kääntynyt minua vastaan. En ole ymmärtänyt että minun olisi pitänyt avata käyttämiäni sivistyssanoja että ne olisi ymmärretty. Minä kyllä itse tiesin koko ajan mitä termit tarkoittavat ja niitä kaikkia on esiintynyt viime aikoina lähiesimieheni käyttäytymisessä ja luonteen piirteistä ja ne kuuluvat tähän narsismiin.

Koska muut eivät ole ymmärtäneet sanoja ja puhun ihan huuhaata niin minua on pidetty kahelina vaikka en sitä koskaan ole ollut. Olen ollut itse hyvinkin perillä asioista lopulta toisin kuin muut. Koska lääkäri ne ymmärsi valitettavasti suorilta käsin. Siellä oli oikeaa asiantuntemusta.

Olen saanut paljon sitten iskuja ja pahojakin iskuja kasvoilleni. Koska ihmiset eivät ole sitäkään ymmärtäneet että olen aika hyvä ihmistuntija ja tilanteiden lukija koska olen aikoinani tehnyt pitkiäkin haastatteluita ihmisten eli jääkiekkoilijoiden kanssa. Ja ne on ollut parhaimmillaan jopa tunnin mittaisia juttutuokioita ja en ole vain lukenut kysymyksiä suoraan paperilta vaan seurannut ihmisten käyttäytymistä, kuunnellut ihmisiä tosi tarkkaan. Sosiaalinen pelisilmä parani sitä myötä.

Olen ollut niin vitun pitkän aikaa ison painolastin kansa yksin, huutanut edes naapureille turhautuneena jo ja kännissä että kuulkaa minunkin näkemyksiäni, tietoa löytyy ja tarvitsen ääneni esille.

Kaikki on mennyt päin persettä viime kuukauden aikana. Asunto on kuin sikolätti. Täällä haisee jopa. Koska olen viimeksi siivonnut? Laskuja on rästissäkin jo ja joulukoristeet yhä esillä vaikka on jo helmikuu.

Olen pyörittänyt ajatuksiani liikaa yksin, jämähtänyt niihin täysin paikoilleen. Siitä on tullut minulle jopa pakkomielle. Ja murheet on ollut todella isot ja kun olen vielä lopulta vastuullinen persoona tämän kaiken paskan keskelläkin niin ne on painanut mieltäni todella paljon. Ja sitten kun olen odottanut niin vitun sitkeästi sitä päivää että uskokaa jo. Minä suorastaan rukoilen! Ja kun olen saanut vielä pahojakin loukkauksia matkan varrella niin asiat on kyllä nyt tosi pahasti.

Tarvitsen jopa jo muiden apua. Voin sen myöntää suoraan. Olen nyt joutunut jopa soittelemaan musiikkia jolla viestin millainen persoona ja mitä huolen aiheita minulla on sekä millainen painolasti minulla on ollut kannettavana ja läpikäytävänä. Naapurit ovat minulle oikeasti yrittäneet jostain syystä seinien takaa puhua ja huutaa mutta kun en oikeasti ole sellainen persoona jonka kuvan olen viime aikojen törppöilyllä ja valtavalla painolastin harteillani kantamisen vuoksi itsestäni antanut. Olen lopulta aika ujo ihminen joten en uskalla huutaa takaisin lopulta muuta kuin kännissä. Olen yrittänyt sitten musiikilla ilmaista tätä kaikkea koska tilanne on nyt jostain syystä että minua kuunnellaan tarkkaan.

Nyt tarvitsen oikeasti apua. Olisin tarvinnut sitä jo joululounaan jälkeen kun minua ensimmäisen kerran yritettiin tämän narsistisen luonnehäiriön ylikorostuneella eleilyllä ja sellaisella tunteiden hyväksikäytöllä saada mukaan vedettäväksi. Sen jälkeen alkoi mieletön paska ja syöksykierre elämässä.

Tilanne on nyt oikeasti jo hyvin huonosti. Koska olen ollut ihan käsittämättömän mieltä rasittavassa tilanteessa aivan liian yksin jo pitkän aikaa. Tarvitsen muiden tukea.

Ota yhteyttä siihen lääkäriin uudestaan, ja kerro sille näistä fiiliksistä. Sano kanssa että sen A-klinikka homman kanssa kävi joku sekaannus vissiin.

 

[adolf]

Et ole yksin, vaikka siltä tuntuukin. Et siis ole ainoa, joka painii samojen asioiden kanssa. Vertaistukea saat parhaiten ihmisiltä, jotka ovat kokeneet samanlaisia tunteita kuin itse koet. Sinun elämäsi on elämisen arvoista, sinulla on väliä. Itse väitän, että monelle alkoholistille paranemisen suurin este on häpeän tunne. Omat mokailut, petetyt lupaukset, hoitamatta jääneet asiat, juodut alkoholiannokset lupauksista tai päätöksistä huolimatta, jne. aiheuttavat niin suurta häpeän tunnetta, että niitä ei ihminen kykene itse käsittelemään. Ja kun omassa päässäsi mietit asioita, mittasuhteet kasvavat älyttömiksi ja häpeän kierre on valmis. Menneille ei voi mitään, mutta tulevalle voi. Ja itselleen pitää olla myös armollinen. Kaikki tekevät virheitä. Kaikki. Ei-sairailla ne virheet vain eivät liity siihen sairauteen niin kiinteästi.

Tuossa viestissäsi oli paljon asiaa, mutta erityisesti tämä kappale on aivan juuri presiis näin, kuten kirjoitat.

 

[Jomppa_Koo]

Ota yhteyttä siihen lääkäriin uudestaan, ja kerro sille näistä fiiliksistä.

Ja toinen vaihtoehto on kirjoittaa nuo ajatukset ylös paperille ja iskeä paperi lääkärin nokan eteen. Sama asia, pääasia että asia tulee varmasti selväksi. Siis jos sinne lääkäriin ollaan oikeasti vielä menossa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Nyt tuli pohja vastaan! Maanantai iltana herään oksennukseta täynnä olevasta vessasta. Ja makaan osittain kaiken paskan päällä. Kuningas itse ottanut hallinan. Koko seuraava yö meni itkiessä ja ahdistuksen vallassa. Olen tässä ihmisille myöntänyt ettei alkoholin käyttö ole enään omassa hanskassa. Tiistai aamuna juon loput juomat kaapista, hakisin lisää mutten saa itseä poistumaan talosta. Tulee keskiviikko soitan illalla alkkislinjalle saan hetken paremman tunteen juteltua ja avauduttua 45min puoliksi koko elämänkaari meni siinä.

Edellä erityisesti @BOL muotoili hyvin ”allergiastasi”. Juuri tuosta on mitä ilmeisimmin kysymys. Kutsun kuvaamaasi suhdetta alkoholiin suoraan ja kiertelemättä päihderiippuvuudeksi, ja tarkemmin alkoholismiksi. Olet siis alkoholisti, mutta tästä piirteestäsi sinun ei pidä tuntea syyllisyyttä. Kyseessä on pohjimmiltaan fysiologinen ominaisuus, johon et voi vaikuttaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että kukaan meistä ei tiedä päihderiippuvuuspiirteestään ennen päihteen kokeilua. Taipumus alkoholiriippuvuuteen selviää toistaiseksi vain juomalla alkoholia, ja katsomalla kuinka käy.

Ydinasia on sinun kohdallasi tämä: alkoholiriippuvaisena sinun on parasta hyväksyä se, että olet joko juova alkoholisti tai raittiutta ylläpitävä alkoholisti. Valinta on yksin sinun. Viime kädessä välimuotoja ei ole. Voit ottaa tämän faktan haltuun välittömästi ja ryhtyä ohjaamaan elämääsi sen pohjalta saman tien. Voit tietysti myös pitkittää asiaa ja ryypätä vuoden tai 20 vuotta, asiaankuuluvin ongelmin ja seurauksin, mutta lopulta joudut kuitenkin kohtaamaan samat vaihtoehdot.

Jopa käypä hoito -suosituksissa on neuvottu päihderiippuvaisia pyrkimään kohtuukäyttöön, mikä on aivan tolkutonta. Kohtuukäytön ja omien rajojen asettaminen sopii alkoholin suurkuluttajalle, ei alkoholistille. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Suurkuluttaja saattaa juoda aivan liikaa, mutta hän ei kärsi alkoholiriippuvuudesta. Suurkuluttaja voi aivan mainosti lopettaa juomisen kostean viikonlopun jälkeen, tehdä perään työviikon, ja seuraavana viikonloppuna sopii taas juoda - tai olla juomatta. Tai tissutella viikosta toiseen, ja olla taas vaikka kuukauden ajan juomatta. Alkoholistilla taas alkoholin tuottama poikkeuksellisen voimakas mielihyvän tunne aivoissa johtaa (joillakin alkoholisteilla nopeammin ja toisilla vähän hitaammin) tarpeeseen ruokkia tätä tunnetta, tavallisesti yhä useammin ja voimakkaammin.

Erosin vuosia sitten ex-vaimostani. Eron keskeisimpänä syynä oli hänen päihderiippuuvuutensa, jonka pahenemista seurasin vierestä vuosien ajan. Tai en pelkästään seurannut, oli myös erilaisia hoitoja ja muita apua tarjoavia yritelmiä, myös sellaisia joihin osallistettiin minua ja perheenjäseniä. Kurja juttu, sillä raittiina pysyessään ex-vaimoni oli ja varmaan edelleenkin on hieno ihminen, hyvä äiti ja hyvä kumppani, mutta juominen muuttaa hänen kohdallaan kaiken tämän melko lailla ylösalaisin. Kuten on tilanne lukemattomien muidenkin alkoholistien kohdalla. Ex-vaimostani on myös todettava, että hänellä on tietoa alkoholista ja päihderiippuvuudesta koulutuksensa, työkokemuksensa ja myös oman hoitohistoriansa kautta aivan valtavasti, ei liene Suomessa enää enempää hänelle tarjolla. Turhaan ei puhuta Kuningas Alkoholista. Hän ei onnistunut yhteiselämämme aikana saamaan otetta juomisestaan, joten itselleni asettamieni rajojen ylityttyä laitoin lusikat jakoon. Eron jälkeen ex-rouvalla on mennyt todennäköisesti paremmin, ja minulla vasta paremmin on mennytkin. Ainoa jota jossakin määrin kadun on se, etten käynnistänyt eroprosessia jo paljon aiemmin, mutta toisaalta, näin jälkikäteen voin sanoa yrittäneeni myötäelää ja antaa tukea vähintäänkin riittävästi. Ei tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että olisin livistänyt liian helposti vastoinkäymisten edessä.

Mikäli @Sp#16 tahdot ottaa niskaperseotteen juomisestasi, niin apua ja konsteja löytyy kyllä. Tehokkaimpia noin keskimäärin ovat Minnesota-hoito ja Avo-Minne. Ne eivät toki ole aivan ilmaisia, mutta niiden tulokset ovat monen kohdalla hyviä. Muutakin apua löytyy. Hoidosta tai ratkaisutavasta riippumatta ydinasia toipumisessa on oman tilanteen sisäistäminen ja motivaation löytäminen, ja tässä suhteessa nuo mainitsemani hoitomuodot ovat hyviä. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi saada juomistasi loppumaan. Se ei myöskään lopu niin, että istut naama norsunvitulla pari tuntia viikossa jossakin AA:n tai minkä hyvänsä vertaistukiryhmän pöydän ääressä kertomalla kuluneen viikon sinnittelystäsi, vaikka oikeasti sinun tekisi mieli vetäistä siivut saman tien. Tuosta yli pääseminen vaatii juuri oman tilanteen sisäistämistä ja motivaatiota toipua juomisesta.

 

[adolf]

Se ei myöskään lopu niin, että istut naama norsunvitulla pari tuntia viikossa jossakin AA:n tai minkä hyvänsä vertaistukiryhmän pöydän ääressä kertomalla kuluneen viikon sinnittelystäsi, vaikka oikeasti sinun tekisi mieli vetäistä siivut saman tien. Tuosta yli pääseminen vaatii juuri oman tilanteen sisäistämistä ja motivaatiota toipua juomisesta.

Tuossa viestissäsi oli niin paljon täyttä asiaa, että en nyt jaksa montaa eri kohtaa ruveta pilkkomaan sieltä esiin, joten tartutaan tähän yhteen.

On se toki niinkin, että todella monet ovat saaneet avun nimenomaan juuri AA:sta. Uskon kyllä ymmärtäväni mitä tällä tarkoitat, ja kuvaat tuossa tilannetta, jota esimerkiksi noissa varsinaisissa päihdehoidoissa nimitetään kuivahumalaksi. Eli, että ihminen on ulkoisista syistä johtuen väkisin savu korvista nousten runttaamalla juomatta sitä viinaa. Ja silloinhan motiivit ovat ihan vääriä.

Sitä vaan tahdoin sanoa, että myös AA:ssa on moni saanut homman oikeasti loksahtamaan paikoilleen ja sen ymmärryksen syntymään omasta tilastaan tuolla korviensa välissä ja sydämessään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tuossa viestissäsi oli niin paljon täyttä asiaa, että en nyt jaksa montaa eri kohtaa ruveta pilkkomaan sieltä esiin, joten tartutaan tähän yhteen.

On se toki niinkin, että todella monet ovat saaneet avun nimenomaan juuri AA:sta. Uskon kyllä ymmärtäväni mitä tällä tarkoitat, ja kuvaat tuossa tilannetta, jota esimerkiksi noissa varsinaisissa päihdehoidoissa nimitetään kuivahumalaksi. Eli, että ihminen on ulkoisista syistä johtuen väkisin savu korvista nousten runttaamalla juomatta sitä viinaa. Ja silloinhan motiivit ovat ihan vääriä.

Sitä vaan tahdoin sanoa, että myös AA:ssa on moni saanut homman oikeasti loksahtamaan paikoilleen ja sen ymmärryksen syntymään omasta tilastaan tuolla korviensa välissä ja sydämessään.

En mitenkään tarkoittanut morkata AA-ryhmiä tai mitään yksitttäistä hoitomuotoa. Lisäksi esim. Minnesota-hoito käyttää AA-ryhmiä oman intensiivihoitonsa seurantamuotona. Lähinnä tarkoitin sitä, että koska AA-ryhmään osallistumisen kynnys on matala, niin siellä on pöydän ääressä ihmisiä, joilla kaikilla ei ole aivan realistinen kuva omasta tilanteestaan, eikä liioin toipumisen motivaatiokaan ole vielä ehtinyt jalostua. Voi motivaatio jalostua tuolla ja se on tarkoituskin, mutta jatkuva rehellisyyteen pyrkivä itsearviointi on mielestäni välttämätön osa alkoholistin raittiuden ylläpitoon tähtäävää prosessia.

Noissa vertaistukiryhmissä istuessa on kyllä syytä miettiä, onko oma toipumisen halu siellä pöydän ääressä aito. Jos muutaman kerran jälkeen on vähänkään epäilyksiä tästä, niin suosittelen oheen tai sijasta jotain muuta hoitoa.