Olin järkyttynyt ainoastaan jatkoajan jälkeen kun tiesin että Venäjä hoitaa rankkarit, Suomellla ei ole yhtään Karpovia tai Kovalenkoa eikä niin kuumaa molaria kuin Sokolov. Helppo oli toipua.
Niin mikä pettymys? Eipä se paljoa harmittanut, koska pessimistisellä ajattelutavalla ei pety koskaan. Tiesin torstaina, kun Venäjä tasoitti, että Suomi häviää ja samalla tavalla tiesin kun Ruotsi oli yhden maalin päällä. Että juupa juu. Ensi vuonna sitten taas toivottavasti vähän paremmalla onnella. Mutta nyt toivotaan Slovakian voittoa sitten...
Hohoh, helposti, helposti, aluksi tuli kiroiltua Aravirta ja hänen rankkarilaukojansa alimpaan helvettiin, illalla purin kaiken vihani aravirtaa kohtaan kannustamalla Slovakiaa ottelussa hurripellejä vastaan, Slovakian voitto oli nimenomaan JÄÄKIEKON VOITTO!
Taas yksi keväinen turnaus takana ja tekisi mieli sanoa, että lähes odotetuin tuloksin Suomen osalta, veikkaukseni kun oli sijoilla 2-4. Kun odotukset ja kisojen arvostus eivät olleet kovin korkealla, ei voi ylhäältä pudotakkaan.
Oikeastaan ainoa pettymys on hyvien pelien vähäisyys ja vastaavasti turhien ottelujen suuri määrä, johon ei nopealla aikataululla ole parannusta luvassa.
Parasta oli kuitenkin Slovakian voitto, sillä se tuli hienolla pelillä.
Lähdin kattomaan Panic roomia.
Kaikkein vittumaisintahan on se, että joka vuosi sitä uskottelee itselleen että "ensi vuonna sitten" ja joka kerta se sama fiilis että vuosi odotettiin taas turhaan :mad:
Eipä tuo hirveästi hetkauttanut. Paha pettymys koettiin torstaina, mutta perjantain tappio kuitattiin jatkamalla oluen juomista hyvässä seurassa eikä loppuyöstä koko tapahtumaa enää edes muistanut... Näitä tulee ja menee. Ei ollut ensimmäinen kerta elinaikanai eikä varmasti viimeinen kun mitalit meitä hylkivät.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy